Kun kommunistit vielä olivat
kommunisteja
Frank E. Manuel, The Prophets of
Paris. Turgot, Condorcet, Saint-Simon, Fourier and Comte. Harper Torchbooks
1965, 347 s.
Moni näyttää
aina hämmästyvän, kun puhutaan ”kommunisteista” ennen vuotta 1918,jolloin
Leninin ehdotuksesta Venäjän bolševikit omaksuivat tuon nimen.
Itse asiassa
nimenomaan tuo Leninin idea merkitsi palaamista vanhaan, lähes sadan vuoden
takaiseen aikaan ja sen aatemaailmaan. Samaa jankutti koko hänen ajattelunsa. Koko
totuus oli siellä sanottu ja kestäisi ikuisesti.
Kommunismi (lat.
communis – yhteinen) oli 1800-luvun alussa ja vielä puolivälissäkin yleinen termi,
jolla viitattiin niihin, jotka pitivät yhteistaloutta ja yhteistä elämää ”kommuunissa”
ihanteenaan. Myös Marxin ja Engelsin vuonna 1848 julkaiseman pamfletin nimi oli
”Kommunistisen puolueen manifesti”. Ei siis ”Kommunistinen manifesti”. Pikku
puoluekin oli olemassa.
Tässäkin
nimiasiassa vuonna 1918 Lenin korosti paluuta vanhaan ja ikuisesti ”oikeaan”
oppiin, jota kaiken maailman revisionistit olivat väärentäneet. Nimenmuutos
aiheutti pilkkaa ja hilpeyttä ja sen katsottiin taas kerran todistavan, että
bolševikit olivat lopullisesti hylänneet tieteellisen sosialistisen (lat.socius
-yhteinen) ajattelun ja palanneet utopistikommunistien lahkoksi.
Osittainhan niin
olikin ja bolševikit todella suunnittelivat vakavissaan koko Venäjän
muuttamista suureksi kommuunien yhteisöksi. Kommuuni oli myös
kollektiivitalouden korkein muoto ja kollektivisoinnin alkaessa syksyllä 1929 määrättiin,
että neljäsosan kolhooseista piti olla jo ”korkeinta muotoa” eli kommuuneja,
joissa vallitsisi täydellinen tasanjako eikä mitään henkilökohtaista taloutta
saisi kenellekään olla.
Kuten tunnettua,
takapotku tuli välittömästi ja jo heti vuoden 1930 alussa Stalin perui pyhät
sanansa ja otti aivan uuden suunnan. Kommuuneja kiellettiin enää perustamasta
ja tasajakoa pilkattiin ”antimarxilaisena pikkuporvarillisuutena”.
Siitä lähtien
bolševikkien ideologia, josta sittemmin alettiin käyttää nimitystä
reaalisosialismi, ei enää ollut kommunismia sanan vanhassa ja perinteisessä
mielessä. Tosin ajatusta heräteltiin uudelleen, kun aloitettiin suuri ”Kommunismin
rakentamisen ohjelma” vuonna1961.
Toki kommunismikin
jo aikoinaan oli esiintynyt monessa erilaisessa hahmossa. Kuuluisimpiin sen
teoreetikkoihin kuului joka tapauksessa ranskalainen Charles Fourier, jonka
vaikutus etenkin venäläiseen sosialismiin oli erittäin huomattava. Fourierin
innoittama oli se Petraševskin ryhmäkin, johon osallistumisesta Dostojevski
tuomittiin kuolemaan ja valeteloitettiin ennen lähettämistään Siperiaan.
Fourier oli myös
Nikolai Tšernyševskin suuri oppi-isä ja tämän kirjaa ”Mitä on tehtävä” (ks. Vihavainen:
Haun yli-ihmisen kasvot tulokset ), myös V.I. Uljanov ahmi loputtomasti. Vasta
kuudennella kerralla hän kuulemma kertoi ymmärtäneensä mistä siinä oli kysymys.
Jätän sikseen sen,
mitä hän oikein siitä ymmärsi. Ainakin nykyaikaiselle lukijalle sen
huipentumana (Vera Pavlovnan neljäs uni) on ennen muuta unelma aistien vapauttamisesta
tulevassa harmonisessa yhteisössä, jossa seksuaalinen nautinto on korotettu
pyhäksi ja jossa ihminen on vapautettu kaikista riiston ja puutteen muodoista.
Dostojevski,
kuten mainittiin, oli ollut fourierilaisen yhteisön perustajan, Petraševskin
piirissä ja epäilemättä siis tunsi hyvin oppi-isänsä ajatuksia. Muuten, talonpojat,
jotka oli pantu tuohon yhteisöön asumaan olivat ilmeisesti itse polttaneet sen
rakennuksen.
Dostojevskin ”Riivaajissa”
on merkittävänä sivuhenkilönä muuan Šigaljov, jonka mainitaan olevan kuin Fourier,
mutta häntä vielä monta kertaa radikaalimpi. Šigaljoviaiset ajoivat täydellistä
tasaamista aina ihmisen kykyjä myöten ja käyttivät keinonaan väkivaltaa.
Henkisestikään kukaan ei saanut nousta toisen yläpuolelle.
Itse asiassa
Fourier ei kannattanut täyttä taloudellista tasa-arvoa, toisin kuin vaikkapa
Gracchus Babeuf. Hänen etsimänsä tasa-arvo kohdistui nautintoihin ja
vaistoihin, jotka olivat pyhiä, koska Luoja itse oli ne ihmiselle antanut.
Fourierin
ihanneyhteisö, falansteri, oli varsin suuri ja siinä asui lähes 2000 ihmistä. Kaikkien
1802 mahdollisen halujen kombinaation tuli olla edustettuna. Mikäli ne sijoitettiin
samaan taloon, oli se jo varsin mahtava laitos. Instituutio oli tieteellisesti perusteltu
ja siinä ihmisten välinen attraktio oli samassa roolissa kuin gravitaatio
Newtonilla.
Joka tapauksessa
siellä vaalittiin jokaisen yksilön kykyjen vapauttamista ja tarpeiden toteutumista.
Erityisesti korostetaan, että siellä aina juotiin parhaita viinejä.
Kulinarismiin kiinnitettiin muutenkin suurta huomiota, kuuluuhan se ihmisen
keskeisiin nautintoihin.
Varat tuohon
elämään, johon kuului siis tietty määrä myös ylellisyyttä, saatiin kohonneesta
tuottavuudesta, kun jokainen sai tehdä sitä, mitä parhaiten osasi ja mikä
kiinnosti.
Tärkeintä oli
seksuaalisuus, jossa ei vallinnut täysi promiskuiteetti, mutta jossa pyrittiin
turvaamaan mahdollisimman suuri vaihtelu sitä tarvitseville ja mahdollisimman
suuri tyydytys jokaiselle, iästä ja ulkoisista avuista riippumatta. Esimerkiksi
suhteet vanhojen ja nuorten ihmisten väillä olivat hyvin yleisiä aina jonkin aikaa
kerrallaan.
Perhettä ei täydellisesti
tuhottu, mutta ei siitä paljoakaan ollut jäljellä, kun lapset eivät enää olleet
etupäässä vanhempiensa huolena. Kaikki väkivalta lapsia kohtaan oli lopetettu,
mikä oli ajan oloissa merkittävä muutos.
Lasten erityisiä
kykyjä ja taipumuksia käytettiin hyväksi myös esimerkiksi siten, että
ulosteiden ja lannan käsittely annettiin heidän huolekseen, koska se ei heitä
inhottanut, vaan innosti.
Sukupuolisuhteet
vaihtelivat varsin usein, eikä niissäkään saanut olla pakotusta. Mikäli joku
kosiskelija torjuttiin, häntä ryhtyi hoitamaan kokonainen loukko sulottaria,
jotka saivat hänet unohtamaan mielipahansa.
Sanomattakinon
selvää, että naisten taepeet olivat vähintään yhtä tärkeiksi nostettuja kuin
miesten. Tšernyševskillähän utopian ”kuningatar” on aivan keskeinen hahmo.
Kiinnostavaa
kyllä, Fourier on järjen vastustaja siinä mielessä, kuin se valistusajalla
esitti vaatimuksiaan yhteiskunnan järjestämisestä. Järjen sijasta olennaista
olivat tunteet ja vaistot ja niiden päästäminen oikeuksiinsa.
Ihmisillä oli
toki monenlaisia viettymyksiä ja jotkut olivat taipuvaisia myös himomurhaajiksi
ja ryöväreiksi. Heille löytyi falansterissa paikka teurastajina ja metsästäjinä.
Kuten järjen palvojat arvelivat, ettei täysin rationaalinen ihminen voi olla
rikollinen, Fourier lähti siitä, ettei sellainen ole myöskään ihminen, jonka
emotionaalinen puoli on tyydytetty.
Varsinainen
tyydytyksen vihollinen oli ikävystyminen, ennui. Sitä torjumaan oli itse
asiassa valjastettu koko falansterin organisaatio. Ihmiset kokivat työssään ja
henkilökohtaisessa elämässään jatkuvaa vaihtelua ja he myös harjoittivat
kaikista esteistä vapautettua luovaa toimintaa.
Kun kaikkien
ihmisten mahdollisuudet luovaan toimintaa oli vapautettu, voitiin todeta
maailmaan ilmaantuneen miljoonittain uusia neroja. Noin kolmeksi miljardiksi
kasvaneen maapallon väestöstä löytyisi 37 miljoonaa Homeroksen veroista
runoilijaa, saman verran Newronin tasoisia matemaatikkoja ja jälleen saman
verran Molièren tasoisia kirjailijoita ja niin edelleen.
Aivan vastaavasti
esimerkiksi Trotski uskoi sosialistisen vallankumouksen tuottavan valtavan
määrän uusia neroja. Sosialistinen yli-ihminen olisi uuden yhteiskuntansa tuote.
Sivumennen
sanoen, periaate ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”
on lähtöisin juuri Fourier´lta.
Asiaan kuuluu,
että Fourier itse oli köyhä kaupparatsu, jolla Manuelin mukaan tuskin edes oli
lemmensuhteita ja jolla oli kummallinen tapa alituisesti mittailla kaikkea
kyynäräkepillä ja tuijotella tyhjyyteen.
Hänet luokiteltiin
usein hulluksi, mikä selittyy osin siitä, että hän tahallaan kätki utopistiset
näkemyksensä kosmologisiin fantasioihin ja muun muassa esitti, että maapallon meret
aikojen kuluessa muuttuisivat limonadiksi.
Kun vakava tai
ainakin vakavaksi tarkoitettu sanoma esitettiin hullutusten seassa, se pystyi
välttämään sensuurin. Yhtä ovelasti teki Venäjällä Tšernyševski, joka onnistui
saamaan kirjansa ”Mitä on tehtävä” julkaistuksi muka rakkausromaanina.
Joka tapauksessa
Tšernyševskin huomatiin pian olevan Fourierin tavoin yksi niitä vaarallisia
kommunisteja, jotka oli Venäjältä hävitettävä.
Sellaisten rabulistien
sijasta oli älymystölle annettava lukemiseksi vakavaa tieteellistä tekstiä,
jossa selvästi todistettaisiin, että sosialistinen vallankumous ei Venäjällä
olisi lainkaan mahdollinen sen kehitysasteesta johtuen.
Niinpä sensuuri
päästi myös Marxin ja Engelsin halukkaiden luettaviksi ja se ilmestyi laillisesti
Venäjällä vuonna 1867.
Olihan siinä
terveellinen vastaisku kaiken maailman kommunisteille.
"kohonneesta tuottavuudesta, kun jokainen sai tehdä sitä, mitä parhaiten osasi ja mikä kiinnosti...
VastaaPoistaIhmiset kokivat työssään ja henkilökohtaisessa elämässään jatkuvaa vaihtelua ja he myös harjoittivat kaikista esteistä vapautettua luovaa toimintaa.
Kun kaikkien ihmisten mahdollisuudet luovaan toimintaa oli vapautettu, voitiin todeta maailmaan ilmaantuneen miljoonittain uusia neroja. "
Luulenpa, että ym oli Fourierin ja muiden kaiken maailman kommunistien ajattelun achilleen kantapää: ihmisten kyvykkyyden ja luovuuden välillä on eroja, joilla on biologinen perusta, ja ne, joilla on noita ominaisuuksia enemmän eivät pitkän päälle tyydy resurssien jakamiseen tasan vähemmän kyvykkäiden kanssa. Tuosta syystä ihmisten todelliset yhteisöt ovat enemmän tai vähemmän hierarkisia sekä herkkää tasapainotaiteilua siitä, mikä on jakosuhde.
Kun Neuvostoliitto kaatui, totesin työkavereille, että niinhän tuo teki, mutta sosialismi, marxismi-leninismi elää ja voi hyvin! Pitivät minua oudon sorttisena, mutta aate elää länsimaissa hyvinkin voimakkaana, varsinkin nuorten naisten parissa. Naapurimaan "kunniatohtorimme" on siitä hyvä esimerkki, tai Li Anderssonin kaikkien aikojen äänisaalis EU-parlamenttiin. Taitaa tuolla Amerikan puolessa banderolleissa vaadittavan vallankumousta ihan tosissaan?
VastaaPoistaPeter Turchin, joka selittää Trumpin menestystä rakentaa selityksensä vallan kliodynamiikka -teoriaan, jonka mukaan yhteiskunnat käyvät läpi yhtenäistymisen ja pirstaloitumisen syklejä, joiden määräävänä tekijänä on eliittiin pyrkivien liian suuri määrä suhteessa eliitin määrään sekä ympäristö- ja ilmasto-olosuhteet. Turchinin mukaan Trumpin kannatus rakentuu turhautuneiden collegea käymättömien miesten varaan kun taas demokraattien peruskannattaja on vähintään collegen käynyt vasemmistolaisesti ja liberaalisti ajatteleva nainen. Yhteiskunnan räjähdysherkkyytä lisää se, että em. työväestön taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema on huonontunut kun taas college- tai edes korkeakoulutus ei lähes automaattisesti takaa eliittiin pääsyä
Poista"Sukupuolisuhteet vaihtelivat varsin usein, eikä niissäkään saanut olla pakotusta. Mikäli joku kosiskelija torjuttiin, häntä ryhtyi hoitamaan kokonainen loukko sulottaria, jotka saivat hänet unohtamaan mielipahansa."
VastaaPoistaHeh, tuollaisessa utopiassa tarvittaisiin todella fanaattisia aatteen riivaamia neitokaisia sulotarten armeijaan auttamaan utopian kaikkein vähäosaisimpia, I`d buy that for a dollar!
Mietin samaa, että minkälaisena "paratisina" naiset silloin ja erityisesti nyt mahtavat tuon Fourierin utopia kokea...
PoistaKaipa tuo sulotarten jopi olisi ihan ammattihommaa. Sopii kommunismiin; onhan Vasemmistoliitossa kokemusta sen alan pisneksistä. Hyvä Anna!
PoistaAinakin se olisi jaloa työtä.
PoistaSuomessa yleensä leimattu kyseenalaiseksi lahkoksi tms.
PoistaSeksuaalisuutta, eteenkin naisen pidetään tabuna. Vaatii jonkin sortin pyhän isän valvomaan, toimii paremmin munkki organisaatioissa joissa pitkä historia toimelle.
"Kuten järjen palvojat arvelivat, ettei täysin rationaalinen ihminen voi olla rikollinen, Fourier lähti siitä, ettei sellainen ole myöskään ihminen, jonka emotionaalinen puoli on tyydytetty."
VastaaPoistaRationaalinen ihminen voi tehdä rikoksen muiden mielestä, mutta kyse voi olla ajattelu rikoksesta, joka taas itsessään on kyseenalainen rikos. Lähtökohdin mikään valtio ei kiellä ajattelemasta ja diktatuurit ovat hallintoina tyypillisimpiä kansalaisia tuomitsemaan tästä rikoksesta.
Rationaalinen ihminen voi tehdä ihan normaalinkin rikoksen, kunhan hyöty ylittää riskin
PoistaEhkä teknologia on viemässä meidät jonkinlaiseen kommunismiin josta ei oikein tiedä, onko kyseessä utopia vai dysutopia:
VastaaPoistaElon Musk:
We are approaching the Singularity, a future where work is optional, and if you can think of it, you can have it
But human consumption has limits. Eventually, AI will saturate everything humans could want
At that point, machines start serving themselves once humans need nothing more
Elon Musk:
Lähestymme Singulariteettia, tulevaisuutta, jossa työ on valinnaista, ja jos pystyt ajattelemaan sitä, voit saada sen.
Mutta ihmisten kulutuksella on rajansa. Lopulta tekoäly kyllästää kaiken, mitä ihmiset voivat haluta.
Siinä vaiheessa koneet alkavat palvella itseään, kun ihmiset eivät enää tarvitse mitään.
Käännös on Googlen.