Yliopistoa desimoidessa
Roomalaisissa
legioonissa oi käytössä instituutio nimeltä desimointi
(decimatio). Se tunnetaan meillä lähinnä ns. Huruslahden arpajaisista, jotka
pidettiin vuonna 1918.
Desimointi tarkoitti
sitä, että kapinoinut tai muuten pahoin käyttäytynyt legioona jaettiin kymmenmiehisiin
osastoihin, joissa jokaisessa yksi mies valittiin arvalla poistettavaksi
muonavahvuudesta. Käytännössä muut yhdeksän nuijivat hänet kuoliaaksi.
Näin oli
mahdollista rangaista kokonaista kuuden tuhannen miehen legioonaa tuhoamatta
sitä kuitenkaan samalla kokonaan ja joutumatta siihen vaaraan, että se
nostaakin aseensa rankaisijoita vastaan.
Lahjomaton
Fortuna sai valita ne, ketkä rangaistuksen kärsivät ja kaikki muut saivat
aiheen huokaista helpotuksesta päästessään kuin koira veräjästä. Saattoi kai se
häijyä tehdä, kun piti hakata vanha kaveri hengiltä, mutta kun täytyi niin täytyi.
Siihenhän oli legioonalaista opetettu, että totella keisaria ja kuunnella pyhää
lakia.
Esivalta ei
suotta miekkaa kantanut ja oikeuden tiedettiin olevan sokea. Samalla itse kukin
saattoi uskoa, että arpa varmaankin lankesi iille, jotka sen jotenkin olivat
ansainneet. Koko operaation välttämättömyydestä oli paras olla esittämättä
eriäviä mielipiteitä, sillä niskurointi olisi voinut tuoda mukanaan ei-toivottuja
seurauksia yksilölle, kuten se saattoi tuoda jopa kokonaiselle legioonalle.
Olen aina
tietyllä kiinnostuksella seurannut niitä desimointeja, joita yliopiston
kaltaisissa instituutioissa on toteutettu. Yleinen havainto on palvelualttius.
Kun tehtäväksi on tullut likvidoida menoeriä, ihmisiä ja laitoksia, on asia
hoidettu innolla ja harrastuksella. Ei puhettakaan siitä, että olisi vitkuteltu
tai fuskattu, saati ryhdytty avoimeen vastarintaan. Kun konsultti puhuu, järjen
argumentit vaikenevat.
Juustohöylän
käyttö sujui takavuosina yliopistoissa aina erinomaisesti ja laitosten johtajat
jopa hieman kerskailivat sillä, miten sujuvasti saatiin uudistukset aikaan,
vaikka piilevää muutosvastarintaa varmaan moni hautoi mielessään.
Nykyiset desimoinnit
ovat hieman karumpaa touhua, mutta asiaa on helpotettu siten, että yksiköt ovat
suurempia kuin nuo entiset kymmenen miehen ryhmät ja nuijimisen sijasta tyydytään
antamaan kenkää. Periaatteessa kaikki ovat onnellisia, kun painolastista
päästään eroon ja jäljelle jääneet saavat jakaa jäljellä olevat resurssit. Olo
on vähän kuin venäläisessä kylässä kulakkien likvidoinnin jälkeen.
Mutta miksipä
tässä irvistellä vakavalla asialla. Kun ei yliopistollakaan varaa ole, niin ei
ole. Tyhjästä on sielläkin paha nyhjästä. Jollakin perusteella on menoja
vähennettävä ja henkilöstömenothan ne ovat kaikkien menojen kuningatar. Vain
henkilöstöä vähentämällä voidaan lisätä tehokkuutta ja on helppo laskea, missä
vaiheessa se kasvaa äärettömän suureksi.
Sitä paitsi
joissakin konsulttiaivoissa on kehitetty malli, jonka mukaan voidaan laskea
yliopistollisen toiminnan tehokkuus jakamalla suoritteiden määrä suorittajien
määrällä. Neuvostoliitossakin oli aikoinaan vastaavia pyrkimyksiä ja pakkohan
meidän on tunnustaa, että siinä maassa pyrittiin maksimaaliseen
rationaalisuuteen. Miksei siis meillä?
Mutta
täydellinen rationaalisuus on meidän vajavaisessa maailmassamme mahdottomuus,
minkä jokainen konsulttikin joutunee ainakin hiljaa mielessään toteamaan. Sen vuoksi
onkin tyydyttävä siihen tosiasiaan, että likvidoinneissa tietyllä
sattumanvaraisuudella on merkittävä osuutensa. Pääasia kuitenkin on, että koko
operaation, tuon desimaation yhteisvaikutus on myönteinen sen mittapuun mukaan,
joka on valittu.
Helsingin
yliopistosta on nyt lopetettu japanin kielen professuuri, joka palveli vain
noin sataa opiskelijaa. Sen sijaan yliopisto panostaa somalinkieleen, jolle on
paljon kysyntää, onhan sen puhujiakin jo maassamme tuhansia eikä niiden
lisääntymiselle ole loppua näkyvissä.
Tässäkin
tapauksessa juuri desimaatio tekee mahdolliseksi entisen kankean instituution ketterän
sopeutumisen ajassa tapahtuviin muutoksiin. Vanhenevien, laskevan auringon
kulttuurien sijasta voidaan keskittyä valmistautumaan siihen tulevaisuuteen,
joka meillä on edessä. Asiaa tietenkin auttaa, mikäli henkilökunta pidetään
jatkuvan erottamisuhan alaisena.
Desimaation
jälkeen legioonalaiset tiettävästi olivat varsin kuuliaisia ja söivät
mielellään myös kauraa tavanomaisen vehnän sijasta. Olihan sekin parempi kuin
olla kuoliaaksi nuijittuna jossakin maantien ojassa tai ristiinnaulittuna tien
varrella roikkumassa. Ehkäpä desimoijien mieliala ei ollut suoranaisesti
ylentynyt, mutta itse kullekin lienee sen johdosta taas kerran kirkastunut se,
miten tärkeää on nurkumaton totteleminen. Näin Rooma aikoinaan marssi voitosta
voittoon.
Mainio matematiikkaakin soveltava irvistely, josta matemaattisen koultusen saaneena nautin.
VastaaPoistaDecimation käyttö rangaistuksena lopetettiin jo tasavallan aikana. Syystä että se demoralisoi täydellisesti koko yksikön, ja se jouduttiin hajottamaan. Legioonalaiset tai auxiliariukset pitivät rangaiststa murhina.
VastaaPoistaDecimatio korvattiin myöhemmin erilaisilla häpeärangaisuksilla, kuten sillä, että yksikkö joutui syömään lopun sotaa seisaaltaan tai että se ei saanut lainkaan vehnää ruoakseen vaan ohraa.
Tämä tapa oli käytössä ilmeisesti vielä ensimmäisessä maailmasodassa. Ainakin esiintyy ranskan sodankäyntiä kuvaavassa elokuvassa "kunnian kentät".
PoistaMyös Suomesta tehdyn aunuksenretken, ortodoksikirkon ryöstöön osallistuneita sotilaita tiedetään teloitetun arvannostolla v. 1919.
Minulta kaatui kahvit pöydälle siinä äimistyneessä hötäkässä, jonka uutinen päässäni sai aikaan :) Siis Japanin kielen ja kulttuurin opetus korvataan somalikielen (mikä se nyt nimeltään onkaan) opetuksella. Tämä onkin varmasti hyödyllistä, korvata japanin kehitysmaakulttuuri ja kehittymätön kieli Somalian korkeakulttuurilla ja erittäin kehittyneellä älykköjen kielellä. Hienoa, me tullaan tienaamaan tälläkin! Suomi nousuun yliopistojen avulla! Ehkä nyt saamme maahamme sitä kauan kaivattua osaamista ja kasvua, vihdoinkin!
VastaaPoistaSaavutetut edut?
VastaaPoistaYliopistot ovat tainneet saada menneinä vuosina ja jopa edellisen laman aikanakin melko löysästi rahaa ja resursseja suhteessa siihen, mitä muualle on ollut jakaa? Ajatus on tietysti hyvä, panostetaan osaamiseen.
Mutta seteleillä on vaikea loputtomasti työntää ja rajahyöty alkaa tulla vastaan. Itse olen sitä meiltä, että kaikissa organisaatoissa tehottomuus, toisarvoinen tekeminen ja hallinnointi paisuu loputtomasti, jos välilliä koko hommaa ei oteta hyvin krittiseen tarkasteluun.
Se, että resurssien uudelleen kohdentamisen (desimoinnin) tekee yliopisto itse, lienee hyvä juttu. Jos sen tekisi joku ulkopuolinen, voisi mennä vielä enemmän pieleen. Tosin tuo esimerkki japanin kieli vs. somalin kieli, on hieman pelottava sekin.
Kyllä Parkinsonin laki vaikuttaa yliopistoissa ja nimenomaan hallinnossa. Koko hallinnon voisi määrävuosin lakkauttaa kokonaan, jonka jälkeen opettajakollegiot aina päättäisivät, millaisia hallintopalveluja taas haluavat seuraavalle kaudelle ostaa. Sen sijaan opettajien suoritteiden laskeminen ja jonoon paneminen muka tehokkuuden perusteella on pelkkää pelleilyä, joka pitäisi heti lopettaa ja idean keksijälle määrätä häpeärngaistus.
PoistaNiin, aika kultaa muistot ja saattaa olla, että desimaatio oli aina huono menetelmä. Mutta suuria yksiköitä käsitellessä sillä on yhäkin käyttöä.
VastaaPoistaVoisi kyllä ajatella, että meilläkin käytettäisiin sen sijaan häpeärangaistusta. Heikosti menestyvälle yksikölle voitaisiin antaa lippu, jossa on kilpikonnan kuva. Iskurityötä tekvevät taas saisivat jonkin uljaan kuvan, vaikkapa hihaansa.
Ehkä tuota desimointia voisi nykyisessä yt-taloudessa tehostaa samalla lailla mitä itänaapurissamme viiksimiehen aikaan. Konsultti kertoo luvut paljonko pitää juustohöylätä ja höylätyt siirretään sitten työleireille. Tai kai tähän ollaankin menossa kun työttömille tulee jo nyt kaikenlaisia ilmaistyönäytteitä ja -kokeiluita.
VastaaPoistaOnneksi Japani ei ole merkittävä Suomen kauppakumppani?
VastaaPoistaEhkä Koneen säätiö voisi maksaa tämän Japanin professuurin kustannukset?
Tunnen asiaa huonosti, mutta Japanin valtio lienee siitä jotakin maksanut. En tiedä, maksaako Somalia mitään.
VastaaPoistaMuuten Luigi Cadorna Caporetton taistelussa kuuluu tuota desimaalisysteemiä käyttäneen.
VastaaPoistaSiitä tulee mieleen tämä hyvin kaunis laulu Gorizia, tu sei maledetta. Sävel jokseenkin sama kuin Jääkärin morsiamen "Elon maininit korkeina käyvät"
Traditori signori ufficiali
che la guerra l’avete voluta,
scannatori di carne venduta
e rovina della gioventù
Ruki ver, rahat ruotsalaisille!, sanoi sipoolainen sveitsiläisen kanssa
VastaaPoistaNäyttäisi olevan meneillään erä älyn ikuisuusottelussa Svenska Handelshögskolan (Hanken) - Helsingin kauppakorkeakoulu (HKKK).
70-80 lukujen vaihteessa opiskellessani HKKK:lla professori Fedi Vaivio lohdutteli kansainvälisen talouden luennoilla antavansa aiheista yleiskatsauksen varsinaisen ammattiopetuksen tapahtuessa Hankenilla.
Juha Sipilä sanoo tukevansa Hankenin kasvatti Anne Berneriä 110%:sesti. HKKK:n professori Heikki Niskakangasta häntä tuntevat opiskelijakaverit sanoivat pohjalaisen maallikkosaarnaajan pojaksi. Sipilä kuuluu olevan hänen serkkupoikansa.
Maallikkosaarnaajat pitävä annettuna että seitsemän lihavan vuoden jälkeen tulee seitsemän laihaa, kuten vanhoissa teksteissä sanotaan.
Onko se veronkiertoa että säilöö banaaneja Panamalle, tai se, että liittyy kilometrin mittaiseen tavallisten suomalaisten leipäjonoon?
Kaikki tapahtuu säädettyjen lakien ja asetusten mukaan, sanoo pankinjohtaja, joskin 80% ihmisistä on finanssiasioissa idiootteja, tillägger han.
Irvokkainta olisi jos 90-luvun kokemuksista ei olisi mitään opittu.
Itse kyllä, jos olen todella todella rehellinen, tunnen ihan pientä (vahingon)iloakin tästä kurimuksesta mihin yliopistot ovat joutumassa, vaikka olen itsekin tuon ahjon läpäissyt aikoinani, vaatimattomalla tieteenalalla tosin.
VastaaPoistaNiin monta tv-dosenttia tms. on pilannut iltauutiset ja ajankohtaisohjelmat latteuksillaan (jo ennen kuin uutiset pilasivat itsensä) asiantuntijuus-monopolillaan, että jotenkin tuntuu että tässä nyt menee ammus kerrankin oikeaan maaliin, vaikka tuo japanin kielen lopettaminen ja vastaavat ovat karmeita oheisvahinkoja. (No, tilalle somaliaa ja islamilaista teologiaa, ja kyllä se siitä.)
Tutkimus, joo joo, mutta tutkimus joka varsinkin ihmistieteissä tuottaa niin paljon sekundääristä materiaalia tietyn hegemonian tarpeisiin ja kansalaisten asenteiden uudelleen koulutukseen, on mitä on.
Varsinkin tämä uusi LGBT-pakkosyöttö ihmistieteissä, joka ilmeisesti on nykyään pakollista kaikessa missä vilahtaa sana yliopisto, on tyyppiesimerkki. Ennen se oli sentään "kolonialismi." Se oli keppiä ja hevosta sekin, mutta jotenkin helpompi järjen kestää.
Ai, väitteelleni lähde?
Tässä: nähty ja kuultu.
jk
On tosiaan tärkeää, että panostetaan somalin kulttuurikieleen, jotta saadaan koulutettua asiantuntijoita, jotka voivat kääntää kirjallisuutta ja pitää yllä molempia osapuolia hyödyttävää kulttuurivaihtoa. Rasismiahan se olisi sanoa myös, että japanin kulttuurissa, kirjallisuudessa ja niin edelleen voisi olla enemmän tutkittavaa kuin somalilaisessa, onhan somaleitakin pian varmaan maailmassa paljon enemmän kuin japskeja. Sitä paitsi japanilaisethan ovat rasisteja, kun eivät tykkää massamaahanmuutosta ja kammoavat monikulttuurisuutta kuin syöpää, joten parempikin katkaista kaikki suhteet mokomiin sovinistisiin vinosilmiin.
VastaaPoistaJa saadaanhan tällä toimenpiteellä luotua korkeapalkkainen työpaikka ainakin parille somalille, jotta voivat opettaa omaa korkeakulttuurikieltään suomalaisten eduksi.
"Jollakin perusteella on menoja vähennettävä ja henkilöstömenothan ne ovat kaikkien menojen kuningatar."
VastaaPoistaYksi perusteista voi tietystikin olla hyvin pitkälle mennyt suomalaisen yhteiskuntatieteiden suomettuminen/sovjetisoiminen/kgbsoiminen. Suomeen perustettiin yliopistoja, jotka valmistivat kaadereita Suomen sosialismiin siirtymisen toteuttamiseksi. Neuvostoliiton ja sosialistisen maailmanjärjestelmän lopahdettua putosi pohja pois myös marxismi-leninismi-stalinismilta. Vaikka marxismi-leninismi-stalinismin teoreettinen pohja putosi, niin suomalaiset yliopistot jatkoivat ikään ei mitään olisikaan tapahtunut eli suomettumista/sovjetisoimista/kgbisoimista. Eikö ole jo korkea aika pohtia sitä miksi marxilais-teoreettisesti "poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan":
“...in periods when political state... is born violently out of civil society, when political liberation is the form in which men strive to achieve their liberation, the state can and must go as far as the abolition of religion, the destruction of religion. But it can do so only in the same way that it proceeds to the abolition of private property, to the maximum.., just as it goes as far as the abolition of life, the guillotine. At times of special self-confidence, political life seeks to suppress its prerequisites, civil society and the elements composing this society, and to constitute itself as the real species-life of man devoid of contradictions. But it can achieve this only by coming into violent contradiction with its own conditions of life, only by declaring the revolution to be permanent, and there-fore the political drama necessarily ends with the re-establishment of religion, private property, and the elements of civil society, just as war ends with peace.”
( Marx, Engels. The Individual and Society. Progress Publishers, Moscow, 1984, ss. 59-60. (K.Marks i F. Engels, Sotshinenija, T. 1, s. 393.))
”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen (maksimaalisesti).., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin. Erityisen voimantuntonsa hetkinä poliittinen elämä pyrkii tukahduttamaan omat edellytyksensä — kansalaisyhteiskunnan ja sen elementit — ja järjestäytymään ihmisen todelliseksi ristiriidattomaksi lajinelämäksi. Siihen se kykenee kuitenkin vain olemalla väkivaltaisessa ristiriidassa omia elinehtojaan vastaan, vain julistamalla vallankumouksen pysyväksi, ja näin ollen poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.”
( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)
"Tutkimus, joo joo, mutta tutkimus joka varsinkin ihmistieteissä tuottaa niin paljon sekundääristä materiaalia tietyn hegemonian tarpeisiin ja kansalaisten asenteiden uudelleen koulutukseen, on mitä on."
VastaaPoistaNapakymppi!
Tähän sopinee mainos juhlittuna lehdistön vapauspäivänä:
VastaaPoistaKehuen maassa nodatettavan historian kokoomuslaisinta politiikkaa Alexander Stubb avasi eilen kampanjansa Haikaranpesässä, jonka vahtimestari oli ollut yksi kannustajistani joiden tuella sain useamman vuoden aherruksella kirjoitettua kirjani "Rooma opettaa".
Kirja perustuu omakohtaisiin kokemuksiin:
"Pienessä maassa kaikkien sanotaan tietävän toisensa, ja siten ikäänkuin jakavan keskenään yhteisen totuuden. Silti käsitykset voivat perustua vääriin tietoihin tai tarkoituksella leviteltyihin huhuihin. Toisaalta totuuden sanotaan modernissa ajassa syntyvän yksilöiden kokemuksista.
Tämä on yhden Kalervon tarina elämisestä suomenkielisenä Suomessa ja Euroopassa. Sitä on kirjoitettu Suomen sotahistoriaa uhkuvien Espoon kirjastojen hyllyjen välissä, iltakoulukaveri Tainan rohkaisemana Tapiolan baarin tiskillä, Haukilahden pystybaarissa Haikaranpesän vahtimestarin innostamana, Moskovan ja Rooman kahviloissa vastauksena kysymykseen miksi jotkut sivistyneet länsieurooppalaiset kutsuvat Suomea läntisen ajattelun umpiperäksi."
Lähetin sähköpostilla tiedon kirjasta viime kesäkuun alussa laajalla jakelulla, mm. rkp:n johdolle. Heti perään HS kirjoitti kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottavan kärsimättömänä Otavassa uusia käsikirjoituksia.
Mikään ei pelota ihmistä yhtä paljon kuin oppia tajuamaan, kuinka paljon pystyy tekemään ja kuinka suureksi tulemaan.
VastaaPoista-Sören Kierkegaard
"Yliopistoa desimoidessa"
VastaaPoistaSuomen sosialismiin siirtymisen toteuttamiseksi "tarvittiin" aikoinaan Suomen presidentiksi alkoholisti Ahti Karjalaista, jonka valitsemisemista presidentiksi kampanjoi johtajana Paavo Väyrynen. Kun alkoholistipresidentin resurssit tulisivat käytetyksi loppuun, niin seuraavaksi Suomen presidentiksi oli määrä järjestää itse Paavo Väyrynen, Brezhnevin tossu.
EU-tossuja, Schengen-tossuja, maahanmuutto-tossuja ja euro-tossuja jne. tuntuu olevan juuri nyt maa pullollaan.
PoistaPaavo ei käsittääkseni kuulu Reino-osastoon nyt lainkaan. Vain sillä on merkitystä. Nyt.
Kerro meille parahin Vihavainen, onko totta että Ranska tuhosi tykistöllä kokonaisen kapinoivan rykmenttinsä 1. Maailmansodassa. Näin olen lukenut mm. jostain Ilmari Turjan kirjasta.
VastaaPoistaAsia on jäänyt minulta huomaamatta. Mutta väitetäänhän sitäkin, että A. Ehrnrooth tilasi keskityksen omien päälle. En tiedä, onko asiaa todistettu. Mutta olemmehan mekin joka tapauksessa eurooppalaisia.
VastaaPoistaKyllä Aatun "kestitys" on kirjoitettu sotahistoriaan ammattimiesten toimesta eli totta se on. Kummallista vaan on se, että muuten niin "tuhoisa suomalaistykistö" ei tässä tapauksessa tepsinytkään. Yhtään suomalaista ei muka kuollut. Selektiivinen tykistö?
VastaaPoistaTässä pari linkkiä kirjoittamiini kuvauksiin mitä kirjoista löytyy.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=2662&p=27951
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=5001&p=26847