Aikakausilla on luonteensa

 

Huussilahtaajien aika

 

Muistan miten ajoin taksilla Pietarissa seuraavana päivänä siitä, kun tiedotusvälineet olivat kertoneet aivan sikamaisesta terroriteosta: kaksi kerrostaloa asukkaineen oli räjäytetty ja kuolonuhreja oli kolminumeroinen luku.

Taksimies oli vimmoissaan: Eivät ne ole kristittyjä… eivät ne ole edes ihmisiä!, hän siunaili epäuskoisen surun ja vihan sekaisella paatoksella.

Kuten muistamme, asiasta lausui pian painavan sanansa myös uusi presidentti, joka vannoi, että tekijät kyllä jäisivät nalkkiin ja lahdattaisiin vaikka omassa huussissaan (budem ih motšit v svojem sortire).

Se oli alamaailman ilmaus, jonka yksittäiset sanat sinänsä olivat varsin viattomia. Valtion päämiehen suusta kuultuna se kuitenkin oli ennenkuulumatonta barbariaa. Intelligentsija ymmärsi välittömästi, ettei tämä mies ole heikäläisiä. Jätkähän se olikin ja sillä sitten briljeeraili.

Mutta mitäpäs nyt niuhottamaan parista sanasta, kun kyseessä on huutava ilkityö, joka vaatii kostoa. Tuollaisten tyyppien rankaimiseksi oli itse kukin jo valmis joustamaan monesta muusta asiasta. Tärkeintä oli, että tuo kollektiivinen häväistys maksetaan samalla mitalla ja mielellään korkojen kanssa.

Tšetšeenit, jotka heti esitettiin syyllisiksi, eivät ole koskaan syyllisyyttään tunnustaneet, mutta ainakin heitä sen jälkeen korvennettiin omassa maassaan niin, että tuntui. Olivatko he todella syyllisiä ja miksi moinen isku oli tehty, oli joka suhteessa epäselvää.

Eihän mitään kiristystä ollut tapahtunut, edes uusilla iskuilla ei uhattu, jos venäläisten rauhoitustoimet Tšetšeniassa jatkuisivat. Itse asiassa ns. erikoispalvelut töpeksivät touhuissaan samoihin aikoihin siinä määrin, että juuri niiden syyllisyys asiaan alkoi tuntua selvältä.

Niin hurjalta kuin asia tuntuukin, kyseessä oli varsin ilmeisesti eräs erikoisoperaatio, jonka tehtävänä oli luoda psykologista pohjaa Tšetšenian lopulliselle kukistamiselle. Kyynisyydessään se oli hirmuinen, mutta ei vailla vertaa Venäjän erikoispalveluiden historiassa. Riittää, kun kirjoitetaan vuosiluku 1937.

Mille asialle tässä nyt juuri tällä kertaa valmistellaan pohjaa, ei liene kenellekään yllätys. Niin sanottu Ukrainan erikoisoperaatio on juuri tunnustettu sodaksi ja sodathan tapaavat olla totaalisia, ainakin Venäjällä. Yksi puolentoistasadan ihmisen hengen vaatinut operaatio on näissä yhteyksissä vain detalji.

 Tärkeätä ei ole edes periaatteessa se, että ihminen kuolee, sillä jokainen kuolee varmasti. Oleellista on, saako yksilön kuolema häntä itseään suuremman merkityksen, kuten ylimmäinen huussilahtaaja kertoi taannoin kaatuneiden omaisille.

 Myös näiden teatterissa kävijöiden kuolema voi nousta arvoon arvaamattomaan, jos ja kun se aiheuttaa kansan keskuudessa suuren vihan, jolla on oikein suunnattu kohde, siis Ukraina(n fasistit). Kaikki puheet ISIS-kytkennästä ovat vain vihollisen juonia, minkä lapsikin ymmärtää, jos hänet on pikein kasvatettu.

Näyttää pahoin siltä, että olemme siirtymässä vielä nykyistäkin raaempaan aikakauteen. Facebookissa tulin tämän johdosta eilen kirjoittaneeksi päivitykseen sanat pora motšenja v sortire -huussilahtauksen aika.

FB:n tekoäly reagoi tähän välittömästi ja sanoi näkevänsä siinä yllytystä väkivaltaan. Siihen kehotettuna poistin postauksen

Totta onkin, että venäjän sana pora, jonka perusmerkitys on aika, ajanjakso (esim. v tu poru -siihen aikaan), saa hyvin usein imperatiivisen merkityksen. Tarvitsee vain sanoa ”pora”, kun haluaa sanoa, että nyt on aika lähteä (pora ujti). Jos halutaan sanoa, että nyt on jo kiire, voidaan sanoa vain lyhyesti: pora, pora!

Minulla on vaarallinen tapa kirjoittaa sarkastisesti, mitä moni kenties pitää ilkeytenä. Vakuutan kuitenkin, ettei ilkeys kohdistu siinä ihmisiin, vaan epäselvään tai muuten huonoon asioiden esittämiseen

Kun kirjoitiin, että nyt on huussilahtauksen aika, en suinkaan tarkoittanut kehottaa kaikkia mukaan tähän toimintaan, vaan päin vastoin ounastelin ikävyyksiä, joita vuoronmukainen terroriteko varmasti edeltää.

On kovin irvokasta, että näemme nyt ympärillämme järjettömiä ja suurimittaisia väkivallantekoja, joiden ilmeinen tarkoitus on oikeuttaa lisää samankaltaisia.

Ylimmäiselle huussilahtaajalle voin lähettää terveiset hänen omalla jargongillaan:  Кажется, опять же наступила пора моченья в сортирах .Näyttääpä siltä, että huussilahtauksen aika alkaa taas.

Nuo silovikit tietenkin vain nauravat moraaliselle närkästykselle, mutta heidän on hyvä tietää, ettei heidän puheitaan uskota. Siinä vaiheessa, kun enemmistö ymmärtää valheen valheeksi, käy kuin Bukarestissa pari vuosikymmentä sitten.

Todistustaakka on nyt Kremlillä.