Johdonmukaisuus ja ekumenia

Vaatimaton toive terminologisesta uudistuksesta

Maapallomme sekulaarin pohjoisen puoliskon ihminen ajattelee luontevasti, että jumaluuksia yksijumalaisilla uskonnoilla voi olla vain yksi. Vain nimet ja palvelemisen muodot vaihtelevat historiallisista syistä. Siispä juutalaisten Jahve, joka on myös kristittyjen Jumala, on yhtä kuin muhamettilaisten Allah. Aivan sama asia siis. Kristityillä Jumala tosin on kolmiyhteinen, mutta yksi kuitenkin.

Niinpä ei ole sopivaa sanoa, että muslimit palvovat Allahia. Allah on yksinkertaisesti Jumalan nimi ja he sattuvat käyttämään siitä eri termiä. Allah nyt sattuu olemaan Jumalaa tarkoittava arabian sana. Tämä on meillä jo voimassa oleva normi. Kuka tahansa kustannustoimittaja korjaa virheenä lauseen ”muhamettilaiset palvovat Allahia”. On sanottava: ”muslimit palvelevat Jumalaa”.

Tosin muslimit ovat asiasta eri mieltä. Jumalan lähettiläs on muslimeille kertonut kovin paljon sellaista, mitä Jahve tai hänen profeettansa eivät ole kertoneet. Yksijumalaisten uskontojen Jumalan kertomukset ovat siis eri todistajien mukaan pahasti ristiriidassa keskenään. Vajavaisen ihmisjärjen mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että joko Jumala on ristiriidassa itsensä kanssa tai sitten heitä on monta erilaista.

Mahdollisesti joku on väärässä ja kukapas asian voisi ratkaista, kun ei järkeä parempaakaan välinettä ole käytössä, eikä sen käyttöä tässä yhteydessä pidetä sopivana. Kiinnostavaa kuitenkin on, että juutalaiset ja muslimit ovat nähdäkseni johdonmukaisesti mielestään oikeassa, mikä ei ole yllättävää. Kristityt taas eivät halua olla oikeassa, koska silloin joku toinen olisi heidän takiaan väärässä ja loukkaantuisi (vrt. vihapuhe), mutta eivät kyllä halua olla väärässäkään. Käytännössä he kai odottavat, että nuo muut jossakin vaiheessa rupeavat olemaan samaa mieltä. Aikoinaanhan opetettiin myös kommunismin ja kapitalismin konvergenssia eli niiden tulevaa sulautumista joksikin uudeksi ajatteluksi.

Niin kauan kuin tähän ei ole päästy, lienee täällä kristillisessä piirissä syytä tehdä rohkea aloite ja ryhtyä itse liikkumaan kohti tuota tulevaisuuden yhteistä linjaa. Ainakin voidaan heti lähteä siitä, että Jahve ja Allah ovat keskenään vaihtokelpoisia sanoja. Niinpä kirkoissa voitaisiin hyvin ruveta puhumaan Allahista ja moskeijoissa taas Jahvesta, mikäli se nyt sattuisi heitä huvittamaan. Tämä saattaisi olla ensi askel uskontojen välisen ekumenian tiellä ja alku suurelle konvergenssille, jossa ikävät ja paljon väärinkäsityksiä aiheuttaneet erot yksijumalaisten uskontojen opetuksessa vähitellen katoavat tai ainakin merkityksettöminä unohtuvat.

Kysymys lienee vain siitä, että jonkun on uskallettava tehdä tuo suuri aloite, joka aluksi saattaa homileettisissa yhteyksissä kuulostaa jotenkin vaikealta, vaikka ei ole sitä normaalissa korrehtuurissa, mikä jo sinänsä on kovin epäjohdonmukaista. Ehkä tuollainen aloite voitaisiin luontevasti tehdä yhteisissä jumalanpalveluksissa, joita pidettäisiin vuorotellen kirkoissa ja moskeijoissa? Jos tämä ei tunnu realistiselta, olisi kai yksinkertaisesti rohkeamman aloitettava.

Olen nykyään käynyt harvemmin kirkossa, mutta tulen sinne ehdottomasti, mikäli voin odottaa, että sanan ”Jumala” asemesta käytetään sanaa ”Allah”. Mielellään menen moskeijaankin rukoilemaan, mikäli kutsu käy ja luvassa on vastaavanlaista ohjelmaa. Kuulisin siellä mielelläni myös Nikean uskontunnustuksen, mutta ymmärrän, että tämä on ns. tulevaisuuden musiikkia.

Pidän kuitenkin todennäköisenä, ettei jälkimmäinen vaihtoehto ainakaan pian toteudu, kun taas edellistä voisi pitää aivan luontevana jatkona kirkon nykyiselle islam-suhteelle. Tuumasta toimeen siis!