Muuan runo

 Tämän tein siihen kehotettuna, mikä on yleensä lieventävä asianhaara.

Pushkinin ”Hukkunut”

 

Lapset tupaan juosten ryntää

hätäpäissään huutaen:

”Isä, isä, verkossamme

roikkuu kuollut miekkonen!”

”Hittojako höpötätte, isä siitä kiivastuu                              

Muka meidän verkossamme?

jospa lienee jokin muu?

 

 

Vaan, jos tuomarikin tulee

siitä ikiriesan saan,

minkäs teet, no takki ylle

mennäänpä nyt katsomaan

”Siinähän se, katso itse!”

Rannassa ja verkoissaan

ruma ruumis viruu, makaa

maassa pitkin pituuttaan

 

Kaaamea on miehen kalmo,

sininen ja turvonnut,

liekö syntisraukka tässä

oman itsens’ surmannut?

Kalastaja liekö turman

aalloissa nyt löytänyt,

humalainen saanut surman,

rosvoko lie pistänyt?

 

Mitäs tässä mahtaa miesi,

huomaamatta veteen päin

ruumiin hukkuneen hän raahaa

veteen saakka ennättäin

aaltoin alle lykkää vielä

työntää, survoo airollaan,

että ruumis löytäis tiensä

eteenpäin, luo hautuumaan

 

Kauan kalmo aaltoin alla

kelluu, pintaan pistäytyin

sitä seuraa miehen katse

kääntyy sitten kotiin päin

”Kuulkaas, penskat, tulkaa mukaan,

saatte pian piirakkaa

siitä, minkä täällä näitte,

visusti nyt vaietkaa.

 

Yöllä tuuli taasen yltyi,

joki kiehui, vaahtosi,

päre ukon mökkelössä,

sammui, tuvan pimensi.

Lapset nukkuu, äiti torkkuu

ukko makaa sijoillaan

myrsky ulvoo, mikäs nyt on?

ikkunaanko hakataan?

 

 

”Kuka siellä?” ”Sisään päästä’”,

Mikä vaivaa, matkamies?

Yötä myöten miksi kuljet?

Hiisikös toi tänne ties?

Miten sua auttaa voisin?

Tääll ei tilaa ollenkaan.”

Sentään varovasti ukko

raottaapi ikkunaa

 

Pilven takaa kuu vain loistaa

Mitä kummaa, alaston!

Vesi parrastansa valuu

tyhjät silmät päässä on.

Kaamea on tuppisuinen

kumma tuijottaja tää

turvonneesta ruumiistansa

ravut roikkuu päältä pään

 

Ikkunan jo sulki ukko,

tuttu on tuo matkamies,

Kauhuissaan hän manaa, sättii,

häviäis jo, piru ties!

Mieli järkkyi miekkosen nyt,

unta ei saa ollenkaan

Joka yö vain kauhun tuntee,

jokin oveen koputtaa

 

 

 

Kertoo kansa kaameata

                                                        ukosta nyt tarinaa

                                                        aina vain se kesken yötä

                                                        nousee vierast’ oottamaan

                                                        Jos vain yöllä sää on kurja

                                                        päivällä jo myrskyää

                                                        saapuu mökkiin vieras nurja

                                                        oveen hiljaa koputtaa

 

 

 

 

 

 

 

 

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail