Vihavainen: Historian opetukset

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Historian opetukset

Menneisyydenhallitsijat ja koulu

Muistan, miten koululaisena kirjoitin esseeksi nimittämäni vuodatuksen siitä, millaista historian opetuksen pitäisi olla.

Muuan teesini väitti, ettei ihminen kaiken maailman sotia ja vuosilukuja ulkoa opettelemalla tule hitustakaan viisaammaksi, vaan jopa päinvastoin tyhmemmäksi. Tapahtuuhan moinen koirakoulu tärkeämmän tiedon kustannuksella ja synnyttää vielä lisäksi valheellisen käsityksen siitä, että asiat tällä simppelillä tavalla muka jotenkin hallitaan.

Opettaessani myöhemmin historiaa koulussa pääsin soveltamaan näkemyksiäni, jotka toki olivat jo hieman kehittyneet, mutta yhä varsin kaukana siitä raadollisesta todellisuudesta, joka koulussa vallitsee. Toki historiaa voi opettaa myös kertomalla kiehtovia tarinoita, jotka nivelletään nykyisyyteen ja toki siinä voi antaa tilaa oivalluksille ja omille mielipiteille.

Tosiasia kuitenkin on, ettei suurin osa nuorista ihmisistä pysty käsittämään historiaa syvällisesti tai jopa ollenkaan. Tarkemmin sanoen he pystyvät muodostamaan siitä itselleen vain hyvin pinnallisia mielikuvia, jotka helposti vielä jäävät irrallisiksi. Mikään opetus ei voi kaataa ihmisen päähän sellaisia tietoja ja ajattelun valmiuksia, joita he eivät ole kypsiä omaksumaan.

Se, ettei kuninkaan tietä ole, ei tarkoita sitä, ettei päämääränä pitäisi olla matkan kohti asioiden syvempää ymmärtämistä. Se vain vie aikansa eikä kenenkään päähän voi kaataa valmiina sitä ymmärrystä, joka on syntynyt jonkun toisen ihmisen aivoissa.

Suurista totuuksista hurmioitunut historian harrastaja manaa luontevasti oppikirjat alimpaan Haadekseen. Hän saattaa vaikkapa keikailla sillä, ettei hän oikeastaan muista mitään vuosilukuja. Hän nyt vain on briljantti persoona, joka ei sellaisia tarvitse ymmärryksensä tueksi. Sellainen aines löytyy aina tarvittaessa.

Nuorille intellektuelleille on annettava ansioidensa mukaan ja on ilman muuta kiitettävää, kun he havahtuvat ymmärtämään historian tuntemisen todelliset ulottuvuudet ja sen mukaisesti kritisoivat vajavaisia oppikirjojaan. Tokihan ne vääristävät totuutta, kuten Helsingin Sanomien nuori toimittaja on havainnut. Ajatteluahan historian tulee olla eikä vuosilukujen opettelua, kuuluu johtopäätös, joka aivan ilmeisesti on syntynyt oman ajattelun tuloksena. Onnittelut siitä!

Kirjoittaja siteeraa myös mielipiteitä, joiden mukaan historioitsijan perushyveisiin kuuluu kyky kyseenalaistaa omien tulkintojensa uskottavuus. Tämä ilmeisesti edesauttaa myös hylkäämään niin sanotun öyhötyksen, mikä tarkoittanee tiukan vanhakantaisia näkemyksiä vaikkapa oman maamme historiasta. Ehkä myös poliittisen korrektiuden muoteja opitaan arvioimaan ulkokohtaisemmin, kuten voisi toivoa?

Jotakin näyttää olevan myös pahasti vialla siinä koulun välittämässä historiakuvassa, joka tuoreen tutkimuksen mukaan on usein länsi- ja kansallisvaltiokeskeinen, maskuliininen, vähemmistön historiat sivuuttava ja jopa Venäjä-vihamielinen.

Luulen, että se on myös enemmän tai vähemmän heteronormatiivinen, pienten kansojen ja aivan erityisesti suomalaisten rooliin kohtuuttomasti keskittyvä tarina, jossa käsitellään täysin vanhentuneita aatteita ja asenteita. Päällimmäisenä keikkuu suuri sankaritarina, jossa hyvä Suomi onnistuu torjumaan pahan Neuvostoliiton.

Asioita myös pehmennellään ja kaunistellaan. Miksi ei esimerkiksi sanota suoraan, että Suomi oli liitossa natsi-Saksan kanssa? Miksi sitä paitsi yksityiskohtia saatetaan painottaa laajojen tapahtumakulkujen sijasta? Miksi myös vaihtoehdoton narratiivi kukkii, eikä sattumille anneta sijaa?

Kovia kysymyksiä kaikki tyynni ja ainakin osa näyttää tulevan suoraan odotettavissa olevasta väitöskirjasta. Toki historia opettaa väärässä olon taitoa, mutta ei kai se nyt sitä tarkoita, että oltaisiin väärällä tavalla väärässä, näyttää kirjoittaja sanovan.

No, turha näitä lienee enempää kommentoida. Asiat selviävät, jos selviävät vain ajattelemalla. Jotta ajattelun voisi ottaa vakavasti, täytyy sen tapahtua ankarasti vain niissä rajoissa, jotka tietämys historian kovista faktoista asettaa. Tokihan historia on aina ollut altis myös prostituutiolle eikä postmodernistinen nihilismikään ole tietenkään sitä jättänyt rauhaan.

Senpä vuoksi onkin syytä, samalla kun onnittelemme nuorta historian ystävää, myös kehottaa vielä kerran miettimään, millaista oikein mahtaisikaan olla se mielikuvituksessa mahdollisesti väikkyvä historian opetus, jossa Suomi ei ole missään erityisasemassa.

Siinä nähtävästi ainakin suoraan todetaan Suomen olleen natsi-Saksan liittolainen, eikä naapuriamme Neuvostoliittoa esitetä pahana voimana, jonka joitakin pyrkimyksiä piti yrittää torjua.

Tällainen historia varmaan monien mielestä saattaisi antaa oikean kuvan menneisyydestä sellaisena kuin se oli, Leopold von Ranken hengessä.

Mutta rohkenen taas olla eri mieltä. Simppelit, valmiiksi märehdityt tarinat eivät opeta historiasta kenellekään mitään oppimisen arvoista. Sen ajattelutyön nyt kyllä joutuu itse kukin yhä tekemään ihan itse. Peruskoulussa ei sillä tiellä vielä pitkälle päästä eikä usein lukiossakaan, mutta siitä se alkaa, ihan vuosilukujen muistamisesta.

20 kommenttia:

Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 9.17
Sotien ja vuosilukujen pänttäämistä arvosteltiin jo minun kouluaikoinani yli puoli vuosisataa sitten. Ainakin myöhemmin olen ymmärtänyt, että nämä ovat kuitenkin niitä perustietoja, joiden ympärille tulkinnat ja laajempi ymmärrys voi rakentua. Kaikesta raadollisuudestaan huolimatta sodat ovat kiistattomati muokanneet maailmaa ja ilman (ainakin summittaisia) vuosilukuja ajallinen perspektiivi jää hämäräksi.

Historia on tavattoman vaikea tieteenhaara, eikä koulu voi tietenkään opettaa sitä kovinkaan syvällisesti. Se, mitä koulu voi antaa, on jonkinlainen runko, jonka avulla syvällisempi ymmärrys voidaan myöhemmin rakentaa, mikäli halua ja älyä on. Matematiikka ja matemaattiset luonnontieteet ovat jossakin mielessä paljon historiaa helpompia, sillä ne etenevät kuin juna. Vaikka en olekaan matemaatikko, on minulle esimerkiksi epäeuklidisessa geometriassa käytetty metrinen tensori ja sen kovariantit ja kontravariantit komponentit paljon helpompia ymmärtää kuin historia.

Toinen professori
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 9.18
Historia opetti tänään mm. sen että mm. Ilta-Sanomien toimittajat eivät usko demokratiaan lainkaan, mutta sitä enemmän EU:n järjestelmään, virkamieskuntaan, ideologiaan.

Eräskin meni niin pitkälle että kun britit käyttivät eilen aitoa todellista demokraattista valtaansa kansanvallan hengessä niin toimittaja kiisti tämän ja murjotti ja kiukutteli läpi juttunsa ja käänsi vapaan äänestystuloksen Putinin ilojuhlaksi. Entä jos jossakin maassa uutisoitaisiin kokoomuksen vaalivoitto voitoksi Obamalle?

Muistatteko suomettumisen? Itse muistan että lehdistö ei ollut lähellekään yhtä suomettunut itään kuin mitä se nyt on, EU-eliitin ja Naton tarpeisiin. Mainuttu lehti Hesarin ohella ehkä kaikkein eniten.

Nämä peräkammarin pohjoisesta kurkistusluukusta kirjoittavat valtaan ihastuneet toimittaja-pedagogit neuvomassa maailman ensimmäistä parlamentaarista maata miten sen vapaiden kansalaisten tulisi äänestää että äänestäisivät oikein?
Myötähäpeä on oikeastaan ainoa tunne jota kykenen tuntemaan.

jk
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 10.35
Isossa kuvassa suomettumisen voi nähdä suomenkielisen kansan epätoivoisena kaipuuna vapauteen 1700-luvulta perityvästä vuorineuvostojen henkisestä ylivallasta.
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 10.52
"historiakuvassa, joka tuoreen tutkimuksen mukaan on usein länsi- ja kansallisvaltiokeskeinen, maskuliininen, vähemmistön historiat sivuuttava ja jopa Venäjä-vihamielinen."

Venäjä-vihamielinen. Venäjällä on paljon rakastamisen aihetta, mutta kaikki nämä aiheet joutuvat alakynteen sellaisen tosiasian edessä kuin Venäjän kaksoisorjuusjärjestelmä, joka vallitsi Iivana Julmasta lähtien. Itse venäläisetkään eivät rakasta tätä kaksoisorjuusjärjestelmää. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta kolmesta Venäjän vallankumouksesta: 1905, Helmikuun ja Lokakuun 1917. On turha olettaa että jokin meteoriitti aiheutti nämä vallankumoukset. Se oli nimenomaan vuosisatoja kestänyt kaksoisorjuusjärjestelmä, joka aiheutti valtavan tulivuoren purkauksen, jolla puolestaan oli katastrofaaliset seuraukset koko maailmalle.

Svaboda/Vapaus oli Venäjällä silloin tärkein sana. Mutta samalla syntyi myös uusi ideologia: "Мы не рабы, рабы не Мы." (Me emme ole orjia, emme ole Me.) Orjat halusivat päästä herroiksi ja oikein maailman mittakaavassa. Ideologia oli jo valmis: marxismi-leninismi ja maailman proletaarinen vallankumous. Tämä maailman vallankumous aloitettiin heti Lokakuun vallankumouksen jälkeen. Onneksi Ensimmäinen maailmansota jakoi kansalle aseet jo valmiiksi. Aseet piti vain suunnata porvareita vastaan. Näin syntyivät Baierin Neuvostotasavalt, Unkarin Neuvostotasavalta ja Slovakian Neuvostotasavalta. Yritettiin kovasti luoda myös Suomen
Neuvostotasavalta, mutta se epäonnistui ja Suomi julisti sodan Venäjälle. Yritettiin kovasti luoda myös Puolan Neuvostotasavalta, mutta Ranska tuli sinne avuksi asein.

Ei hätiä mitiä. Maailmanvallankumousta voi jatkaa myöhemminkin, kunhan saadaan riittävästi terästä ja niistä aseita. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma onnistui loistavasti: kansanviholliset oli mobilisoitu tekemään halpaa orjantyötä.

Mutta maailmanvallankumous ei synny itsestään, noin vain. Sille piti luoda edellytykset/sytykkeet. Saksa oli ihanteellinen kohde: I maailmansodan totaalinen häviäjä. Sitä piti vain härnätä ja oikein kunnolla. Kuten tunnettua Baierin Neuvostotasavallan luojana oli itse Trotski (juutalainen Bronstein). Vuosina 1933-1934 Trotski suoritti propagandaturneen Saksassa mainostamassa proletariaatin diktatuuria ja Neuvostoliiton taloudellista menestystä, joka oli tietenkin proletariaatin diktatuurin ansiota. Samoihin aikoihin Neuvostoliiton poliittinen johto koostui 98% juutalaisista.

Tulinen borshkeitto oli valmis.
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 13.24
Maailmanvallankumouksesta ja maailmansodista puhukoot ekspertit:

Marx in 1847: “…every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198)

Marx in 1848: ”And only a world war can overthrow the old England… But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215)

Engels in 1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238)

Marx in 1850: “…every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war.” (Ibid., Vol. 10, p. 70)

Marx in 1870: ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57)

Engels in 1879: “Or else there will be a European war, and the present German party… But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432)

Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451)

Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9)

Engels in 1895: “The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515.)

Энгельс в 1890 г.: «Война? Начать ее ничего не стоит. Но чем кончится однажды начатая война, предусмотреть невозможно... Ведь мир пока еще сохраняется лишь благодаря непрекращающейся революции в военной технике, — революции, которая никому не позволяет считать себя готовым к войне, а также благодаря всеобщему страху перед совершенно неподдающимся учету шансами мировой войны — единственной, какая теперь только и возможна.» (Там же, Т. 22, С. 9-10.)

Энгельс в 1887 г.: «...для Пруссии — Германии невозможна уже теперь уже никакая иная война, кроме всемирной войны. И это была бы всемирная война невиданного раньше размера, невиданной силы... как это все кончится и кто выйдет победителем из борьбы; только один результат абсолютно несомненен: всеобщее истощение и создание условий для окончательной победы рабочего класса.» (Там же, Т. 26, С. 361.)

Маркс в 1870 г.: «Теперешняя война, чего прусские ослы не понимают, с такой же необходимостью ведет к войне между Германией и Россией.., такая война № 2 будет повивальной бабкой неизбежной в России социальной революции.» (Там же, Т. 33, С. 123.)

Маркс в 1850 г.: «...новое пролетарское восстание во Франции неминуемо повлечет за собой мировую войну...» (Там же, Т. 10, С. 70.)

Энгельс в 1849 г.: «Всеобщая война, которая тогда вспыхнет,...сотрет с лица земли даже имя этих упрямых наций. В ближайшей мировой войне с лица земли изчезнут не только реакционные классы и династии, ни и целые реакционные народы. И это тоже будет прогрессом.» (Там же, Т. 6, С. 186.)

Энгельс в 1849 г.: «...всякое социальное преобразование останется утопией, пока пролетарская революция и феодальная контрреволюция не померяются силами в мировой войне.» (Там же, Т. 6, С. 429.)
VastaaPoista
Vastaukset
Heidegger24. kesäkuuta 2016 klo 13.54
1920 ja 30-luvuilla Italiassa hehkutettiin isänmaata: "Kaikki valtiossa, kaikki valtion puolesta, ei mitään ilman valtiota. Meno on täällä nyt samanlaista. Kansan perinteisiä tapoja väheksytään, vain asiantuntijoita kuunnellaan.

Helposti voisi kuvitella silloisessa Italiassa julkaistun valtakunnan päälehdessä kolumnin kaiken maailman talousasioista eläköityneen Valtion sihteerin nimissä!

Yhden totuuden kuripolitiikkaa perusteltiin kommunismin uhalla, eihän tiedetty mihin kaikkeen bolsevikkien vallankumous Moskovasta ulottuu. Kirjailijoita karkotettiin Roomasta maaseudulle jne.

VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 14.34
Tämä päivä on historiallisen hieno.
Ja täällä vaan kommentoidaan venäl.kirjaimin ja muulla munkkilatinalla sata vuotta vanhoja tapahtumia.
Herätkää tähän päivään jo.
Historiaa luotiin eilen.
Ja tänään sitä ettei historia ole jäänyt historiaan (se japsi) itketään median ja eliitin keskuudessa tunnista toiseen. Ja tuo itku valutetaan kansan silmiin näkökykyä sumentamaan. No, tuo epätoivoilu tekee ilosta entistä suuremman.
Britit ovat omineen sisun itselleen. Me halutaan vaan tehdä niinkuin opettajamme käskevät. Oppia EU-aakkoset ja tavata niitä "ytimessä."
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 15.54
"Ja täällä vaan kommentoidaan venäl.kirjaimin ja muulla munkkilatinalla sata vuotta vanhoja tapahtumia."

Tämmöstä voi pieraista ainoastaan se joka ei tiedä että on olemassa myös sata vuotta vanhempia asioita.

Mutta siirtykäämme kyseisestä pierusta asian ytimiin. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta kolmesta Venäjän vallankumouksesta: 1905, Helmikuun ja Lokakuun 1917. Bolshevistista vallankumousta valmistettiin sata vuotta. Dekabristien epäonnistunut kapina vuonna 1825 johti siihen että venäläiset aristokraattiorjat rupesivat etsimään intellektuaalista apua ulkomailta. Orjuuden merkkinä oli aatellisten ruumiillinen rangaistus Venäjän armeijassa ja laivastossa. Ajatelkaa sotilaiden rivistöjä, jotka hakkaavat upseerin selkää raipoilla, joskus kuolemaan asti. Siitä oli tehty Neuvostolkiitossa myös elokuva "Сквозь стрoй" (Rivistöjen läpi). Aatellisten ruumiillinen rangaistus lopetettiin vasta vuonna 1910, rivisotilaiden ruumiillinen rangaistus jatkui.

Dekabristien epäonnistunut kapina vuonna 1825 johti siihen että venäläiset aristokraattiorjat rupesivat etsimään intellektuaalista apua ulkomailta. Jostain ne saivat vihiä siitä, että eräs juutalainen kirjoitti runon "Hymni Saatanalle" ja tämän juutalaisen nimi oli Karl Marx. Eikä mikään ihme, että venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat Marxia käsillään vuosina 1843-1844. Näin pikkuhiljaa syntyikin marxismi-leninismi, joka vihasi kapitalismia. Kapitalismi-sana tuli käyttöön vuonna 1800. "Kommunistisen puolueen manifestissa" Marx mainitsee mm. sen että ennen kapitalismia juutalaiset olivat rahan herroja maailmassa. Kapitalismi muutti kaiken ja rahasäkkejä syntyi muillekin kuin juutalaisille.

Kirjeessään Ludwig Kugelmanille 12.10.1868 Karl Marx kirjoitti:

«По какой-то иронии судьбы именно русские, на которых я в течении 25 лет неустанно нападаю не только в немецкой, но и францусской, а также английской прессе, всегда были моими «доброжелателями». В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках. Мое сочинение против Прудона (1847 г.), а также книга, вышедшая у Дункера (1859 г.) нигде не нашли такого большого сбыта, как в России. И первая чужеземная нация, которая переводит «Капитал», это – опять-таки русская. Но этому нельзя придавать большого значения. Русская аристократия в молодые годы учится в немецких университетах и в Париже. Она жадно набрасывается на самое крайнее, что ей в состоянии дать Запад. Для нее это – просто тонкое лакомство. Такое же явление мы встречаем и среди францусской аристократии в XVIII столетии. Как говаривал тогда Вольтер о своей просветительской деятельности: «Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers (это не для портных и не для сапожников)».
(Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)

“It is an irony of fate that the Russians, against whom I have been fighting incessantly for 25 years, not only in German, but also in French and English, have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot. My book against Proudhon (1847)… have nowhere had such good sales as in Russia. And the first foreign nation to translate Capital is Russia. Yet not too much should be made of all this. The Russian aristocracy are educated, in their youth, at German universities and in Paris. They always yearn for the most extreme the West has to offer. It is pure gourmandise, like that practiced by part of the French aristocracy during the 18th century. Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers ( It is not for tailors or cobblers) as Voltaire said at the time about his own Enlightenment.”
(“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi24. kesäkuuta 2016 klo 16.09
Olihan tuo HS:n nuoren kirjoittajan kokosivun juttu kovin itsevarmaa naiiviutta henkivän tuntuinen.

Muuten olen samaa mieltä siinä, että historian ilmiöiden ymmärtämisen opettelussa ei ole mitään oikotietä; se käy yksityiskohtien kautta. Olisiko liian juhlallista puhua tavoitteesta saada aikaan "hermeneuttinen kehä", jossa yksityiskohdat alkavat lopulta ainakin osalla koulukkaista hahmottua ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi, joka puolestaan luo aivan uudenlaista valaistusta siihen kirottuun "Pähkinäsaaren rauhaan" ja vast. yksityiskohtiin.
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

Kirjoita nimellä.