Niitä näitä
Joku tässä kysäisi esimerkkejä siitä, miten
kirjatarjonta Espanjassa poikkeaa meikäläisestä. En suinkaan yritä olla enempää
Espanjan kuin saati nyt latinalaisen Amerikan tuntija, mutta silmiinpistäviä
eroja näkee ensi silmäyksellä.
Usein ne
liittyvät Espanjan ja espanjan- ja portugalinkielisen maailman historiaan.
Ostin muun muassa kirjan, jonka on kirjoittanut Elvira Roca Barea ja jonka nimi
on ”Imperiofobia y leyenda negra. Roma, Rusia, Estados Unidos y el imperio Español”.
Kyseessä on
tämän kirjan 42. painos ja sitä on myyty yli 200 000 kappaletta. Mario Vargas
Llosa, latinalaisen Amerikan johtavaksi intellektuelliksikin kutsuttu,
kirjoittaa siitä takakannen lööpissä ”Voiko kirja olla samaan aikaan
viihdyttävä ja ankaran tieteellinen? Harvinaista se on, mutta Imperiofobia y
leyenda negran, tapauksessa asia toteutuu.
Kirja on hyökkäävä (aguerrido), syvällinen ja
poleeminen ja sitä lukee kuin salapoliisiromaania, jota lukija ahmii saadakseen
tietää, kuka on murhaaja. Tunnustan, etten ole pitkään aikaan lukenut yhtä
viehättävää ja inspiroivaa kirjaa”.
Meillä sitä
tuskin koskaan julkaistaan, sillä se keskittyy 615 sivullaan taistelemaan ” mustaa
legendaa” (leyenda negra tai mito negro) vastaan, jonka väitetään
vääristäneen Espanjan historian ja olevan anglosaksista alkuperää.
Minusta asia
kuulostaa prima facie varsin mahdolliselta, mutta suomalaisille sillä on
sangen vähäpätöinen merkitys ja kaiken kaikkiaan me olemme aina vuodesta 1899
saakka tottuneet vastustamaan kiivaasti kaikenlaisia imperiumeja. Tämähän
liittyy historialliseen kokemukseemme.
Engelsmannit
taas olivat kyllä itsekin imperialisteja, mutta heidän historiaansa kuuluu
keskeisenä taistelu muita imperiumeja vastaan.
Tuskin luen koko
opusta tällä viikolla, mutta pakkohan se oli ostaa.
Muuan toinen ostamani
kirja on nimeltään ”El Diablo está entre nosotros. Los agentes del caos en el
nuevo orden mundial”. Toinen painos on jo tälläkin meneillään.
Salaliittoteoriaahan
siinä mainostetaan jo otsikossa, mutta enpä ole sellaisiinkaan ennen
perehtynyt, enkä edes huomannut niiden esittelyä kotimaisten kirjakauppojen
hyllyillä. Koetanpa paikata tätäkin sivistyksen aukkoa.
Kirjoittaja on
aiemmin kirjoittanut suositun kirjan aiheesta ”Las claves ocultas del 11M”.
Mikäli
suomalainen jää ihmettelemään, mikä se sellainen 11M on, kertoo wikipedia
hänelle, että sillä nimellä tunnetaan se pommitus, joka tapahtui 11.
maaliskuuta vuonna 2004. Iskut kohdistuivat
Madridin lähijuniin ja niissä menehtyi 191 ja loukkaantui 2050 ihmistä.
Syyt ovat yhä
hämäräb peitossa, mutta on syytä olettaa, että tarkoituksena oli pelottaa
Espanja pois Irakin sodasta.
Suomalaisia ei
ollut uhrien joukossa ja niinpä harva meillä muistaa koko juttua.
Harva meillä on
myöskään kiinnostunut esimerkiksi sinänsä hyvin merkittävästä Trafalgarin
taistelusta Espanjan näkökulmasta.
Siitä kertoo
kirja ”Kunniakas tappio” Derrota gloriosa”. Trafalgarissa Espanjan
laivastolla hyvin suuri rooli ja se hävisi, mutta taisteli kunnialla. Meitähän asia
ei voisi kai vähemmän kiinnostaa. Tunteeko monikaan edes Pietari Suuren ”Merelliseksi
Poltavaksi” nimittämää Riilahden taistelua? Laivastossa palvelleet eivät saa
vastata.
Kaiken kaikkiaan
niinkin pienissä kirjakaupoissa, kuin Fuegirolan Teseossa (Theseus) tai
Torremolinosin Pérgamossa on historiahyllyillä ehkäpä noin puolet
sellaisia kirjoja, joita on turha etsiä Helsingistä tai edes Lontoosta,
ainakaan sinänsä huikeasta Waterstonesta.
Kaksikin maailman merien historiaa
käsittelevää paksua opusta jätin toistaiseksi ostamatta, vaikka sormia syyhyi. Vita
brevis, ars longa. Mutta on tässä viedä pari päivää aikaa harkita…
Historiamme on yhä enemmän ja enemmän englanninkielisten historiaa. Olemme pakkoenglannin vankeja.
VastaaPoistaOlemme amerikkalaisen imperiumin vankeja, mutta älä sure: ovat omin käsin sitä täyttä vauhtia purkamassa, saamme sitten ryhtyä Kiinan imperiumin vangeiksi. Noh, kiinalainen ruoka on hyvää, joskin kiina vaikeaa...
PoistaEvoluutionaalisesti kaikki ovat lähtöisin apinasta. Näin ollen kielellä ei ole merkitystä.
PoistaKeskustella tietenkin voi erikseen valtion, kaupungin, uskonnon, jonkun ryhmän tai vaikka jonkin lajin musiikki tai kamppailulajin historiasta.
Ja kaippa sitä voi kieltenkin historiasta käydä keskustelua.
Englanninkielisen maailman brändi on suosittu: hollywood, microsoft, jamesbond . . . . Kansa tykkää vankilastaan, muunlaiset houkuttaa vähemmän.
PoistaPoliittisesti keksitty pakkoruotsi tms on ihan toinen juttu.
"Engelsmannit taas olivat kyllä itsekin imperialisteja, mutta heidän historiaansa kuuluu keskeisenä taistelu muita imperiumeja vastaan."
PoistaEikö tuo ole imperiumien ydinolemus: laajeta siihen asti, kun toinen imperiumi tai voimien ehtyminen/ylijännittäminen pysäyttää ne.
Miksi englannin arvostelu pyritään aina vaientamaan kääntämällä puhe väkisin "pakkoruotsiin"?
PoistaAinoa poliittinen kieli on nimenomaan pakkoenglanti, kuten näistäkin kommenteista huomaa...
Olettaisi kyse olevan historiasta ja kielipolitikoinnista.
PoistaRuotsin kruunun hallintokieli kun on ruotsi. Tuon vaikute taas Suomeen on historiallisesti pitkä, mutta 100 vuotta sitten yliopistot keksivät että opiskelun voisi toteuttaa myös suomenkielellä.
Kielipolitikointi aiheuttaa epäilemättä aina tunteita.
Osa virolaisista kritisoi edelleen venäjän kielen opiskelua Neuvostoliitossa.
Toisekseen ruotsinkielestä kritisoiminen vaikuttaa typerältä, sitä saa hakea vaikka Hankeniin opiskelemaan jos kokee tarvetta, asia erikseen ottavatko he sisään.
Ongelma on pikemminkin se ettei Suomessa voi enää opiskella suomeksi tai ruotsiksi, vaan ja käytännössä ainoastaan englanniksi.
Poista"taistelemaan ” mustaa legendaa” (leyenda negra tai mito negro) vastaan, jonka väitetään vääristäneen Espanjan historian ja olevan anglosaksista alkuperää."
VastaaPoistaMuistinpas: blogisti on aiemmin käsitellyt tuota mustaa legendaarinen blogissaan 17.3.2024.
Ps kannattaa ostaa ne kirjat, mikään ei hierrä niin kuin jälkiharmistus niistä kirjoista, jotka jäivät ostamatta...(siihen en ota kantaa miten asia selittää sidosryhmille tämän kysyessä, mihin ne kaikki pannaan.)
Espanja, kuin myös italia jäivät takavasemmalle jo 80-luvulla - ei olisi pitänyt...
VastaaPoistaTuolloin, hablo espanjol, oli melko sujuvaa. Nyt kirjojen luku on arvuuttelua.
Rohkeasti kimppuun vain, kyllä se taito sieltä palaa kun kerrannon pohjaa. Kannattaa ensin aloittaa "kevyestä" materiaalista.
Poista