Sheriffit tulevat!

Šeriffien paluu?

Enontekiön saamelaiskunnassa lakkautetaan kaksi poliisin virkaa. Tässä taannoin oli tehtävä, johon poliisi saatiin vasta kolmen tunnin viiveellä. Onneksi ei tehtävä ollut kunnan etäisimmässä kolkassa. Silloin aikaa olisi kulunut viisi tuntia kertoo Helsingin Sanomat.

Kun Enontekiön kunnanisät alkoivat puhua oman šeriffin palkkaamisesta, väitti Lapin poliisipäällikkö asiaa täydeksi humpuukiksi: eihän sellaisella herralla voisi olla muuta kuin jokamiehen oikeudet…

On kovin huolestuttavaa, ellei poliisipäällikkö ymmärrä, mitä jokamiehenoikeudet tarkoittavat eikä ole koskaan kuullut vartijoista, joilla on järjestyksenvalvojan oikeudet.

Vielä hälyttävämpää on, mikäli hänen mielestään poliisiasiat kyetään kyllä hoitamaan, vaikka siihen aikaa menisikin.

Arvaan, että kyseinen herra on saanut itsenäisyyspäivänä jonkin kunniamerkin ansioistaan valtion varojen säästäjänä. Onhan tällainen toiminta jo hyvän aikaa ollut maassamme kaikkein arvostetuinta.

Kun varoja on vain säästetty ja säästetty, on kuitenkin reviisorimaisesti tuijotettu väärään asiaan, sillä yhteiskunnan tehtävänä ei voi olla sen resurssien maksimaalinen pienentäminen, vaan niiden käyttäminen siten, että ne mahdollisimman hyvin palvelevat kansalaisia.

On mahdollista ymmärtää, että jonkin poliisipäällikön näkökulmasta mikä tahansa poliisiasia voidaan yhtä hyvin selvittää niin puolen tunnin kuin puolen vuorokauden kuluttua. Itse asiassa tilastot eivät siinä muutu oikeastaan mitenkään, paitsi että poliisityö saattaa näyttää paljonkin tehokkaammalta, kun ne suorittavat yhä harvemmat yksilöt.

Ennenhän poliiseja oli joka kunnassa puolenkymmentä, vaikka rikollisuutta oli hyvin vähän. Vaikka tilastot eivät suoraan tätä näytä, asioilla todennäköisesti oli kuin olikin keskinäinen yhteys: tuskin kannatti ruveta vaikkapa humalapäissään riehumaan, jos tiesi, että kymmenen minuutin kuluttua on raudoissa.

Mikäli sen sijaan luotetaan jokamiehenoikeuteen, syntyy helposti tilanteita, joissa aiheutetaan puolin ja toisin vakavia ruumiinvammoja ja kaikki osapuolet sitten saavat käräjillä tasa-arvoisesti rangaistuksia, kuka hyökkäämisestä ja kuka puolustamisesta. Poliisi tulee paikalle vain laskemaan ruumiit ja hoitamaan kuulustelut.

Meidänkin maamme on ollut jo hyvän aikaa matkalla kohti ns. yövartijavaltiota. Ikävä kyllä siinä menossa on höyrähdetty jo uskomaan, ettei niitä yövartijoitakaan oikeasti tarvita ja jälki alkaa jo näyttää pahalta.

Ajatus šeriffeistä ei ole lainkaan kaukaa haettu ja ikävä kyllä se taitaa ennen pitkää toteutua. Itse sanahan tarkoittaa valtiovallan eli lähinnä poliisitoimen edustajaa paikkakunnalla. Jos luette Seitsemän veljeksen englanninnosta, huomaatte, että nimismies eli vallesmanni käännetään siellä sanalla sheriff.

On selvää, että järjestyneessä valtiossa väkivaltamonopolin pitäisi kuulua valtiolle, ikävä kyllä sekään ei enää vastaa nykytodellisuutta.

Muistan, miten oudolta tuntui, kun 1960-luvulla huomasin, että Helsingin keskustassa kävelee joitakin univormun tapaiseen puettuja miehiä, jotka eivät ole poliiseja, mutta tuntuvat jotakin laillista asiaa toimittavan, ilmeisestikin vahtivan seudun liikkeitä.

Vartijoiden määrä on sittemmin räjähtänyt ja käsittääkseni niiden toimintaa pidetään hyväksyttävänä ja laillisena ja ne palkanneiden firmojen taholta jopa kannattavana.

Poliisejahan ei Helsingin keskustassa enää olekaan jalkautuneina näkynyt vuosikymmeniin.

Kun tilanne on näköjään sama kaikissa suuremmissa ja vähän pienemmissäkin kaupungeissa, on tosiasiassa syntynyt tilanne, jossa meillä on käytössä sekä julkinen että yksityinen väkivaltakoneisto.

Kun nämä näköjään täydentävät toisiaan ilman suurempia kitkatekijöitä, voinee asiaa pitää hyväksyttävänä. Kaupungeissa järjestyksen valvonta siis tuntuisi olevan kunnossa.

Mutta miten onkaan laita haja-asutusalueilla? Vallesmannit ovat tainneet jo kokonaan hävitä ja paikalliset konstaapelitkin ovat keskittyneet muutamaan suurempaan taajamaan. Onko järjestyksenvalvonta siis nyt kunnossa muidenkin kuin poliisipäällystön mielestä?

Jokainen tietää, ettei näin ole. Olisi siis syytä miettiä, miten voitaisiin edes palauttaa menneiden vuosikymmenien palvelutaso, ellei sitä suorastaan kyettäisi parantamaan, mikä nyt lienee aika yleinen pyrkimys vielä tässäkin maailmanajassa.

Valtion maaninen pyrkimys vähentää sellaisten virkamiesten määrää, jotka suoranaisesti tekevät jotakin hyödyllistä palvelemalla yleisöä välittömästi, on vähintäänkin outo.

Erilaiseen suunnitteluun ja muuhun paperin kääntelyyn omistautuneiden virkamiesten määrä on muutaman vuosikymmenen kuluessa kasvanut huikeasti. Odotettavissa kuitenkin on, että asiat tulevaisuudessa hoidetaan yhä enemmän tekoälyn voimin.

Koska ihmisten joka tapauksessa pitäisi johonkin myös työllistyä, tuntuisi järkevältä pitää jotakin rajaa sillä, miten paljon työpaikkoja vähennetään. Yövartijaton yövartijavaltio on itsensä irvikuva.

Toki šeriffejä saattaa ilmestyä paikkakunnille ihan spontaanisti, ellei julkinen valta niitä suostu sinne toimittamaan. Tämä lienee väistämätöntä. Muistanemme ns. Odinin soturit, jotka tietääkseni hoitivat partiointinsa nuhteettomasti, vaikka saivatkin vastaansa valtavan paheksumiskampanjan.

Siinä luultavasti olikin kysymys ylireagoinnista, joka sinänsä oli noissa sekasortoisissa oloissa ymmärrettävää. Olihan valtion kyky edes rajojensa valvontaan jo skandaalimaisesti herpaantunut.

On tavallaan ymmärrettävää, etteivät poliittiset tahot halua sallia minkäänlaisen suojeluskunnan tapaisen organisaation uudelleen syntymistä. Terve yhteiskuntahan ei sellaista kaipaakaan.

Mutta eipä nyt elvistellä sillä yhteiskunnan terveydellä, sekin on asia, jota on vaalittava. Kansalaisten on kyettävä luottamaan siihen, että esivalta todella hoitaa tehtävänsä ja kykenee sen tekemään.

Ellei näin ole, kuten asian laita selvästikin on Lapissa, täytyy sitten sallia sellaisen täydentävän instituution perustaminen, jonka kaupungeissa muodostavat vartijat.

Käytetäänkö heistä sitten sanontaa šeriffi/seriffi, on samantekevää. Itse kannattaisin vanhaa termiä kivalteri, jota ei vahingossa voida sekoittaa konstaapeliin. Miksei myös jahtivouteja tai rättäreitä voitaisi palkata?