torstai 10. syyskuuta 2026

Kaikki yhteen ääneen

 

Korkea tyhmyys

 

      Nouseva sukupolvi suoriutuu yhä huonommin älyllisen toiminnan perusasioista, lukemisesta ja laskemisesta luonnontieteen perusteisiin. Historiasta en uskalla mitään olettaakaan.

      Trendi on havaittavissa PISA-tuloksissa kaikissa maissa eikä vain onnettomassa isänmaassamme ja sen takana on syytä olettaa jokin yleismaailmallinen tekijä. Toki kehitys kussakin maassa erikseen on kysymys sinänsä eikä sitä pidä kuitata suurilla yleistyksillä. Koulun filosofia ja käytäntö vaihtelevat maittain.

     Älyllinen suorituskyky, jota niin älykkyysosamäärät kuin oppimistulokset mittaavat, on siis laskusuunnassa, mikä näyttää liittyvän siihen, ettei omia aivoja enää tarvitse rasittaa niihin tehtäviin, jotka aikoinaan vaativat jokapäiväistä järkeilyä. Tekoäly korvaa ajattelun, mikäli niin halutaan.

     Tässä on saattanut käydä hieman samaan tapaan kuin ruumiillisen työn kohdealla: vielä pari sukupolvea sitten oli olemassa paljon välttämätöntä ruumiillista työtä, joka vaati raakaa voimaa. Ihmistä käytettiin yksinkertaisesti voimakoneena tai ehkä pikemmin hevosen jatkeena. Nyt sähköenergiaa ja koneita riittää halvalla kaikkialle.

     Joskus, vähän yli sata vuotta sitten ennustettiin ihmisten lihasten kuihtuvan käytön puutteessa, eikä kukaan voinut kuvitella kuntosalibisnestä, joka tekee miljardien tulosta antamalla ihmisten yksinkertaisesti jauhaa tyhjää salilla ja uskottelemalla naisille, että he ovat rumia, elleivät prässää itsestään ”poikia, joilla on rinnat”, kuten Tom Wolfe asian esitti.

     Tilanne myös fyysisen kunnon kannalta kuuluu olevan keskimäärin heikkenemässä, mutta toisaalta on myös suuri joukko niitä, joiden kunto ylittää suuresti isoisiemme sukupolven tason. Henkisellä alalla lienee suunnilleen samoin.

      Muuan huolestuttava seikka joka tapauksessa on se irtautuminen terveestä järjestä (common sense) eli normaalista, täysipäisestä arkiajattelusta, mitä etenkin korkeakoulutettu kansanosa pitää kunnianaan ja velvollisuutenaan.

     The New York Review of Books julkaisi joskus noin sukupolvi sitten artikkelin, jossa tarkasteltiin tunnettua Sokal Hoaxia. Siinähän oli kyseessä kepponen, jonka herra Sokal jonkin kaverinsa kanssa teki eräälle tieteelliselle julkaisulle todistelemalla postmoderneilla metodeilla, että myös painovoima on vain sosiaalinen konstruktio (ks. Sokal affair - Wikipedia).

     NYRB:in kirjoittaja mainitsi, että postmoderni tutkimus oli käsite, jonka pelkkä mainitseminen aiheutti hilpeyttä yliopistojen opettajanhuoneissa. Hupaisuuden kruunasivat komeat nimitykset, kuten ”kriittinen teoria” ja ”dekonstruktio”. Itse asiassa kyseessä oli mahtipontinen irtautuminen normaalin todellisuuden ja terveen järjen piiristä onttojen käsitteiden valtakuntaan.

     Prosessi kuitenkin eteni eikä asia ole viimeisten kymmenen vuoden aikana enää juuri naurattanut. Yliopistoissa on kehitetty Wokea, DEI:tä ja intersektionaalisuutta, joilla on ollut yhä suurempi vaikutus yhteiskunnassa. Todellisten ongelmien sijasta on korkealle nostettu identiteettipolitiikka ja ihmisten subjektiiviset tuntemukset, joiden ainoana tuomarina ovat he itse.

     Tässä voi havaita persoonallisuuden regression piirteitä, joihin liittyy massayhteiskunnalle tyypillistä vetäytymistä raastavasta moniäänisyydestä kohti emotionaalista turvaa, jonka tarjoaa samanmielisten yhteisö. Se on kupla, joka keskittyy palvomaan omaa infantiilia loukkaamattomuutta ja pöyristyy jokaisesta kohtaamastaan kritiikistä.

      Asiaa ei voi kuitata pelkällä koomisuudella, sillä tämän ajattelutavan hedelmiin kuuluva intersektionaalisuus on meilläkin ollut jopa hallitusohjelmassa, eikä vailla konkreettisia seurauksia. Muistelen, että liikennemerkkien muuttaminen ei-maskuliinisiksi olisi maksanut peräti 900 miljoonaa. Korjatkoot tarpeen mukaan ne, jotka tietävät.

     Sosiaalitieteet olivat vielä 1960-luuvulla aika vahvasti empiirisellä pohjalla, vaikka niiden avulla toki oli jo silloin mahdollista irtautua ainakin historiasta ja ajaa abstraktin radikaalia politiikkaa, jossa konkreettinen todellisuus syrjäytettiin komeiden abstraktioiden hyväksi (”vieraantuminen” ym.).

     Muistan miten professori Paavo Seppänen korosti, miten tärkeä oli muuan pieni tenttikirja, jossa pohdittiin sosiologisten käsitteiden ja todellisuuden suhdetta. Oli ensiarvoista ymmärtää, että käsitteet eivät koskaan olleet täysin yhteneväisiä sen todellisuuden kanssa, jota niillä pyrittiin kuvaamaan.

       Teoria on vain todellisuuden ikuisesti epätäydellinen malli eikä päinvastoin. Kaikki viisaus lähtee tuosta tosiasioiden kunnioittamisesta, jota teoria palvelee huonommin tai paremmin. Kun se käy riittämättömäksi, on tehtävä uusi, jonka epätäydellisyys on tietenkin myös ymmärrettävä.

     Myös Antti Eskola tunnetussa metodiopissaan tähdensi sitä, että tieteellinen ajattelu ei ole mikään oma valtakuntansa, joka olisi arkitodellisuutta ylempänä. Päin vastoin, kaikki lähtee normaalista arkiajattelusta, jonka virheitä tieteellinen tutkimus parhaimmillaan voi korjata. Se esimerkiksi osoitti, etteivät ay-aktiivit eivät olleetkaan laiskimuksia, jotka halusivat mahdollisimman paljon etuja mahdollisimman vähäisellä työllä, vaan tutkimusten mukaan parhaita työntekijöitäkin

     Toki Eskola myös huomautti, että saattoi se tiede antaa myös sellaista tietoa, joka oli periteisille käsityksille vastakkaista. Niitä kannatti kääntää kokeeksi vastakohdikseen.

      Otetaanpa esimerkiksi hokema ”yksimielisyys on voimaa”? Eskola esitti, että sen sijaan voisikin sanoa, että erimielisyys on voimaa, koska voitiin osoittaa sellaisen yhteiskunnan olevan vahvempi, joka sallii piirissään ristiriitoja, eikä tukahduta niitä väkisin.

      No, tämä oli jo vasemmistolaista julistusta, mutta ei vailla pohjaa. Ainakin siinä pidettiin arvossa konkreettista tutkimusta käsiteskolastiikan sijasta. Siitä oli vielä pitkä matka siihen yhdenmukaisuuden vaatimukseen ja niihin älyllisesti eristettyihin ”turvallisiin tiloihin”, joita nykyinen edistyksellinen yliopistoväki on usein nostanut ihanteikseen.

     Hyvin paha henkisen vapauden vihollinen on sodan psykologia, joka saattaa levitä jo sellaisessa vaiheessa, jossa taisteluja ei vielä käydä. Siinä jokainen kriittinen ääni leimataan herkästi petokseksi ja edellytetään kaikilta poliittista korrektiutta sen 1940-lukulaisesa mielessä.

      Todettakoon ohimennen, että sodan aikana yleinen mielipide näyttää olleen vapaampi kuin nykyään. Muistakaamme, miten Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyyn suhtauduttiin jopa johtavien hallituspuolueiden lehdissä.

 

46 kommenttia:

  1. No syitähän riittää. Vihevasemmistolainen höttötodellisuus ja netin antama loputon mahdollisuus todellisuuspakoon ovat varmasti varteenotettavia, lisättynä tietysti lääke- ja ruokateollisuuden tuputtamilla häiriötekijöillä. Näin kotimaisittain ongelma kiteytyy meidän peräkkäisiin opetuministereihin. Anders jatkaa tuhontiellä, minkä Li Anderson aloitti. Kulttuurikommunisti ja sivistysporvari intoilevat yhteisessä epätodellisuuskuplassaan.

    VastaaPoista
  2. "Muistelen, että liikennemerkkien muuttaminen ei-maskuliinisiksi olisi maksanut peräti 900 miljoonaa. Korjatkoot tarpeen mukaan ne, jotka tietävät."

    Tekoäly kertoo seuraavaa:

    Ei, liikennemerkkien muuttaminen ei maksanut 900 miljoonaa euroa, vaan kyseessä on huomattava liioittelu. Koko Suomen kattavan liikennemerkkiuudistuksen todellisten kokonaiskustannusten arvioidaan olevan kymmeniä miljoonia euroja.

    Uudistuksen syyt: Väyläviraston mukaan tavoitteena ei ollut pelkkä sukupuolineutraalius, vaan kuvioiden yksinkertaistaminen, jotta ne olisivat helpommin luettavissa ajonopeudesta riippumatta ja yhteensopivia esimerkiksi autojen automaattisten merkkienlukuohjelmien kanssa.

    Merkille annettiin 10 vuoden siirtymäaika. Tämä tarkoittaa, että vanhoja merkkejä ei tarvitse repiä heti irti, vaan suuri osa niistä voidaan vaihtaa uusiin sitä mukaa, kun ne muutenkin kuluvat tai tulevat elinkaarensa päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtymäajasta huolimatta aloitettiin heti valtava työ, jossa vanhat ajoratamerkinnätkin peitettiin.

      Poista
  3. Kun nykykehitystä usein verrataan keskiajan "henkiseen taantumukseen" ja Rooman valtakunnan romahdukseen, syntyy yksinkertaisista analogioista usein historiallisia väärinkäsityksiä. Nykyajan tyhmentyminen on tapahtunut uskomattoman lyhyessä ajassa ja siihen on romahdettu niin sanotusti huipulta. Siihen ei ole liittynyt taloudellista tai yhteiskunnallista romahdusta, pikemminkin päinvastoin. Ainakin viime vuosiin asti hyvinvointi maailmassa on vain noussut nousemistaan.

    Keskiaikainen filosofia, jota luonnehti tuo paljon parjattu skolastiikka, syntyi sen sijaan sydänkeskiajalla 1100-luvun tienoilla (ei toki ilman jonkinlaisia edeltäjiä) eurooppalaisten yhä innokkaammin tutustuessa Aristoteleen teksteihin ja sovittaessaan niitä kristittyyn maailmankuvaan. Tässä vaiheessa Rooman romahduksesta oli kulunut jo yli 600 vuotta. Siihen mahtuu aika monta vuotta ja siten skolastismin syntyä on mielestäni hankala verrata nykykehitykseen niin suoranaisesti kuin usein tehdään.

    Tokihan Rooman romahtaessakin tapahtui henkinen taantuma, mutta se taantuma ei ollut antiikin filosofian vaihtuminen skolastiikkaan, vaan tuollaisen filosofoinnin ainakin kirjallisessa muodossa näkyvä katoaminen sadoiksi vuosiksi näin kärjistetysti sanoen. Ja se katoaminen ei suinkaan johtunut vain älyllisestä taantumuksesta, vaan koko yhteiskunnan ja talouden romahduksesta tasolle, jossa ei ollut juuri varaa elättää suuria määriä pääelinkoinaan filosofoivaa väkeä.

    Antiikin Rooman romahduksen jälkeinen henkinen taantuma oli siis oma ilmiönsä, joka johtui pitkälti tästä täydellisestä yhteiskunnan romahduksesta toisin kuin nykyinen, jossa kaikki tapahtuu elintason ja yhteiskuntajärjestyksen pysyessä kasassa. Skolastiikan synty Rooman romahdusta 600 vuotta myöhemmin taas oli sekin omanlaisensa ilmiö, jonkinlaisen filosofisen oppijärjestelmän (vaikkakin nykykatsannossa huonon) syntyminen tilanteessa, jossa viimeiseen 600 vuoteen ei ollut ollut juuri mitään.

    Vastaavia erheellisiä vertauksia näkee muuallakin. Trumpin nousua on verrattu myös Rooman tuhoon, koska hän ikään kuin edustaa jonkinlaista Caesaria, joka kaataa tasavallan. Sitten uumoillaan kaiken romahdusta unohtaen, että Caesarin jälkeen katosi vain Rooman tasavalta (senaatti tosin kokoontui varhaiskeskiajalle saakka), mutta keisarikunta oli olemassa satoja vuosia ja valtakunta kasvoikin vielä yli sadan vuoden ajan.

    VastaaPoista
  4. "Nouseva sukupolvi suoriutuu yhä huonommin älyllisen toiminnan perusasioista, lukemisesta ja laskemisesta luonnontieteen perusteisiin."

    Tämä on todella huolestuttava ilmiö, erityisesti poikien osalta, ja tarkoitan tällä SUJUVAA ja vaikeita rakenteitakin YMMÄRTÄVÄÄ lukutaitoa, joka tulee vasta riittävän toistuvan harjoittamisen kautta. Ilman tuollaista lukutaitoa sujuva, vaikeatakin tekstiä tuottava kirjoitustaito ja sitämyötä korkeakoulutasoinen opiskelu, joka tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle menestystä on mahdoton.

    Oman elämäni vedenjakaja oli kansakoulunopettaja, joka pisti kouraan Jules Vernen Ilmapallolla maapallon ympäri. Siitä syttyi himo, joka ei ole tuosta päivästä laantunut. Siitä seurasi ilo vapaa-ajalla sekä riittävä menestys ja turvattu toimeentulo työelämässä.

    VastaaPoista
  5. Nykynuorilla on kuvitelma, tai ainakin toive, että derivaatat ja integraalit yms. saataisiin jakeluun usb-lliittimellä, suoraan kalloon.
    Mutta ei. Kyllä minäkin ne aikoinaan opettelin.
    Tuo pisa kysymys on sitten vaikeampi, laajempi kokonaisuus, josta YLE ja HS eivät uutisoi kattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykynuorilla ei taida olla mitään tuollaisia kuvitelmia, mutta edelliset sukupolvet ovat antaneet raiskata heidän aivonsa mädättävällä teknologialla, joka syytää heidän päänsä täyteen merkityksetöntä nopeatempoista ja addiktoimaan suunniteltua höttöä. He ovat tämän seurauksena osittain samassa kunnossa kuin perinteiset narkomaanit. Ei niillä eväillä derivaattoja opita, vaikka haluttaisiinkin.

      Poista
    2. Kyllä se noinkin on tulkittavissa. Suomi on muuttunut paljon - kuin myös koko Eurooppa - viimeisen 20-30 vuoden aikana.

      Poista
    3. Tästä on ehkä kymmenen vuotta kun luin Hesarista (anteeksi) jutun, jossa haastateltiin täällä opiskelevia ja valmistuvia ulkomaisia nuoria. Mieleeni on jäänyt eräs kiinalainen nainen. Hän ilmoitti lähtevänsä Suomesta heti kun saisi paperit. Syyksi hän muistini mukaan kertoi, että vaatimustaso on täällä jotain säälittävän ja naurettavan väliilä. Nainen katsoi, ettei tällä oppimistasolla voi maailmalla pärjätä. Vaatimustasoa on sen jälkeen edelleen alennettu. Vielä pahempi on, etteivät suomalaiset halua yrittää, kun törmäävät vaikeaan tehtävään. Ratkaisuksi opettaja tarjoaa vaatimusten löysäämistä.
      A propos. Näinä päivinä hihkutaam Googlen miljardi-investoinneista, jotka kasvattavat Suomen bkt:ta yhdellä prosenttiyksiköllä. Mikäpä siinä. Datakeskusinvestoinnit ovat halvan sähkön vientiä ja Suomeen jäävä lisäarvo vähäinen. Aikanaan Nokia vei tavaraa ympäri maailman. Vuonna 2000 Nokian osuus yksin oli Suomen bkt:sta neljä prosenttia. Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

      Poista
  6. "professori Paavo Seppänen korosti, miten tärkeä oli muuan pieni tenttikirja, jossa pohdittiin sosiologisten käsitteiden ja todellisuuden suhdetta. Oli ensiarvoista ymmärtää, että käsitteet eivät koskaan olleet täysin yhteneväisiä sen todellisuuden kanssa, jota niillä pyrittiin kuvaamaan.

    Teoria on vain todellisuuden ikuisesti epätäydellinen malli eikä päinvastoin. Kaikki viisaus lähtee tuosta tosiasioiden kunnioittamisesta, jota teoria palvelee huonommin tai paremmin. Kun se käy riittämättömäksi, on tehtävä uusi, jonka epätäydellisyys on tietenkin myös ymmärrettävä.

    Myös Antti Eskola tunnetussa metodiopissaan tähdensi sitä, että tieteellinen ajattelu ei ole mikään oma valtakuntansa, joka olisi arkitodellisuutta ylempänä."

    Muuten blogi oli mielenkiintoinen niiden taistelujen alun kuvauksena, joka on blogistin ajattelun taustalla. Omalta kohdaltani muistelen, että kuvattu Paavo Seppäsen ajatus käsitteistä olisi ollut lukion filosofiasta tai viimeistään yliopistosta lähtien itsestään selvää: käsite on ajattelun epätäydellinen apuväline, ei sen enempää eikä mikään itsenäinen entiteetti, "käsitetaivas".

    Ehkä blogistin kuvaama dei-ajattelu ja turvallisen tilan vaatimus liittyy siihen, että tietyt sanat ovat taantuneet käsitteistä signaaleiksi, jotka saavat aikaan ryhmän vaistonvaraisesti reagoimaan, niinkuin lintuparvi varoitushuudon jälkeen lehahtamaan pakoon: oleellista on nopea vaistoinvarainen reaktio, ei analyyttinen ajattelu. Mielenkiintoinen kysymys sitten on miksi yhteiskunnallinen "keskustelu" on sitten niin akateemisissa piireissä kuin muuallakin taantunut tuollaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo lastentarhassa opetetaan, ettei tiettyyn ryhmään kuuluminen yksilön tasolla asioita määrää. Mutta yliopistotasolla tätä ei enää ymmärretäkään.

      Poista
  7. Mitä Pisaan tulee, niin opetushallitus on "kehittänyt" opetusta raivokkaasti ja tauotta sen jälkeen, kun Suomi oli Pisassa ykkönen. Tämä työ on tehty stahanovilaisella vimmalla Pirkkalan monisteen viitoittamalla tiellä.

    Yläkoululaisten on edellytetty olevan itseohjautuvia, vaikka monet yliopisto-opiskelijatkaan eivät siihen pysty. Opettaja ei ole opettaja, vaan avustaja: "Mitä Jani-Petteri ehkä tänään haluaisit opiskella?" - vaiko et mitään. Jne.

    Koko ajan on menty Pisa-tuloksissa huonompaan. Joten mitäs, jos pantaisiin tuo entinen opetushallituksen "kehittäjäporukka" kokonaan ulos viimeistä naista ja muunsukupuolista myöden. Tuo porukka on näyttönsä jo antanut, joten ei jatkoon.

    Tilalle ihan oikeista opettajista muodostettu konklaavi, joka palauttaa koulun siihen malliin, missä se oli, kun täällä vielä Pisassa pärjättiin.

    Toki asiaan vaikuttavat myös muut yhteiskunnan muutokset huonompaan suuntaan. Niitä koulu ei voi korjata, vaan se on jo eri talkoo.

    PS. Hesarin mielipidepalstalla opettaja sanoo, että hyvin toiminut koulu kehitettiin pilalle ja vaatimustasoa laskettiin, kuten muuallakin yhteiskunnassa.

    Koulutuspuolen järjestöjohtaja väittää puolestaan, että tulokset laskevat koska koulua ei ole uudistettu riittävästi.

    Kummalla lienee parempi ote todellisuuteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku asiaa paremmin tunteva voisi muuten valaista, oliko Neuvostoliiton koulujärjestelmä todella niin samanlainen kuin se, mihin meillä on viime vuosikymmeninä pyritty itseohjautumisineen ja inkluusioineen. Kun ylemmässäkin kommentissa näyttää olevan sellainen käsitys…

      Poista
    2. "... oliko Neuvostoliiton koulujärjestelmä todella niin samanlainen kuin se, mihin meillä on viime vuosikymmeninä pyritty itseohjautumisineen ja inkluusioineen."

      Ei ollut. Se oli paljon miedän nykyistä systeemiämme parempi tuloksiltaan.

      Stahanovilaisuus oli viittaus siihen yli-innokuuteen, jolla on muka korjattu sitä, mikä ei ollut lainkaan rikki - siis ei ollut rikki niinä aikoina, kun Suomi oli Pisan huipulla.

      Viittaus Pirkkalan monisteeseen taas viittaa siihen vasemmisto/woke/DEI ja mitä näitä nyt on -kallistumaan, jolla noita itseohjautuvuus-, intersektionaali-, inklusio-, opettaja-ei- ole-auktoriteetti, jne. hörhötyksiä on tuotu kouluun sisään.

      Tuo siis on sitä samaa suomalaisen yhteiskunnan sisältäpäin jäytämistä kuin mikä sen Pirkkalan monisteenkin tavoite oli.

      Poista
  8. Blogisti on turhan optimistimistinen älyn säilymisen suhteen. Jollei ole darwinistista painetta selviytyä älyä käyttämällä, osamäärät vakiintuvat sille tasolle jota tarvitaan banaanin poimimiseen puusta (tai K-kaupan hyllystä).

    Toinen tie olisi selektiivinen lisääntyminen, siksi Brahmiinit ja Juutalaiset on 120 kun muu jengi alueella on alle 90.

    Äly ei kasva koulussa eivätkä hankitut ominaisuudet periydy. Tosin nuo Lysenkolaiset ideat ohjaavat suomen koulutuspolitiikkaa. Siksi 67 älypisteen jengiä istutetaan koulun penkillä 10 vuotta, vaikkeivät hyö opi ikinä edes lukemaan.

    VastaaPoista
  9. Tuota noin. Eivät ne Pisa-mittaukset yleismaailmallisesti näytä laskevia arvoja. Kuvakirjoituksen kulttuuriseksi perusratkaisuksi valinneet kaukoidän maat eivät nyt taannu samalla tavalla kuin äännekirjotukseen kuuluvan ja eurooppalaisella uudella ajalla kognitiiviseksi erityistapaukseksi noussut, äännekirjoitukseen, visuaaliseen mieltämiseen ja individualismiin perustunut karesiolainen järkemme nyt romahtaa.

    Tuota noin. Jos emme edes ymmärrä ihmisjärkeä kulttuurisena ja historiallisesti muuttuvana ilmiönä, kuinka voisimme ymmärtää mitään tekijöistä jotka nyt väistämättä romauttavat muutenkin jo aikansa eläneen -- ja toki loistavia saavutuksia tuottaneen -- eurooppalaisen järkemme premissit?

    Tuota noin. Kuinka voisimme tehdä edes sen vähäisen korjausliikkeen, joka on tehtävissä oman elinkaaremme pidentämiseksi ja joka tapauksessa tulossa olevien muutosten paremmaksi hallitsemiseksi? Eli torjuisimme tuon vielä tällä vuosisadalla ihmisen histyorian massiivisimmaksi kasvavan kansainvaelluksen kehitysmaista valmiit kulutusmahdollisuudet omaavaan eurooppalaiseen maailmaan.

    Tuota noin, Eivät virolaisten koulujen oppimistulokset ole laskeneet samalla tavalla kuin "maahanmuuttoa" (hahaha) vastaanottaneiden ja "maahanmuuttoteollisesta kompleksista" maailman lainakauppiaille uuden raha-arvokuplan puhaltaneiden hallitusten maat ovat romahtaneet. Eesti on edelleen äännekirjoitusälykkyyden omanneista maailman maista paras.

    Tuota noin. Suomi on poikkeus jopa romahtamisen yleisestä tasosta -- me olemme huitaisseet huipulta keksisakkiin -- keskisakkaan -- siinä missä muut euroopplalainen ajattelu on tasaisemmassa laskussa. Mistä tämä poikkeama kertoo? Siitä, että oma oppineisuutemme ja "sivistyksemme" (hahaha) on tosiasiassa ollut ulkokohtaista ja sisäistämätöntä --- että kouluinstituutiomme on ollut ennemminkin vain sosiaalisen nousun kulissi, emmekä ole oikeasti hallinneet niitä tiedollisia sisältöjä joiden oppimista koulujen sisällä on ilmeisen falskisti kuviteltu tapahtuneen.

    Tuota noin. Koulu pitää edelleen kiinni yksiarvoisen yhtenäiskulttuuri-Suomen perinteestään, jossa se on Pyhä Tabu, valtio valtiossa -- oma valtakuntansa, jossa vallitsevat sen omat lait ja käsitykset siitä mikä on hienoa sivistystä ja mikä moukkamaista inhottavaa persuilua. Varokoon jokainen joka yrittää jotenkin loukata kouluväen käsityksiä siitä mikä on oikeaa oppineisuutta ja miten opetus on järjestettävä jotta koulun Pyhä Tabu ja pakkoruotsi säilytettäisiin.

    Tuota noin. Eivät akatemian asiat ole sen paremmin. Psykologia on "nuori tiede, jossa vallitsee yhtä aikaa käsitesekaannus ja empiristinen metodi" (Wittgenstein). -- Eikä sosiologialla ole sen parempaa otetta omista oppisisällöistään. Edes sosiologian isän, Durkheimin, kaikkein perustavimmanlaatuisia oivalluksia ei ole omaksuttu.

    Tuota noin. Ongelmat eivät ratkea yksilötasolla. On kyse yhteisövoimista, yhteisöominaisuuksista ja yhteisöilmiöistä. Kulttuurit ovat kovia kognitiivisia tosiasioita, ja niitä voimme vain ymmärtää -- emme muuttaa. Siitä pitäisi sanoa se, että "tosiasioiden hyväksyminen on kaiken viisauden alku".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kuinka voisimme ymmärtää mitään tekijöistä jotka nyt väistämättä romauttavat muutenkin jo aikansa eläneen -- ja toki loistavia saavutuksia tuottaneen -- eurooppalaisen järkemme premissit?"

      No kerropa tähän oma käsitykseksesi juurisyystä? (Kysymys on aitoa, myös itseäni harmittaa tuo korkeakulttuurin perustan romahtaminen.)

      Poista
    2. Että siis miksi kulttuurit elävät vain sen ajan jonka niiden kulttuurikognitiiviset premissit elävät? Että siis miksi ihminen on niin lajina ja yhteisöinäkin kuin myös yksilöinä nimenomaan kehittyvä olento? Miksi kaikki "käsitteellinen" ajattelu muodostaa kehityskerroksia -- kaikilla ihmisyyden asteilla ja myös yksilökehityksessä -- ja miksi aikalaisajattelun käsitepinnan pyrkivät sementoitumaan toinen toisiaan määrittelevien "tiedollisten" käsitteiden pinnoiksi, joilla kävelemme kuin Jeesus vetten päällä? Ja miksi joskus koko vuosisatoja dynaamista kasvua ylläpitänyt kulttuurikognitio romahtaa ja ajaudutaan kulttuurikognitiiviseen taantumaan -- joka voi olla rankkakin, kuten tuhat vuotta omaan taantumaansa käpertynyt eurooppalainen keskiaika todistaa.

      Tuolta tuhannen vuoden kaudelta meillä ei ole jäljellä ainoatakaan esittävää kuvaa, jossa olisi nähtävillä järjen jäsentämä syvyysperspektiivi. Se ilmestyi eurooppalaiseen maalaustaiteeseen vasta renessanssissa, tarkalleen ottaen noin vuoden 1400 tienoilla. Se oli merkki, avain siihen kuinka uuden ajan uusi järki, joka sitten muutama sata vuotta myöhemmin kypsytti lineaarisen ajantajun ja syysuhdeajattelun ympärille kehittyneet uudet, visuaaliseen mieltämiseen pohjautuvat tiedonalat.

      Ja kyllä, kyllä se kaikki dynaaminen kehitys tulee tiensä päähän, ja nyt elämme jo pahanlaatuisen hajoamisen aikoja. Yksilölliselle eritymiselle perustuneet mietämisen mallit ja kokonaisuuteen olemuksellisesti kuulunut kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio, ja sille -- ja vain sille -- ominainen "edustuksellinen" demokratia ovat jo ylikasvaneet ja synnyttäneet ylikansallisen EU-molokin. Se on de facto erityisen demokratiamme laatuominaisuuksien hajoamista ja palaamista joukkoutuvaan ja tiedollisen todellisuudenhallinan sijasta poliittis-ideologiseen totalitarismiin.

      Poista
  10. Älykkyysosamäärä on 80-prosenttisesti geneettistä perua ja loput ympäristön muokkaamaa. Ennen teollista vallankumousta länsimaisista lapsista puolet kuoli ennen sukukypsyyttä. Luonnonvalinta oli siis ankaraa ja kohdistui ankarimmin huono-osaisiin jotka keskimäärin olivat älyllisiltä lahjoiltaan heikompia.

    Teollisuuden luoma hyvinvointi, lääketieteen huima kehitys sekä tehomaatalous joka pystyy ruokkimaan alati kasvan väestön muuttivat asetelman päälaelleen: alati kelvottomampi aines huolehti nyt lisääntymisestä.

    Olosuhteiden paraneminen pystyi kompensoimaan geneettisen komponentin laskun lännen älykkyysosamäärässä aina 1990-luvulle saakka. Siitä lähtien keskimääräinen ÄO on ollut laskussa. Eikä sille ole tehtävissä oikein mitään poliittisesti hyväksyttävällä tavalla.

    Ankaria aikoja odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "alati kelvottomampi aines huolehti nyt lisääntymisestä"

      Lisäksi kelvollisempi aines EI huolehdi lisääntymisestä vaan keskittyy akateemiseen "uraansa" sekä vapaa-ajan juopotteluun ja loputtomaan juoruiluun.

      Poista
  11. Kyllä Suomessa on kehitetty Ukrainan ympärille suorastaan sotapsykoosi. Jopa realistinen kuvaus rintamatilanteesta tulkitaan helposti Kremlin propagandaksi ja syytökseksi siitä, että kirjoittaja on "Putinin asialla".

    Jos et toista oikeita iskulauseita, olet epäilyttävä.

    Ukrainalaisia verrataan jatkuvasti suomalaisiin talvisodan aikana: "Ukraina on kuin Suomi talvisodassa." Ei ole. Historiallisilla tilanteilla on toki yhtäläisyyksiä, mutta maiden geopoliittinen asema, sodan lähtökohdat, väestörakenne, liittolaissuhteet ja itse sotien syntyyn johtaneet tapahtumat ovat aivan eri asioita. Talvisota ei muutu yleispäteväksi historialliseksi vertauskuvaksi vain siksi, että molemmissa tapauksissa pieni valtio joutuu sotaan suurempaa naapuria vastaan.

    Samaan aikaan internet täyttyy päivästä toiseen pateettisesta sotauhosta. Pitäisi lähettää lisää aseita, kasvattaa panoksia, ottaa suurempia riskejä ja pahimmillaan eskaloida tilanne tavalla, joka voisi johtaa suoraan maailmansotaan.

    Mutta kun kysyy, kuka itse on valmis menemään rintamalle, tunnelma muuttuu kummasti.

    Tässä hiljattain katselin baarissa kännykästä, kuinka helposti Ukrainan asevoimien kansainvälisiin joukkoihin voi hakeutua. Muutamassa minuutissa löytyi tietoa siitä, missä tarvitaan esimerkiksi tykkimiehiä, millaiset palvelusehdot ovat ja mitä palkkaa maksetaan.

    Jos sota on niin pyhä asia, että muiden suomalaisten pitäisi olla valmiita kuolemaan sen puolesta, niin ehkä kaikkein innokkaimpien sotauhoajien kannattaisi kokeilla ensin ihan henkilökohtaista osallistumista.

    Oma panokseni "länsimaisen sivistyksen puolustamiseen" ei ole nimittäin jäänyt someen. Olen osallistunut aktiivisesti maakuntajoukkojen toimintaan vuodesta 2010 lähtien.

    Nykyään kysytään toistuvasti, olisinko valmis taistelemaan liittolaisten puolesta.

    Vastaan epäröimättä: EI.

    Kysymys on tarkoituksella ympäripyöreä. Se kuulostaa enemmän avoimelta valtakirjalta kuin konkreettiselta puolustussitoumukselta. En hyväksy ajatusta, että suomalaiselle reserviläiselle voidaan antaa epämääräinen "liittolaisten puolustamisen" velvollisuus ja päättää myöhemmin, mitä kaikkea sen piiriin kuuluu.

    Jos sotilaspoliittinen tilanne Pohjois-Euroopassa kiristyy, voin hyvin nähdä itseni turvaamassa esimerkiksi suomalaisen meri- tai ilmavalvonnan toimintaa Viron rannikolla, jos kyse on aidosti Suomen ja sen välittömien turvallisuusetujen puolustamisesta.

    Mutta jos Turkki, Kreikka, Ranska tai joku muu valtio päättää sotia omia sotiaan, niin minun puolestani saavat pitää tunkkinsa. En ole valmis antamaan suomalaisille sotilaille avointa valtakirjaa kuolla muiden valtioiden ulkopoliittisten tavoitteiden vuoksi.

    Ja ennen kuin joku ehtii kutsua tätä "Venäjän propagandaksi": Venäjän vastustaminen ja Ukrainan sotaponnistelujen kritisoiminen eivät ole toistensa vastakohtia.

    Sotilaallisen tilanteen realistinen arviointi ei ole Putinin tukemista. Eskalaation vastustaminen ei ole Venäjän kannattamista.

    Jos länsimainen demokratia kestää vain sellaisen keskustelun, jossa yksi osapuoli julistetaan moraalisesti oikeassa olevaksi ja kaikki epämiellyttävät faktat määritellään vihollisen propagandaksi, olemme itse asiassa jo aika kaukana siitä sivistyksestä, jota väitämme puolustavamme.

    Suosittelen muuten vahvasti Itävallan asevoimien eversti Markus Reisnerin tekemiä Ukrainan sodan tilannekatsauksia. Niissä tarkastellaan sotaa ennen kaikkea sotilaallisena kokonaisuutena – joukkojen määrää, kulutusta, logistiikkaa, operaatioita ja rintamatilannetta – eikä pelkästään moraalisina iskulauseina.

    Niitä kannattaa kuunnella riippumatta siitä, onko lopputuloksesta tai sodan osapuolista samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nykyään kysytään toistuvasti, olisinko valmis taistelemaan liittolaisten puolesta.Vastaan epäröimättä: EI."

      Näinhän ne vastasivat saksalaiset nuoretkin koskien myös Saksaa itseään.

      Johtopäätös: Nato on pelkkä paperitiikeri, jonka jäsenet Venäjä voi poimia yksi kerrallaan. Ehkäpä Putin on sittenkin oikeassa ja tuleva Euraasian suurkeisari.

      Poista
    2. Kun puhutaan Ukrainan kohdalla pienestä maasta kannattaa muistaa että kyse on noin Ranskan kokoisesta maasta ( pinta-ala+väkimäärä, toki ilman ydinasetta ja Ranskan historiallista painoarvoa), talvisodan Suomeen vertaaminen on siis aika ontuvaa.

      Poista
    3. "Ehkäpä Putin on sittenkin oikeassa ja tuleva Euraasian suurkeisari."
      Oletan, että diktaattori saa väkivaltaisen lopun. Yhtälaillla kuin Medvedev juopottelee itsensä hengiltä.

      Poista
    4. Suomessa ei ole kehitetty sotapsykoosia Ukrainan ympärille. Suomalaiset ovat -- historiallisesti vieraalla kielellä hallittuna ja "hyveillä" alistettuna kansana -- olleet aina sotienjälkeisiin aikoihin saakka varsin yksiarvoinen yhtenäiskulttuuri, joka piti yllä talvisodassa koettua yhtenäisyyden henkeä, jolle on toki olemassa parempikin -- hmm, antropologinen -- nimi: mutuaalitunto, mutuaalireaktio (Kropotkin). Se on yleisinhimillinen, eikä siinä ei ole välttämättä muuta suomalaista kuin se, että suomalaiset sen kokivat.

      Yleisinhimillistä on myös se, ettei Narkissos näe itseään peilistä. Narkissos näkee aina itsensä ulkopuolisen olennon -- kolmivuotias toki kolmivuotiaan, kuusivuotias kuusivuotiaan -- ja jopa mustetahrassa meistä jokainen hahmottaa oman kehitysvaiheensa mukaisen materian -- nyt tekoälyn aikakautena hän näkee tekoälyssä ihmisälyn -- mutta inhimillinen kehitys on yksisuuntainen perspektiivi, eikä kukaan koskaan pysty näkemään mitään mikä ei ole jo koettua todellisuutta. Siksi kulttuurikognitiivista kehitystä koskevat tosiasiat eivät voi puhutella laajoja joukkoja, jotka kuitenkin valjastetaan sotaoperaatioihin.

      Se on kulttuurikognitiivinen tosiasia, ettei yksilöllinen eriytyminen ole ongelmitta palautettavissa mihinkään muuhun alustaan kuin oman yhteisön omiin mutuaalituntoihin. Siksi tässä kohden vastaus osallistumisesta (samaistumisesta) ylikansallisiin rintamalinjoihin on EI! Mutta ani harvalla oman aikamme euroopplalaisista ihmisistä on selvää "tiedollista" käsitystä siitä mistä tällainen tunto johtuu. Siis siitä, että eurooppalainen uusi aika on kulttuurikognitiivisesti ollut ihmisen historiassa aivan erityinen: nimenomaan yksilölliseen eriytymiseen ja todellisuuden objektivoimiseen perustunut tiedollinen -- "tieteellinen" -- edistyneisyytemme ja kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot ja niille -- ja vain niille -- ominainen, erityiseen "edustuksellisuuden" kognitioon perustunut demokratia eivät ole laajennettavissa ja siireettävissä EU:n kaltaiseen ylikansalliseen molokkiin. Esimerkiksi ja juuri mutuaalituntoihin perustuva puolustustahto ei tuollaiseen "avoimeen valtakirjaan" sovitu.

      Sellaisesta on kyse. Kun Suomi katsoo narkissoksen peiliin, se näkee Ukrainan. Sitä ei sovi väheksyä. Yleisinhimillisyyden tuomioistuimessa Putin on rikollisen maineensa ansainnut.

      Poista
    5. Ei tässä keski-ikäisenä reserviläisenä erityisesti pelota ajatus siitä, että lähtisin Turkin vuoristoon taistelemaan konakin, Allahin ja turanilaisten puolesta.

      Lähinnä mietityttää, maksetaanko siitä edelleen alle 70 euroa vuorokaudelta. Sen verran on sisäistä alikersantti Lahtista, että Suomen herroille ei ehkä kannata kertoa, että näillä hinnoilla saattaisin vielä harkita.

      Suomalainen mosuri on toki ennenkin osannut antaa suurimman uhrin varsin ylevien asioiden puolesta. Esimerkiksi sen puolesta, että Pohjois-Saksa voisi pysyä ruotsalaisena.

      Suuren Pohjan sodan aikana rahvas ei kuulemma aina ymmärtänyt näitä turvallisuuspoliittisia kokonaisuuksia. Ihmeteltiin vain, miksi miehiä piti lähettää Puolaan, kun kasakat olivat jo kotitanhuvilla.

      Köysissä oli urhoja vietävä kohti kunniaa.

      Poista
    6. Lajinsisäinen aggressio on ihmisen ikuinen ongelma, jota eivät kaikki koskaan ole edes ongelmana pitäneet. Ikuinen ihminen on sellainen kuin on.

      Aggressioihin kuuluu aina olemuksellisesti regressio, jonka kompensaatioksi automaattisesti saapuu yhteisöjen kriisiytyessä tapahtuva rivien tiivistyminen, kuri ja käskyvaltaisuus, ajattelun suoraviivaisuus, jonka koetaan selkiyttävän päätöksentekoa ja strategioita, vaikka itse asiassa kaikki päämäärärationaalinen ajattelu lähtökohtaisesti edellyttää kykyä hidastaa ja hallita tajunnallista aikaa.

      Ikuinen ihminen. Vauvasta kehitytään mukamas aikuiseen autonomiaan, josta kuitenkin taas tilanteen tullen taannutaan takaisin aggressioiden valtaan. "Sotia" on käyty aina, mutta niiden "motiivit" ovat olleet niin kirjavia, että historiallista aggressioita olisi osuvampaa kuvailla ja nimittää kymmenillä eri termeillä, eikä puhua aina vain "sodasta" (Paavo Airas).

      Tietysti rintamasotilaan kannalta taistelutilanne on aina yksi ja sama -- kyse on aina todellisuuseferktistä, uskalluksesta, omien rajojen koettelemisesta, itsetuhon ja tuhoamisen sulamisesta yhteen, adrenaliinista ja kokemukselliseen riippuvuuskoukkuun jäämisestä. Toki rintamamiehetkin selittävät myös "yleviä" motiivejaan toisilleen, mutta kuten Lahtisen tapauksessa, hänen poliittiset mieltymyksensä eivät juuri haitanneet hänen taistelutovereitaan eivätkä estäneet Lahtistakaan samaistumasta loppuun saakka omaan joukkoonsa.

      Palkkasotireita on ollut aina, ja he ovat tietysti ammattiryhmä joka ei tosiasiassa missään historian vaiheessa ole tarvinnutkaan mitään "tiedollisia" perusteluja -- joka itse asiassa inhoaakin kaikkia "herrojen (poliitikkojen) viisasteluja". Silti syvä psyyke tyypillisesti kehittelee jossain jonkinlaisia "yleviä" käsityksiä oman elämän ja tarkoituksen merkityksistä. Paljoa strategista kenttää laajemmalle nuo selittelyt eivät kanna. Linnan kirjassahan on hervottomia kohtia, joissa rintamamiehet on pantu pähkäilemään taivaan tähtien tarpeellisuutta.

      Palkka on nykyisin rahapalkkaa, ja siinä mielessä palkkasotureilla vahvistetut rintamat vastaavat keskiaikaisten uskonsotien rintamia. Numeerisessa "rahassahan" elää edelleen pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja uuden ajan talousajattelumme on tosiasiassa taloususkontoa, talousteokratiaa. Rahaan on helppo uskoa, vaikka paratiisin neitsyihin ei uskoisikaan.

      Poista
    7. "Sotia" on käyty aina, mutta niiden "motiivit" ovat olleet niin kirjavia, että historiallista aggressioita olisi osuvampaa kuvailla ja nimittää kymmenillä eri termeillä, eikä puhua aina vain "sodasta" (Paavo Airas)."

      Se on totta, koska sotia suunnitellaan. Esimerkiksi bysanttilainen herra nimeltään Iivana IV eli Iivana Julma loi idean: "Moskova on kolmas Rooma ja neljättä ei pidä tuleman." Tämän idean mukaan Moskovasta piti tulla koko maaiman omistaja.

      Kun turkkilaiset valloittivat myös Bysantian pääkaupunginkin Konstantinopolin, niin sen rikkaat ja papisto pakenivat, kolmas osa Venäjälle, kolmas osa Italiaan ja loput jäivät paikoilleen. Kehnolla venäjällä bysanttilaset toimivat myös diplomaatteina, koska diplomatian kielenä oli latina. Sitten Iivana Julma päätti tuhota kaikki ylimystöt, koska hän tarvitsi vain sotilaita. Venäjästä tuli maailman suurin valtio ja sitä se on nykypäivänäkin.

      Maailman valloittamista vahvisti ns. "Kommunistisen puolueen manifesti". Senkin loivat "venäläiset aristokraatit Pariisissa" Karl Marxin ja Friedrich Engelsin nimillä. Marx ja Engels ilmoittivat omissa teksteissään, että heillä ei ollut manifestiin mitään tekemistä. Marx sai siitä Venäjältä rahaa kuolemaansa asti.

      "Kommunistisen puolueen manifesti" tehtiin maailman kehityksen projektiksi: yksityisomistuksen poistaminen; luokkien hävittäminen; kommunistinen vallankumous; permanenttinen maaikmanvallankumous; proletariaatit järjestävät proletaarisen maailmanvallankumouksen maailmansotien avulla; jne.

      Nykyinen sota Ukrainaa vastaan on tarkoitettu tuhoamaan kaikki ukrainalaiset. Siksi Putin vetääkin soitaa vaikka kuinka kauan.

      Poista
    8. "Nykyinen sota Ukrainaa vastaan on tarkoitettu tuhoamaan kaikki ukrainalaiset. Siksi Putin vetääkin soitaa vaikka kuinka kauan."

      Juuri tuollaiset älyttömät väitteet kansanmurhasta ovat selkeä osoitus siitä, että Suomessa on heitetty järki nurkkaan ja mennään pelkällä tunteella.

      Maailmassa on tasan neljä valtiota, joiden mielestä Ukrainassa on menossa kansanmurha. Ne valtiot ovat Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina.

      Niin ikävää kuin se onkin, että Venäjä ei anna miehittämillään alueilla palkallista vapaapäivää Ukrainan itsenäisyyspäivän viettämiseksi, noudata Ukrainan opetussuunnitelmaa, lapset ovat venäläisen lastensuojelun piirissä tai aseellista vastarintaa harjoittavat tai vakoilevat joutuvat seinää vasten – kyseessä ei ole kansanmurha.

      Ukrainan aloitettua laajamittaiset drooni- ja ohjusiskut Venäjälle jatkuva rummutus siitä, kuinka Venäjä iskee siviilikohteisiin, on vähentynyt. Vähemmän yllättäen myös Ukrainan droonit eksyvät ja osuvat siviilikohteisiin, jopa asuinrakennuksiin – onpa niitä eksynyt jopa Suomeen.

      Kun kansainvälisiä sopimuksia tarkastellaan kirjaimellisesti, jopa asetehdas on siviilikohde. Siellä on siviilejä töissä, ja sotilaskohteiksi tuotetut aseet ja ammukset muuttuvat sotilaskohteiksi vasta, kun ne luovutetaan asevoimille. Tätä korttia Ukraina on pelannut tiedotuksessaan melko häikäilemättömästi.

      Tosin tällä hetkellä on menossa Ukrainan keskimatkan eristysoperaatio, ja teiden yllä lentävät tekoälyn ohjastamat droonit eivät myöskään erottele sotilas- ja siviiliajoneuvoja.

      Poista
    9. Parempi muotoilu olisi: "Nykyinen sota on tarkoitettu tuhomaan kaikki ukrainalaisuus ja alistamaan Ukraina ja sen kansa Venäjän mafioiden ryöstettäväksi".

      Tämä edellyttää vain Ukrainan kulttuurin ja kielen tappamista sekä kansallisen vapauden totaalista riistoa. Kaikkia ei tarvitse tuon takia tappaa. Pelkkä uhka riittää (vrt. Stalinin NL tai nyky-Venäjä ja ikkunoista putoilu siellä).

      Toki siinä nyt jokunen sata/ tuhat "sotasyyllistä" joudutaan myös likvidoimaan, mutta sehän on toki vain pieni hinta denatsifioinnista.

      Yllä olevassa Anon aiemassa kommentissa askarruttaa myös se putinilainen tulkita, että Putin saa kyllä vapaasti teurastaa Butshassa, ampua lastensairaaloita jne. mutta Ukraina ei saisi ampua edes asetehtaita Venäjällä. Eksoottista logiikkaa.

      Poista
    10. Kannattaako näissä yhteyksissä kysellä järjen perään? Itse koen niin, että kyseessä ovat pikemminkin ikiaikaisen totalitariteetin ja sairaiden valtakuvioiden mielenterveysongelmat.

      Mahtaako maailmasta löytyä neljää valtiota, joiden mielestä Putinin hyökkäyssodalla olisi joitain moraalisesti yleviä tai edes millään lailla terveitä piirteitä?

      Itselleni tulee ensinnä mieleen Pohjois-Korea, johon ei kuitenkaan voi suhtautua ihan täysarvoisena lausunnonantajana. Sitten tulee mieleen jokin islamilainen teokraattinen totalitarismi, "palestiinalaisetkin", jotka nyt kuitenkaan terrorijärjestöineen eivät vielä elä valtiollisella asteella. Näitä länsimaissa itäneitä Putinin trollejakaan ei voi oikein minkään kansankokonaisuuden edustajina pitää.

      Putin on Putin on Putin. Putinin trollit ovat trolleja, trolleja, trolleja.

      Poista
    11. "sairaiden valtakuvioiden mielenterveysongelmat"

      Seppo O. on aiemminkin esittänyt sodan mielenterveysongelmana ja regressiona. Minusta se on liian heppoinen selitys ns instrumentaaliselle väkivallalle sodissa ja järjestyneessä rikollisuudessa. Lisäksi se tavallaan vähättelee se moraalista merkitystä: valtionjohtaja on tietoisesti ja häikäilemättömästi valmis rikkomaan moraalisia periaatteita, ihmisyyttä vastaan saadakseen jotain oikeudetonta etua.

      Poista
    12. "Matias K.11. syyskuuta 2026 klo 10.47. Parempi muotoilu olisi: "Nykyinen sota on tarkoitettu tuhomaan kaikki ukrainalaisuus ja alistamaan Ukraina ja sen kansa Venäjän mafioiden ryöstettäväksi".

      Tämä on totta ja asia vaatii laajempaa katselemista. Kysymys on poliittisesta pakollisesta russifikaatiosta. Ja tämän russifikaation syntymä oli "Kommunistisen puolueen manifestissa" vuodelta 1848. Manifesti määräsi: "proletariaatit jouduttavat kansojen kansallisuuserojen hävittämisen". Jos tämä määräys ei tarkoita poliittista pakollista russifikaatiota, niin mitä se on?

      Stalinin kaudella kaikkialla Neuvostoliitossa kirjailijoita ja runoilijoita vietiin pakkotöihin ja heidän teoksia tuhottiin. Näin kansat jäivät ilman omaa kansallista kulttuuria. Kasvatettiin kommunistisia kirjailijoita ja runoilijoita, jotka eivät ajatelleen omaa kansaa. Omakieliset koulutukset katosivat. Ja niin edespäin ja Ynnä muuta semmoista vaikka kuinka paljon.

      Poista
  12. Mainion blogin viimeiset rivit ansaitsevat erityisesti huomiota. Jatkosodan aikana Suomi oli "moniäänisempi" kuin internetin (ja Mediapoolin) kaudella! Kehitys kehittyy ja konformismi rehottaa.
    -jussi n

    VastaaPoista
  13. Nyt aletaan innolla datakeskuksia rakentamaan. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin tekninen kehitys ajaa niistä ohi?. Jäävät maastoon tyhjinä pömpöttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostettiin kymmenillä miljardeilla f-35 -koneita. Olemme niiden kanssa pakkonaimisissa seuraavat 40 vuotta. Ei ole välttämättä sotatilanteessa niille käyttöä. Tunnistuslennoilla kyllä.
      Nyt hävittäjien vanhennuttua satsataan drooneihin. Radiossa upseeri kertomassa että pian tulee lasertekniikka jolla ne voidaan napsia kaikki helposti alas. Yhden laukauksen hinta muutamia euroja. Laserilla rajattomat käyttömahdolliset eivätkä lopu patit kesken.

      Elämmme aikoja kun kaikki tosiaan vanhenee silmissä ja vanhat teknologiat korvautuvat.

      Poista
    2. Ei kiva juttu ollenkaan pienelle maalle (vrt Renault-panssarivaunut).

      Poista
    3. Nuo rellut taitavat vieläkin hankkimishetkellään uusimpia vaunuja Suomen armeijan historiassa.

      Poista
  14. "Yllä olevassa Anon aiemassa kommentissa askarruttaa myös se putinilainen tulkita, että Putin saa kyllä vapaasti teurastaa Butshassa, ampua lastensairaaloita jne. mutta Ukraina ei saisi ampua edes asetehtaita Venäjällä. Eksoottista logiikkaa. "

    Vai oikein putinilainen tulkinta?!

    Yhtä lailla venäläinen öljynjalostamo on siviilikohde kuin ukrainalainen öljynjalostamo. Venäjä ei myöskään pyri surmaamaan siviilejä tarkoituksella iskujensa yhteydessä, mutta se ei myöskään varo siviiliuhrien syntymistä. Tämän ovat todenneet myös Ukrainassa vierailleet suomalaiset pelastusalan asiantuntijat. Raportti löytyy verkosta nimellä Ukrainan opit.

    Itseäni lähinnä hävettäisi, jos antaisin jonkin maan propagandakoneiston manipuloida itseäni. Olen puhunut ja kirjoittanut Venäjän uhasta jo vuosikymmenten ajan. Näkemykseni ovat perustuneet muun muassa Markku Salomaan kirjaan Teräksenkovaa politiikkaa sekä Erkki Nordbergin erinomaiseen teokseen Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.

    Aikanaan sain näistä puheista ja kirjoituksista vastineeksi lähinnä tunteellista ja lapsellista vuodatusta siitä, kuinka venäläiset eivät enää ole kommunisteja ja kuinka Venäjän keskiluokka haluaa vain leikkiä puhelimilla ja ajella bemareilla.

    Tunteidensa valtaan joutuneiden kannattaa kuitenkin muistaa yksi kansainvälisen politiikan perusasioista: siinä ei ole hyvää ja pahaa samalla tavalla kuin moraalisessa arviossa. On vain valtioiden intressejä, voimankäyttöä ja tosiasioita. Toki on jokaiselle toimijalle edullista, jos oma asia voidaan esittää oikeutettuna – tai peräti laillisena.

    Itse pidän pääni kylmänä ja Suomen edun kaiken muun edellä. Oman panokseni Suomen selviytymisen eteen olen antanut maakuntajoukoissa jo 16 vuoden ajan.

    Ei siellä ryssästä huudella eikä itkeskellä Butšan ulkonaliikkumiskiellon rikkojille. Siellä harjoitellaan sotimista: pää kylmänä, silmä tarkkana ja korva kuulolla. Tunteilulle ja propagandalle ei taistelutilanteessa ole sijaa – silloin ratkaisevat tilannekuva, harkinta ja kyky toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä on kysymys toistensa ohi puhumisesta: kyllä sotatoimia voidaan arvioida myös moraalin kannalta - varsinkin jälkikäteen - mutta samanaikaisesti on hyvä pitää mielessä, että nykymaailmassa ei ole sellaista raastuvanoikeutta, johon Putin ja Venäjä voitaisiin haastaa. Sen vuoksi Suomen turvallisuuspolitiikka on rakennettava kylmän reaalipolitiikan ja tosiasioiden - niin epämiellyttäviltä kuin ne moraalisesti tarkasteltuna tuntuvatkin - varaan. Siksi hyväksyn anon 12.29 premissit

      Poista
    2. Mielestäni tässä on vieläkin kyse myös siitä, mitä käsitteitä käytetään ja miten ne ymmärretään. Venäjän toiminta ei näytä täyttävän kansanmurhan kriteerejä eikä siviilejä silmittömästi pommiteta. Ilmaiskujen siviiliuhriluvut ovat suhteellisesti aika lailla samaa luokkaa kuin Naton Serbian pommituksissa. Tämänhän ei tietenkään tarvitse poistaa Venäjän vastuuta jokaisesta kuolleesta siviilistä, koska Venäjä jokaisella pommituslennolla tietää vallan hyvin, että on olemassa suuri riski osua siviileihin ja toisekseen infrastruktuurikohteetkin vaikuttavat siviilien elämään merkittävän haitallisesti.

      Jos kohta Ukraina tekeekin samankaltaisia iskuja Venäjälle, voi niillä kuitenkin olla korkeampi moraalinen oikeutus, koska Ukraina kuitenkin pyrkii vain puolustautumaan Venäjän hyökkäystä vastaan näillä toimillaan. Venäjä aloitti hyökkäyssodan ja tässä riskeerasi samalla omat siviilinsä Ukrainan vastaiskuille.

      Kuvaavia ajan hengestä kuitenkin olivat nuo niin täynnä tunnetta olevat putinismisyytökset ja täysin väännetyt tulkinnat hänen sanomisistaan. Toistat sanaa Putin ja trolli tarpeeksi monta kertaa niin kyllä se totuudeksi muuttuu.

      Poista
  15. Jaahas, että vallan "ulkonaliikkumiskiellon rikkojat". 🙄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukraina on ollut kumman hiljaa noista Butšan uhreista. Aluksi nostettiin esille, että kaksi ihmistä oli ammuttu autoonsa, kun he olivat rikkoneet ulkonaliikkumiskieltoa – perusteena oli ruoan toimittaminen löytöeläinsuojaan.

      Ukraina ei ole pystynyt kertomaan koskettavia tarinoita, esimerkiksi lastentarhanopettajasta, joka murhattiin ilman mitään syytä.

      Sen sijaan, kun netistä tutkii uhrien taustoja, niin monesta paljastuu, että he olivat osallistuneet paikallispuolustusjoukkojen taisteluun (yrittäen piiloutua siviiliväestön joukkoon), lähettäneet puhelimellaan tietoja venäläisistä joukoista tai että kotoa löytyi sotilasaseita. Yksi Moskova-mielinen butšalaispoliitikko ammuttiin, kun hän osallistui venäläisten sotilaiden ryyppyjuhliin.

      Unohtuu myös autuaasti, että esimerkiksi Kiovassa jaettiin siviiliväestölle aseita ilman, että heille oli jaettu univormuja tai edes käsivarsinauhoja. Tuollaiset tunnuksettomat taistelijat eivät nauti sotavangin suojaa, ja heidät voidaan tuomita toisen osapuolen toimesta vaikka kuolemaan.

      Lisäksi Ukraina julkaisi apin, jolla pystyi lähettämään tietoja tiedustelupalvelulle miehitetyltä alueelta. Mahtoivatko kaikki ymmärtää, että tuollaista tietojen lähettämistä pidetään vakoiluna, eikä vakoilija nauti minkäänlaista oikeussuojaa?

      Poista
  16. Ei minulla varsinaista asiaa ole, mutta kun siitä Sokalin kepposesta annettiin linkki Wikipedia-artikkeliin, jota vilkaisemalla selviää ettei Sokal painovoimasta puhunut vaan kvanttigravitaatiosta. Onhan senkin selittäminen sosiaaliseksi konstruktioksi aikamoista hölynpölyä, muttei ihan yhtä maukkaalla tavalla kanssaihmisten tai siis niiden toisten ideologisen sokeuden aiheuttaman typeryyden paljastavaa.

    VastaaPoista
  17. Jotain valtion luonteesta Venäjällä kertoo maanviljelijän saamat sakot maastopalosta. Jonka ukrainalainen viljelijän pellolle pudonnut drooni oli sytyttänyt. Perusteena sakolle oli ettei puidulta pellolta ollut korjattu pois sadonkorjuu tähteitä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.