Šeriffien paluu?
Enontekiön
saamelaiskunnassa lakkautetaan kaksi poliisin virkaa. Tässä taannoin oli
tehtävä, johon poliisi saatiin vasta kolmen tunnin viiveellä. Onneksi ei
tehtävä ollut kunnan etäisimmässä kolkassa. Silloin aikaa olisi kulunut viisi
tuntia kertoo Helsingin Sanomat.
Kun Enontekiön
kunnanisät alkoivat puhua oman šeriffin palkkaamisesta, väitti Lapin
poliisipäällikkö asiaa täydeksi humpuukiksi: eihän sellaisella herralla voisi
olla muuta kuin jokamiehen oikeudet…
On kovin huolestuttavaa,
ellei poliisipäällikkö ymmärrä, mitä jokamiehenoikeudet tarkoittavat eikä ole
koskaan kuullut vartijoista, joilla on järjestyksenvalvojan oikeudet.
Vielä
hälyttävämpää on, mikäli hänen mielestään poliisiasiat kyetään kyllä hoitamaan,
vaikka siihen aikaa menisikin.
Arvaan, että
kyseinen herra on saanut itsenäisyyspäivänä jonkin kunniamerkin ansioistaan
valtion varojen säästäjänä. Onhan tällainen toiminta jo hyvän aikaa ollut
maassamme kaikkein arvostetuinta.
Kun varoja on
vain säästetty ja säästetty, on kuitenkin reviisorimaisesti tuijotettu väärään
asiaan, sillä yhteiskunnan tehtävänä ei voi olla sen resurssien maksimaalinen
pienentäminen, vaan niiden käyttäminen siten, että ne mahdollisimman hyvin
palvelevat kansalaisia.
On mahdollista
ymmärtää, että jonkin poliisipäällikön näkökulmasta mikä tahansa poliisiasia
voidaan yhtä hyvin selvittää niin puolen tunnin kuin puolen vuorokauden
kuluttua. Itse asiassa tilastot eivät siinä muutu oikeastaan mitenkään, paitsi
että poliisityö saattaa näyttää paljonkin tehokkaammalta, kun ne suorittavat
yhä harvemmat yksilöt.
Ennenhän
poliiseja oli joka kunnassa puolenkymmentä, vaikka rikollisuutta oli hyvin
vähän. Vaikka tilastot eivät suoraan tätä näytä, asioilla todennäköisesti oli
kuin olikin keskinäinen yhteys: tuskin kannatti ruveta vaikkapa humalapäissään
riehumaan, jos tiesi, että kymmenen minuutin kuluttua on raudoissa.
Mikäli sen
sijaan luotetaan jokamiehenoikeuteen, syntyy helposti tilanteita, joissa
aiheutetaan puolin ja toisin vakavia ruumiinvammoja ja kaikki osapuolet sitten
saavat käräjillä tasa-arvoisesti rangaistuksia, kuka hyökkäämisestä ja kuka
puolustamisesta. Poliisi tulee paikalle vain laskemaan ruumiit ja hoitamaan
kuulustelut.
Meidänkin maamme
on ollut jo hyvän aikaa matkalla kohti ns. yövartijavaltiota.
Ikävä kyllä siinä menossa on höyrähdetty jo uskomaan, ettei niitä
yövartijoitakaan oikeasti tarvita ja jälki alkaa jo näyttää pahalta.
Ajatus šeriffeistä ei ole lainkaan kaukaa
haettu ja ikävä kyllä se taitaa ennen pitkää toteutua. Itse sanahan tarkoittaa
valtiovallan eli lähinnä poliisitoimen edustajaa paikkakunnalla. Jos luette
Seitsemän veljeksen englanninnosta, huomaatte, että nimismies eli vallesmanni käännetään siellä sanalla sheriff.
On selvää, että
järjestyneessä valtiossa väkivaltamonopolin pitäisi kuulua valtiolle, ikävä
kyllä sekään ei enää vastaa nykytodellisuutta.
Muistan, miten
oudolta tuntui, kun 1960-luvulla huomasin, että Helsingin keskustassa kävelee
joitakin univormun tapaiseen puettuja miehiä, jotka eivät ole poliiseja, mutta
tuntuvat jotakin laillista asiaa toimittavan, ilmeisestikin vahtivan seudun
liikkeitä.
Vartijoiden
määrä on sittemmin räjähtänyt ja käsittääkseni niiden toimintaa pidetään
hyväksyttävänä ja laillisena ja ne palkanneiden firmojen taholta jopa
kannattavana.
Poliisejahan ei
Helsingin keskustassa enää olekaan jalkautuneina näkynyt vuosikymmeniin.
Kun tilanne on
näköjään sama kaikissa suuremmissa ja vähän pienemmissäkin kaupungeissa, on
tosiasiassa syntynyt tilanne, jossa meillä on käytössä sekä julkinen että
yksityinen väkivaltakoneisto.
Kun nämä näköjään
täydentävät toisiaan ilman suurempia kitkatekijöitä, voinee asiaa pitää
hyväksyttävänä. Kaupungeissa järjestyksen valvonta siis tuntuisi olevan
kunnossa.
Mutta miten
onkaan laita haja-asutusalueilla? Vallesmannit
ovat tainneet jo kokonaan hävitä ja paikalliset konstaapelitkin ovat
keskittyneet muutamaan suurempaan taajamaan. Onko järjestyksenvalvonta siis nyt
kunnossa muidenkin kuin poliisipäällystön mielestä?
Jokainen tietää,
ettei näin ole. Olisi siis syytä miettiä, miten voitaisiin edes palauttaa menneiden
vuosikymmenien palvelutaso, ellei sitä suorastaan kyettäisi parantamaan, mikä
nyt lienee aika yleinen pyrkimys vielä tässäkin maailmanajassa.
Valtion maaninen
pyrkimys vähentää sellaisten virkamiesten määrää, jotka suoranaisesti tekevät
jotakin hyödyllistä palvelemalla yleisöä välittömästi, on vähintäänkin outo.
Erilaiseen
suunnitteluun ja muuhun paperin kääntelyyn omistautuneiden virkamiesten määrä
on muutaman vuosikymmenen kuluessa kasvanut huikeasti. Odotettavissa kuitenkin
on, että asiat tulevaisuudessa hoidetaan yhä enemmän tekoälyn voimin.
Koska ihmisten
joka tapauksessa pitäisi johonkin myös työllistyä, tuntuisi järkevältä pitää
jotakin rajaa sillä, miten paljon työpaikkoja vähennetään. Yövartijaton yövartijavaltio
on itsensä irvikuva.
Toki šeriffejä
saattaa ilmestyä paikkakunnille ihan spontaanisti, ellei julkinen valta niitä
suostu sinne toimittamaan. Tämä lienee väistämätöntä. Muistanemme ns. Odinin soturit, jotka tietääkseni
hoitivat partiointinsa nuhteettomasti, vaikka saivatkin vastaansa valtavan
paheksumiskampanjan.
Siinä
luultavasti olikin kysymys ylireagoinnista, joka sinänsä oli noissa sekasortoisissa
oloissa ymmärrettävää. Olihan valtion kyky edes rajojensa valvontaan jo
skandaalimaisesti herpaantunut.
On tavallaan
ymmärrettävää, etteivät poliittiset tahot halua sallia minkäänlaisen suojeluskunnan tapaisen organisaation
uudelleen syntymistä. Terve yhteiskuntahan ei sellaista kaipaakaan.
Mutta eipä nyt
elvistellä sillä yhteiskunnan terveydellä, sekin on asia, jota on vaalittava.
Kansalaisten on kyettävä luottamaan siihen, että esivalta todella hoitaa
tehtävänsä ja kykenee sen tekemään.
Ellei näin ole,
kuten asian laita selvästikin on Lapissa, täytyy sitten sallia sellaisen
täydentävän instituution perustaminen, jonka kaupungeissa muodostavat vartijat.
Käytetäänkö
heistä sitten sanontaa šeriffi/seriffi, on samantekevää. Itse kannattaisin vanhaa
termiä kivalteri, jota ei vahingossa
voida sekoittaa konstaapeliin. Miksei
myös jahtivouteja tai rättäreitä voitaisi palkata?
Poliisia kaipaavien kannattaa maksaa liivimiehiltä ottamansa viinavelat niin ei tarvitse pelätä että läski tummuu kylillä käydessä.Mitenköhän muuten tuon alle kahdentuhannen sielun peräkylän kunnanjohtaja ynnä muut johtajat saavat kalliin aikansa kulumaan?
VastaaPoistaSamalla tavalla se Suomen sikariherrain aika kuluu kuin Venäjän vallankin aikaan: sijoituksia tehdessä ja finanssialan lehtiä lukien.
PoistaTerveisin,
Nikke
Niin. Mahtaisko se elämänmuoto olla vähän erilainen kuin niillä, jotka asuvat yhdessä isossa keossa?
VastaaPoistaSaattaa olla jopa eri haasteet, en tiedä pitäisikö sitä pitää sallittuna.
Punakaarti ei pitänyt. Miksi punakaartilaiset ei uskoneet demokratiaan? He eivät nähneet väliaikaishallituksen ja duumankaan tekevän mitään herrain valtaa vastaan.
PoistaVäite punakaartilaisista sodan lietsojina välittämättä demokratiasta on rankasti liioiteltu. Toki kovapäiset fanaatikot on aina kaikissa sodissa kaikilla osapuolilla, mutta viimekädessä enemmistön usko ratkaisee.
Terveisin,
Nikke
Ja kuten nimim. "Anonyymi" oikei havaitsi, joku laki se on kaikkialla. Se on sitten liivimiesten tai muun pohjasakan laki, ellei se ole Suomen laki.
VastaaPoistaVuonna 1890 Yhdysvaltain kongressi heräsi ikävään totuuteen: Kun US Army:n riveissä oli 50 000 miestä oli samaan aikaan Pinkertonin etsivätoimistolla 200 000 aseistettua etsivää. Niitä käytettiin pääasiassa murtamaan lakkoja ja jopa taistelemaan lakkolaisia vastaan.
PoistaKongressi purki välittömän vallankaappauksen vaaran määräämällä Pinkertonin etsivät armeijan alaisuuteen.
Vielä 1931-1939 Harlanin piirikunnan sodassa kaivosyhtiöt käyttivät avoimesti väkivaltaa lakkolaisia vastaan. Yksityisten asemiesten lisäksi kaivosyhtiöitä avusti korruptoituneet paikalliset ja liittovaltion viranomaiset.
Kun peli oli puhallettu poikki Yhdysvalloissa jatkoivat Anacondan ja United Fruitin kaltaiset yhtiöt yksityisarmeijoiden käyttämistä vallankaappauksiin ja sisällissotiin Latinalaisessa amerikassa.
Terveisin,
Nikke
Kaikilla asioilla on puolensa, niin kuin poliisivaltiollakin jollainen Espanja oli vielä 40 v. sitten. Nyt perinne näkyy positiivisesti ainakin täällä Costalla, sillä poliiseja näkee pareittain ja päivittäin.
VastaaPoistaKaikella on puolensa, niin kuin poliisivaltiollakin. Espanja oli sellainen vielä 40 v. sitten ja nyt se näkyy positiivisesti, sillä ainakin täällä Costalla näkee poliiseja pareittain ja päivittäin.
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten keskustelin Tullin ammattilaisten kanssa, jotka tuskailivat säästötarpeilla perusteltuja henkilöstön karsimisia. Säästöjen nimissä irtisanottiin ihmisiä, joiden toimet toivat tullille heidän palkkaansa monin verroin suuremman tulovirran. Jostain syystä maaperää suorastaan halutaan luoda kaikenlaisille laittomuuksille.
VastaaPoistaRapakon takana järjestyspoliisit ovat kunnallisia virkamiehiä, valtion poliisit ovat erikseen.
VastaaPoistaKanadassa kaupunki / kunta voi palkata sheriffinsä itse tai ulkoistaa palvelun. Ratsupoliisi hoitaa maksua vastaan monen paikkakunnan poliisitoimen - ei heillä tosin ratsuja ole, liekö edes punaisia takkejakaan...
Tämä perustuu Uuden Suomen pakinoitsijan Vanhan Masin (Sakati Talvitien)kertomaan: Sodan jälkeen kaupungeissa oli todella elvotonta. orvarist ja sosialistit perustivat yhdessä (aseettomia) järjestyspartioita. " Kovinkain räyhääjä talttui, kun toveri tehtaalta kehotti menemään kotiin rauhoittumaan."
VastaaPoistaSain hiljattain kokemusta poliisi-ilmoituksen teosta Helsingissä.
VastaaPoistaNäin 12-14-vuotiaan pojan seisovan shortseissa kadulla pimeänä kylmänä marraskuun iltana. Soitin poliisin hätänumeroon, jota olen säilyttänyt kaiken varalta vuosikausia. Numero ei ollut enää käytössä. Netistä löysin päivystysnumeron. Päivystys oli päättynyt klo 16, ja ilmoitus neuvottiin tekemään netissä. Niin tein, ja vastaus ilmoituksen vastaanotosta saapui muistaakseni seuraavana päivänä. En tiedä, johtiko mihinkään.
Todennäköisesti ei johtanut. Olisi kannattanut soittaa sosiaalipäivystykseen: jos kadulta löytyy lapsi vähissä pukeissa talvella, päivystys lähettää auton vikkelään.
PoistaTerveisin,
Nikke
Olisikai aina käytettävä sitä numeroa 112. Sieltä ne sitten ohjaavat johonkin. Olen pari kertaa käyttänyt, mutta kokemukset eivät olle ihan huippua olleet.
VastaaPoistaMinäkin olen soittanut 112 pari kertaa nähtyäni pahoinpitelyn: ekalla kerralla iso ja roteva poika iski pienikokoisen tytön katuun. Kuului ilkeä "pläts", kun tytön takaraivo osui asfalttiin ja hän jäi siihen liikkumatta. Poika tietysti paniikissa. vasta 40 minuutin päästä tuli ambulanssi ja vei tytön. Poika käveli pois.
PoistaSeuraava tapaus oli, kun olin tuttavalla. Näin hänen ikkunan läpi, kuinka kadun toisella puolella ikkunassa mies löi vaimon lattiaan. Ei tullut poliisia sinä aikana, kun olin siellä näkemässä. Ainakin tunti meni.
Terveisin,
Nikke
Omasta työhistoriasta johtuen minua on aina kiinnostanut maaseudun riittävien poliisipalveluiden turvaaminen. Nimismiesjärjestelmä toimi hyvin: nimismies johti poliisia, hoiti syyttämisen ja ulosoton, vieläpä vapaa-aikaan perunkirjoitukset, perinnönjaot ja kkiinteistökaupa ja turvasi riittävät peruspoliisipalvelut kymmenkunnan poliisin avulla pienilläkin paikkakunnilla. Jos joskus tarvittiin poikkeuksellisesti enemmän poliisimiehiä, niitä oli helppo tilata lähikaupungista tai liikkuvasta poliisista. Sitten jonkun "ihmisoikeusnillityksen" vuoksi poliisi- ja syyttäjätoimi piti erottaa ja poliisilaitoksia suurentaa, jolloin poliisia ei saatu suurten laitosten kahvihuoneista kuin kahden partion toimesta "työturvallisuussyistä".
VastaaPoistaJoskus olen puolileikillään ajatellut voisiko syrjäseutujen kiireelliset poliisitehtävät hoitaa medihelin tapaan: erikoikoulutetut poliisit laskeutuisivat helikopterista tapahtumapaikalle köydellä, jos maahan ei voisi laskeutua.
Yksityisten järjestyksenvalvojien käyttö kasvavassaa määrin hirvittää: näillä on poliisia huomattavasti lyhyempi koulutus ja he toimivatusein yksin, mikä liisää liioittelevan väkivallan käytön vaaraa. Lisäksi oni vartija on henkilö, joka ei ole läpäissyt poliisikoulun hakua.
Yövartijavaltion alaslakun näkee nykyään alioikeuksissa: siellä yktyiset vartijat huolehtivat turvatarkastuksista. Siinä oikeusvaltion ydintehtävä on yksityistetty. Syy on raadollinen: vartijatunti on huomattavasti eedullisemp kuin poliisipartion tuntitaksa.
olen myos joskus yllattanut itseni pohtimasta koulutusta joka poliisimiehella tulisi olla. en nyt tahtoisi karjistaen leimata, mutta tuntuisi silta etta ns. partiopoliisin virkaa jaavat yleisestiottaen toimittamaan porukkaa, jotka eivat tunnu pitavan paljoakaan arvossa vaikkapa moraaliseettisia hengen tieteita, tokkopa vartiointipalveluiden valittamasta kelpo tyovoimastakaan moni on edes sita yhtakaan humaanistieteellista kurssia suorittanut, mene ja tieda, eika valiksikaan valttamatta koulutuksen nykyisten suuntaviivojen tahden.. Tosin, eipa partiohommiin varmaan, poliisiorganisaation vinkkelista, tahdotakkaan mitaan "ollakko, vai ei olla" -tyyppia, ja siksi olen joskus herkutellutkin tallaisesta nimismies tyyppisesta virasta, johon asetettaisiin semmoinen Hotakaisen romantisoima filosofipoliisi -tyyppinen sheriffi, jolla luonnollisesti olisi valtuuksia erinaisten tallimestareiden deputointiin.
VastaaPoista-Antero