Pelastaako
Espanja vielä Euroopan?
Marcelo Gullo, Lepanto.
Cuando España salvó a Europa. Espasa 2025, 421 s.
Aurinkorannikon
kirjakaupoista voi tehdä yllättäviä kirjalöytöjä, jollaisia olisi turha etsiä
enempää Lontoosta, Berliinistä kuin Moskovastakaan, jos jälkimmäiseen nyt edes
pääsisi Suuren Španan eläessä.
Tämä kirja on
argentiinalaisen kirjoittajan kirjoittama ja Espanjassa ilmestynyt
espanjalaisille suunnattu historiateos, jossa kuvaukseen historian
tuhoisimmasta (ja myös tärkeimmästä?) meritaistelusta liitetään koko
muhamettilaisen maailman historiallisen ekspansiopyrkimysten kuvaus ja
viimeiseksi myös varoitus nykyajalle.
kirjan keskiössä
on Lepanton meritaistelu, jota olen hiljattain selostanut. en huomaa Gullon
tässä suhteessa poikkeavan yleislinjasta, jossa kyllä onkin klappia kahteen
suuntaan (vrt. Vihavainen:
Haun suuri lahtaus tulokset ).
Itse Lepanton
taisteluun en siis tässä enää sen enempää puutu, totean vain, että nykyään sen
strategista merkitystä on myös väheksytty, minkä kirjoittaja kiivaasti torjuu.
Hänen mielestään taistelussa ilmeni ennen muuta Espanjan sankaruus ja se oli
valtava ja ratkaiseva saavutus, jossa turkkilaisvaara torjuttiin.
Turkkilaisten
tarkoituksena, samoin kuin aikoinaan arabialaisten tarkoituksena oli alistaa
Eurooppa ja saattaa sen alkuasukkaat dhimmien asemaan. Soliman Suuri
esitti jopa tunnuksen ”Roomaan, Roomaan”! Pietarinkirkko oli tarkoitus muuttaa
moskeijaksi, samoin kuin Hagia Sofia oli jo muutettu.
Nykyiset
historioitsijat kehtaavat ylistää valloittajia siitä, etteivät ne pakottaneet
alamaisiaan vaihtamaan uskontoa, vaan antoivat näiden pitää henkensä.
Se tapahtui vain sillä hinnalla, että heistä
tuli paariakansaa, jonka täytyi kunnioittavasti osoittaa alemmuutensa joka ainoaa
muslimia kohtaan ja tyytyä tunnustamaan olevansa uskottomia koiria, joita sopii
potkia ja solvata.
Johdannossa
kirjoittaja kuvaa nykyistä historiankirjoitusta, jossa keskeisenä vaikuttaa endofobia,
oman historian ja oman arvokkuuden vastainen lähestymistapa. Meillähän on
totuttu käyttämään termiä oikofobia, mutta asia on sama. Sen sijaan,
että Espanjan maailmahistoriallinen rooli päästettäisiin oikeuksiinsa, länsimaista
ajattelua hallitsee ”musta myytti” (el mito negro), joka on anglosaksista perua
ja jossa Espanja on pahan valtakunta ja muslimimaailma on korkeassa arvossa.
Samaan aikaan
eurooppalaisten harjoittaman orjakaupan takia suoritetaan tänäänkin
katumusharjoutuksia, vaikka islamilainen maailma otti monin kerroin enemmän valkoisia
orjia, joitten kohtalo ei ollut sen parempi.
Suurin ryhmä
orjia tuli Venäjältä ja Ukrainasta, mutta miljoonia katolisia ja protestantteja
saatiin myös Länsi-Euroopasta, jonka kansaslaisia barbareskit
kaappasivat siihen saakka, kun Ranska valtasi Algerian vuonna 1830 (vrt. Vihavainen:
Haun jalot rosvot tulokset ).
Kirjoittaja on
itse argentiinalainen, mutta sanoo: ”Rio de la Platan ihmisenä ja Amerikan
espanjalaisena Espanja on yhtä paljon minun isänmaani kuin kenen tahansa Euroopan
espanjalaisen”.
Endofobia
sanoo, että Espanja on ongelma ja Eurooppa sen ratkaisu, mutta asia on juuri päinvastoin
ja kirjoittaja haluaa parantaa sitä amnesiaa, joka vaivaa mustan myytin
typerryttämiä aivoja ilmeisesti koko maailmassa tai ainakin koko Euroopassa,
myös Espanjassa.
Eurooppalaiset
ja pohjoisamerikkalaiset yliopistot ovat joutuneet postmodernien endofobien
käsiin, mutta latinalaisessa Amerikassa ei vielä näin ole. Sitä paitsi myös
Euroopassa on tietenkin vapaasti ajattelevia henkiä, Giovanni Sartori, Bernard
Lewis, Sandro Magister, Alfonso López Quintás ja Gustavo Bueno.
Katolisessa
kirjossa on kardinaaleja, jotka ymmärtävät tilanteen, muun muassa Kowdo Appiah
Turkson ja Robert Sarah. Läntiseen diskurssiin heillä kuitenkaan on tuskin
mitään vaikutusta. paaveista erityisesti Ratzinger eli Benediktus XVI oli
katastrofi. Johannes Paavali II eli Karol Wojtyla näyttää olleen valon
pilkahdus pimeässä.
Turkin
valtakunnan perilliset eivät kaihda sanoa avoimesti, että heidän tarkoituksensa
on valloittaa Eurooppa sisältä päin. Sen, mitä ei miekalla saatu aikaan,
tekevät naiset, jotka synnyttävät uusissa kotimaissaan paljon lapsia 4-5 poikaa,
kuten Erdogan on kehottanut. Algerian Houari Boumedienne kertoi nimenomaan,
että naisen kohtu on se ase, jolla islam kukistaa Euroopan.
Muslimimaailmassa
on tässä yhteydessä puhuttu myös avoimesti revanssista vanhoista tappioista,
kuten Poitiers’n taistelusta ja Andalusian katsovat musulmaanit yhä kuuluvan
heille.
Luvut
osoittavat, että Euroopan valloitus on vaoin ajan kysumys. Mikäli paine
etelästä jatkuu ja pohjoinen ottaa typerästi vastaan pyövelinsä, on lopputulos selvä
ja kiistaton. Miksi näin tehdään, on tämän asian suhteen toisarvoinen kysymys, historian
suunta on selvä.
Mutta sitä se
oli myös 1500-luvulla, kun Espanja ja Filip II nousi ratkaisemaan taistelun
Euroopan ja kristinuskon hyväksi ja sulttaanin laivasto tuhottiin Lepantossa. Tarvitaan
ihmettä, mutta se voi tapahtua. Espanja voi nytkin olla ratkaisu ongelmaan.
Asia saattaa
näyttää toivottomalta: Espanjakin kuukuu maihin, joissa syntyvyys on romahtanut
ja jonne muslimit saapuvat tyhjiötä täyttämään, vaikka tilanne Espanjassa on
vielä pohjoista Eurooppaa parempi.
Espanjalla on
kuitenkin yksi valtti: latinalainen Amerikka, jossa vallitsevat sama kieli,
kulttuuri ja uskonto. Sieltä tulee Espanjaan jo nytkin siirtolaisvirta ja se koostuu
siirtolaisista, jotka ovat samaa ainesta espanjalaisten kanssa.
Kirjoittajan
kotimaa, Argentiina on toki eurooppalaisin Latinalaisen Amerikan maa ja monien
muiden sen kansojen ihmisissä on runsaasti intiaanisekoitusta, mutta sitä kirjoittaja
ei pidä ongelmana. Tietääkseni monet espanjalaiset kyllä pitävät.
Yhtä kaikki tässä
kirjoittaja näkee toivon kipinän ja Espanjan maailmanhistoriallisen roolin
uuden mahdollisuuden. Ongelmana taitaa vain olla, ettei espanjalaisilla
itsellään ole enää kykyä ajatella nenäänsä pitemmälle enempää kuin muistaa historian
opetuksiakaan. He ovat jo ”hyviä” eurooppalaisia.
”Musta myytti” taitaa hallita myös
espanjalaista ajattelua, mistä en kuitenkaan ole varma. Joka tapauksessa Gullon
kirja antaa aavistuksen siitä, että latinalaisessa Amerikassa asiat voisivat
olla toisin. Yhdysvallat on siellä se suuri saatana, joka tarjoaa tuota
myyttiä, mutta jonka patriootit luontevasti torjuvat.
Latinalaisessa
Amerikassa myös katolisuus on yhä voimissaan ja sikäläinen arvomaailma poikkeaa
suuresti Euroopan katolisten arvoista, kuten World Wide Surveyn tutkimukset
osoittavat (vrt. Vihavainen:
Haun wvs tulokset).
Uusi ”turkkilaisvaara”
on kuitenkin niin massiivinen, että Espanjasta tuskin on tulvan patoajaksi. Uuden
Lepanton mahdollisuutta ei ole, koska nyt ei tunkeuduta asein, vaan tullaan
parhaassa tapauksessa junalla ja paikalliset asevelvolliset auttavat kantamaan
uusien kunnakansalaisten laukkuja.
Endofobia
tai oikofobia on se avainsana, jonka vallassa niin älymystö kuin suuri
yleisö ovat ja niiden herääminen tästä sairaudesta näyttää olevan työn tuskan
takana. Palavat autot ja paukkuvat käsikranaatit eivät vielä herätä.
Sitten, kun
sharia-lakiin alistumista vaaditaan myös kanta-asukkailta, alkaa kahleiden kalina,
joka ehkä herättää ajattelmaan asioita uudesta näkökulmasta.
Mitäpä tähän
sanomaan. Ehkäpä vain sen, että kun jouluaattona taas laulamme Luhterin virren,
”Jumala ompi linnamme”, koettakaamme muistaa, missä historiallisessa
tilanteessa se luotiin.
Turkkilaisvaarastahan
silloin puhuttiin eivätkä postmodernit historiantulkinnat vielä tarjonneet
lohtuaan.
No, mikään ei ole muuttunut, kuten Vihavainen tuossa toteaakin. Merivoimat vaihtuvat mutta voimankäyttö säilyy.
VastaaPoistaKivikaudella alistettiin yhteisöjä. Assyyrit nöyryyttivät Babylonian alleen, kunnes tilalle tulivat skyytit.
Egypti käytti valtaansa oman aikansa, kunnes lopulta siitä tuli, Aleksanteri Suuren - ja monien mutkien kautta - Rooman provinssi. Brutaalit nuijasodat jne, yms.
Ensimmäinen ja toinen rähinä: Madonlukuja saksalle tuottivat heikkenevät ilmavoimat, sekä meritappiot, taloudelliset blokit yms. Merivaltio Iso-Britannia upotti mm. Tirpitzin ja Bismarkin. Edelllinen tuhottiin Tallboy pommein vuonossa ja jälkimmäinen HMS Dorsetshiren torpedoin.
Saksa oli tuolloin sosiaalisesti heikosti kehittynyt (luotettiin sosiaaliseen kovuuteen ja sosiaaliseen kovuuteen), mutta oli teknistä huippua.
Korean ja Vietnamin sodat, musulmaanien pullistelut, diktaattori putinin vallanhimo, vaikka "suuren isänmaallisen sodan edellytyksiä ei ole" etc, etc. Kaikki ennallaan, mikään ei ole muuttunut....
Enpä väittäisi. Ei ennen yhtä helposti muuttoliikkeellä ja synnyttämisellä valloitettu.
PoistaKyllä noinkin, mutta hitaasti sitä on menty ennenkin (kansainvaellusaika). Ja, tarkoitus on ollut edulliseksi koettavan päämäärän saavuttaminen.
PoistaJos valtatilanne on tulijalle edullinen, sitä sovelletaan patriarkaalisella siivottomuudella.
On tapahtunut pysyvää muutosta: atomipommit. Tiukassa paikassa ydinasevaltiot voivat pysäyttää minkä tahansa hyökkäyksen.
PoistaMyös taktilliset asiat ovat hankaloituneet, droonien ja tiedusteluvehkeitten takia.
Insinöörit maailmaa muuttavat, eivät imaamit.
Maahanmuuttoasiat ovat toistaiseksi korruptioniekkain käsissä.
Lisättäköön vielä: A Koestler kirjoitti aikoinaan: "Historia on
Poistaa priori moraalitonta; siltä puuttuu omatunto.....On kuitenkin olemassa, inhimillinen, metafyysinen ilotalo".
Äärimerkkejä: mm. hitler ja stalin selitetään tavallaan ja esim. Dostojevski jne. päinvastaisella tavalla....
Ei pommeilla maahanmuuttoa lopeteta.
Poista"atomipommit. Tiukassa paikassa ydinasevaltiot voivat pysäyttää minkä tahansa hyökkäyksen....Insinöörit maailmaa muuttavat, eivät imaamit."
PoistaEi siinä atomipommit ja droonit auta, jos ei ole kanttia käyttää niitä "viattomia" naisia ja lapsia sekä aseettomia nuoria miehiä vastaan.
On pieniä, taktisia ydinkranaatteja, joilla voi posauttaa rajallisia sotilaskohteita. Ydinaseen käyttö ei ole hiroshiimameininkiä nykyään. Pari posautusta rintamalla tuskin johtaa suursotaan, mutta rauhoittaa hyökkääjän, kun koko rykmentin kamat pöllähtää.
PoistaJoten Ukrainasota ei lopu vastoin venäjän tahtoa. Diili täytynee tehä.
Maahanmuutto Suomeen johtuu eduskunnasta, ei väestöpaineesta. Muutaman vetovoimatekijän poistaminen lakimuutoksilla lopettaisi invaasion lähes kokonaan.
Jospa nyt lähdettäisiin siitä, ettei tämä nykyinen invaasio ole missään suhteessa sotilaallista. Valta ei kasva kiväärin piipuista, vaan naisen lantiosta, kuten jo Keijo Korhonen totesi.
Poista"Johdannossa kirjoittaja kuvaa nykyistä historiankirjoitusta, jossa keskeisenä vaikuttaa endofobia, oman historian ja oman arvokkuuden vastainen lähestymistapa. Meillähän on totuttu käyttämään termiä oikofobia, mutta asia on sama. Sen sijaan, että Espanjan maailmahistoriallinen rooli päästettäisiin oikeuksiinsa, länsimaista ajattelua hallitsee ”musta myytti” (el mito negro), joka on anglosaksista perua ja jossa Espanja on pahan valtakunta ja muslimimaailma on korkeassa arvossa."
VastaaPoista"Endofobia tai oikofobia on se avainsana, jonka vallassa niin älymystö kuin suuri yleisö ovat ja niiden herääminen tästä sairaudesta näyttää olevan työn tuskan takana. Palavat autot ja paukkuvat käsikranaatit eivät vielä herätä."
Tuohon kannattaa lisätä vielä kolmaskin rinnakkaiskäsite eli ksenofilia, kaikkinaisen Toiseuden yhtä kritiikitön kuin itsekritiikitönkin liputtaminen. Johonka liittyvä hyväuskoisuus ja naiivius kautta muu itsepetos voikin sitten saada aivan uskomattomia ja, muotitermiä käyttääkseni, pöyristyttäviä ilmenemismuotoja, ja jolle näyttää olevan varsinkin ns. intellektuelleina itseään aka vertaisryhmäänsä pitävien keskuudessa loputon kysyntä. Jotain (epä)älyllistä turhamaisuutta ja pätemistarvetta kai se sitten niin kovin imartelee ja inspiroi. Joten eipä ihmekään, että niin Aatu-vainaa kuin Lenin-setäkin suhtautuivat tuon lajityypin intelligentsiaan huomattavan pilkallisesti (mitä toki monetkaan ns. intellektuellit ja wanna-be:t eivät itse edes tajunneet, mikä toki sopii hyvin taudinkuvaan sekin).
Ja mitä tuohon "mustaan myyttiin" tulee, niin britithän ovat olleet kautta aikojen huomattavan tehokkaita kulloistenkin vastustajiensa kompromettoinnissa (kääpiö Napoleon, Aatun puuttuva kives, jne) mikä usein vieläpä esitetään niin taiten, että puutteellisista lähdekritiikkitaidoista kärsivää viedään helposti kuin litran mittaa. Taustalla oleva viekas poliittinen tarkoitushakuisuus jää tässä useinkin huomaamatta.
-J.Edgar-
"Endofobia tai oikofobia on se avainsana, jonka vallassa niin älymystö kuin suuri yleisö ovat ja niiden herääminen tästä sairaudesta näyttää olevan työn tuskan takana. "
VastaaPoistaVaan milläpä herätät Euroopan kansat, jotka HALUAVAT alistua ja kuolla: ei juurisyy ole endofobia tai oikofobia vaan oman kulttuurin elinvoiman kuoleminen, ensiksi mainittu on vain oire - vai lieneekö saman asian kääntöpuoli.
Samaahan se on.
PoistaTätä kirjoittaessa Radio 1:n uutispodcastissa kerrottiin saamelaisia koskevan totuuskomission raportista: siinä taas suomalaiset tulevat pokkuroimaan perspektiivittömän alkuperäiskansanryhmän kärsimien "vääryksien" edessä.
VastaaPoistaOlisi pitänyt jättää se porukkaa asumaan kota asunnoissaan ja olla raastamatta kouluun ja suomea oppimaan. Nyt kukoistaisi aito ekologinen onni ja oikeus.
PoistaSuomessa on säädetty laki 1923 uskonnonvapaudesta. Se koskee islamia, mutta myös kristinuskoa, tai ylipäätään uskoa, valtion lainsäädännön yli ei voi kulkea.
VastaaPoistaPaljolla lainsäätämisellä ei ole loppua. Niitä voidaan aina säätää uusia ja myös säädetään tarpeen mukaan.
PoistaVihavainen, oletko lukenut siitä Suomessakin esillä olleesta Venäjän doktriinista? Eli että kun Eurooppa muuttuu afrikkalaisten ja lähi-idän ihmisten mantereeksi, niin Venäjästä tulisi viimeinen kristillisten arvojen valtio Euroopassa? Ja että tuolloin ainakin itä-Euroopan maille annettaisiin mahdollisuus olla osa Venäjää länsi-Euroopan sijaan, jos länsi-Eurooppa ei pärjäisi evoluution tiellä.
VastaaPoistaMitä mieltä olet tuosta teorista/aseettoman sodankäynnin strategiasta?
Ottaen huomioon Venäjälle suuntautuvan muslimimuuton, ei asia kovin vakuuttavalta kuulosta.
Poista