Voitonta päivää kohti

 

Venäjän symbolien päivitys

 

Edellisessä blogissa tiedot olivat ”erikoisoperaatiota” edeltävältä ajalta ja linkki VTsIOM:iin vanhentunut. Kas tässä uusi linkki: ВЦИОМ. Новости: Символы России

Sen annista voimme todeta muun muassa seuraavaa:

 

 

 

Konekäännöksenä:

Kun kuulemme sanan "Venäjä", kuvittelemme...

Maan imago riippuu pitkälti valtion symboleista ja siitä, miten kansalaiset näkevät ne maassa ja sen ulkopuolella. Kansalaisten tunteet ja näkemykset kansallislipusta, vaakunasta ja hymnistä voivat vaihdella riippuen heidän henkilökohtaisista vakaumuksistaan, kulttuurisesta ja historiallisesta kontekstistaan sekä sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteestaan.

Tutkimuksen tulosten mukaan kuva Venäjästä venäläisten yleisessä tietoisuudessa on vakaa ja täynnä positiivisia merkityksiä. Venäjää ilmentäviä symboleja nimesi 68 prosenttia kansalaisista, ja kolmanneksen oli vaikea vastata (32 prosenttia). Kuten aiemmissa mittauksissa (vuotta 2019 lukuun ottamatta), venäläiset yhdistävät Venäjän useimmiten valtion symboleihin – vaakunaan, lippuun ja hymniin (13 %). Toinen yhdistysryhmä ovat ihmiset, maan kansalaiset (9 %) ja heidän luontaiset ominaisuutensa – "rakkaus maata kohtaan / isänmaallisuus" – 9 %, "yhtenäisyys / yhteenkuuluvuus" – 4 %, "ystävällisyys / vilpittömyys" – 3 %, "ylpeys maasta / kansasta" – 3 % jne.

Kolmanteen yhdistysryhmään kuuluvat suurvalta-asema, Venäjän valta (7 %) ja sen ominaisuudet – "armeija / laivasto / aseistus" – 3 %, "suuri alue" – 3 %, kulttuuri ja historia – 2 % kumpikin. Jotkut vastaajat uskovat myös, että Venäjää personoi luonnon rikkaus (4 %), ja erityisiä kuvia eläinmaailmasta (karhu) ja kasvimaailmasta (koivu) nimettiin 4 % ja 2 %.

Tämä ei siis vaikuta erityisen militaristiselta.

 

Kysyttäessä 2023 erikseen Suuresta isänmaallisesta sodasta saatiin seuraavanaisia tuloksia: ВЦИОМ. Новости: Чтобы помнили!

- Puhuttaessa vuosien 1941-1945 tärkeimmistä tapahtumista, jotka on tärkeää muistaa, kansalaisemme nimesivät useammin Neuvostoliiton kansan sotilaallisia urotekoja. Venäläisten suosituimmat vastaukset ovat: Stalingradin taistelu (33 %), Kurskin taistelu (24 %), Moskovan taistelu (16 %), Berliinin valtaus (13 %). Lisäksi venäläiset nimesivät tärkeimmiksi tapahtumiksi Brestin linnoituksen puolustuksen (5 %), Sevastopolin ja Odessan puolustuksen (4 %), Euroopan vapauttamisen (4 %) ja Rzhevin taistelun (2 %). Mutta venäläisten historiallinen muisto noiden vuosien tapahtumista ei ole vain muisto puna-armeijan sotilaiden saavutuksesta, jotka vaikuttivat ratkaisevasti natsi-Saksan ja sen liittolaisten asevoimien tappioon. Joka neljäs pani merkille Leningradin piirityksen - sitkeyden ja uskomattoman rohkeuden symbolin vihollisen kohtaamisessa (28%). Voitto natsi-Saksasta ja itse voitonpäivä 9. toukokuuta on nimetty vielä 16 prosentin toimesta. Venäläisille tärkeää on muisto hinnasta, jolla Neuvostoliiton kansa saavutti voiton (9%), kansojen ja keskitysleirien vankien kansanmurha (7%). Muiden suuren isänmaallisen sodan merkittävien tapahtumien joukossa.

 

Vihollisen tekemien rikosten muistamisesta sanottiin kysyttäessä seuraavaa:

 

Siviilien menetyksiä sotavuosina on vaikea arvioida lukumääräisesti ja mahdotonta ymmärtää ja ymmärtää. Yhdeksän kymmenestä venäläisestä (90 %) on kuullut natsien ja heidän rikoskumppaneidensa rikoksista siviiliväestöä vastaan Suuren isänmaallisen sodan aikana, ja sama moni sanoo, että on tärkeää säilyttää muisto näistä traagisista tapahtumista (89 %). Mitä vanhempia venäläiset ovat, sitä lähempänä tämä aihe on heitä: jos 18-24-vuotiaista 79 % tietää natsien ja heidän rikoskumppaneidensa rikoksista siviiliväestöä vastaan, niin yli 45-vuotiaiden ryhmässä luku on 94 %. Samaan aikaan joka viides 18-24-vuotias nuori ei tiedä mitään neuvostokansan kansanmurhasta (20 % vs. 6 % vanhemmassa ikäryhmässä), tässä ryhmässä on myös enemmän mielipiteitä siitä, että natsien ja heidän rikoskumppaneidensa rikosten muistoa ei tarvitse säilyttää tulevaisuudessa (15 % vs. 5 % 60+ -ryhmässä). Vähitellen, jokaisen uuden sukupolven myötä, muisto natsien ja heidän rikoskumppaneidensa rikoksista siviiliväestöä vastaan Suuren isänmaallisen sodan aikana.

Lienee odotettavissa, että uusimman sodan seuraukset sekä valtion valtavat panostukset sotaan ja maan militarisointiin aina pikkulapsia myöten tuottavat ennen pitkää tulosta myös niiden nuorten keskuudessa, joille sota vielä hiljattain oli vieras ja vastenmielinen asia.

On selvää, että sodan glorifiointi kuuluu nyt suuren Johtajan ykkösprioriteetteihin. ”Suuri isänmaallinen” on parasta mahdollista raaka-ainetta tähän työhön.