Eräänlainen Huittis-tapaus.

 

Hullu mies

 

Tuhlattuaan pikavauhtia suuren perintönsä ja ryypättyään terveytensä, päätti Juhani Konkan romaanihahmo Sakari Korkia ainakin tuon suuren elämänkokemuksensa siivittämänä kirjoittaa kuolemattoman runon. Hän sai paperille vain neljä sanaa: Minä olen hullu mies.

Siinä sitä oltiin. Suuret luulot ja vielä suuremmat odotukset eivät vieneet mihinkään. Koko suuruus taisi olla pelkkä kupla. Suurin uhrauksin aikaan saatu runo ei antanut sivulliselle yhtään mitään, vaikka siinä kyllä tiivistyi asian ydin.

Missä mielessä Korkiaa sitten saattoi sanoa hulluksi? Kliinisesti hän kai oli terve ihminen siihen saakka, kunnes aivan lopuksi joutui deliriumin kouriin. Herkkäuskoinen ja altis imartelulle hän kyllä oli, naiiviutensa takia siis hölmö, mikä ei vielä ole hulluutta.

Se, että hän itse ja varmaan kaikki hänen ympärillään saattoivat lopulta antaa yksimielisen tuomion: hullu mies! perustui siihen, että hän oli, ainakin osaksi asian itsekin ymmärtäen tuhonnut mahdollisuutensa tässä elämässä ja ehkä vielä seuraavassakin, mikäli sellaista oli.

Vastaavaahan on tapahtunut monelle muullekin. Vastoin tarkoituksiaan ja ainakin halujaan kovin monet ovat tässä maailmassa aiheuttaneet itselleen onnettomuuden. Hulluus ei suinkaan aina ole onnettomuuksien syynä, mutta tässä tapauksessa se oli. Se tarkoitti sekä vastuutonta rahojen työntämistä aivan epävarmoihin kohteisiin että sen sortin ryyppäämistä, joka varmuudella ennen pitkää tuhosi kaikkein arvokkaimman, mitä ihmisellä on: terveyden.

Sangen hyvin asioista perillä olevatkin tahot ovat viime aikoinakin kertoneet, ettei Putin ole hullu, millä on kaiketi tarkoitettu sitä, ettei hän ole patologisesti mielenvikainen, esimerkiksi psykoottinen tapaus.

Tämä ei estä nimittämästä häntä hulluksi sanan toisessa mielessä. Kun mies laiminlyö maansa pitkäjänteisen kehittämisen ja sen sijaan suuntaa resurssit sotavarusteluun, vallan keskittämiseen ja kansan manipulointiin, hänen voi sanoa noudattavan hullua politiikkaa.

Kun hän sen jälkeen, toiveajattelun vallassa panee koko valtakuntansa kunnian ja tulevaisuuden epävarmaan uhkapeliin, jossa varmasti tietää sen ainakin joutuvan kansainväliseksi hylkiöksi, täyttyy jo toinenkin hulluuden kriteeri.

Termiä hulluus käytetään yksinkertaisesti myös haukkumasanana, jolla halutaan korostaa henkilön sietämättömästi poikkeavan yhteisesti hyväksytyistä normeista. Usein tarkoitetaan vain, että kyseinen henkilö on halveksittava ja vihattava roisto. (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hullu ).

Muuan ranskalainen psykiatri muuten jokunen vuosi sitten protestoi äänekkäästi potilaidensa puolesta, kun jotkut käyttivät termiä ”hullu” haukkumasanana. Ei hulluus sinänsä ansaitse halveksuntaa eikä tuomitsemista, roistomaisuus sen sijaan kyllä.

On selvää, että Putin haluaa tulla aikamme Pietari Suureksi tai Staliniksi. Tällainen on myös mielisairaaloiden potilaiden piirissä tyypillistä. Eroa tietenkin on, sillä Putinilla oli vielä hiljattain asema, josta lähtien hän todella olisi voinut kohottaa maansa suuruuteen.

Hulluus alkoi siitä, että hän yritti käyttää samoja menetelmiäkin kuin Pietari ja Stalin. Sitä paitsi hänen resurssinsa olivat sen verran heikot, että niillä olisi kyllä voinut lähteä taistelemaan Ruotsia vastaan Pietarin tapaan, mutta ei sentään puolta maailmaa vastaan.

Suuruudenhulluus on yksi hulluuden muoto, kuten myös arkikielessä sanotaan. Ei tarvitse kuin katsoa Putinin käyttöönsä ottamia neuvottelupöytiä, kun ymmärtää, ettei tässä nyt ihan kaikki ole kotona.

Ei Putin kaiketi hullu ole varsinaisen mielisairauden merkityksessä, saati vajaamielinen, kretin. Sen sijaan hän on kyllä ilman epäilystä menettänyt järkensä, minkä täsmällisesti ilmaisee venäläinen sana sumasšеdši.

Järkevän harkinnan sijasta on uskottu toiveajattelua ja jees-miesten vakuutteluja, ns. tiedustelun kehittelemiä salaliittoteorioita ja niin edelleen ja pantu maan ja kansakunnan kohtalo niiden varaan. Järki, um, on saanut jäädä, kun mielikuvitus on kutsunut historiallisiin suurtekoihin.

Roistomaisuuden liittyminen hulluuteen on tässä tapauksessa myös ilmeistä. Kymmenien tuhansien ihmisten kuolema ja vammautuminen ja satojen tuhansien suru ovat panoksina tässä uhkapelissä. Satojen ihmisten murhaaminen omassa maassa räjäyttämällä heidän kotinsa, jää jo tämän politiikan varjoon.

Kun mies sen jälkeen vielä vakuuttaa vakain tuumin altistavansa maailman ydinsodan vaaralle ja vain typerästi virnuilee yleisölle, kun hänen aloittamansa sota tuhoaa yhä suurempia määriä ihmisiä ja aineellista hyvää, on roistomaisuus viety jo tasolle, jonka ylittämistä on vaikeaa kuvitella.

Mikäli tällainen herättää vihaa ja inhoa muussa maailmassa, ei asiasta kannata yllättyä. Ruikuttamalla russofobiasta saatetaan petkuttaa oman maan takapajuisimpia aineksia, mutta ei kansa niin tyhmää ole kuin Kremlissä toivotaan. Kyllä suuri osa siitä näkee tällaisen puheen läpi.

Sotatila ja kovat otteet pitävät kansaa kurissa, mutta mikäli tilanne vain jatkuu ja tilanne eskaloituu, saattaa koneisto äkillisesti murtua, kuten kävi jo vuonna 1905 ja sitten uudelleen maaliskuussa 1917.

Sellaista se on, hullun miehen pokeri.