Tuottavuushyppely
Tuottavuusloikka kuulostaa minusta
sanana aika epäilyttävältä ja uskon, että kansamme enemmistö on tässä asiassa
takanani. Loikkaaminen liittyy suomalaisten mielikuvissa petokseen ja
epäluotettavuuteen. Koko tempussa on jotakin vippaskonstiin viittaavaa.
Loikkaaja leimautuu helposti ja usein täysin aiheellisesti ns. vipeloksi.
Nyt on näkynyt
julkisuudessa myös loikalle toinen synonyymi tuottavuushyppy. Ei se kyllä ole hyvä sekään. Hyppy on jotakin
kovin peruuttamatonta ja usein se suuntautuu jonnekin tuntemattomaan. Hyppy on
kohtalokas askel, joka vie minne on viedäkseen eivätkä siinä mennessä enää
pulinat auta. Salto mortale, surmanhyppy on jotakin, joka kuuluu sirkukseen, ei
muualle. Voihan sitä huvikseen syrjästä katsella, mutta ei tee mieli olla mukana.
Tuntuu hirveältä
ajatella koko kansan hyppäävän. Ajatelkaamme nyt tätä tunnettua ennustetta Kiinan
kansan yhtaikaisesta hypystä, joka aiheuttaisi Amerikassa valtaisan maanjäristyksen.
Suomalaisten yhteishyppy ei ehkä sentään aiheuttaisi niin suuria tuhoja, mutta
voin hyvin kuvitella sen tuottamaa tsunamia, joka alkaisi Pohjanlahden matalalta
rannikolta ja pyyhkäisisi Ruotsiin lakaisten tieltään Västerbottenin rannikolta
rauhoitettujen merimetsojen pesiä ja mökkiläisten laitureita. Noottihan siitä
tulisi meille.
Kun olemme näin
vakavien asioiden kanssa tekemisissä, olisi ehkä paras, että myös tarkoin
harkitsisimme, mitä kieltä käytämme. Aikaansa seuraavat ihmiset tietävät, ettei
itse tapahtuma oikeastaan tässä ole lainkaan tärkeä, vaan siihen liittyvät
mielikuvat. Niiden perusteellahan meitäkin tuomitaan ja rankataan,
rangaistaankin.
Niinpä
ehdottaisin otettavaksi käyttöön sanaa tuottavuushyppely.
Toisin kuin nuo toiset, raskasta ja kohtalokasta, osin kevytmielistä ja
puolirikollistakin konnotaatiota kantavat sanat, viittaa hyppely kevyeen ja
ketterään liikehtimiseen, jossa aina ollaan valmiina reagoimaan parhaalla
mahdollisella tavalla. Ajatelkaamme nyt vaikka hyppelyä tulisilla hiilillä tai valtavalla
kuumalla paistinpannulla, jonne kansamme olisi joutunut. Hyppy olisi
tällaisessa tilanteessa liian karkeaa ja tuhoisaa meininkiä. Pieni väärinarvio
saattaisi liukastuttaa hyppääjän rähmälleen tulikuumaan voihin, josta ei enää
paluuta olisi. Hyppelijällä sen sijaan on toivoa, ainakin aikansa, niin kauan
kuin jaksaa ponnistella. Ja ehkä juuri ajan voittaminen on nykyään kaikkein
tärkeintä?
Loikalla lisätään talouden resurssiviisautta.
VastaaPoistaTuottavuusponnistus olisi mahdollinen sana. Painonnostotermein "tempaus" kuulostaisi helppohintaiselta ketkuilulta, jossa otetaan vielä tarpeettomia riskejä. "Punnerrus" on taas vähän lupaava ja tyhmän sorttinen toimi.
VastaaPoistaEhkäpä siis reippaasti "tuottavuustyöntö"? Syntyy assosiaatio myös kuulantyöntöön, mikä ei paha olekaan.
Ehkä hyppäämisen tai loikkaamisen sijasta voitaisiinkin puhua harppauksesta?
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_harppaus
Kiinassa toteutettiin aikoinaan "suuri harppaus eteenpäin". Taidettiin päästä hieman pitemmälle taaksepäin. Venäjällä 1930-luvulla homma osittain onnistui. Silti alan asiantuntija Alec Nove kiteytti: "Great leaps belong to gymnastics, not to economics".
VastaaPoista"Suuresta harppauksesta" olisin minäkin vitsaillut, mutta hävisin nopeudessa tässä ikämiessarjassa.
PoistaVarotaanpa kuitenkin vaipumasta itsesääliin, joka erityisesti kuuluu vaanivan Voiman Pimeällä Puolella kulkevia eksyneitä lampaita...
VastaaPoistahttp://kemppinen.blogspot.fi/2015/10/itsesaali.html
Se kirjoitus on niin tyhmä, ettei enää herätä edes sääliä. Tulee vain paha mieli hukatun nokkeluuden takia.
VastaaPoistaItsekin hämmästyi kauheasti muutoin korkeasti kunnioittamani prof. Kemppisen täydellistä sekoamista tunteenomaiseen ja henkilöön käypään vihanpurkaukseen tilanteessa, jossa ilmiötä voi analysoida aivan faktaperustaisestikin.
PoistaVäkisinkin tulee mieleen, että noinko koville se ottaa myöntää, että joku Halla-aho, joka on niitä toisia ja vääriä, onkin koko ajan ollut oikeassa isossa kuvassa. Sen, että hän on siinä sivussa ilkeillyt nomenklatuuralle ja itseään muita hurskaampina pitäville, sen ei pitäisi antaa vaikuttaa itse asiaan. Se sivistyneen tulee kestää. Varsinkin, jos on itse väärässä.
@ Vihavainen & Matias: Nii´in, kaikkein kauheintahan usein onkin juuri huomata se, että väärät ihmiset olivat sittenkin oikeassa. Ja vielä kauheampaa, mikäli ovat olleetkin sitä kaiken aikaa.
PoistaErkki Raatikais-vainaa taisi joskus tuumailla, että Oikeat Ihmiset saavat tehdä myös vääriä asioita, mutta ne Väärät eivät edes niitä oikeitakaan... Mutta joo, veikkaapa vain että jos trendi jatkuu tälleen, niin Voiman Pimeälle Puolelle tulee vielä olemaan tungosta.
J.Edgar
Tuottavuushyppyä kokeilivat aikoinaan Stalinin Neuvostoliitto ja Mao Kiina. Tulos: katastrofi, tragedia. Valitettavasti myös historioitsijat ovat väärässä puhuessaan lännen teollistumisesta muka "vallankumouksena". Todellisuudessa, esim. Britannian teollistuminen kesti toistasataa vuotta ja oli evoluutio, ei revoluutio.
VastaaPoistaToistan myös aiemmin esittämäni arvion: Neuvostoliitto ei koskaan toipunut II maailmansodassa Hitlerin Saksan sille antamasta ankarasti iskusta: suurelta osin siksi että Stalin toiminnallaan vain maksimoi tuhon. Stalin ei ymmärtänyt koskaan sitä prinsiippiä että sodassa lopputulokseen pitää aina pyrkiä pääsemään mahdollisimman pienillä uhrauksilla. Hän raukka oli tässä suhteessa täysin oppimaton.
VastaaPoistaSuuri osa venäläisistä ei ole tätä koskaan käsittänyt.
Itseäni kummatutaa koko käsite ja varsinkin sen ympärillä kasvava sekamelska, kummastutaa miksi diplomiinsinöriksi valmistunut henkilö halua tai kykene erottelemaan ulostuloisaan tuottavuuden kasvun eri muotoja, vanhanaikaisin tuotavuuden lisäys tapahtui työntekemisen vauhtia lisäten, mutta siinä yksilöiden välillä oli korkeintaan nelinkertainen ero pelkästään fyysisessä maailmassa. Nykyinen tuottavuus taas on kiini enemmän korvien välistä, kuinka kykenemme liottamaan sieltä sellaisia aatoksia joista voidaan valmistaa maailmalla kaupaksi meneviä hegentuotteita tai kapistuksia. Työajan lisääminen lisää pahimmilaan pelkäsyään keloon katsovaa lorvailua ja oleskelua työpaikan alueella. Pahimmilaan jos ahkeroisimme sen vartin pitempään joku porukasta joutuisi itsensä tarpeettomaksi tuntevaan sakiin. Väyrysen teesit Stillerin ohjelmassa osuivat oikeaan, suurin ogelma maalemme on rahaliiton jäsenyys, esimerkiksi sahateollisuus menetää markkinoita niin ruotsalaisille kuin venäläisille yrityksille.Karjalan pääministeri Hudilainen oli taanoisessa Pekigin talousforumissa tehnyt esisopimuksen kiinalaisten kanssa uuden silkkitien yhden haaran vetämiseksi Kostamukseen saakka, moottoritien oheen tulee myös ratayhteys. Nykyisessä kansaivälispolittisessa ilmastossa suomalaiset kaivinkone ja kuormaauto yritykset puhumattakaan suunittelupuolen toimijoista pääsevät vain kaiholla katselemaan menetettyjä urakoita, sekä kunniallisesti köyhtymään.Kannattaisi päättäjien huomata, että osaamisen makuuttaminen joutavana on kaikkein pahinta tuottavuuden torpedtointia.
VastaaPoistaEräs sananlasku jankuttaa: "Suu säkkiänsä myöten". Eli piti katsoa paljonko säkissä on viljaa ja paljonko siitä saadaan jauhoja. Taloudessa sama asia lienee muodossa: "Valtion budjetti ulkomaankaupan tuoton myöten." Budjetissa on muitakin lokeroita. Jos kauppa ei käy niin ei käy.
VastaaPoistaSuomi ei voi lähteä sotimaan niin kuin Venäjä. Venäläinen ISIS hamuaa haltuunsa mädäntyneen Saudi Arabian. Sieltähän ne dollarit kumpuaa.
Heureka! Otetaan lisää velkaa ja paljon! Niin kuin kreikkalaiset!
Väitteille velkaantumisesta on myös toisenlaisia todistajia valtiomme on myös luotottanut ulkoisia kohteita kuudellakymmenellä miljardia,eli olemme nettovelkaa sen kolmekymmentä miljardia. velkakellon rinnalla on myös saatavakello. Lisäksi suomalaisten yritysten mentyä ulkomaille on sinne vaeltanut myös julkista eläkeyhtiö omistusta, ikäänkuin valuutta verkkoja olisi viritelty pitkin maailmoja. Teoriassa jos kauttalinjan eläkkeitämme korotetaan ,silloin vedetään varallisuuttta ulkomailta kotimarkkina elvytykseen.
PoistaLuulenpa, että Vihavainen osui nyt naulan kantaan.
VastaaPoistaJatkuva "tuottavuushyppely" on juuri sitä, mitä kapitalisti suomalaisilta tosiasiallisesti odottaa. Tämä nyt piti tietysti vääntää vähemmän öykyttävään ja populistisempaan muotoon eli tuottavuushyppyyn.
Jahka tuottavuushyppy on toteutunut, taitaa kapitalisti pistää ylimääräiset tekijät pihalle. Työttömyyden kasvaessa tullaan sitten jälleen sanomaan, että kilpailukyky on rapautunut. Eikö ole mainio juoni -niin mainio, että se voisi olla jopa totta?
MIkseiköhän rakas mediamme ole tällaista näkökulmaa tuonut esiin?