Hapankaalikeitto

Varsin kelvollinen hapankaalikeitto

”Maailma seisoo kaalikeiton varassa (Щами мир стоит)». Ven. sananparsi.

Generalissimus Suvorovin tiedettiin olleen suuri kaalikeiton (štši, щи) ystävä. Koska hän kaiketi siis usein nautti sitä sotaretkillään, luulen, että se tehtiin hapankaalista, joka säilyi ja säilyi, kuten myös vodka, toinen välttämätön aine tuon ajan kenttäoloissa.

Ainakin nyt muuan, alkuperältään minulle tuntematon runo kertoo, että suuri maanmiehemme (pitäkäämme kiinni tästä Suvorovin itsensä mainitsemasta asiasta!) kertoi generalissimuksen olleen sotilas, joka kaiketi juuri siinä ominaisuudessa söi puuroa ja kaalikeittoa ja ryyppäsi päälle kvassia ja vodkaa:

был солдат, ел щи да кашу,

русский квас и водку пил!

Maidemme ja kansojemme väliseen historiaa kuuluu toki myös ns. monimutkaisia sivuja, mutta ymmärtääkseni tämä ei estä meitä kokeilemasta sellaisia ruokia, joita arvelen myös generalissimuksen syöneen. Perustelen tätä paitsi sillä, että sota on jo ohi, myös sillä, ettei S. Koskaan nostanut kättään suomalaisia vastaan, vaan näyttää olleen täällä varsin suosittu Haminassa ja Saimaan alueella oleskellessaan.

Saattaa toki olla, että Pietarin trollitehdas, jota on hiljattain laajennettu, pääsee hyökkäämään ja aiheuttaa resonoimista juuri niissä henkilöissä, jotka uskaltavat suhtautua siihen välinpitämättömästi, mutta toimikoon kukin omalla vastuullaan.

Näin joka tapauksessa hapankaalikeitto syntyy, esimerkiksi:

400 g hapankaalia huuhdellaan kunnolla, pannaan kiehumaan (vettä n. 1,5 l.) ja annetaan pikkuhiljaa porista n. 1 tunnin. Siihen sekoitetaan paketti Amerikan pekonia, joka on käristetty yhdessä isohkon sipulin kanssa ja lisäksi porkkana, joka voidaan raastaa, 1 lihaliemikuutio, 2 rkl siirappia ja 2 rkl tomaattipyreetä. 2-4 perunaa tekee sopasta ruokaisamman (по-домашнему). Lisäksi suolaa ja mustapippureita.

Kun keitto alkaa olla valmista ja kauniin punaista, heitetään sekaan 2-4 valkosipulin kynttä.

Nautitaan smetanan kera.

Kyllä muuten maistui!