Luonto elää
Luontokato
näyttää olevan monen huolenaiheena, mutta jo koko sana kuulostaa niin omituiselta,
ettei siitä heti saa tolkkua. Puheet siitä, että suurin osa lajeista on jo
muutamassa vuosikymmenessä hävinnyt, ovat sen verran selvästi huuhaata, ettei
koko asiaan oikein monikaan voi suhtautua vakavasti.
Voihan siinä
silti olla jutun juurta ja kukaties on kyseessä jopa megaluokan ongelma, jota
ei vain osata pukea ymmärrettävään muotoon. Mikä siis on häviämässä ja mistä, mikä
takia ja millä seurauksella? Tarttisko tehdä jotakin ja mitä? Mitä voidaan tehdä ja millaisia ovat
hyväksyttävät kustannukset?
Olisiko valtavien
kaivosten ja louhosten avaaminen akkuteollisuudelle ja tuulipuistojen raivaaminen
metsiin tässä suhteessa hyvä vai huono asia, vaiko peräti välttämättömyys,
olisi kiinnostavaa tietää. Haittaako jotakin jollakin tavalla niiden lintujen
määrä, joita tuulimyllyjen lavat tappavat joukkomitassa, vai onko kyseessä vain
tervetullut lisäruokinta erilaisille haaskansyöjille ja mikrobeille?
Kun puhutaan
luonnosta, puhutaan valtavasta systeemistä, jota ei pidä sekoittaa siihen
ulkoilumaastoon, joka halutaan pitää ihmistä miellyttävänä tai aivan tiettyihin
eläin- ja kasvilajeihin, joita näemme ympärillämme mieluummin kuin joitakin
toisia.
Mutta onhan
meidän omallakin lajillamme preferenssimme, eikä niitä kukaan muu jaa, ellemme
me itse tee omassa asiassamme jotakin. Luonnolta ei pidä odottaa armopaloja
sanoi aikoinaan kuuluisa kasvinjalostaja Mitšurin. Aito stalinistiseen
tapaan hän arveli, että se, mitä halutaan, pitää vääntää luonnolta väkisin,
mutta se tai mennä jo hybriksen puolelle ja sellaisestahan seuraa aina
rangaistus, nemesis.
Luontoa hyvin
vähän seuranneena ja tuntevanakin olen kuitenkin 70+ ikävuosien mittaan tehnyt
joitakin subjektiivisia havaintoja, joilla tuskin on suurempaa yleistä arvoa,
mutta tällaiselta on kehitys yhden todistajan silmin näyttänyt Kaakkois-Suomen
järvien ja metsien ja Suomenlahden saarten ja ulapoiden suunnalla.
1950-luvulla ei
varmastikaan vallinnut mikään ihanteellinen luonnontila, johon kaikki kuuluisi
nyt palauttaa. Metsät tuottivat puuta vain puolet nykyisestä eli olivat juuri
sen verran huonompia hiilinieluja. Peltotilkkujen suuri määrä kyllä ilahdutti silmää
ja lehmänpaskat, joihin helposti astui ja jopa liukasteli, elättivät suurta
määrää kaikenlaisia eliöitä.
Siksontiainen, tuo hohtavan kaunis ja pullea
siivekäs hyönteinen tulee ensimmäisenä mieleen. Missäpä sitäkään enää näkisi?
Ja kyseessä lienee sentään sama olio, kuin muinaisten egyptiläisten pyhä skarabi
(skarabee).
Toinen hävinnyt hyönteinen
näyttäisi oleva ns. perskärpänen, kuparinhohtoinen hyönteinen, jollaisia kuhisi
hevosten takapuolessa. Ne olivat harvinaisen kauniita olentoja.
Luojan kiitos,
hyttysiä on vielä löytynyt lintujen ruoaksi vaikka kuinka. Pölyttäjähyönteisten
väitetään sen sijaan kovasti vähentyneen, mikä voisi olla jo erittäin vakava
asia, jos paikkansa pitää.
Pääskysiä kyllä
tuntuisi nyt olevan entistä vähemmän, ennenhän niillä oli pesänsä jokaisen
saranin kattohirsien päällä. Haukkojen määrä lienee kuitenkin kasvanut. Kotkia
ainakin on paljon enemmän kuin 50-luvulla, jo karkean kokemusarvioinnin
perusteella.
Talvilinnuista puheen
ollen, eipä ole taas näkynyt sellaisia valtavia tilhiparvia, jotka joskus
ilmeisesti kännipäissään pitivät huikeita konsertteja käyneitä pihlajanmarjoja
syötyään. Mutta ei niitä ennenkään joka vuosi paljon ollut, joskus oli ja se
ehkä riippui pihlajanmarjavuodesta.
Talitinttejä on yhä
vaikka kuinka paljon ja muitakin tiaisen näköisiälintuja. Varpuset kyllä ovat
harventuneet, mistä johtuneekin? Ehkäpä haukkojen lisääntyminen voisi liittyä
tähän? Variksi ja harakoita riittää vaikka lampaat söis. Luultavasti
sellainenkin asia, kuin autojen tuhansittain tappamat supikoirat tarjoavat
ruokaa, vaikka aikoinaan runsaan ruokapöydän tarjonneet tunkiot ovatkin
hävinneet. Rottiakaan ei enää näy missään.
Metsäkanalintuja
oli ennen paljon enemmän kuin nykyään. Epäilen, että supikoirien ja
villiminkkien lisääntyminen oin tässä avaintekijä. Maassa pesivillä linnuilla
ei ole niitä vastaan paljon mahdollisuuksia.
Vikkelät jänikset
sen sijaan kukoistavat ja mehtämiehelle riittää niitä näköjään pataan pantavaksi
siinä kuin ennenkin.
Paitsi että
nythän sitä pataan pantavaa vasta riittääkin. Hirvet nimittäin täyttävät
tuhansien ihmisten pakastimia nykyään. 1950-luvulla ei ollut hirviä eikä
pakastimia. Hirvistä tuli liikenneonnettomuuksia aiheuttava ja taimikoita
tuhoava maanvaiva vasta 1960-luvulla. 1900-luvun alussa laji oli meillä lähellä
sukupuuttoon kuolemista, mutta eipä ole enää.
Eipä ollut
1950-luvulla Kaakkois-Suomen metsissä myöskään karhuja, susia tai ilveksiä. Nyt
on niitä kaikkia vaikka millä mitalla. Tilanne on muuttunut jyrkästi ja metsästettävääkin
riittää. 1950-luvulla metsästäjillä ei ollut noilla main montaakaan laillista
kohdetta: oravia sai ampua ja niiden nahoilla oli jopa arvoa, variksia ja
kanahaukkoja petolintuina sai ampua ja sitten metsäkanalintuja ja jäniksiä.
Siinä se sitten
olikin. Majava, Kanadasta tuotu, ilmoittautui noihin aikoihin paikalle, mutta
oli suojeltu harvinaisuus. Joutsenia pääsi harva edes näkemään, kurjista
(kurki) nyt puhumatta. Ne olivat autioiden soiden ja saloseutujen harvinaisuuksia.
Nyt niitä on keväisin pellot ja koskien suvannot kirjavanaan.
Nyt pyydystetään
myös pienpetoja minkä ehditään, mutta eihän ihminen luonnolle mitään mahda.
Villiminkit ja supikoirat tekevät selvää jälkeä omalla ruokalistallaan olevista
lajeista, mutta valitettavasti eivät pääse esimerkiksi sellaisten eläinten kuin
merimetson tai valkoposkihanhen kimppuun. Ne näyttävät olevan ns. luonnonystävien
erityisessä suojeluksessa ja voi vain arvailla, miksi.
Täysin järjenvastainen
valkoposkihanhien rauhoittaminen leimaa koko luonnonsuojelun hysteeristen
akkojen ja akkamaisten miesten huuhaaksi. Jos niitä joskus saakin ampua erikoisluvalla,
ei niitä sitten saa syödä. Tämä koskee niiden oleskelua Suomen alueella, ei muissa
maissa. Asia on täysin absurdi, mitä ei tarvinne todistella.
Ihminen osaa
joissakin asioissa toimia symbioosissa luonnon kanssa ja sellaista on esimerkiksi
tuholaisten biologinen torjunta. Vastaavasti kannattaisi miettiä, millaisia
pienpetoja voisi käyttää vaikkapa merimetsoja vastaan. Ehkä niitä voisi jotenkin
auttaa? Kissojahan me olemme käyttäneet hiiriä vastaan jo tuhansia vuosia.
Mahtaisivatko ne mitään merimetsoille? Entä millä saisi tehokkaasti vähennettyä
supikoiria
Voidaan
tietenkin ajatella, ettei ihmisellä ole mitään oikeutta tehdä ns. luontoon
interventioita tämän tai tuon lajin puolesta, olipa se uhanalainen tai ei. Suloinen
sopusointu kaikkien lajien kesken ja ikuinen paratiisimainen rinnakkaiselo
olisivat parempi ratkaisu.
Mutta kun ne
uudet vieraslajit vaativat omaa elintilaa ja laajentavat sitä niin paljon kuin
pystyvät. Jos lajien maksimaalista määrää pidetään ihanteena, on ihmisen oltava
aktiivinen. Sopusoinnun sijasta luonnossa valitsee ikuinen taistelu. Olosuhteet
siellä ovat jatkuvassa muutoksen tilassa ja henkiin jäävät ne, jotka parhaiten
sopeutuvat kulloiseenkin tilanteeseen.
Näinhän meille
on opetettu, lieneekö sitten totta vai ei. Noin 70 vuoden kokemuksella tilanne
ei nyt näytä erityisen huolestuttavalta, vaan pikemminkin normaalilta. Nämä
havainnot voivat toki olla hyvinkin pinnallisia suurta kokonaiskuvaa ajatellen,
mutta tällaiselta se nyt silti on näyttänyt.
Itse kaipaan lapsuuteni iilimatoja, jotka ovat hävinneet anhittomiin, koska karja ei enää käyskentele rannoilla.
VastaaPoistaTolkullinen kirjoitus taas.
VastaaPoistaSuomen eturientoisin avantgarde on sikäli erikoista, että jos Brasiliassa on jokin ongelma, se korjataan tolitaarisilla pakkokeinoilla Suomessa, missä ao. ongelmasta ei ole merkkiäkään.
nimim. "vesiveroa odotellessa - maassa, joka on tulvillaan juomakelpoista puhdasta vettä"
Mielenkiintoisessa suomalaisen luonnon maallikkotarkastelussaan blogisti avasi monta kiinnostavaa näkökulmaa. Tartun niistä yhteen eli hirvikannan räjähdysmäiseen kasvuun tuossa 1970-luvulla. Oman kulmakuntani metsästysseuralla oli vuonna 1960 vain kaksi (2) hirven kaatolupaa, mutta vuonna 1980 peräti 40. Olen itse arvellut, että yhtenä syynä voisi olla 1950-luvulla aloitetut metsien aukkohakkuut, jotka alat ensimmäisinä vuosina kasvoivat yli metrin korkuisia heinäkasveja tarjoten hirvieläimille mahtavasti ravintoa. Siinä tuli samalla usein syödyksi istutetut puuntaimetkin.
VastaaPoistaHirvieläinten runsastuminen puolestaan tarjosi ravintoa suurpedoille, vaikkapa karhuille ja susille, jotka ovat viime vuosikymmenten aikana lisääntyneet haitaksi asti. Olisiko nyt sitten ehkä paradoksaalisesti sillä tavalla, että niiden, jotka haluavat susia suojella, tulisi tuntea erityistä kiitollisuutta 1940-luvun metsätieteilijöille, jotka lähtivät parantamaan metsien tuottoa aukkohakkaamalla ja istuttamalla perinteisen jatkuvan kasvatuksen aikaansaamia yli-ikäisiä ja vajaatuottoisia kuusikoita?
Aukkohakkuu tarjoaa metsän luonnolliseen sukkessiokiertoon siihen välttämättä kuuluvan valolajien vaiheen. Sen, jonka aiemmin historiassa tarjosivat pitäjienlaajuiset rajoittamattomat metsäpalot ja paikallisemmin myös myrskytuhot.
PoistaAukko suorastaan räjähtää kasvamaan heiniä, vattuja, lehtipuuta ja jos jonkinlasta valokasvia. Aukolla on ravintoa perhosille, kaiken sortin pörriäisille, pupujusseille, monenlaisille linnuille ja kuten edellä todettiin myös hirville ja pedoille.
Aukko on elämänvoimassaan mahtavaa nuoruuden ja uuditumisen juhlaa.
Näitä metsäteollisuuden valheita...
PoistaKäypä joskus uudistusaukolla vuosi, kaksi, kolme, viisi ja kymmenen uudistuksen jälkeen. Katsele, kuuntele, haistele ja maistele. Tutki, mitä kaikkea elämää siellä on.
PoistaOlen käynyt metsässä enkä jaa mielipidettäsi.
PoistaKyllä taitaa Matias olla aika pitkälti oikeassa. Harsinta eli poimintahakkaus eli jatkuva kasvatus on monin tavoin haitallista metsälle, ja taloudellisesti selvästi tuottamattomampaa kuin avohakkuu. Pienialainen avohakkuu on luonnonmukaisempaa ja monipuolisempaa, etenkin jos siihen yhdistetään kulotus.
PoistaVielä kun me saisimme Matiaksen suostumaan, että jättäisi sinne omaan metsikköönsä pienen pläntin vanhaa metsää, sellaista, joka kasvaisi muutaman sadan vuoden ikäiseksi. Nämä luonnon habitaatit kun alkava olla poissa talousmetsistä.
"Olen käynyt metsässä enkä jaa mielipidettäsi."
PoistaTaitaa olla turha jauhaa, mutta olet siis oikeasti sitä mieltä, että uudistusaukkoon räjähtävän nopeasti nouseva lajikirjo ei ole hyvin rikas ja monipuolinen sekä kasvien, hyönteisten, lintujen että nisäkkäiden suhteen?
Mielenkiintoinen näkemys, pakko myöntää. ;)
Matias K:n kanssa en monestikaan ole samaa mieltä, mutta aina kun hän kirjoittaa metsäasioista, tunnen suurta mielihyvää: järkimies!
PoistaEn nyt tuota kovin järkevänä pidä, kyllä se aukko on pitkään melkoinen autiomaa.
PoistaMetsäpalot olivat tosiaan luonnon oma keino hoitaa homma. Vanha kuusikko paloi rytinällä pois ja uusi elämänkierto saattoi alkaa.
PoistaJos vihreät katoaisivat niin luonto ja varsinkin ihmiset kukoistaisivat paremmin kuin aikoihin. Ihmisen hyväkkäät eivät vain vieläkään usko, että meitä kusetetaan lähes kaikessa. Ilmasto, pandemia ja energiapolitiikka päällimmäisinä ja loputkin asiat ovat vähän niin ja näin koska tiedekin palvelee parhaiden maksavaa.
VastaaPoistaPentti Linkolan mukaan pääskysissä ja muissa linnuissa tapahtui suuri kato karjatalouden häviämisen takia.
VastaaPoistaEdelleen Linkolan mukaan Suomesta suurin osa on haavoittuvaa ja asuinkelvotonta tundraa, joten tänne ei missään nimessä tulisi haalia lisää asukkaita, vaan päinvastoin 3 miljoonaa pitäisi saada muuttamaan pois.
Helsingin eteläpuolella kulkevan leveyspiirin pohjoispuolella asuu maailman ympäri katsottuna vain reilut 20 miljoonaa ihmistä. Siperiassa, Alaskassa ja tundra- Suomessa.
Neuvostoliiton hajottua Linkola vieraili neuvosto- Karjalassa ja odotti näkevänsä valtavaa luontokatoa ja muuta tuhoa (Suomen kuvalehti).
Hän hämmästyi kerrassaan, koska entisillä suomalaisten asuinalueilla ei näkynyt enää mitään merkkejä kylistä, peltoaukeista ja maanteistä.
Kaikkialla vain jykevää metsää, linnusto ja hyönteisten määrä hämmästyttävän rikas. Jotain sammalmätästä potkaisemalla saattoi esiin tulla tiilenkappale, joka kertoi siinä olleen suomalainen talo.
Luonto oli korjannut ihmisen jäljet alle 50 vuodessa, joten Pentti totesi: "Ihmiskunnalla on vielä sittenkin toivoa!"
Mutta sitä toivoa ei ole, jos sekavalla ilmastohumpalla sotkemme koko hyvinvointivaltion ja loppujen lopuksi poltamme metsiä enemmän kuin milloinkaan! Costa Rica oli omasta mielestään hiilineutraali jo vuonna 2022, mutta kuka on kuullut? Samoin käy Suomelle.
Lukekaa Ahti Martikainen, Uusi Suomi ja Hallitusohjelman tavoite haihtui savuna ilmaan.
Pentti Linkolan havainto lintukadosta karjatalouden hyvin suurelta osin hävittyä Etelä-Suomesta lienee oikeaan osunut. Eipä ole kesäisin enää juuri kärpäsiä eikä kottaraisia.
PoistaMielenkiintoista ja ehkä vähän surkuhupaistakin on, että samat tahot, jotka haluavat poistaa Helsingin koululaisten ruokapöydästä maidon ja lihan nautojen aiheuttaman ilmastorasituksen vuoksi, osaavat yhtä aikaa olla huolissaan Etelä-Suomen luontokadosta.
Karjatalouden häviäminen muutti maaseudun luontoa, eikä vain linnustoa, vaan myös kasvillisuutta. Hakamailla ja metsissäkin laiduntavat lehmät söivät suuhunsa heinää ja muuta kasvustoa. Tämä suosi tiettyjä avoimien ahomaiden ja ketojen kasveja. Kun lehmät ovat poissa, luonto on rehevöitynyt niin, että pitkät ja varjostavat lajit tukahduttavat hennot ja pienet kukkakasvit. Niiden populaatiot ovat pienentyneet radikaalisti eikä 1950- ja 1960-luvulla monia 60 -70 vuotta sitten esiintyneitä lajeja näe enää. Sarkaojat katosivat, kun pellot salaojitettiin. Tämäkin muokkasi maisemaa uusiksi. Mutta onko joitakin ennen tavallisia lajeja kadonnut/kuollut sukupuuttoon, en tiedä.
Poista"Vikkelät jänikset sen sijaan kukoistavat ja mehtämiehelle riittää niitä näköjään pataan pantavaksi siinä kuin ennenkin."
VastaaPoistaRusakoista - jotka ovat isompia - puhumattakaan.
Vappu lähestyy. Joko puhujat ovat selvinneet?
VastaaPoista”…Luontokato näyttää olevan monen huolenaiheena…suurin osa lajeista on jo muutamassa vuosikymmenessä hävinnyt, ovat sen verran selvästi huuhaata…”
VastaaPoistaÄläpä haasta, miten olet kottaraisia viime vuosina silmäillyt, vieläkö visertävät sinun kotikonnuillasi?
Ja näitä et ole nähnyt, mutta arvaapa mitenpä helmisimpukat nykyisin lisääntyvät, tokko ollenkaan?
”… Mutta kun ne uudet vieraslajit vaativat omaa elintilaa ja laajentavat sitä niin paljon kuin pystyvät…”
Niinhän hyö asiaansa toimittavat. Vaeltajasimpukka tuli laivojen mukana rannikollemme, ja nyt ne änkeävät itsensä rantojen asujaimistoon. Mutta säyseästi käyttäytyvät meillä, onneksi.
Muuten vanhukselta ihan vetreä kirjoitus, kiitoksia vaan.
Olen huono ornitologi, mutta luulen kyllä nähneeni kottaraisia.
PoistaKottaraiset ja muut perinteisestä karjalaoudesta riippuvaiset lajit olivat täällä runsaita vain suhteellisen lyhyen ajan. Sen ajan, kun tällä oli merkittävässä määrin perinteistä vanhanaikaista karjataloutta - laitumia ja lehmänpaskaa pitkin poikin.
PoistaEnnen tuota aikaa elettiin tuossa suhteessa samoissa oloissa kuin nytkin: kottaraiset, yms. olivat suht. harvinaisia, koska sitä karjaa avolaitumilla ei ollut.
Tästä herääkin kysymys:
Minä vuonna maailman kasviston, eläimistön ja yleensä luonnon tila oli juuri se oikea? Se, mihin meidän tulee pyrkiä ja jota meidän tulee pyhänä pitää.
Esim. vuonna 3000 eKr? Tai ehkä sittenkin jo 30 000 vuotta eKr? Vai mahdollisesti vasta 1600-luvulla? Ehkäpä kuitenkin juuri vuonna 1953, kuten EU suuressa viisaudessan on nyt päättänyt?
On siis selvää, että "koskaan et muuttua saa", mutta epäselvää on, mikä on se oikea ja pyhä referenssiaika, johon nähden muutoksia ei voida sallia.
On tämä oikeamielinen maailmanparannuskin yhtä helvettiä, kun ei tiedä edes sitä, mihin tähdätä.
Suomen metsätalouden palauttaminen vuoden 1953 tilanteeseen on todella mielenkiintoinen ajatus. Jostakin pitäisi sitten taikoa myös ne noin 300 000 hevosta ja noin 600 000 metsätyömiestä metsiämme hoitamaan.
Poista"Suomen metsätalouden palauttaminen vuoden 1953 tilanteeseen ..."
PoistaKyllä. Ja pitäisi käynnistää aivan saatanalliset hakkuut.
Reilu miljardi kuutiota pitäsi saada nettona metsistä heti pois, jotta päästäisiin vuoden 1953 tilanteeseen. Siis yli 1000 miljoonaa mottia heti pois, jos EU:n tahdon mukaan mennään.
Mutta mitäpä me emme luonnon ja metsien hyvinvoinnin eteen teksi. Kyllä EU tietää, mikä meille ja metsille hyväksi on. Siis siitä vain Ponsset ja John Deeret reippaasti heilumaan ja metsät sileiksi.
Vertailun vuoksi: nykyään hakkuut ovat jossakin 70 - 80 motin haarukassa ja metsän vuotuinen bruttokasvu vastaavasti reilut 100 miljoonaa mottia.
”... Ja pitäisi käynnistää aivan saatanalliset hakkuut…”
PoistaÄlkää pojat huolestuko, luonnonsuojelu on meillä menneen talven lumia. Muistatteko vielä, kun vihreiden sydänteema oli ”ei ydinvoimalle”. Eivät nuo raasut enää muista mokomaa mottoa ollenkaan.
Luonnonsuojelu on aivan samalla tavalla ohi mennyttä aikaa. Ei kaupunkilainen moisesta syty, tietenkään. Kun ei jotain asiaan ole nuoruudessaan sisäistynyt – siis luontoa – ei sitä aikuisenakaan kaipaa.
EU/ Timmermans Hollannin koskemattomilta salomailta vaati miljardisakkojen uhalla Suomen ennallistamista vuoteen 1953, joten ei kun menoksi. Esim. puuta Suomen metsissä oli silloin vain noin puolet siitä, mitä nyt on.
PoistaEli pakko on - tässä eivät Suomen vihreiden, punaisten tai muunkaan väristen mielipiteet enää mitään paina.
Inhoan suuruudenhulluista Frans Timmermansia enkä ole ainoa. Vaikka Frans onkin pesunkestävä sosialidemokraatti, niin Hollannin sosialistipuolue SP teki "ilmastopaavista" varsin osuvan videon, muutama vuosi sitten. Kun katselet videon niin muistaa, ettei kyse suinkaan ole satiirista vaan ankarasta todellisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=1fGa1ao_jSs Terveisin, EU:n kannattaja, mutta itsenäisten jäsenvaltioden tulli- ja kauppaliittona.
Poista"Sopusoinnun sijasta luonnossa valitsee ikuinen taistelu. Olosuhteet siellä ovat jatkuvassa muutoksen tilassa ja henkiin jäävät ne, jotka parhaiten sopeutuvat kulloiseenkin tilanteeseen."
VastaaPoistaJossain parinkymmenen vuoden takaisessa, loistavasti animoidussa BBC:n luontodokumnttisarjassa toistui säännönmukaisesti kuvio, jossa tasaisissa olosuhteisessa lajin siinä muodossa suotuisa ominaisuus kehittyi yhä pidemmälle, myös petoeläimillä. Kun olosuhteet muuttuivat, nuo liian erikoistuneet lajit hävisivät sukupuuttoon ja kehitys alkoi uusissa olosuhteisessa oppotunistisissa generalistilajeista. Sama kuvio toistui yhtä uudelleen, pysyvää oli vain muutos ja ikuinen taistelu.
Koska ihmisen tarkkailuhorisontti sekä lajina että yksilöinä on niin lyhyt, emme huomaa tuota. Minusta ihmiskunnan ei kannattaisi puuttua noihin kehityskulkuihin yhtään sen enempää kuin ihmisten hyvinvointi vaatii: ei petoeläin ole saaliseläintä pahempi tai päinvastoin, muu on luonnon antroposointia.
Itse kuitenkin pidän mahdollisena, että Telluksen tilanne on katastrofaalinen ja esimerkiksi pölyttäjähyönteisten väheneminen huolettaa. WWF, jota järjestöä ei voine pitää punavihervouhottaja järjestönä, julkaisee sivullaan tällaista, joka perustunee ainakin joidenkuiden luontoasiantuntijoiden tutkittuun tietoon https://wwf.fi/uhat/luontokato/
VastaaPoistaValkohäntäpeura, kauris ja mitä niitä samanlaisia on, ovat nekin tulokaslajeja, eivät kuulu tänne. Ne levittävät Suomen vaarallisinta elukkaa eli punkkia. Punkeista ei juuri puhuttu ennen bambibuumia. Jotkut (lue: metsästäjät) eivät vieläkään halua uskoa, että hirvieläimet ovat punkkkien varsinaisia isäntäeläimiä. Muistan lukeneeni jo 70-luvulla tutkimuksen Kanadan wapitien levittämästä punkkiriesasta.
VastaaPoistaVihavainen: ”…ettei koko asiaan oikein monikaan voi suhtautua vakavasti…”
VastaaPoistaJa miksi pitäisikään? Tuli asteroidi, teki pahojaan ja hirmuliskot katosivat. So what? Miksi tulisi ihmispolon mieltänsä murehuttaa?
Ei luonto tuota asiaa murehdi, ihminen sitä itkee, jos itkee. Itseämme ja omaa oloamme me parumme. Kunhan saamme itsemme hävitettyä, murhe katoaa.
Tarinan mukaan yksi syy hirvien kovaan lisääntymiseen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, oli Tšekkoslovakian miehitys 1968. Sanotaan, että Neuvostoliitto ajoi myös tankit ja muut sotilasajoneuvot Suomen itärajan tuntumaan varmuuden vuoksi, jos homma olisi vaikka laajentunut isommaksi rähinäksi. Samalla ne ajoivat kaikki eläimet, myös hirvet Suomen puolelle ja koska niitä oli Neuvostoliiton puolella todella runsaasti, lisääntyi myös Suomen hirvikanta kertaheitolla isoihin mittoihin. Empä tiedä, tällaista olen kuullut.
VastaaPoistaPekka Turusen kirjassa Kylmää rauhaa (Atena 2022) esitetetään sellainen päätelmä, että puheet venäläisen sotakaluston liikehdinnästä Tsekkosloavakian miehityksen aikoihin meidän itärajan tuntumassa ovat valemuistoja.
PoistaAinakin mulle jäi sellainen muistikuva jostain lukeneeni, että Suomen itärajalta poistui sekä kalustoa että miehistöä runsain mitoin kohti eteläistä Eurooppaa Tsekkoslovakian miehityksen aikoihin.
PoistaKyllä sieltä kuului taistelupanssarivaunujen ääniä pitkin itärajaa sekä selvästi voimistunut radioliikenne. Samanlainen tilanne oli Pohjois-Norjassa, jopa kiihkeämpi kuin Suomen rajalla! Rajavartiosto ja Kainuun prikaati oli korostetussa valmiudessa, mm. Kajaanin eli Paltaniemen lentokentälle oli kuorma-autot valmiudessa kuskaamaan kiitotielle kivenlohkareita.
PoistaMerimetsoja oli K.E. Kivirikon lintukirjan mukaan 1800 luvulla Ruotsin itärannikollakin. Mutta häipyivät. Nyt ne ovat paluumuuttajia? suojeltuja. Vaikka paskovat saarensa kasvittomiksi. Syövätkin kuulemma vain roskakalaa Merikotkille taas näistä riittää ruokaa, niin eiköhän tämä tästä.
VastaaPoistaSuomen luonto pitää pelastaa Vihreältä liikkeeltä. Vihreät ovat olleet väärässä kaikissa vähänkin merkittävissä asioissa.
VastaaPoistaSuomen Luonto pitää pelastaa toipiloilta.
PoistaVihreät ovat kauhistus kaikilla mittareilla katsottuna. Tuli vain mieleeni, että mikä korkea kansainvälinen virka Greta Thurnbergille on kehittelyssä, tästä olen täysin varma! Siis ajatelkaa, Aspergrenin syndroomaa potevasta tytön hupoakosta kangella vääntäen ollaan tekemässä uutta Messiasta!
VastaaPoistaAspergrenin syndrooma? På svenska?
PoistaHän on tyttö kuka on omaksunut vallitsevat kulttuuriympäristöä näkemyksiä ja käytetään markkinointi mielessä hyväksi.
PoistaKauniimminkin voi vastakkaisesta sukupuolesta sanoa tai kirjoittaa, vaikka ymmärtäisi ettei toinen aivan ymmärrä asioita, tai omaksunut jonkun näkemyksen joka ei täysin ole realistinen.
"Luonto elää"
VastaaPoistaEikö olekin jo korkea aika elävöittää eli saada luontoon uudestaan dinozaurukset. Ne ovat niin hauskoja, että lapsetkin tykkäävät niiden nukeista. Kaikenlaiset Thurnbergit jankuttavat vain ruohosta, mitä on joka paikka täynnä. Jos ruohoa on jossain vähemmän, niin Jumala kyllä antaa joskus sadettakin.
Hyviä uutisia. "Dgitaalinen Euro"-projekti tähtää juuri siihen, että on vain yksi äppi, jonka kaikkien on pakko hyväksyä. Luddiiteille tulee digitaalinen lompakko, pieni stidiaski, jolla voi vain maksaa ja silloinkin vain pieniä summia. Superluudditti saattaa printata tai ostaa paperisia "seteleitä", eli Q-koodeja, jotka valtuuttavat kertanostoon lompakosta. Oikeat setelit katoavat aikas nopeasti, sillä ne eivät ole kertakäyttöisiä ja niitä on liian helppo väärentää.
VastaaPoistaTekstissä ja kommenteissa hyönteiskannan harventuminen laitetaan pelkästään karjatalouden häviämisen piikkiin. Kukaan ei kiinnitä huomiota, että lehmänpaskan lisäksi Suomesta on hävinnyt yksi toinenkin asia: lahopuun. Tehometsätalous korjasi Suomen metsistä pois lahopuun ja sen häviäminen metsistä on yksi isoimpia syitä hyönteiskatoon ja myös lintu ja esim. sienikannan harventumiseen:
VastaaPoistahttps://yle.fi/a/3-10730573