Yhtenäinen
neuvostokansa
On yllättävää,
miten heikosti nykyään tunnetaan Neuvostoliittoa ja ymmärretään sen luonnetta.
Kyseessä oli
toki totalitaarinen diktatuuri -ainakin pyrkimyksiltään- ja siihen liittyvä komentotalous,
jota ei koskaan saatu kunnolla toimimaan kuluttajan tyytyväisyydeksi, vaikka se
luonteeltaan sotataloutena pystyiki tuottamaan valtavia määriä sotatarvikkeita
ja muuta simppeliä massatavaraa.
Useimmiten
unohdetaan samalla, miten tärkeää Neuvostoliitolle oli ideologia, jolla se
perusteli omaa olemassaoloaan ja herruuttaan rajojensa ulkopuolellakin. Toisin
kuin nykyään yleensä kuvitellaan, tuohon ideologiaan myös uskottiin aikoinaan
hyvin laajasti. Itse asiassa sen suosio romahti äkillisesti vasta vuonna 1991.
Oman virallisen
tuokintansa mukaan Neuvostoliitto ainoana maana maaillmassa edusti vuodesta
1967 lähtien ns. kehittynyttä eli kypsää sosialismia, mikä oli tunnetun
historian korkein inhimillisen yhteiselämän muoto.
Tuossa
järjestelmässä vallitsivat aivan toisenlaiset lainomaisuudet kuin kapitalismissa
ja se oli myös pidemmälle kehittynyt, kuin ns. kansandemokratioiden
sosialistinen järjestelmä. Nuo maat olivat vasta pyrkimässä kehittyneeseen
sosialismiin ja Neuvostoliiton kokemus osoitti, millainen tuo korkeampi taso oli.
Kehittyneeseen
sosialismiin kuului kolme perusasiaa: siinä yhtyeiskunnan alarakenne ja
päällysrakenne vastasivat nyt täysin toisiaan, joten vanhat yhteiskunnan ristiriidat
olivat hävinneet.
Kansallisuus oli
lopullisesti menettänyt merkityksensä ihmisiä erottavana tekijänä ja kaikkien
identiteetti oli nyt ensi sijassa neuvostokansalainen (sovetski tšelovek). Kansallisuuden
sijaan kaikkia yhdisti ensi sijassa kommunismin rakentaminen. Oli syntynyt yhtenäinen
neuvostokansa, uudenlainen ihmisyhteisö.
Sosialismin
vuosikymmenet olivat nyt saaneet aikaan myös erityisen uuden ilmiön: neuvostolaisen
elämänmuodon (sovetski obraz žizni), mikä oli kaikille yhteinen.
Tämä
kehitysvaihe oli lainomainen askel matkalla kommunistiseen yhteiskuntaan, jota
nyt oltiin rakentamassa. Kuten tunnettua, se oli yhteiskunta, jossa paitsi
kansalliset ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät ristiriidat oli likvidoitu,
myös itse niukkuus oli voitettu.
Jokainen saisi
silloin tarpeensa mukaan, työpanoksestaan riippumatta. Nuo tarpeet kyllä käsitettiin
kohtuullisiksi aineellisiksi tarpeiksi: hyvä, tilava ja lämmin asunto,
ravitseva ruoka ja asialliset vaatteet. Kerskakulutus ja pintamuodit eivät
kuuluneet asiaan.
Myös valtion ja
lähiympäristön hallintoa hoiti itse kukin vuorollaan. Virkamiehistöä ja
pakotuskoneistoa ei enää tarvittu.
Noista asioista
olen aina silloin tällöin kirjoittanut, mutta tuntuu siltä, ettei niitä kukaan
kuitenkaan muista, joten mainitsen ne tässä lyhyesti. Olihan se aika huikea
ohjelma. jonka epärealistisuus oli jokaiselle normaalijärkiselle kriitikolle
ilmeistä.
Siitä huolimatta
se nautti valtavien kansanjoukkojen ja erityisesti älymystön suosiota lähes
viimeiseen saakka. Ellei siihen nyt suoranaisesti uskotu, iin sen nimeen
ainakin vannottiin. Oltiin hyvällä asialla ja itse asiassa ainoalla mahdollisella
ja siis pitemmän päälle realistisella ihmiskunnan kehitystiellä.
Tässä haluaisin
nyt joka tapauksessa keskittyä tuohon yhtenäisen neuvostokansan
ajatukseen. Senhän väitettiin olevan jo toteutunut tosiasia. Todellakin: siltä se
monesta myös näytti. Elämänmuoto oli kuin olikin kaikkialla samanlainen,
Keski-Aasiasta Pietariin ja Moskovasta Vladivostokiin. Kansallisia ristiriitoja
ei esiintynyt, ainakaan nyt virallisessa mediassa ja muunlaistahan ei
ollutkaan.
Totta kyllä,
Baltian maissa voitiin havaita jonkinlaisia alkeellisia tyytymättömyyden
ilmauksia. Siellä ilmeni nationalismia, joka virallisesti diagnosoitiin menneisyyden
jäänteeksi (perežitok prošlogo). Olihan Baltia ollut paljon vähemmän aikaa sosialistinen
kuin esimerkiksi Venäjä.
Satuin tuntemaan
virolaisen akateemikon, historioitsijan, jonka tehtäviin kuului myös tutkia
yhtenäisen neuvostokansan muodostumista Viron esimerkkien perusteella.
Tämä vetosi jo
huumorintajuuni 1980-luvulla, enkä tiedä, julkaisiko hän koskaan mitään siihen
liittyvää tai teettikö tutkimusta. Mahdollisesti. Joka tapauksessa oli selvää,
että jos tehtäisiin normaaleja, empiirisiä tutkimuksia, jäisi tuo yhtenäisyyden
olemassaolo osoittamatta. Mutta, kuten teologiassa, tieteellisen kommunismin
piirissä lähdettiin siitä, että totuus oli saatu ilmoituksessa ja tutkimuksen
tehtävä oli vain kertoa, miten se ilmeni empiriassa.
Hän oli mukava
mies ja suuri patriootti, vaikka moni vihasikin häntä ja piti isänmaanpetturina.
Sitä hän ei ollut, jonkin vain oli hoidettava mielettömätkin tehtävät, joita
Moskovasta lähetettiin ja olisihan noihin hommiin aina ollut tyrkyllä kaikenlaista
fanaatikkoakin.
Kun
Neuvostoliitto sitten romahti, oltiin Baltiassa edelläkävijöitä. Oma
kansallisuus ja sen kohtalo nostettiin esille. Se olikin jo Latviassa ja
Virossa jäämässä omassa maassaan vähemmistöksi. Miten sellaista olisi voinut
sulattaa?
Virallisen
ideologian mukaan olisi kuitenkin pitänyt. Jo Nikita Hruštšov julisti, että
veljellisten neuvostokansojen joukossa ei saanut yrittää keinotekoisesti muuttaa
alueiden kansallista koostumusta, mutta ei myöskään jarruttaa sitä. Kaikkihan
olivat samalla viivalla, yhteisellä asialla, eikä sosialismissa enää ollut
kansallisia ennakkoluuloja.
Mikäli siis
luonnollinen kehitys tulisi viemään Viron ja virolaisten venäläistymiseen, ei
asialle mitään mahtaisi eikä sitä saanut estää. Saattaisihan se mahdollsesti
johtaa myös Venäjän virolaistumiseen, mikäli kehityksen objektiiviset lait näin
määräisivät.
Mikäli Viroon
muutti suuri määrä venäläisiä suurten yleisliittolaisten projektien hyväksi
työskentelemään, ei se ollut ikään ongelma
ja sitä paitsi se oli virolaisten itse aiheuttama, miksipä he eivät olleet sen
enempää lisääntyneet?
Minua on aina
imponoinut se, miten tavalliset suomalaiset ovat paheksuneet Viron
venäläistymistä ja samaan aikaan avanneet oman maansa ovet kaikille halukkaille
tulijoille. Muuhan olisi ollut rasismia. Viroon ja venäläisiin nähden tuota
argumenttia ei sentään käytetty.
Kuitenkin meillä
nyt jo kauan vallinnut maahanmuuttopolitiikka, johon näinä päivinä työllä ja
tuskalla yritetään saada edes jonkinlaisia rajoituksia, on lähtenyt aivan samasta
kuin Hruštšovin politiikka: luonnollista kehitystä ei saa jarruttaa ja talouden
(hetkellinenkin) työvoiman tarve on asetettava kansallisuusaatteen edelle. Ovet
auki vain.
Neuvostoliitolla
oli oma ideologiansa, johon voitiin nojata, kun julistettiin kansallisten eroavaisuuksien
tulleen merkityksettömiksi tai ainakin toissijaisiksi. Sattumalta ne olivatvenäläisyys
ja venäjän kieli U(kansojen välisen yhteydenpidon kieli), jotka tuosta
politiikasta korjasivat hyödyn, mutta ei sitä perusteltu kansallisin, vaan historianfilosofisin
”luokka-” argumentein. Ne olivat tässä maailmassa olennaisia.
Ukrainan, kuten
Viron ja Latviankin itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen voitiin
selittää kapitalistisen maailman imperialismiksi, joka tieteellistä sosialismia
tunnustavan maan oli voitettava ja tuotava sen sijalle oma oikeudenmukainen ja
ainoa edistyksellinen ideologiansa.
Tällä hetkellä
Venäjällä ei enää ole ideologiaa, joka oikeuttaisi sen venäläistämään Ukrainaa
tai Baltian maita ja vaikkapa Suomea, sitten kun ne ovat vuorossa. Ideologian
sijaan on vain suurvaltasovinismi -deržavnost.
Kyseessä on juuri
se sama henkinen takapajuisuus, joka elähdytti niitä venäläisiä, joiden
mielestä jopa Puolan venäläistäminen kuului Venäjän pyhiin tehtäviin (vrt. Vihavainen: Haun
kuprin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
No, jaa.
Saatanaahan siellä ollaan pois ajamassa ja lähettämässä sankareita taivaaseen.
Niin se kehitys etenee. Niin sanotun tieteellisen sosialismin on korvannut alaston
demagogia ja huuhaa. Minnepä vielä päästäänkään?
"Mikäli Viroon muutti suuri määrä venäläisiä suurten yleisliittolaisten projektien hyväksi työskentelemään, ei se ollut ikään ongelma ja sitä paitsi se oli virolaisten itse aiheuttama, miksipä he eivät olleet sen enempää lisääntyneet? Minua on aina imponoinut se, miten tavalliset suomalaiset ovat paheksuneet Viron venäläistymistä ja samaan aikaan avanneet oman maansa ovet kaikille halukkaille tulijoille. Muuhan olisi ollut rasismia. Viroon ja venäläisiin nähden tuota argumenttia ei sentään käytetty."
VastaaPoistaTuo siteeraamani teksti tuossa Vihavaisen jutussa jo yllä, mutta nyt on kyllä niin skarpisti ajateltu, että laitoin sen silti tähän näytille uudestaan. Koska: juuri noin! Tässä olisi ajateltavaa monelle loppupäiväksi. Paljastaa täysin sen, miten vastakkaisella tavalla me ajattelemme ja toimimme sitten Suomessa. Virolaisuus ja ukrainalaisuus ovat jotakin todella puolestettavaa (niin kuin ovatkin) mutta suomalaisuus onkin sitten vain historiallinen projektio ja virheellinen tulkinta itsestämme.
kerta rytinä
Kunhan tulisi edes todellista työvoimaa niinkuin NL:ssa, mutta kun suoraan luku- ja kirjoitustaidottomia elätettäviä...
PoistaTaistolaisten kanssa ryypänneenä ja paljon kaveeranneena en koskaan lakannut ihmettelemästä,. kuinka noin mukavat ja fiksut tyypit voivat olla noin pihalla. Suurin osa nyky vihervassareistahan onkin heidän lapsiaan, tai vähintään henkisiä perillisiään. Tärkein ero oli, että taistolaisuus oli kovin suomalaispiirteistä, mutta tämä nykyinen uususkovaisuus on maailmanlaajuista ja siksi oikeasti vaarallista, koska iso raha on keksinyt kuinka hyödyntää näitä unelmahöttöhaahuilijoita.
VastaaPoistaSatun Veikko olemaan samalla sukunimellä varustettu kuin sinä ja minullakin on kokemuksia kommunistien kanssa yhdessä olemisesta lähinnä 80-luvulla. He olivat tosiaan hyvinkin suomikeskeisiä, puheet keskittyivät kotimaan asioihin ja epäoikeudenmukaisuuksiin esim. työelämän ja toimeentulon suhteeen jne. Sellainenkin puhui niin, joka oli peräti Moskovassa koulutettu.
PoistaItse olin tuolloin täydellisen poliittisesti sitoutumaton (eli tyypillinen luokkapetturi), mutta se ei tuonut koskaan minkäänlaista ongelmaa kanssakäymiseen, kaikista asioista voitiin jutella ilman sellaisia ongelmia, mihin nykyään joutuu, jos ajattelee toisella tapaa kuin tämän ajan edistykselliset, tai sellaisena itsensä näkevät.
Noita entisajan kun kunnon ( juuri oikea sana) vasemmistolaisia suorastaan kaipaan nykyiseen ihmisten potkimiseen verrattuna.
Tämän ajan keskustelu ajautuu nopeasti kahtiajakoon ja tunneryöppyyn, ja monilla varsinkin on sille ratkaisu: bännääminen. Eli ei tarvitse kuunnella ketään joka ajattelee toisella tavalla.
Tuo on aivan totta: vanhoilla kommunisteilla oli sentään jonkinasteista logiikkaa oman ajatussysteemin sisällä, mutta näillä nykyisillä vain tunnetta ja tunnepohjaista torjuntaa (bannaamista ja "turvallisen tilan" vaatimista). Kuvaavaa, että kommunistiksi tunnustautuva Anna Kontula lopettaa, koska nykypolitiikka on liian tunnepohjaista.
PoistaPutinin sanoin: "Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi." Haikailioita riittää edelleen.
VastaaPoistaEiköhän vasemmistoliittolaiset tuota edelleen haikaile, ainakin mielessään.
Kun me arkeologit teimme Lenigradin matkan 1990, ryhmämme vääräleuka, Harri Uuksulainen kehitti matkamme teeman: näe Neuvostoliitto, vielä kun voit; enteet hajoamiselle olivat jo ilmassa.
Tuolloinen Leningrad oli melko karu paikka, ravintolat olivat hienoja mutta palvelu töykeää.
Kun nuorempana harrastin ajoneuvojen entisöintiä, sain kerran tutustua neuvostotekniikkaan juuriaan myöten: yhden mossen laitoin kuntoon sekä K-750 sivuvaunupyörän. Mossen kone oli huono kopio BMW:n pikkumoottorista ja K-750 aivan laaduton sota BMW:n kopio.
Jo tuolloin saatoin todeta, että kommunismi on laaduttomuutta ja kopiointia, ei muuta.
Muistan 1980-luvulta. Tekniikka & Talous (?)-lehdessä oli pilailu-uutinen. "Neuvostoliittolainen insinööri onnistui kehittämään maailman suurimman mikrosirun."
PoistaRepesin...!
PoistaOli muutakin, kuin huonoa laatua ja kopiointia: avaruustekniikka, monet sotavehkeet ja niiden tutkat, tietysti kalasnikohvi, Belarus-raktori . Elintarvikealalla syötäväkuorinen jätskitöllerö, joka seisoo pöydällä pystyssä pohjansa varassa, ei löydy vieläkään länsimerkkisenä.
PoistaMutta meininki kotitalouksien kannalta oli aivan harmoniikan persiasta.
Kalasnikov oli, ei tietenkään kopio, mutta periaate stg 44:n kaasumäntä tekniikasta. En ole Kalasnikovilla ampununut mutta stg 44:llä kylläkin.
PoistaVenäläisillä on aseet hallussa. Itse ostin armeijan jälkeen ensimmäisen pistoolini, Margolin MCM:n, toimiva laite.
Mutta. K-750 ja Mosse...olivat sairaan huonoja.
"Tällä hetkellä Venäjällä ei enää ole ideologiaa, joka oikeuttaisi sen venäläistämään Ukrainaa tai Baltian maita ja vaikkapa Suomea, sitten kun ne ovat vuorossa."
PoistaKyllä T 34-panssarivaunu ja sen seuraajat, katjusarakentinheitin ja kalasnikov olivat laatua, karua kylläkin periaatteella (edullinen) määrä on laatua (ks C.J. Chivers "Aseiden ase - kalasnikovin tarina). Naton piirissä pelättiin vielä 1970-luvulla, että jos Neuvostoliitto olisi lähtenyt hyökkäämään tavanomaisin voimin, se olisi ollut parissa viikossa Atlantilla.
Ei Kalassissa ole StG 44:n kanssa mitään muuta yhteistä kuin kaasumäntä.
PoistaKaliiperissa on eroa, mutta perusajatus on sama. Luoti tehokas 300-400 metriin, se riittää.
PoistaValeivihapuhetta. AK:ssa on kuten StG:ssäkin piippu, lukko, tähtäimet, lipas, laukaisukoneisto ja tukki. Dolinin hiihtoprikaatilla oli mukanaan japanilaista arisakakiväärin patruunaa käyttäviä Fjodorovin automaattikivääreitä ja ei-taistelevilla arisakoja napsittuna Kauko-idän konfliktin aikana. Niissäkin oli piippu, lukko, tähtäimet, lipas, laukaisukoneisto ja tukki. Fjodorovin automaattikivääriä pidetään ensimmäisenä rynnäkkökiväärinä ja valitettavasti kehitys tuon 20-luvun aseelta loppui kesken koska se oli kallis ja monimutkainen.
Poista> ”Putinin sanoin: Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi." Haikailioita riittää edelleen”
VastaaPoistaTätä Putinin puhetta 25.4.2005 on haluttu tulkita lännessä menneen suuruudenajan haikailuksi. Itse asiassa puhe käsittelee kuitenkin Venäjän silloista, karmeaa tilaa. Tuossa seuraavassa parit lyhyet referaatit puheen luonteesta:
”Hajoamisen jälkeen Venäjä joutui kohtaamaan vakavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. 1990-luvun alun markkinatalouden muutokset johtivat syvään talouskriisiin, köyhyyden kasvuun, hyperinflaatioon ja suurten sosiaalisten turvaverkkojen romahtamiseen. Tämä aika oli monille venäläisille erittäin vaikea.
Lisäksi hajoamisen epidemia tarttui Venäjään itseensä. Yksilöiden säästöt menettivät arvonsa ja vanhat ihanteet tuhoutuivat.
Oligarkkiset ryhmät, joilla oli ehdoton määräysvalta tiedotuskanaviin, palvelivat yksinomaan omia yritysintressejään. Joukkoköyhyyttä alettiin pitää normina. Kaikki tämä tapahtui dramaattisen taloudellisen laskusuhdanteen, epävakaan talouden ja yhteiskuntaelämän lamaantumisen taustaa vasten.”
Erittäin tärkeä asia, mutta ei mitään tekemistä geopolitiikan kanssa.
Poista1990 tunnelma oli näkyvissä, kaikessa.
PoistaMuutostilan merkitys lienee perustavin asia. Mutta, kommunismi oli tuolloin menettänyt viimeisetkin voimanrippeensä.
> "Erittäin tärkeä asia, mutta ei mitään tekemistä geopolitiikan kanssa."
VastaaPoistaGeopolitiikka on vähän diffuusi käsite.
Geopolitiikka tarkoittaa poliittisten päätösten ja kansainvälisten suhteiden tarkastelua maantieteellisten tekijöiden näkökulmasta. Se keskittyy siihen, miten maiden sijainti, luonnonvarat, ilmasto, väestö ja muut maantieteelliset olosuhteet vaikuttavat valtioiden valtaan, strategiaan ja politiikkaan.
Kun Neuvostoliitto maantieteellisesti hajosi, sen talous romahti, talous- ja sisäpolitiikka sekosi ja ulkopolitiikka joutui aivan uudelle pohjalle. Tämä jos mikään on geopolitiikkaa.
Nykyään geopolitiikassa painottuvat esimerkiksi ilmastonmuutos, energiaturvallisuus ja taloudelliset vaikutusalueet, kuten Kiinan nousu globaalina toimijana.
"komentotalous, jota ei koskaan saatu kunnolla toimimaan kuluttajan tyytyväisyydeksi, vaikka se luonteeltaan sotataloutena pystyiki tuottamaan valtavia määriä sotatarvikkeita ja muuta simppeliä massatavaraa."
VastaaPoistaKyse on näkökulmasta: jos vertailukohdaksi otetaankin sodanjälkeisen lännen, ennnen muusa USA:n, kulutusyhteiskunnnan sijasta vanha Venäjä kuva muuttuu. Kansan suureelle enemmistölle kyettiin takaamaan peruselintaso ja koulutus sekä tilanne, jossa aatelisto ei riistänyt kansan suurta enemmistöä. 1930-luvulla oli tarjolla jopa pientä ylellisyyttäkin. Kaikki järjestelmän puutteet oli helppo panna Saksa hyökkäyssodan ja sen torjumisen piikkiin. Ei Hrutsevin puheet lännen elintason saavuttamisesta ja jopa sen ohittamisesta ihan tyhjästä syntyneet, sitä pelkäsivät jopa eräät lännen johtajat ja Suomessa Kekkonen. Vasta 1970-luvulla neuvostojärjestelmä alkoi yskiä.
Itse olen pohtinut, että jos suunnitelmataloudellä olisi ollut käytettävissä nykyinen ict - tekoälystä puhumattakaan - olisiko se voinut toimia (vrt nykyinen Kiina), semminkin kun myös lännessäkin on havaittu, ettei rajaton kulutus ole luonnonvarojen rajallisuus huomioon ottaen mahdollista.
Merkittävä syy neuvostojärjestelmän huonoon maineeseen on ollut Stalinin aikainen terrori ja massiivinen pakkovalta, herää kysymys, olisiko maine - ja järjestelmän kestokin - ollut parempi jos jos pakkoa olisi käytetty vähemmän ja ainoastaan järjestelmän todellisia, aktiivisia vastustajia kohtaan ja kritiikkiäkin(glasnost) sallittu; ihmisten enemmistö kun on taipuvainen tyytymään vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään ja elämään sen rajoissa - voi olisiko tuo ollut oksymoron..
"huikea ohjelma. jonka epärealistisuus oli jokaiselle normaalijärkiselle kriitikolle ilmeistä."
VastaaPoistaTyhmä kysymys: miksi?
"Tällä hetkellä Venäjällä ei enää ole ideologiaa, joka oikeuttaisi sen venäläistämään Ukrainaa tai Baltian maita ja vaikkapa Suomea, sitten kun ne ovat vuorossa. "
VastaaPoistaEikö tuollaista muka ole kehitetty, ei tuollaisia liikkuja voi tehdä ilman siihen oikeuttavaa ideologiaa/uskontoa? Minä kyllä ymmärrän Putinin - avustajineen - tuollaisen kirjallisessakin muodossa kehittäneen, ainakin Ukrainan osalta ts miksei se ole oikea kansakunta. Se on sitten eri juttu on sisältö on muutettavat muuttaen ollut ihan samaa tavaraa kuin keisarillislla Venäjällä.
”On yllättävää, miten heikosti nykyään tunnetaan Neuvostoliittoa ja ymmärretään sen luonnetta.”
VastaaPoistaKun puhutaan Venäjästä/Ryssästä ja varsinkin sen filosofiasta, niin pitää aloittaa hyvin kaukaa. Ennen kaikkea, mikä/mitä on vakuum? Jumala/luoja loi tähtiä, yms., mutta jätti myös kuitenkin vakuumia eli tyhjyyttä. Sehän voi merkitä vain sitä, että tyhjyydelläkin on merkityksensä.
Kas, kun venäläinen ”filosofia” ei huoli logiikasta, yms., mikä lienee filosofian ydinkohtia. Venäläinen filosofia on keskittynyt ainoastaan venäläisyyteen/über alles. Mainittu über alles kielsi ukrainalaisilta ja kaikilta muiltakin kansoilta oman historiansa ja se onnistui marxismi-leninismi-stalinismin aikana. Putin jatkoi samaa marxismi-leninismi-stalinismia, mutta joutui päästämään vetelää pöksyihin. Eikö se olekin jumalan/luojan voitto? Kuten tunnettua, marxismi-leninismi-stalinismi oli aikoinaan luhistunut.
Ideologiasta ja sen käytännöllisestä havainnoinnista ja lähisokeudesta.
VastaaPoistaSatuin tuossa vuosituhannen vaihteessa olemaan Helsingissä päivänä, jolloin Kiinan sos.dem. -puolueen delegaatio Pohjolan vierailullaan piipahti siellä Tukholmasta tullessaan. Puoluesihteeri Kari Laitinen myöhästyi eräästä toisesta kokouksesta, ja paikalle tultuaan hän pahoitteli asiaa, mutta totesi että hänellä oli poikkeuksellisen hyvä syy aikataulun pettämiseen: keskustelut kiinalaisten toverien kanssa venähtivät koska mielenkiintoista pohdintaa riitti. Erotessa, kun Paavo lähti saattamaan kiinalaisdelegaatiota lentokentälle, retkikunnan johtaja totesi: Kari, teidän Ruotsissa ja Suomessa ei tarvitse enää tavoitella sosialismia: te olette toteuttaneet sen jo. Olen kaksi päivää keskustellut Pohjolan sosialidemokraattien kanssa ja saanut todeta, te elätte jo sosialismissa.
Kaukaa näkee parhaiten, etenkin kun on omassa maassaan vähemmistön vähemmistössä, ja uskoo asiaansa?
Ei jaksa edes ajatella, millä kaikilla edellytyksillä Kiinan kehitys olisi voinut suuntautua tulevaisuuteen v. 2000 niin, että siellä olisi edes vähäinen rakonen pohjoismaiselle sosialidemokratialle, joka täällä on jo aikaa sitten ohittanut elinkaarensa korkeimmat kohdat.