Lampaan antia

Pilahvi eli plov

Kaupassa sattui olemaan myynnissä savulammasta, mikä on nyttemmin ollut aika harvinaista. Niinpä siis pilahvia tekemään, kun ei purjehdusevästäkään tähän hätään tarvita.

Ymmärtääkseni pilahvi on yhtä moniselitteinen termi kuin vaikkapa paella, jota se muistuttaakin. Sitä siis voi jokainen tehdä makunsa mukaan. Tosin tiedän, että monet suhtautuvat resepteihin kuin isien perinnäistapoihin: vain se yksi on oikea ja sekin on toteutettava oikeassa mielentilassa.

Mutta ainahan ei ole kaikkia aineksia käsillä.

Otin siis 2 dl riisiä (sattui olemaan ruskeaa, pitkäjyväistä), ½ isoa sipulia, 6 valkosipulin kynttä ja yhden tomaatin.

Ne silppusin ja paistoin kevyesti ½ desissä öljyä, mukanaan vielä 300 g. suikaloitua savulammasta. Sen jälkeen panin kaikki ainekset hiljakseen kiehumaan n. 1litraan vettä, johon oli lisätty suolaa, 1 lihaliemikuutio ja pippuria sekä 1rkl kurkumaa.

Koska valkosipulin ja jopa sipulinkin maku tuppaa haihtumaan kuumennettaessa, päätin lisätä ½ hienoksi hakattua sipulia vasta keittämisen jälkeen, siinä vaiheessa, kun sapuska saa vielä vähän hautua kannen alla.

Syömään ruvetessa sitten sotkin sekaan vielä 1 murskatun valkosipulinkynnen öljyn kera.

Aistinvarainen arviointi (validiteettitestaus) osoitti, että tämä toimii, eli on siis niin sanotusti miun maun mukkaan. Vertailussa se annos, jossa ei ollut viime vaiheessa lisättyä valkosipulia, osoittautui itse asiassa jopa maukkaammaksi, oli noita nyansseja valkosipulin sinänsä mainion maun ohella. Sipulimurskan lisääminen sen sijaan oli hyvä ajatus.

Sipulikammoisten on tietenkin syytä pidättäytyä tästä(kin) herkusta, jonka nauttimista kuitenkin jopa takapajuisimmat muhamettilaiset ja juutalaiset fundamentalistit pitävät sallittuna.