Rakkauden perässä
Neil Hardwick, Poistetut
kohtaukset. Muistelmat. Käsikirjoituksesta suomentanut Tero Valkonen. WSOY
2025, 222 s.
Neil Hardwick on merkillinen ilmiö suomalaisen
viihteen historiassa. Ulkoisestikin hän on sellaista tyyppiä, jonka voi yleensä
olettaa tapaavansa vain Brittein saarilla. Englanti kaikessa saarimaisuudessaan
-insularity- on yhtä omalaatuinen kuin Suomi. Henkinen välimatka maiden välillä
on hyvin pitkä, mitä ei ymmärrä, jos tuijottaa vain englannin kielen asemaan
Suomessa.
Siitä huolimatta Hardwickista tuli
nimenomaan suomalaisen luonteen viihteellisen kuvaamisen mestari, mikä todistaa
harvinaisesta kyvystä ymmärtää ihmisten välisen kommunikaation hienouksia.
Viihde on ollut Hardwickille vakava asia, eikä mitään irtovitsien möläyttelyä.
Voi myös sanoa hänen päässeen alalla poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Neil syntyi köyhään
yorkshireläiseen perheeseen hiilikaivosalueella ja kertoo äitinsä vihanneen
kaikkia ihmisiä, myös lapsiaan. Tässähän sitä olikin jo eväitä loppuiäksi,
sillä miehetkin kaipaavat rakkautta. Hassu juttu.
Neil havaittiin huippulahjakkaaksi
ja kustannettiin sisäoppilaitokseen, poikakouluun, jossa meno oli samanlaista
kuin se oli ollut jo Tom Jonesin aikana. Tosin Tom ei käynyt sisäoppilaitosta.
Ruumiilliset rangaistukset ja häpeä kuuluivat joka tapauksessa normaaliin päiväjärjestykseen.
Matka yorkshireläisestä kaivostaajamasta
sisäoppilaitokseen oli pitempi, kuin matka Englannista Suomeen, toteaa tekijä,
vaikka jälkimmäinenkin oli taatusti pitkä.
Suuri ongelma, joka nykyäänkin
tunnetaan yhä täysin määrin, oli aksentti. Englanti on luokkayhteiskunta, jossa
alipalkattuja raa’an ja likaisen työn tekijöitä ylenkatsotaan ja jossa puhetapa
paljastaa heti, mihin luokkaan puhuja kuuluu. Yorkshire sattuu vielä olemaan
paikallinen junttila, jonka murre kuulostaa erityisen hullunkuriselta.
Neil selvisi tilanteesta matkimalla
aluksi skottilaista ääntämystä, jolla oli enemmän prestiisiä ja oppi vähitellen
puhumaan kuten pitää. Hänen lahjakkuutensa huomattiin.
Kykyjenetsijät värväsivät
nuorukaisen opiskelemaan aineita, joita hän tarvitsisi tulevassa työssään
ydinenergialaitoksissa, siis luonnontieteitä. Paikkakin oli alallaan maailman
huippua: Cambridgen King’s College, jonka opiskelijat kerran keksivät DNA:n
paikallisessa pubissa.
Neil kuitenkin kulki omia polkujaan
ja kävi halvemmassa junttipubissa. Hän myös lopetti luonnontieteelliset opinnot
ja siirtyi filosofiaan. Tämä oli todella merkittävä itsenäisyyden osoitus. Nyt
hän sai ruveta maksamaan omat opintonsa.
Suomeen Neil joutui niin sanotusti
rakkauden perässä. Tarkemmin sanoen seksuaalisesti aktiivinen suomalaistyttö
tarjosi nuorukaiselle jotakin sellaista, mitä hän aina luuli kaivanneensa. Se oli
vapaan seksin aikaa ja pohjoismaat olivat sillä alalla uranuurtajia.
Tyttö sattui kuitenkin olemaan niin
sanakseni ideologinen horo, mikä tarkoitti, että hän piti luovuttamattomana oikeutenaan
tehdä omalla ruumiillaan, mitä ikinä halusi. Toisilla ei ollut siinä nokan
koputtamista.
Kun kyse oli vielä narsistista,
joka jo parin kuukauden avioliiton jälkeen kilpailutti aviomiestään jonkin
ulkopuolisen kanssa, oli kuvio selvä. Sitä rakkautta, mitä nuorimies etsi, ei
ollut löytynyt.
Kuten niin usein avioliitoissa,
sitä joka tapauksessa yritettiin etsiä vielä vuodesta toiseen, mutta eihän
siitä mitään tullut. Tarpeet olivat niin perustavalla tavalla erilaiset. Rakkaussuhde
syntyi vain lapsiin, mutta sehän oli eri asia.
Kertojalla on selvästi vaikeuksia
sanoa, mutta hän sanoo kuitenkin, että vaimon aatteellisesti perusteltu
syrjähyppely oli feminismiä. Tokihan tuo käsite on otettu samanlaiseen käyttöön
kuin aikoinaan sosialismi: vain kaikki hyvä, mitä tehdään, kuuluu sen otsikon
alle ja kaikki kurja ja alhainen ei sitten lainkaan ole sitä oikeata itseään.
Epäilemättä narsismi ei
sellaisenaan vielä ole feminismiä, mutta sellaiseksi tuo puoliso sen käsitti,
joten tämä niin sanoakseni reaalifeminismin piiriin kuuluva tapaus oli kuin
olikin sitä itseään.
Suomihan on ollut johtavia maita
erilaisten aatteiden vulgarisoinnin alalla ja kuten tunnettua, meillä mahtuu
kukoistamaan vain yksi aate kerrallaan. Englannin kaltaisissa kulttuurisesti monikerroksisissa
maissa asia on ollut toinen ja lienee yhä, vaikka ulkopuolisesta näyttää siltä,
että siellä on menty jo kauas samaan suuntaan.
Ei tuossa ideologisessa asenteessa
ollut suomalaisittain silloin mitään kummallista ja luulen, että se oli jopa
valtavirtaa. Nykynuorison tilannetta en tunne.
Alan miehenä Hardwick on dramatisoinut
muistelemisensa tapahtuvaksi lumihangessa, jonne hän on palvelutaloon
pyrkiessään suistunut. Kun hän siellä pikkuhiljaa odottaa paleltumiskuolemaa
omassa virtsalätäkössään, hän muistelee menneisyyttään täysin rehellisesti.
Mitään syytä tai mahdollisuuksia asioiden kauhisteluun ja selittelyyn, saati
poseeraukseen ei ole.
Sivuutan tässä kirjoittajan melko
pitkät kertomukset niistä kaikista näytelmistä, teattereista ja ihmisistä,
joiden kanssa hän työskenteli. Kun en tiedä niistä oikeastaan mitään, niin en
osaa niitä arvioidakaan.
Mainittaviin kuitenkin kuuluvat
kohtaamiset Speden ja Jouko Turkan kanssa. Edellinen nonchaleerasi Hardwickin
eikä suostunut edes puhumaan hänen kanssaan. Samoin teki aluksi myös
jälkimmäinen.
Ilmeisesti kaiken takana oli
käsitys siitä, että joku ulkomaalainen on tässä nyt ilman ansioita nostettu
paikalle, joka oikeastaan olisi varattu vain suomalaisille. Jouko Turkka
kuitenkin suostui ennen pitkää puhumaan Hardwickin kanssa ja heistä tuli hyvät
ystävät. Hardwick jopa arvosti Turkkaa, mitä hieman ihmettelen, koska pidän
häntä vahingollisena hulluna.
Mutta mitä Hardwickiin tulee, tämä
kirja nosti minun silmissäni hänen arvostustaan entisestään. En ole suuri
viihteen ystävä, mutta ainakin tämä muistelija on tehnyt sitä suurella taidolla
ja kunnianhimolla. Hienoa, että saimme hänet tähän maahan!
Ulkopuolisella ja toisen polven muuttajalla on usein hyvä näkymä uuden kotimaansa omituisuuksiin ja ominaisuuksiin, kun on jokin muu hyvin tunnettu kohde mihin verrata.
VastaaPoistaHumoristille tämä on varmasti etu ja ideoiden aarrearkku, käsitteli sitten uutta tai vanhaa maataan.
Charlie Chaplin ja Stan Laurell olivat 1. polven väkeä. Jacques Tati oli emigrantin poika ja Marxin veljekset taisivat myös olla 2. polven väkeä.
Kiitokset mainiosta kirja-arvostelusta, hymyilin - naurahdinkin!
VastaaPoistaSuomalaiset eivät olleet aluksi valmiita Hardwickin tapaan käsitellä huumorin avulla kansamme kipukohtia, mutta aika nopeasti hänen komedioistaan tuli klassikkoja. Huumorin avullahan voi käsitellä hyvinkin kipeitä juttuja kuten sotatraumoja ja niiden oireilua. Tankki täyteen, Reinikainen ja Nyhjää Tyhjästä ym. - kaikki upeita suomalaisia tv-sarjoja, joista ensimmainitut kuvaavat lempeän raadollisesti kansamme ominaisluonnetta. Jälkimmäinen improvisaatio-ohjelma onkin sitten hassuttelua asialla koko rahan edestä.
Valitettavasti masennus astui jossain vaiheessa kuvaan Neilinkin kohdalla. Toivottavasti siinä pahin on selätetty. Ajattelin surkuhupaisasti joskus lehdestä lukiessani siitä, että niin ne reippaimmatkin masentuvat Suomessa tarpeeksi pitkään asuttuaan. Kun tietää hänen lähtökohdistaan jotain, niin ehkä nekin seikat selittävät asiaa eikä ihastuttavaa (henkistä) ilmastoamme voi pitää asian juurisyynä.
Sen verran uraauurtavaa työtä Hardwick on maamme viihteen eteen tehnyt, että hän on kiitoksensa ansainnut. Toivottavasti häntä myös asianmukaisesti muistetaan.
Toisaalta noissa "kakkosen" jutuissa mukana oli myös toinen käsikirjoittaja rinnalla, joten kuinka paljon esim. sanailusta oli Hardwickin kynästä lähtöisin. "Pitkät vitsit" l. nämä joita pedattiin joko koko- tai puolenjakson verran ennen laukaisua, olivat luultavasti pääosin Hardwickin käsialaa.
PoistaJossain lehtihaastattelussa Hardwick kuvaili uransa alkuaikoina kopioineensa BBC:n
Poistasketsejä Suomen televisiolle, ja itsekin huomasin erään Reinikaisen jakson olevan suora kopio itselläni olevasta englantilaisen C-kasetin humoristisesta laulusta. Sketsi toimi kyllä kasetissa laulettuna paremmin kuin Hardwickin kömpelössä pätkässä, jossa oli käytetty Suomeen sopimattomia englantilaisia yksityiskohtia. Ehkä hänellä ei ollut vielä silloin käsikirjoitusapuja.
Muutenhan Hardwick on tehnyt paljon hyviä juttuja.
Tjaa, kukapa sitä on täysin tynnyrissä kasvanut vai kuinka.
PoistaTietysti suurilla taiteilijoilla on vapautensa, mutta onhan tuollainen kopiointi kai moraalisesti arveluttavaa, ja tokihan tekijänoikeuksiakin tulisi kunnioittaa. Kävisikö tuo tynnyri- perustelu oikeudessa puolustuksena tekijänoikeuksien loukkaukselle.
PoistaVitsit ovat universaaleja ja vanhoja. Kertojan taito on niiden sovittamisessa uuteen ympäristöön ja tilanteeseen.
Poista"En ole suuri viihteen ystävä"
VastaaPoistaEhkäpä blogisti on törmännyt liikaa huonoon viihteeseen, jota totisesti riitää. Sen sijaan mainittu suurella taidolla ja kunnianhimolla tehty viihde on tykkänään eri juttu: se mahdollistaa vaikeiden ja kipeiden asioiden esiinnostamisen, koska huumori saa aikaan sen, ettei yleisössä herää välitön torjunta, joka estää uuden vieraan ajatuksen vastaanottamisen.
Ei voida kiistää myöskään sitä viihteen arvoa, että se edistää tiettyä rentoutumista, "aivojen narikkaan heittämistä", jota pidän välttämätömänä, että pystyy vaativaan henkiseen työskentelyyn. Kyllä viihde tuossa suhteessa alkoholin ja muut päihteet voittaa.
"Hardwick jopa arvosti Turkkaa, mitä hieman ihmettelen, koska pidän häntä vahingollisena hulluna." En ihmettele, että arvosti, sillä Turkan Aiheita on varmaan hauskin kirja, mitä suomen kielellä on koskaan kirjoitettu.
VastaaPoistaNo jaa. En ole muualla lukenutkaan kuvitelmia siitä, miten eri tavoin tunnettuja kansalaisia voisi tappaa.
PoistaTäytyypä lukaista Aiheita. Turkkahan oli monen mielestä suomalaisuuden shamanistinen visionääri, joka asusteli askeettisissa oloissa hulppea osakesalkku lämmikkeenä. Loppuaikoinaan hänen lähimmäisiinsä kuuluivat ymmärtääkseni kivenmurikat, joihin hän oli hurahtanut ja joiden hieroglyfejä hän vimmaisesti tutki. Eksentristä toki, mutta uskon, että Hardwick ymmärtäisi. Spedestä en olisi niin varma.
PoistaAiheita ja Selvitys oikeuskanslerille ovat eri kirjoja. Häpeä oli myös aika riemukas.
PoistaNe murhafantasiat olivat "Aiheissa". Ei hän niitä oikeuskanslerille esittänyt.
PoistaOvathan meillä murhafantasioita esittäneet julkisuudessa eduskunnan puhemies ja valtiovarainministerikin. Sellainenhan on vain moraalisesti hienoa ja ylevää!
PoistaKappas! Ihan kirjoissa julkaisseet?
PoistaJos murhafantasioita julkaisee proosakirjan kansien välissä, ne ovat paheksuttavaa ja tuomittavaa, jos blogissa, ne ovat jaloa ja ihailtavaa? Tässä on selvästi jo sovellettu professoritason ylempää logiikkaa.
PoistaAi, niinkö minä sanoinkin?
PoistaDekkarit ja murha-arvoitukset ovat hyvin suosittua viihdettä, eikö niissä oikein rahasteta murhafantasioilla?
PoistaTurkka todella oli vahingollinen hullu, se selviää kyllä hänen alaistensa näyttelijöiden haastatteluista. Turkka suorastaan rääkkäsi näyttelijöitä, kuten luonnevikaiselle psykopaatille sopiikin.
PoistaTodisteeksi kelpaavat myös hänen ohjaustyönsä, kuten "Seitsemän veljestä" ja "Kiimaiset poliisit".
Kari Suomalaisen tytär paljasti Turkan seksuaaliset pyrkimykset, minkä johdosta Koivisto erotti Turkan Teatterikoulun johdosta.
Eurooppa saa kiittää antiikin kreikkalaisia ihmismuotoisista jumalista ja idea-ajattelusta -- heidän tasogeometriansa irrotti omia matemaattisia sääntöjään seuraavan "kuvion" tasopinnalle asettuvasta yleisestä "taustasta" -- ja tuon tiedollisen ajattelun valtamaaginen laajentuma oli sitten Roman impeiumi, joka omaan suuruuteensa ja monikulttuurisuuteensa sorruttuaankin eli eurooppalaisessa ajattelussa yli keskiajan tuhatvuotisen taantuman ja nosti antiikin ajatusmuodot ja jopa yhteiskuntamuodot uudelleen esille renessanssissa.
VastaaPoistaKadotettu kieli elpyi uudelleen, ja kirjallisuudessa uusi ajanhallinta mahdollisti alusta alkaen kerroksellisen ajattelun ja esimerkiksi parodiset hahmot. Ritariromantiikka ruostui, kun parodia söi sen -- se oli eurooppalaisuuden kannalta hyvä henkiinjäämisratkaisu.
Ja imperiumin brittiläinen alusta tuotti sitten teatterin, joka katutasolta nousi yläluokan estradiviihteeksi, jossa hovinarrit saivat uuden elämän Shakespearen näytelmissä. Ajatelkaas, nuo neljäsataa vuotta vanhat tekstit sisältävät mahdollisuuden tulkintoihin, jotka psykologisella ja yhteiskunnallisellakin osuvuudellaan puhuttelevat meitä vieläkin.
Brittiperinteessä Neilillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia, joten oli sekä hänen onnensa että varsinkin meille taivaan lahja, kun hän päätyi Suomeen. Tällä meillä ei ole ollut minkäänlaisia sivistyksellisä edellytyksiä ottaa laajemmlla pohjalla vastaan maailmankirjallisuutta -- muutamia autenttisia nerotyyppejä lukuun ottamatta kulttuuriväkemme on muodostunut oman arvonsa tuntevasta kyldyyri-kyldyyri-kielivähemmistöstöstä, ja oman sivistyksemme pahimmat viholliset ovat käytännössä olleet kansalliisten kulttuuri-instituutioidemme hallintovirkailijat.
Ei Hardwick suinkaan saanut meneistyksiksi osoittautuneita tv-sarjojaan läpi ihastelun ja kannustuksen siivittäminä, vaan rujo totuus oli, että meikäläiset draamapomot yrittivät lytätä ne joka työvaiheessa. Vai pitäisikö sanoa tyävaiheessa, se on meillä edelleen tosidraamaa.
Oli onni, että maailmassa eniten tv-draaman ilmaisumuotoja kehittänneen brittiläisen Dennis Potterin uraauurtavia sarjoja kuitenkin esitettiin meilläkin. Niiden äärellä täällä itki Neil itsekin, mutta kasvoi myös uusi sukupolvi, jolla sitten oli eväitä nostaa omien tuotantojemme tasoa ratkaisevasti.
Maailma on teatteri, elämä on näytelmä, ja ihmiset sen näyttelijöitä, sanoi Shakespeare. Eurooppalaisen uuden ajan kirjallinen perinne kasvoi keskiaikaisten kronikoiden, katuteatterin ja kiertelevien seurueiden, näytelmien ja kirjeromaanien kautta romaanimuodoksi, joka eurooppalaisena ilmiönä on ainutlaatuinen. Nimenomaan romaanimuoto ja kirjapaino loivat eurooppalaisen ihmisen tajuntaan ne kuvitteelliset ja periaatteessa vaihdettavissa olevat roolihahmot -- ihmisidentiteetit -- joiden muotoa ja samaistettavaa mallia "edustuksellinen" demokratia välttämättä edellyttää. Milan Kundera on oman historiamme tästä puolesta kirjoittanut ansiokkaasti, esimerkiksi teoksessa "Petetyt testamentit".
Otsikon kysymys on hyvä, ja asiat oikeassa järjestyksessä. Ensin on tullut tragedia, komedia on kerroksellista ajattelua, kykyä hallita tuntoja ja ajattelua.
Olet pahasti pakkoenglannin vanki, niinkuin suurin osa suomalaisista.
PoistaPakkoenglannin vanki? -- Jos minulla pakkomielteitä olisi, olisin kai ennemminkin eurooppalaisuuden vanki. Mutta sekään ei ole vapaa valinta.
PoistaEnglannin kielen valta-asemaa arvosteltaessa pitäisi aina kuitenkin tunnustaa tosiasia, että omaa ajatteluamme ja ihmisen historiaa eniten muovannut kulttuuriperintö on kokonaan saatavilla vain englannin kielellä.
Myös kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio ja sille -- ja vain sille ominainen "edustuksellisuuden" kognitioon perustuva demokratia -- ovat eurooppalaisen uuden ajan tuotteita.
Kulttuuriperintö saatavilla vain englanninkielellä, älä hyvä mies päästä suustasi tuollaisia sammakoita. Se ettet osanne muita kieliä on pääosin vain oma ongelmasi ja syysi.
PoistaKoko kulttuuriperintö on tosiaan saatavilla englannin kielellä. Liian vaikea ajatus? Vai pitäisikö sinun ensin opetella lukemaan, ihan vain suomea?
PoistaEi ole.
PoistaJa parempi lukea asiat alkuperäiskielellä (jos osaa) kuin (huonona) käännöksenä.
Englannista on tullut tiedonhankintaa ja kommunikaatiota rajoittava tekijä suomalaisille.
Koko kulttuuriperintöä ei ole saatavilla koskaan vain yhdellä kielellä, koska myös kielet ovat osa tuota perintöä.
PoistaHistoriasta kiinnostuneena olen kuullut monesti miten sen englannin kielisrt popularisoijat (usein tiedemiehiä itsekin) usein sanovat etteivät tunne kunnolla sitä ja sitä, koska asiasta ei ole kunnolla materiaalia englanniksi.
Sinänsä merkityksetön yksityiskohta mutta katso joskus esim. Wikipedian artikkeleiden pituuksia ja laatua eri kielillä, esim.ranskan kuninkaista saat parhaiten tietoa ranskan kielisestä osuudesta.
On totta että kieliin kuuluu kääntymättömyyden ongelma. Kuten Spengler osuvasti sanoi, jokaiseen kieleen sisältyy oma metafysiikkansa.
PoistaEsimerkiksi suuri maailmankirjallisuus tuntee vain muutamia teoksia, jotka on kirjoitettu muulla kuin tekijän äidinkielellä. Kieli on ajattelun rajankäyntiä, intuition ja inspiraation ahjo hahmon- ja käsitteenmuodostuksen rajapajalla.
On tietysti ajattelun rakenteita jotka ovat yleisinhimillisempiä eivätkä kuulu pelkästään tiettyyn kieleen. Niitäkin kuitenkin on pakko lähestyä oman kielen alustalta. Synnymme aina jo olemassa olevaan kieleen, se on oma maailmamme. Kielen rajat ovat maailman rajoja. Se tarkoittaa siis jokaista kieltä, kieltä tajunnallis-tiedollisena ilmiönä.
Ranskan kuninkaista saa todellakin eniten tietoa ranskan kielellä. Kuninkuudesta -- tai vallan maagisista ominaisuuksista ylimalkaan -- voidaan puhua ehkä pelkästään psykoanalyysin kielellä.
Kieleen liittyy myös todellisuus, politiikka ja historia. Englanti on imperialistinen kieli, vallankäytön väline par exellence.
PoistaHardwickin kirjassa en tykännyt siitä, että hän kirjoitti edesmenneestä vaimostaan tosi ilkeästi. Itselläni tulee jätettyä vainajat rauhaan, vaikka jokunen ärsyttikin. Toisaalta kirjassa nostetaan superhyväksi enkeliksi Ritva Valkama; muita diivoja paremmaksi.
VastaaPoistaNeil myöntää, ettei uran rakentaminen ulkomailla onnistunut.
Hyvä kirja, kuten myös aiempi Hullun lailla-juttu.
Jos tämän joku selittäisi, Oikkonen?
VastaaPoistaHardwickiä arvostan suuresti. Hieno mies, mahtava tuotanto.
Mutta niin kai hänkin on tunnustautunut vasemmistolaiseksi ja vieläpä oikein kunnolla. Näin Ylen haastettelussa.
Miten se meneekin aina niin?
Miksi kulttuuri- ja taiteentyöntekijäammattilainen löytää aina itsestään vasemmistolaisen. Väittäisin että se luku on siinä 90 prosentin paikkeilla. Ja näin ainakin koko Länsi-Euroopassa.
Mikä kohta aivoissa, ajattelussa sen synnyttää?
Joukkopaine? Mutta miksi joukko on muodostunut ja muodostuu aina uudelleen noin?
En tarkoita että pitäisi olla fifty-fifty, tai oikeistolainen, mutta ajattelen että taiteilijan pitäisi olla taiteen puolella, mahdollisimman vapaa ja sitoutumaton, parhaimmillaan ulkopuolinen.
Mutta ne arvomaailmat ja ajatusmallit jotka tunkevat päähän ovat taitelijakunnassa pääsääntöisesti vasemmistolaisia, kun kuitenkin tiedämme että tinkimätön ajattelu ja luovuus ja havainnointi ja jopa arkinen hyväihmisyys eivät ole tietenkään monopolisoituja tiettyyn poliittiseen suuntaukseen.
kr
Yksi selvä syy siihen, että taiteilijoissa on paljon vasemmistolaisia: Suomessa ja monessa muussakin euroopan maassa suuri osa taiteen alan väestä työskentelee veronmaksajien rahoilla. Virkoja, apurahoja ja eeuu-projekteja kytätään, niistä kilpaillaan. Suuri taide-pisnes - ehkä suurin - on toimia taidealan opettajana, virassa, verorahoilla.
PoistaTuntumaa yrittämiseen ja markkinatalouteen ei synny.
Kun stallaritaiteilijat - esim H Kinnunen - pääsivät isompiin bisnestuloihin käsiksi, vasemmistolaisuus unohtui.
Puljut, jotka jakavat valtion rahoittamia apurahoja, ovat vasemmistolaisten miehittämiä. Et ikinä saa minkäänlaista apurahaa, jos et ole vasemmistolainen.
PoistaEurooppalaisissa yhteiskunnissa, joihin Suomikin yrittää kuulua, taiteen ja kulttuurin katsotaan kuuluvan niin oleellisella ja perustavalla tavalla yhteiskunnan perusarvoihin, että niille myönnetään myös valtiontukia. Taiteen ja kulttuurin puolella Suomessa eletään tänä päivänä aika lailla kädestä suuhun koronan vietyä tuhkatkin pesästä.
PoistaMiksi muuten isoille yrityksille myönnetään valtiontukia? Eihän terveessä kilpailussa ja markkinataloudessa pidä ketään suosia vaan antaa markkinoiden määrittää kaupan alan suhdanteet, ja antaa yritysten pärjätä omillaan.
Ja Toipila, jotain puoluekirjaako sinulta on kysytty, kun olet anonut apurahaa "taiteeseesi" vai mihin väitteesi perustuu?
"taiteen ja kulttuurin katsotaan kuuluvan niin oleellisella ja perustavalla tavalla yhteiskunnan perusarvoihin, että niille myönnetään myös valtiontukia."
PoistaValtiontuki muuttuisi paljon hyväksyttävämmäksi, jos olisi kyse yhteiskunnan perusarvoja tukevasta ja muodoiltaan kansanomaisesta todellisesta taiteesta, jota voi löytää museioista eikä taitelijoiden henkisestä pahoinvointia osoittavasta henkisestä oksennuksesta.
Ehkä Huizinga -- "Homo Ludens"in kirjoittaja -- voisi leikkiä kysymyksellä miksi naiset näyttelevät aina mutta teatteria johtavat miehet.
PoistaJos Freud ei olisi ollut asenteissaan tavattoman varovainen tiedemies, vaan sellainen barbaari jollaiseksi monet hänen kirjoituksiinsa perehtymättömät hänet kuvittelevat, hän olisi voinut vastata kysymykseen niin, että "naiset ovat erilaisia kuin miehet".
Mistä voisimme tietää, etää naiset ovat erilaisia, kun me kaikki kuitenkin käytämme samaa kieltä ja samoja käsitteitä, ja mahdolliset erot piiloutuvat yhteiseen kieleen? Ehkä Freud tosiaan -- psyyken analyytikkona, joka rakensi teoriansa nimenomaan havaintoihin joiden mukaan kieli ja ajattelu ovat vain pintaa, ja todelliset "sisällöt" ovat alitajunnassa -- olisi voinut sanoa aiheesta paljonkin. Mutta hän tyytyi toteamaan, ettei oikein ymmärrä naisia.
Tyttövauvat vastaavat hymyyn hymyllä muutaman tunnin ikäisinä, poikavauvat reagoivat vasta päivien päästä -- tai jotain. Ehkä sukupuolierot ovat paljon paljon paljon suurempia kuin uskallamme kuvitella. Laji tarvitsee niin miehet kuin naisetkin, ja jokaisessa joukossa jokaiseen sukupolveen syntyy määrällisesti aikalailla yhtä paljon kumpaakin sukupuolta. Se on lajia koskeva totuus, ideologioita koskeva totuus on esimerkiksi se, että vihreän puolueen kolmestatoista kansanedustajasta on kymmenen naisia, eikä jäljelle jäävistä uskalla sanoa mitään.
Se mistä Freud sanoi jotakin, oli varhainen lapsuus, jonka pohjalle koko myöhempi elämä rakentuu. Olemme kaikki syntymämme jälkeen ensin "objekteja" -- hoivan, huolenpidon ja huomion "kohteita", vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajia -- ja vasta parin vuoden ikäisenä meissä kehittyy "subjekti" -- "minä". Ja tuo "minä" ei suinkaan ole mikään sielun kiinteä fokus, vaan varsin väljä tajunnallinen raami, jonka rakennusaineena on "muisti", "aika" -- "minä" on se kokemuksellinen raami, jonka puitteissa yksilö kokee olemassaolonsa jatkuvuuden.
Ehkä Freud olisi voinut sanoa jotain sellaista kuin "meissä kaikissa on "objekti" ja "subjekti", mutta toisissa on enemmän objektia kuin subjektia, toisissa enemmän subjektia kuin objektia. Tai jotain.
Mielikuvat taiteesta ja taiteilijoista esittävät yksilöitä jotka ovat vaikutelmien ja vaikuttamisen eksperttejä. Mutta "objektin" roolisamaistumiseen kuuluu olemuksellisesti myös empatia, niin sokeaa kuin se asiallisesti ottaen voikin olla. Sehän voi kasvaa totaalisesti sokeaksi poliittiseksi ideologiaksikin. Ja näkyy monessa tilastossa, jos tilastot laaditaan ja tulkitaan oikein.
Nämä kaikki ovat tosiasioita, mutta sellaisina emme niitä tunnista emmekä varsinkaan tunnusta -- juuri sellaisista syistä joita Freud käsitteli kirjoittaessaan "ahdistavasta kulttuuristamme". Vaikka "viisaat vaikenevat", jäljelle jää joukko vastausta odottavia kysymyksiä, joihin ideologioilla ei ole vastauksia eikä edes varaa paneutua.
Näytteleminen on naissukupuolen eloonjäämistaito ja lajinvalinnan tärkeä väline.
Poista"Mutta niin kai hänkin on tunnustautunut vasemmistolaiseksi ja vieläpä oikein kunnolla. Näin Ylen haastettelussa. Mikä kohta aivoissa, ajattelussa sen synnyttää? Joukkopaine? "
VastaaPoistaEtuaivolohko, jossa syntyy kognitiivinen ajattelu ja terve järki?
Jos lähdetään rajaamaan kenellä saa olla poliittisia mielipiteitä niin mitähän siitäkin tulisi? Hienoa on, että ihmiset ylipäätään ajattelevat. Liikaa on yhdentekevyyttä, jossa mikään ei kiinnosta ja kaikki on evvk. Kaikki syyt olisi tänä päivänä lähteä rauhanmarsseille ja osoittamaan mieltä istuvaa hallitusta vastaan, mutta harvapa lähtee.
"Mutta ne arvomaailmat ja ajatusmallit jotka tunkevat päähän ovat taitelijakunnassa pääsääntöisesti vasemmistolaisia, kun kuitenkin tiedämme että tinkimätön ajattelu ja luovuus ja havainnointi ja jopa arkinen hyväihmisyys eivät ole tietenkään monopolisoituja tiettyyn poliittiseen suuntaukseen."
Niinpä. Mistähän se johtuu, että monet perussuomalaiset usein mieltävät yleiset hyveet "vihervasemmistolaisiksi arvoiksi"? Niitä arvoja soisi kaikkien kannattavan, mutta harvemmin kuulee muiden kuin vasemmistopuolueiden retoriikassa puhuttavan oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Se kuitenkin on toivottavasti korkealla kaikkien arvoasteikossa. Poliittinen retoriikka muodostaa osaltaan ideologiaa. Kun poliitikot puhuvat julkisesti jätesäkeistä tai ihmisroskista niin millaista politiikkaa tai taidetta sellaisen pohjalta luodaan? Ilmeisesti jotain saksikäsi-ideologiaa ilman empatiaa, jossa kulttuurikin on pelkkä luksustuote.
Reilua Öö:ltä on myöntää taitelijoiden vesemmistolainen bias.
PoistaTaitelijoita ja heidän töitään arvioidessa tämä on hyvä pitää mielessä. Medialukutaitoa laajassa mielessä sekin.
"harvemmin kuulee muiden kuin vasemmistopuolueiden retoriikassa puhuttavan oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta."
PoistaJohtuisikohan siitä, että vasemmiston retorikassa "oikeudenmukaisuudella" tarkoitetaan kärjistetysti usein toisten ansaitsemien rajojen verottamista käytettäväksi toisten vähemmän tuottavien hyysäämiseen kotimaassa ja ulkomailla.
Kun tämä ÖÖ nyt päästi taas vihervasemmistolaisen persukaunansa valloilleen, ja esittää, että kognitiivinen ajattelu, terve järki ja "yleiset hyveet" ovat vihervasemmiston ominaisuuksia, niin viimeinen on kyllä heillä hallussa erilaisten iskulauseiden muodossa kuten "oikeudenmukainen yhteiskunta", "rahaa on" ja "vappusatanen", mutta kaksi ensimmäistä puuttuvat täydellisesti.
PoistaJoo, Öö, ei se noin kyllä mene, ei puhe oikeudenmukaisuudesta tai halu jakaa subjektiivisten oikeuksien kaltaisia tulonsiirtoja laajasti vaikka siihen ei ole aina varaa, kerro mistään inhimillisyydestä suoraan.
PoistaTalk is cheap ja mitä tulee rahanjako-vasemmistolaisuuteen niin kivaahan se on hetken, minunkin mielestä, mutta kostautuu sitten myöhemmille sukupolville, myös köyhille ja heikoille, kun valtiolla taskut ovat tyhjät.
Lämmittää hetken.
Ajatus että oikeistolainen tai vaikka persu-persu ei voisi kannattaa ihmisarvoja ja oikeudenmukaisuutta on juuri tuon sokeuttavan empatian ideologiaksi kasvamisesta hyvä esimerkki. Empatia on tietenkin hyvä mutta jos ihminen menettää sen kautta arviokykynsä kokonaan, ollaan hakoteillä.
Käypä katsomassa vaikka Face-sivustolta Joukkovoima leikkauspolitiikkaa vastaan, millaista on vasemmistolainen inhimillisyys, hyvätapaisuus ja oikeudenmukaisuuskäsitys.
Itselläni ei ole mitään rationaalista vasemmistolaisuutta vastaan, olen odottanut sitä uudelleen tulevaksi 90-luvulta saakka, mutta esim. noilla sivuilla kukkii sellainen ihmisviha tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan että olen varma että tulet kuvotusta tuntemaan sinäkin.
Se että taiteilijakunta on vasemmistolaista pääsääntöisesti ei ole ongelma sinänsä paitsi jos ajatellaan että sieltä saadaan kokonaisvaltaisesti jonkinlainen kuvaus ajasta ja sen tilanteesta, kun tuotetettujen teosten summa lasketaan yhteen. Taiteilija joka on tässä ajassa siinä kuuluisassa "historian oikealla puolella" positiossa on kyllä ihan hyvässä paikassa ihmisenä mutta taiteilija sieltä ei kyllä näe muuta kuin sen joukon jonka kanssa siellä on. Samanmielisyyden samanmielisyydestä.
Tai ei edes sitä. Ulkopuolinen näkisi paljon enemmän.
kr
Kerta Rytinälle kiitokset vastauksesta.
PoistaOmasta puolestani näin yleisönä toivotan kaikki tekijät tervetulleeksi taiteen kentälle poliittisista mielipiteistä viis.
Kuten totesitkin hyveet eivät ole tietenkään puoluesidonnaista, sehän on selvä juttu se. Itse pidän niin perinteisestä korkeakulttuurista siinä missä marginaalisestakin taidekentästä. Minusta oikeastaan kaikki taide on ihanaa! Presidenttimme muuten taisi viimeksi viitata "historian oikealla puolella olemiseen" Palestiina-kysymyksessä, ja hän ei käsittääkseni ole vasemmistolainen.
Oikeudenmukaisella yhteiskunnalla tarkoitin sitä, että yhteiskunnassa on yhteinen poliittinen tahtotila pitää valtion peruselementit kunnossa ja toiminnassa verovaroin. Niitä vartenhan verovaroja kerätään. Myös kulttuuri on olennainen osa kansallista hyvinvointia ja identiteettiä.
Taiteellista päivää vaan kaikille!
Öö,
PoistaOnko sinulla käynyt koskaan mielessä, että hillittömän velkaantumisen hillitseminen on sitä parasta politiikkaa "kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien" hyväksi?
Hyväosaiset kyllä pärjäävät silloinkin, kun sossun kassa on tyhjennetty maailmanparantamiseen ja läänintaiteiljoiden itsetehostusperformansseihin. Mutta oikeasti köyhien osa on tuolloin karu.
Ihqukaan performanssi Narikkatorilla ei korvaa kaurapuuroa Varissuolla.
Aikamoisen tekopyhää ensin luokitella ihmiset hyviin eli vihervasemmistolaisiin ja pahoihin eli persuihin, ja kun tulee hiukan kritiikkiä perusteettomasta umpimähkäisestä halventamisesta, alkaa jeesustella ja toivotella kaikki mukaan laulamaan rullaati rullaatia yhteisen ihanan taiteen ympärille. Falskia tyhjän jauhamista.
PoistaItse olen monenlaisen taiteen ja kulttuurin suurkuluttaja, ollut aina.
PoistaMutta kun kerta toisensa jälkeen julkisuudessa nostetaan esiin "oikeaa huolta" kantava vaikkapa romaanikirjailija tai leffa (ilmastonmuutos, "populismi" jne.) niin vaikka kyseinen teos olisi kuinka hyvin tehty, minua ainakin alkaa tympiä.
En halua olla taiteellisen opetustoiminnan oppilas vaan tulla yllätetyksi, häirityksi, tönityksi sellaisista näkökulmista joita en ole osannut lainkaan odottaa.
Nykystandardien mukaan vahvasti tiedostava taiteilija ei siihen kuitenkaan koskaan kykene. Alkaa maistua karttakepiltä ja liidulta.
Jopa ihailemani Kaurismäki on käynyt sillä rajalla.
Esimerkiksi suvaitsevaisuuden/erilaisuuden hyväksymisen, äärimmäisen tärkeä inhimillinen ominaisuus, välttämätön, kykenemme löytämään ja ymmärtämään itsessämme ilman sitä kaikkialla ja koko ajan alleviivaavia kulttuurituotteitakin.
Toki niitäkin saa vapaasti vapaassa yheiskunnassa tuottaa mutta ainakin minua sellaiset eivät yleensä herätä eivätkä innosta.
kr
Hyvin kirjoitettu KR
PoistaTulee jotenkin mieleen sosialistinen realismi siitä tuputuksesta ja sormi pystyssä opetuksesta, jota nämä nykytaiteiljoiden "yhteiskunnalisesti kantaaottavat teokset" useimmiten edustavat.
Tuntuu, että samanlaista pakkopullaa se alkaa olla apurahan uusimisen toivossa taas jotakin apurahatoimikunaa miellyttävää pakertavalle taiteilijalle kuin mitä se oli Stalinin miellyttämisestä kilpailevalle kollegallekin aikanaan. Tokko uskovat itsekään omaan tekemiseensä enää. Mutta pakko on, muuten caseloidaan sekä maine että apurahat.
Sama koskee mediaa suurelta osin - opetusta, ei niinkään tiedonvälitystä.
Olenkin jokus ehdottanut, että esim. Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmat pitäsi siirtää kouluradion alaisuuteen, sen vasemman laidan osastolle.
"Oikeudenmukaisella yhteiskunnalla tarkoitin sitä, että yhteiskunnassa on yhteinen poliittinen tahtotila pitää valtion peruselementit kunnossa ja toiminnassa verovaroin. Niitä vartenhan verovaroja kerätään. Myös kulttuuri on olennainen osa kansallista hyvinvointia ja identiteettiä."
PoistaLoppujen lopuksi valtiolla on aika vähän peruselementtejä, jotka pitäisi pitää toiminnassa ja kunnossa verovaroin. Niitä ovat turvallisuus, eli puolustusvoimat, rajavaltiolaitos ja poliisi, terveydenhuolto ja vammais- ja sosiaalihuolto, jolla pidetään kaikki hengissä, koulutus, tekninen infra kuten liikenne-, sähkö- ja muut verkot. Tiedotusta varten YLE, jonka budjetti olisi kymmenesosa nykyisestä. Tässä tärkeimmät.
Oikeastaan kaikki näiden ulkopuolella olevat verorahoilla nyt ylläpidettävät toiminnot ovat luksusta, jota ei pitäisi lainkaan rahoittaa verovaroilla, eikä missään tapauksessa velkarahalla.
Suomessa verovaroilla kustannettava julkinen sektori on Euroopan suurimpia, eli luksusta on paljon.
Mainittakoon, että yksi osa luksuksesta on mitääntekemättömien maahanmuuttajien rahtaaminen maahan, kun heidän elinaikainen nettokustannus suomalaisille veronmaksajille on 500000 - 900000 euroa per lurjus, minkä on nyt laskenut emeritusprofessori Vesa Kanniainen. Joten siinä olisi yksi vihervasemmiston kehittämä tuhoisa luksus, joka olisi syytä lopettaa niin pian kuin mahdollista.
Aikalailla tekopyhää luokitella ihmiset ensin hyviin oikeistolaisiin ja sitten muihin viher-vasemmistolaisiin.
PoistaVoi näitä persuja.
Luokittelu menee järkevyyden mukaan siten, että persut ovat ajattelultaan realisteja aikuisia, ja vihervasemmistolaiset jossain määrin lapsen asteella.
PoistaHyvä Öö, komppaan!
PoistaNiin, persujen oma luokitus muista. Muille persut ovat lapsenasteelle jumiutuneita koulukiusaajia ja häiriköitä.
PoistaOlisiko Tom Brown eikä Jones?
VastaaPoistaJospa se nyt saisi olla Henry Fieldingin Tom Jones, jossa esiintyy muuan piiskaamisekspertti. Taisi olla pastori Whackett.
PoistaThwackum.
Poista