Tuottavuushyppely

Tuottavuushyppely

Tuottavuusloikka kuulostaa minusta sanana aika epäilyttävältä ja uskon, että kansamme enemmistö on tässä asiassa takanani. Loikkaaminen liittyy suomalaisten mielikuvissa petokseen ja epäluotettavuuteen. Koko tempussa on jotakin vippaskonstiin viittaavaa. Loikkaaja leimautuu helposti ja usein täysin aiheellisesti ns. vipeloksi.

Nyt on näkynyt julkisuudessa myös loikalle toinen synonyymi tuottavuushyppy. Ei se kyllä ole hyvä sekään. Hyppy on jotakin kovin peruuttamatonta ja usein se suuntautuu jonnekin tuntemattomaan. Hyppy on kohtalokas askel, joka vie minne on viedäkseen eivätkä siinä mennessä enää pulinat auta.  Salto mortale, surmanhyppy on jotakin, joka kuuluu sirkukseen, ei muualle. Voihan sitä huvikseen syrjästä katsella, mutta ei tee mieli olla mukana.

Tuntuu hirveältä ajatella koko kansan hyppäävän. Ajatelkaamme nyt tätä tunnettua ennustetta Kiinan kansan yhtaikaisesta hypystä, joka aiheuttaisi Amerikassa valtaisan maanjäristyksen. Suomalaisten yhteishyppy ei ehkä sentään aiheuttaisi niin suuria tuhoja, mutta voin hyvin kuvitella sen tuottamaa tsunamia, joka alkaisi Pohjanlahden matalalta rannikolta ja pyyhkäisisi Ruotsiin lakaisten tieltään Västerbottenin rannikolta rauhoitettujen merimetsojen pesiä ja mökkiläisten laitureita. Noottihan siitä tulisi meille.

Kun olemme näin vakavien asioiden kanssa tekemisissä, olisi ehkä paras, että myös tarkoin harkitsisimme, mitä kieltä käytämme. Aikaansa seuraavat ihmiset tietävät, ettei itse tapahtuma oikeastaan tässä ole lainkaan tärkeä, vaan siihen liittyvät mielikuvat. Niiden perusteellahan meitäkin tuomitaan ja rankataan, rangaistaankin.

Niinpä ehdottaisin otettavaksi käyttöön sanaa tuottavuushyppely. Toisin kuin nuo toiset, raskasta ja kohtalokasta, osin kevytmielistä ja puolirikollistakin konnotaatiota kantavat sanat, viittaa hyppely kevyeen ja ketterään liikehtimiseen, jossa aina ollaan valmiina reagoimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ajatelkaamme nyt vaikka hyppelyä tulisilla hiilillä tai valtavalla kuumalla paistinpannulla, jonne kansamme olisi joutunut. Hyppy olisi tällaisessa tilanteessa liian karkeaa ja tuhoisaa meininkiä. Pieni väärinarvio saattaisi liukastuttaa hyppääjän rähmälleen tulikuumaan voihin, josta ei enää paluuta olisi. Hyppelijällä sen sijaan on toivoa, ainakin aikansa, niin kauan kuin jaksaa ponnistella. Ja ehkä juuri ajan voittaminen on nykyään kaikkein tärkeintä?