Borssilinjalla kohti pääsiäistä

Borssia ja paastoa

En todellakaan ole mikään ruokaguru ja jos jossain näen ns. gourmet-ravintolan, siirryn vaistomaisesti kadun toiselle puolelle. Ne haisevat liikaa huijaukselle ja kokemuksiakin alkaa olla riittävästi.

Reilu husmanskost, rahvaanruoka on heikkouteni, jonka vaikutus valitettavasti myös alkaa jo näkyä liiankin kauas.

Mutta hyvä ruoka voi olla myös kevyttä.

Borssi on aina ollut lempiruokiani oikeastaan siitä lähtien kun sitä ensi kerran Leningradin Družba-hotellissa vuonna 1963 söin. No, silloin se kyllä tuntui vähän oudolta, mutta söinpä kuitenkin. Nykyisin hotellilla on joku H.-C. Anderseniin liittyvä nimi ja se sijaitsee Tšapyginin kadulla, TV-tornin lähellä. En ole enää käynyt.

Mutta vuodet ovat vierineet. Niiden kuluessa olen huomannut, että borssiakin valmistetaan ties miten monella tavalla. Olennaista on, että punajuuret antavat tuon punaisen värin ja tietysti makuakin. Kyllä se värikin muuten vaihtelee paljon.

Jostain epämääräisestä lähteestä opin, että Borssia alun perin tehtiin jättiputkien (borševik) syötävistä osista ja siitä sitten tuli nimikin.

Ajatus kyllä kauhistuttaa ja sellaisen sopan jätän mielelläni muille. Borševikit ovat puutarhassa liki samanlainen riesa kuin aikoinaan bolševikit politiikassa, kavalia, myrkyllisiä, sitkeitä…

Netistä joka tapauksessa opin senkin periaatteen, että borssiin on syytä lisätä happamia aineita, kuten sitruunahappoa tai tuoreen sitruunan mehua. Se antaa sen jännitteen, joka tarvitaan makeuden (syntyy esim. lisätystä tomaattipyreestä) ja lisäksi vasta se voimistaa keiton punaisen värin. Jotkut panevat etikkaa.

Jossakin päin Venäjällä kuulemma tarjotaan borssin kanssa paitsi välttämätöntä smetanaa, myös viipale sitruunaa sitä varalta, ettei happamuutta olisi jonkun mielestä tarpeeksi. Moista en ole huomannut.

No, päätin nyt sitten tehdä vaihteeksi borssin, kun sattui olemaan aineksia. Tähän tapaan:

3 l vettä

1 Ellei ole paastovelvoitteita, niin: paketti (Amerikan) pekonia tai pala savukylkeä (nyt sattui olemaan 1 siankyljys). Ukrainalaiset pistävät vielä palasen vanhaa silavaa, miksi vanhaa, en tiedä. Silavaa saa meillä näköjään vain Viro-kaupoista, joissa on myös borssipurkkeja. Se jäi nyt pois.

2 sipulia

2 punajuurta (tai säilykepunajuuria sopivasti)

1-2 porkkanaa (1 porkkanan lisäksi sattui olemaan 1 palsternakka, ajaa saman asian)

n. 300 g. punakaalia (tai muuta kaalia)

2 tomaattia

1 paprika

1-2 rkl tomaattipyreetä tai ketsuppia (jälkimmäistä en kyllä ole kokeillut)

4 perunaa

½ sitruunaa

1 liemikuutio

suolaa, pippuria

Itse asiassa soppa muistuttaa hyvin paljon kaalikeittoa, mitä se tavallaan onkin. Sitä voi toki kehittää eri tavoin, esim. sekoittamalla siihen vaikkapa papuja, myös persiljaa ja tilliä pitää joidenkin mielestä olla. Hyvä ja tuoksuva, kesäinen tilli onkin hyvää myös tässä. Ne talviset ruukkutilit eivät kuulu ihmisravinnon piiriin. Variantteja näyttää olevan kukaties satoja. Punajuuret ovat olennaisia.

Ainekset pannaan kiehumaan (kuorin vaahdon, kun soppa kiehahti), punajuuri ja porkkana raastetaan aika karkealla raudalla, paistetaan öljyssä pannulla, seoksen päälle puristetaan puolen sitruunan mehu ja heitetään sekaan.

Mielestäni keittoaika saa olla ainakin pari tuntia. Vasta silloin ainekset pehmenevät kunnolla eikä se maku siitä häviä. Hätähousut yrittävät tehdä tämänkin tunnissa. Jotkut panevat joka paikkaan valkosipulia ja käyhän se tännekin, mutta mieluummin säästäisin sen esim. hernekeittoon, jonne sitä sopii laittaa paljon.

Jos syö pelkkää soppaa, lienee se hyvin kevyttä, ellei mukana ole paljon sikaa ja jopa siitäkin huolimatta. Lusikallinen smetanaa/lautanen kuuluu ilman muuta asiaan ja jos on aihetta pieneen juhlaan (esim. sunnuntai, lauantai tai keskiviikko), voidaan ruisleivän kanssa tarjota myös silavaa, joka pitää tataarit loitolla. Ukrainassa borssi ilman läskiä/silavaa on murheen merkki.

Silavan eri laaduista olen usein kirjoittanut eikä niistä nyt sen enempää. Tässä on siis kyseessä dieettikeitto, joka sopii suuren paaston aikaan, ainakin jos liha ja smetana jätetään pois. Me toisuskoiset voimme tätäkin nauttia koska tahansa vapaasti.