sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Poliittisen tulevaisuutemme perusteet

 

Ihmiskunnan kilpajuoksu

Jaakko Iloniemi, Henri Vanhanen, Vuosisadan kilpajuoksu, Docendo 2024, 270 s.

 

Taloustieteen Nobelille nimetyn palkinnon saaja, Ruotsin suurmiehiin kuuluva Gunnar Myrdal kertoi teoksessaan Asian Drama (1968), ettei Intialla ollut tulevaisuutta. Itse asiassa, jos koko 400- miljoonainen maa vaipuisi meren syvyyteen, ei muun maailman talous siitä lainkaan hätkähtäisi.

Samaan aikaan myös Kiina oli ihmiskunnan murheenkryyni. Se kyllä veti puoleensa kaikkein hulluimpia läntisiä radikaaleja, joiden mielestä oli realismia vaatia mahdottomia. Sellaisia Kiina nimenomaan vaati ja aiheutti sillä kymmeninen miljoonien ihmisten nälkäkuoleman.

Samoihin aikoihin (1966), kaikesta kurjuudesta huolimatta, saksalainen ydinfyysikko Wilhelm Fucks pohtiessaan maailman tulevaisuutta, asetti nimenomaan Kiinaan valtavia odotuksia.

Hänen kirjansa Tulevaisuuden voimasuhteet arvosteltiin meillä jopa Historiallisessa aikakauskirjassa ja ostin sen heti. Saman tein aloin opiskella kiinaa (vt. Vihavainen: Haun merkittävä ennuste tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Valtava väestönkasvu näytti aikoinaan osoittavan oikeaksi Malthusin ajatukset hallitsemattoman sikiämisen aiheuttamasta kroonisesta kurjuudesta kehitysmaissa.

Nyt kohtaamme jo toisenlaisen globaalin etelän. On nähtävissä, että maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus ratkaistaan ennen muuta siellä, missä asuu itse ihmiskunnan valtaosakin.

Kauan tuijotettiin maailmassa ideologioihin ja talousjärjestelmiin ja niiden mukaan meneviin blokkeihin. Köyhä etelä pyrki olemaan sitoutumaton ja hyötymään molemmista. Se saikin nimityksen kolmas maailma. Sen painoarvo maailman taloudessa ja politiikassa oli vaatimaton.

Nyt nimenomaan tuo globaali etelä on käytännössä jo noussut maailman talouden keskiöön. Sen suuret kasvuluvut perustuvat toki myös siihen, että vain kehittymättömät maat voivat pitemmän päälle kasvaa nopeasti. Lisäksi se perustuu myös hurjaan väestönkasvuun, jota ei enää pidetä kohtalokkaana taakkana, vaan resurssina.

Toki tuo kasvu on maapallon ekologialle taakka, mutta ilmeistä on, ettei sen keinotekoiseen hillitsemiseen uskota. Sen tiedetään taittuvan joidenkin kymmenien vuosien kuluessa, mutta sitä ennen se on ehtinyt jo perusteellisesti muuttaa maapallon poliittista ja taloudellista karttaa ja sinä sivussa myös sotilaallista.

Tässä kirjassa käsitellään suurvaltoja ja niiden politiikkaa. Sehän riippuu olennaisessa määrin sen johtajien käsityksistä ja halusta riskinottoon. Absurdit ja itsetuhoiset ratkaisut ovat mahdollisia, kuten meneillä oleva Ukrainan sota havainnollisesti osoittaa.

Irrationaalista käytöstä enempää kuin kevytmielisiä tai jopa vähämielisiä päätöksiä ei voida ennustaa, mutta sen sijaan kyllä voidaan arvioida tulevaisuuden suurvaltojen todennäköisiä käytössä olevia resursseja, missä on jo dramatiikkaa kylliksi.

Nyt suurvaltoja on itse asiassa vain kolme: USA, Eurooppa ja Kiina. Niiden rooli on maailmanlaajuinen ja myös resurssit sen mukaiset.

Kaikilla on heikkoutensa, mutta myös ambitionsa ja ne myös kykenevän pelaamaan uusien suurvaltojen kentällä ja saamaan puolelleen noita usein aidalla istuvia jättiläisiä, joiden aika on koittava vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Hyvä indikaattori on Ukrainan sota, jossa Venäjä ei ole saanut puolelleen BRICS-maita haluamassaan mitassa, eipä edes Kiinaakaan. Toinen maa, joka istuu aidalla, esimerkiksi on Turkki, joka on auttanut molempia osapuolia. Muitakin on.

 Alueellisen suurvallan, Venäjän, laajenemissota ei itse asiassa kiinnosta kovin paljon globaalia etelää. Monestakin syystä jyrkkiä kannanottoja siihen vältetään.

Onko Venäjä sitten itse asiassa suurvalta? Miksi sitä ei ole kelpuutettu kolmen suuren rinnalle? Syynä on tuo tekijöiden makroperspektiivi. Venäjän väestökehitys ja talousrakenne eivät lupaa sille pysymistä enempää vanhojen kuin nousevien suurvaltojen rinnalla.

Jo nyt Venäjästä on tullut sodan takia Kiinasta riippuvainen eivätkä edes maaperän rikkaudet näytä muuttavan tilannetta. Venäjällä on vain ydinaseet, eikä niitä voi käyttää. Euroopan kiristäminen energia-aseella ei onnistunut, mutta ei myöskään Venäjän kesyttäminen keskinäisriippuvuudella.

Uusia suurvaltoja on joka tapauksessa tulossa. Väkiluvun perusteella arvioiden sellaisia ovat muun muassa Brasilia, Egypti, Indonesia ja Nigeria.

Kaikilla on heikkoutensa. Brasilian, kuten koko Etelä-Amerikan tapauksessa aikaa on ollut luoda toimiva valtio, ellei nyt peräti Etelä-Amerikan Yhdysvallat, jollaisesta aikoinaan puhuttiin. Brasilian lisäksi erityisesti Argentiina oli lupaava ja rikas osa Amerikkaa.

Johan tässä on hyvän aikaa saatu ostaa myös eteläamerikkalaista hipputeknologiaa ja Bandeirante-lentokoneissa on moni lentänytkin. Pelkään kuitenkin pahoin, ettei äkillisiä irtiottoja ole näkyvissä. Brasilian nostaminen esille mahdollisena suurvaltana on toki hyvin perusteltua.

Indonesia olisi ensimmäinen moderni islamilainen suurvalta. Miten nämä kolme asiaa sopivat yhteen, menee vielä nähtäväksi. Tästä kirjoittajat tai keskustelijat eivät kuitenkaan puhu.

Uusista suurvalloista Egypti on jo nyt hyvin riippuvainen ulkomaisesta viljasta ja sekä sen että Nigerian suurena ongelmana on minun nähdäkseni ainakin Islam. Jo nigerialaisen ääriliikkeen nimi Boko haram, joka tiettävästi tarkoittaa sitä, että kirjat (lukutaito) ovat paha asia, puhuu puolestaan.

Nigeriakin on hyvin hajanainen, etelä on rikas ja pohjoinen on köyhä. Me muistamme vielä sisällissodan ja Biafran nälänhädän, jota tehokkaasti mainostettiin. Maan korruption ja rikollisuuden tuntevat ainakin ne laivojen miehistöt, joita on yhä uudelleen yritetty redillä kaapata.

Mikäli Nigeriassa on vuosisatamme lopulla 700 miljoonaa asukasta, on asialla jo ainakin suurta merkitystä niiden kannalta, jonne ylijäämäväestö haluaisi muuttaa. Sen suuret öljyvarat saattavat silloin olla jo menettäneet merkitystään, ehkäpä maan nimikin on muutettu.

Myös Turkki, alueellinen suurvalta nostetaan esille. Sen yhteydessä minua kiinnostaa vanhan panturanismin jatkuminen edelleen. Turkin (tai tataarin) kielellä pärjää erään suomalaisen tataarin todistuksen mukaan lähes koko Keski-Aasiassa Sinkiangiin (Xinjiang) saakka. Tosin siellä alkaa jo tulla vaikeuksia.

Tämä toi mieleeni sen, että jokunen vuosi sitten huomasin Istanbulissa talon seinällä Sinkiangia puolustavia grafiftteja. Tämä argumentti ei ole painava, mutta on luontevaa ajatella, että nousevan suurvallan ambitiot ja kehittyvän ja rikkaan ja kehittyvän Keski-Aasian sympatiat saattaisivat hyvinkin kohdata vanhalta pohjalta niin Venäjän kuin Kiinankin vastapainoksi.

Tämän kirjan luokittelevat tekijät esseekokoelmaksi ja mielestäni sellaisia tarvitaan. Tämä on yllättävän toimiva ja osoittaa vanhan veteraani Iloniemen kokemuksen ja terävyyden yhdistelmän olevan entisellä tasollaan.

Ainakin minulle oli kuitenkin iloinen yllätys, että kahta sukupolvea nuorempi Vanhanen pysyttelee samalla tasolla hairahtumatta löysiin spekulaatioihin, joihin genre voisi houkutella.

Tässä blogissa en ole tarkemmin selostanut tämän kirjan sisältöä. Se kannattaa itse kunkin tehdä itse.

23 kommenttia:

  1. Kiina, USA, kaukana takana Eurooppa tullee olemaan järjestys, tai on jo nyt.

    Jos Ukrainan sodan jälkeen Brics-maat löytävät vahvemmin toisensa, ja Venäjästä tulee edes niille jollakin tavalla salonkikelpoinen + vielä Intia ja Brasilia, joudumme me lännessä aika koville. Ehkä se auttaa meitä tsemppaamaan.

    Kun me lännessä niin pidämme monikulttuurisuutta hyvänä, ihmettelen miksi sitten pidämme moninapaista maailmanjärjestystä niin huonona ja vastustettavana. Aika moni suomalainenkin älykkö nykyään kirkaalla otsalla ajattelee suurvalta-USA:n edut omiksi eduikseen ja jos siellä on puikoissa esim. Kamala Harris, hän suorastaan palvoo suurvaltaa, uutta Näin naapurissa -maataan.
    USA edustaa tietenkin edelleen vapautta, ja ehkä jopa turvaa läntiselle Euroopalle, mutta ei pitäisi unohtaa että sekin on edelleen suurvalta, joka kaikin keinoin taistelee omasta asemastaan maailmassa. Siinä kuten muutkin suurvallat. En moralisoi sitä. Niin suurvallat toimivat ja me pienet vikisemme.

    Nyt kun Venäjä on omasta syystään pudotettu ämpärin pohjalle, minne se rikollisen sodan aloittajana nyt kuuluukin, on Kiina nyt päämaali. Kiina-riippuvuus jne. Me Euroopassakin vannoimme vähän aikaa sitten loistavan globalismin nimeen, joka juuri tämän Kiina-riippuvuuden synnytti. Näitä takkeja kääntyy tiheään tahtiin. Valtava keskusjohtoinen valtio Kiina ilmeisesti on parhaalla paalupaikalla jos puhutaan maailman taloudellisesta vallasta tämän vuosisadan loppupuoliskolla.
    Euroopan täytyisi todella keksiä jotakin.

    Ei taloudellisena suurvaltana, mutta massiivisena vaikuttajana, väestön liikkeelle lähteminen jne. tulee olemaan myös Afrikka 3-4 miljardin väestöpohjallaan. Se on sellainen johtomotiivi että voiko sille kukaan mitään?

    k r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sille voi. Eurooppa voinee ainakin yrittää sen jarruttamista, että se muuttuu islamilais-afrikkalaiseksi teokratiaksi tai sitten oppia rakastamaan kohtaloaan.
      No, tulevaisuutenhan kuuluvat myös palavat metaanijärvet. Pienistä ei kannata niuhottaa.

      Poista
    2. "Kiina, USA, kaukana takana Eurooppa tullee olemaan järjestys, tai on jo nyt....Aika moni suomalainenkin älykkö nykyään kirkaalla otsalla ajattelee suurvalta-USA:n edut omiksi eduikseen ja jos siellä on puikoissa esim. Kamala Harris, hän suorastaan palvoo suurvaltaa, uutta Näin naapurissa -maataan."

      Jos järjestys on tuo, eikö heikoimman etu ole siis ole etsiä kahdesta muusta se taho, joka parhaiten tukee sen omaa etua ja arvoja. Jos näin on valinta USA:n ja Kiinan - taikka Venäjän - välillä on helppo.

      Tavallaan sääli, Euroopalla olisi väestöä ja tietotaitoa pärjätä USA:lle ja Kiinallekin, vain johtajuus, tahto ja elinvoima puuttuu.

      Poista
    3. "Kun me lännessä niin pidämme monikulttuurisuutta hyvänä, ihmettelen miksi sitten pidämme moninapaista maailmanjärjestystä niin huonona ja vastustettavana. Aika moni suomalainenkin älykkö nykyään kirkaalla otsalla ajattelee suurvalta-USA:n edut omiksi eduikseen ja jos siellä on puikoissa esim. Kamala Harris, hän suorastaan palvoo suurvaltaa, uutta Näin naapurissa -maataan.
      USA edustaa tietenkin edelleen vapautta, ja ehkä jopa turvaa läntiselle Euroopalle, mutta ei pitäisi unohtaa että sekin on edelleen suurvalta, joka kaikin keinoin taistelee omasta asemastaan maailmassa. Siinä kuten muutkin suurvallat. En moralisoi sitä."

      Olettaisi että kyse on teollistumisesta Amerikassa, taloudesta ja historiasta, sekä siitä syntyneestä kehityksestä englanninkielessä.
      Amerikan historiassa on lailla kumminkin oikeutettu monia eri asioita ihonväriin perustuen. Eikä tuo ole erotellut sukupuolta vaan ihonvärillä on ollut merkitystä. Näin ollen heillä on syynsä joillekkin näkemyksille, mutta synti ei ole siinä mielessä muiden. Hieman sama kuin Saksan natsi menneisyys.
      Menneisyyttä kun ei voi muuttaa, mutta kuinka kauan jälkipolvet tuosta joutuvat maksamaan on asia erikseen.
      Harvempi ymmärtää ottaa Amerikan kohdalla huomioon uskontopolitiikan vaikutetta kokonaisuuteen, joka vaikuttaa globaalisti länsimaisessa keskustelussa naisen asemaan jne. Mutta kyse on uskonnosta ja Suomessa on uskonnonvapaus niin sitä saa uskoa tai olla uskomatta.
      Käytännössä kyse on perinteisestä lähetyssaarnauksesta ja sitä harrastaa niin kristityt kuin myös muslimit. Käsittääkseni juutalaiset ei? Mutta Israel on kyllä kieltänyt lailla lähetyssaarnauksen omassa valtiossaan. Kai tuo Jotenkin negatiivisesti vaikuttaa sitten hallintoon?

      Poista
    4. Eikö Kiinalle pärjätä? Väestönmäärässä ei. Mutta Kiina on köyhä valtio, bkt per as on pieni, Kiina ei pärjää länsiEuroopalle. Eikö venäjälle pärjätä sotilasvoimassa? Trumppi on oikeassa: Englanti, Espanja, Ranska, Italia, Saksa = paljon enemmän väkeä ja bkteetä kun vennäällä, jos eivät pysty venäjää vastaan puolustautumaan, niin hävetkööt. Ei ole usan vika.

      Poista
    5. Mitenkäs jenkit, eivät pärjää kunnolla edes itseään paljon pienempiä vastaan...

      Poista
  2. > Nyt nimenomaan tuo globaali etelä on käytännössä jo noussut maailman talouden keskiöön … Alueellisen suurvallan, Venäjän, laajenemissota ei itse asiassa kiinnosta kovin paljon globaalia etelää.

    Globaalin etelän merkittävä instituutio on BRICS, joka painottuu talouteen. Sen jäsenillä on merkittävä osuus maailman BKT:stä ja kaupasta. Kun EU:n Josep Borrell taannoin vieraili BRICS:n kokouksessa, hän palasi sieltä närkästyneenä: EU ei juurikaan kiinnostanut järjestöä. BRICS pyrkii myös eroon dollarista ja sitä myöten USA:n vaikutusvallasta.

    Venäjän ja Ukrainan sota ei tosiaankaan paljon herätä kiinnostusta talouteen keskittyvässä globaalissa etelässä, etenkin kun BRICS:n jäseniä ovat muun muassa Venäjä, Kiina ja Intia.

    VastaaPoista
  3. "ensimmäinen moderni islamilainen suurvalta. Miten nämä kolme asiaa sopivat yhteen, menee vielä nähtäväksi."

    Miten se meni aikanaan islamilaisessa kalifaatissa ja 1400-1500-lukujen Osmanien valtakunnassa? Historiassa on tähän menessä ollut niin, että kun jokin uskonnollinen tai ideologinen dogmi käy haitalliseksi valtion suuruudelle, syntyy uusi tulkinta, joka ajetaan päättäväisesti läpi, papiston osalta tässä auttaa raha asema tai riittävä väkivalta.

    VastaaPoista
  4. Venäjän aloitettua ennaltaehkäisevän sotilaallisen erikoisoperaationsa länsimaiden keskusteluhaluttomuuden seurauksena sen asema on muuttunut merkittävästi. Se oli operaation alkaessa USAn puolivirallisen luonnehdinnan mukaisesti valtiota teeskentelevä bensa-asema ja eurooppalaisen arvion mukaisesti lähinnä Alankomaiden veroinen talousmahti. Merkittävä osa oppineistakaan kansalaisista ei ole juuri omaksunut virallisen, voisiko sanoa vertaisarvioitavan laskennan mukaista tietoa. World Bank julkaisi talvella päivityksen, jonka mukaan 2023 numerot kertovat Venäjän ohittaneen Japanin ja nousseen neljänneksi suurimpien listalla. Pisteenä iin päälle on toteamus, että noin 40% Venäjän taloudesta oli laskijoilta piilossa.

    Edellä sanottu pitää sisällään vain ja ainoastaan sen, että tosiasiat pitää pystyä tunnustamaan, koska se on kaikkien realististen tulevaisuuden näkymien ja tavoitteiden edellytys.

    Obama sanoi Putinille, että Venäjä on alueellinen suurvalta, USA globaali suurvalta tarkoittaen luultavasti vielä, että ainut sellainen. Libyan tuhoamisen jälkeen lausuttuna tämä piti varmasti hetken paikkansa. Syyrian kriisin ja Ukrainan vallankaappauksen seurauksena vähitellen kiihtynyt ryhmittymishalu BRICSn ympärille tavoittelemaan moninapaista maailmanjärjestystä on pyyhkinyt pois ajatuksen suurvalloista perinteisessä mielessä, mutta ei perinteisestä ajattelusta. BRICSn Kazanin kokous viitoittaa ihmisen maailmalle kehitykselle suunnan. Nähtäväksi jää lähteekö länsi lopulta samaan suuntaan ja istuu samanarvoisten pöytään keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudesta. Vaihtoehto on yhteinen tuho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Putin ei olisi hyökännyt Ukrainaan, Putin olisi edelleen yksi maailman ykkösjohtajista, Venäjä veisi fossiilisia polttoainetta maailmalle ja Eurooppaan niin että valtionkassa repeilisi tulovirroista, Venäjän urheilijat urheilisivat maailman kisoissa kuten ennenkin ja venäläiset kulkisivat maailmalla turisteina miljoonittain tai oligarkkeina rahojaan levitellen kuten ennenkin.
      Mutta yksi massiivinen virhepäätös: ja maa on nyt mitä se on.
      Ämpärin pohjalla.
      Siinä on syy ja seuras.

      Kiina korjaa tässä sivussa potin. Ja USA läntisellä pallonpuoliskolla.

      k r

      Poista
  5. "Venäjän aloitettua ennaltaehkäisevän sotilaallisen erikoisoperaationsa länsimaiden keskusteluhaluttomuuden seurauksena ..."

    Mistä olisi pitänyt keskustella? Edesmenneen Neuvostoliiton palauttamisestako? "Sodanjäkeisen maailman suurimman geopoliittisen katastrofin" - NL:n hajoamisen - paikkaamisesta vai mistä?

    Aina voidaan toki miettiä sitä, että olisiko hieman paapovampi ja huomaavaisempi Putin kohtelu pitänyt hänet rauhallisena.

    Itse en tuohon usko. Nykyisen sodan takana on piinkovan NL:n ajan pelurin ja hänen taustavoiminaan toimivien silovikkien armoton suunnitelma NL:n suuruuden palauttamisesta naapureidensa ja koko muun Euroopan kustannuksella.

    Kaikki ystävyyshöpötys, luottamuspuhe, "rauhantahtoisuus" jne. aina kissojen lahjoittamiseen saakka oli vain ammattimiesten maskirovkaa, johon moni hyvin pitkälle lankesi. Mutta sitten tuli aika, jolloin "naamiot putosivat ja niiden takaa pajastuivat sodan kylmät kasvot".

    VastaaPoista
  6. > Itse en tuohon usko. Nykyisen sodan takana on armoton suunnitelma NL:n suuruuden palauttamisesta.

    Uskontoja on maailma pullollaan, joten siitä vaan uskomaan.

    Nykyisessä tilanteessa voidaan kuitenkin jo perustellusti ryhtyä arvioimaan, mihin aiemmat valinnat tulevat johtamaan, ja kuinka viisaita päätöksiä kukin on tehnyt.

    Ukrainan päivittäiset taistelukartat osoittavat, että Ukrainan häviö on lähellä. Lännen uhosta huolimatta Ukraina ei saa käyttää lännen tehokkaita ohjuksia iskeäkseen syvälle Venäjän kipupisteisiin. Kovasti mainostetuista lentokoneista ei ole hyötyä. Lähi-Itä vie USA:n huomion.

    Lopputulos on se, että Ukraina tulee menettämään reilusti maansa aluetta Venäjälle. Miehiään Ukraina on tapattanut kasapäin; turhaan. Maan infra on pohjattoman surkeassa tilassa.

    Toinen Ukrainalle aikanaan tarjottu vaihtoehto oli Ukrainan itäisten alueiden osittainen itsemääräämisoikeus, mutta kuitenkin Ukrainaan kuuluvana osa. Länsimaat olisivat taanneet Ukrainan itsenäisyyden todellisesti, ei vain kuvaannollisesti niin kuin nyt.

    Onko nyt hyvä mieli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Venäjä olisi päässyt sisään Ukrainan hallintoon "yhteishallinnon" merkeissä, ei se oli tyytynyt pelkkään itäosaan. Se olisi ollut vain alku, jota vipuna käyttäen vääntö olisi jatkunut.

      Jo Paasikivi tiesi, että jos rysylle annat jotakin, se vaatii heti lisää.

      Tavoite oli entisen NL:n valtapiirin palauttamien, kuten Putin jo 2007 Münchenin puheessaan kertoi. Ukrainalaiset eivät tätä halunneet.

      Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin panna vastaan. Sama tilanne kuin Suomella Talvisodassa. Helppoja vaihtoehtoja ei aina ole.

      Poista
    2. > Jos Venäjä olisi päässyt sisään Ukrainan hallintoon "yhteishallinnon" merkeissä

      Minkä ihmeen yhteishallinnon? Älä sepitä.

      > Sama tilanne kuin Suomella Talvisodassa.

      Tässä me kerrankin olemme samaa mieltä. Surkea lopputulos Erkon typerästä ajattelusta, jota Paasikivi ja Mannerheim vastustivat. Kyse oli yhdestä tukikohdasta, mutta mikä oli lopputulos: yksi tukikohta ynnä lisäksi 10 prosenttia Suomen pinta-alasta. Edullinen lopputulos, vai?

      Poista
    3. Mahtaako Ano olla selvillä siitä, miten homma meni Baltiassa, kun NL halusi vain "yhden tukikohdan"?

      Itse asiassa tuo rysyjen mentelmä, jossa pannaan jalka ovenväliin, saadaan "kutsu" kulloinkin vallattavan maan "hätää kärsiviltä" tulla apuun ja sitten pyytettömästi lähdetään pelastustoimiin, perustetaan nukkehallitus otetaan lopulta koko maa haltuun, tuo taktiikka on toistunut hyvin pienin variaatoin jo kymmeniä kertoja sitten bolsujen 1918 alkaneen laaajentumispyrkimyksen mukana.

      Tästä mekanismista ja sen soveltamisesta eri kohteisiin aina vuodesta 1918 on erinomainen kuvaus Osmo Jussilan kirjassa "Terijoen hallitus 1939 -1940".

      https://www.antikvaari.fi/teos/terijoen-hallitus-1939-40/62a2f99beaa1ec176c357969

      Poista
    4. Mahtaako Ano olla selvillä siitä … kun NL halusi vain "yhden tukikohdan"?

      No katsotaanpa asiaa täältä kotoperspektiivistä käsin. Kun Neuvostoliitto sai Porkkalan tulikohdakseen, niin miten kävi? Toteutuiko uhkakuva kuvailemallasi tavalla? Vai luovuttiko Neuvostoliitto tukikohdan takaisin Suomelle etuajassa? No?

      Ja etenkin kannattaa ajatella järkevästi ja pohtia strategiaa, niin kuin Mannerheim ja Paasikivi tekivät, ja kuten Englanti ja Saksakin suosittelivat, eli tukikohdan antamista. Mannerheimilla oli järkiperuste suostumisesta tukikohdan luovuttamiseen Neuvostoliitolle. Suomi oli tuolloin vielä huonosti varustautunut, joten parasta oli ensin saada armeija kuntoon, ennen kuin aletaan sotimaan.

      No, nyt voit olla tyytyväinen, kun meillä on peräti 15 tukikohtaa luovutettuna ulkovallalle. Siis ei yhteiselle puolustusliitto Natolle. Kurkkaapa sopimustekstiä: Suomella ei ole mitään pääsyä tietyille osille ja osa-alueille noissa tukikohdissa. Jep, vasallimaa me olemme – mutta onnellinen sellainen.

      Poista
    5. Olisihan meillä O.W.Kuusisen johtamassa Suomessa ollut myös Itä-Karjala, eli Suur'Siomi, jonka oikeutus 2.12.1939 sopimuksessa nimenomaisesti perusteltiin. Ja hullut pani vain hanttiin...

      Poista
    6. Ano hyvä, ymmärrän asenteesi ja biaksesi, mutta en niiden motiivia.

      Uskovaisten kanssa on turha kinata eikä trolleja pidä ruokkia, mutta tuollakin uhalla vielä lopuksi pari pointtia:

      Ymmärtänet Ano, että tilanne sodan jälkeen, kun NL ei kovasta yrityksestään huolimatta saanut Suomea alistettua Terijoen hallituksen eli Otto Wille Kuusinen nukkehallinon alle, tilanne oli toinen, kuin mitä se oli sodan alla, kun Molotov - Ribbentrop oli voimassa, Suomi NL:n etupiirissä ja Kremlissä iso pyörä kovassa vauhdissa?

      Toinen seikka: Olen äärimmäisen tyytväinen siihen, että tässä pullistelevan ja aggressivisen Venäjän naapurissa olemme nyt Natossa ja myös siihen, että luolissa on kalustoa ja systeemt suunniteltuina sille varalle, että Venäjä yrittää tähän suuntaan taas kerran pullistua.

      Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan minäkin olin sitä mieltä, että parempi Suomen on olla Nato-yhteensopiva mutta ei Natossa. Mutta hyökkäyksen jälkeen oli selvää, että nyt Natoon ja vähän äkkiä. Mikään välipuhe Venäjän kanssa ei näköjään paina yhtään mitään.

      Tällä taustalla ehdotankin, että toveri Putinille myönnetään Naton Salesman of the Year -mitali tammenlehvien kera.

      Hän sai Suomen - ja mikä vielä hämmästyttävämpää - myös Ruotsin Natoon. Asiat, jotka muutoin eivät mitenkään olisi voineet tapahtua. On se kova jätkä.

      En ruoki tätä jahnaanista tämän enempää, koska en usko sillä olevan vaikutusta mihinkään. Ne, jotka ymmärtävät, ymmärtävät.

      Poista
    7. > Uskovaisten kanssa on turha kinata

      Puhut siis itsestäsi, ja minä olen asiasta samaa mieltä. Joskus en vaan millään malta olla härnäämättä teitä uskovaisia, jotka kovasti kimmastuvat, kun heidän ”argumenttista” kumotaan.

      Tuhmaahan tällainen kyllä minun puoleltani on; pitäisi vain ymmärtää, rakastaa ja antaa anteeksi puutteellisemmilleen.

      Poista
  7. Seuraavat suurvallat ovat tosiaan Kiina - ja Intia! Maassa asuneena tunnistan kys. kulttuurin heikkoudet, mutta historian voimille ei hindutkaan voi mitään.

    Kunhan maa vielä hieman keskiluokkaistuu, 1,3 miljardia henkilöä ei pysäytä mikään.

    VastaaPoista
  8. Kun Vihavainen taitaa edelleen kirjoittaa kanavaan, niin proffa muistanee joittenkin vuosien takaa Kanavassa olleen jonkin teknillisen korkeakoulun tohtorin tms. kirjoituksen, jossa hän ehdotti Suomen väestön keskittämistä Tampere-linjan eteläpuolelle suuriin kaupunkeihin (tehokkuuden nimissä) ja kaiken maataloustuen (=suomalaisen maatalouden) lopettamista ja "ruuan ostamista kansainvälisiltä markkinoilta". Jollakulla Kanavan kattavan kokoelman omistavalla voisi olla mahdollisuus löytää kyseinen kirjoitus ja sen kirjoittaneen nimi.

    VastaaPoista
  9. ”Poliittisen tulevaisuutemme perusteet”/Turvallisuutemme perusteet. Aksioomat?

    1. On: ”On Putin – on Venäjä. Ei ole Putinia – ei ole Venäjää.”

    2. Pitää olla: ”On KGB – on Venäjä. Ei ole KGB:ta – ei ole Venäjää.

    3. Jos ovat olemassa vladimir armageddonovitch putinit, niin ovat myös KGB:n ryssät.

    4. Jos ei tule olemaan vladimir armageddonovitch putiniteita, niin ei tule olemaankaan myös ryssäläistä KGB:ta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.