Herkuttelun merkitys

 

Lupa mässätä

 

Se pian itsens turmelee,

ken vatsaansa vain palvelee

Näin meitä ylönsyöminen

ja ylöllinen juominen

saa petoin vertaiseksi

Se ruumiin voiman murtaapi

ja sieluraukan sortaapi

ijäti vaivaiseksi

Se turmeleepi tuntomme

ja sokaiseepi järkemme

Kuljetteleepi meitä

synkeitä synnin teitä

 

Tuo teksti voisi olla minkä tahansa modernin elämäntapaoppaan sanomaa, jos tyyliä vähän muutettaisiin. Vegaanien lahko esimerkiksi on tuomittu kärsimään loputtomasti pelkästä heinän syönnistä, ilman ainoatakaan armon päivää kurjassa elämässään.

Ilmastonmuutoksen ja toisten eläinlajien kärsimyksen aiheuttajille ei tietenkään ole eikä voi olla anteeksiantoa eikä armahduksen päivää. Miksi olisi?

Ennen kuitenkin oli toisin. Ylensyöminen eli mässäys on toki myös ennen ollut yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja siis verrattavissa ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen ahneuteen ja himoon.

Kuten vanhan virsikirjan teksti osoittaa, sekin toi päälleen rangaistuksen jo tässä elämässä ja myöhemmin oli tiettävästi luvassa vain löylyä lisää. Mässäys, kuten muukin synti oli kurjan ihmisen holtittomuutta, joka vietteli hänet tekemään sellaista, joka ennen pitkää kostautui. Ihminen muuttui raunioksi antautuessaan halujensa kuljeteltavaksi.

Danten helvetissä tuulet riepottelivat loputtomasti himojensa orjia, jotka nyt saivat nautinnon sijasta kokea vain kärsimystä.

Raja mässäyksen ja hyväksyttävän nautinnon välillä on kiinnostava kysymys. Voiko jälkimmäistä oikeastaan edes olla olemassa? Bertrand Russell piti vielä ennen sotia tarpeellisena puolustaa pöydän nautintoja sillä, että vasta ruuan herkullisuus aiheutti riittävää syljen ja siis pepsiinientsyymin eritystä, jota tarvittiin ruuan kunnolliseen sulamiseen. Nautinto oli siis hyvä ja tarpeellinen asia sinänsä.

Tämä ei ole ollut itsestäänselvyys meilläkään. Muistan vielä, miten suuren närkästyksen ja jopa pöyristymisen aiheutti joissakin se, ettei ksylitoli eli koivusokeri ollutkaan vaarallista hampaille, vaan päinvastoin hyödyllistä, vaikka olikin makeaa ja siis nautittavaa.

Eipä se sitä paitsi kemiallisesti ollut edes sokeria, vaan -kauhistus- alkoholia. Muistan, että yleisönosastossa ilmaistiin syvä paheksuminen asian johdosta. Luulen että paheksujat odottivat koston seuraavan viimeistään tulevassa elämässä.

Pidättäytyminen nautinnosta on ollut hurskaiden ihmisten tavoitteena kautta kristillisen ajan. Koska meidän, syntisten ihmisten oli aina muistaminen Kristuksen kärsimystä, joka oli meidän syntiemme seurausta, emme saaneet ainakaan perjantaisin mässätä liharuualla

Vastaavasti nykyään ajatellaan, että rietas ahneutemme on vetänyt päällemme ilmastonmuutoksen ja panee ihmiskunnan ennen pitkää käristymään tulisessa pätsissä.

Ennen ristiinnaulitsemisen ja sen jälkeisen ylösnousemuksen muistojuhlaa meidän piti entisen näkemyksen mukaan paastota viikkotolkulla.

Mutta sitten pääsiäisenä sai ja piti mässätä sitäkin reilummin, koska se tapahtui ylösnousemuksen ja syntiemme lunastamisen aiheuttaman riemun kunniaksi. Mitäpä hyötyä syntien lunastamisesta olisi oikeastaan edes ollut, ellei niitä sitten tehtäisi?

Uskon, että joulumässäyksessä on sama perusidea. Syksyllä toki oli jo vietetty kekriä ja tehty syysteurastukset, syntiä kaikki tyynni, mutta vasta jouluna sai viimein syödä ja juoda rajattomasti ilman syntiä.

 Eihän Jeesuksen syntymän johdosta iloitseminen voinut mitenkään olla tuomittavaa ja niinpä jokainen, jolla oli mahdollisuus, valmistautui juhlimaan sitä ylellisesti. Sitä varten säästettiin koko syksy parhaita herkkuja.

Ainakin etelämpänä Euroopassa joulu kantoi sitä paitsi saturnalia-juhlan perinnettä, jolloin kaikki käännettiin päälaelleen: orjat esiintyivät herroina ja herrat orjina, se muistutti idealtaan karnevaalia sellaisena kuin se kristillisellä ajalla muodostui. Synti olikin hyvettä.

Joulun mässäys oli todellakin poikkeuksellinen tapahtuma. Silloin oli lupa nauttia niin paljon kuin kykeni. Ruoka oli koko ajan pöydässä ja yölläkin syötiin. Kaiken kruunasi rasvainen sika, joka oli kypsytetty syntisen herkulliseksi (ks. Vihavainen: Haun ystävämme sika tulokset ).

Kallista riisiäkin pantiin puuroon, vaikka paljon edullisempaa kotimaista viljaa olisi ollut käytettävissä. Teuvo Pakkalalla on liikuttava tarina tytöstä, joka uskoi aiheuttaneensa perheelleen kauhean onnettomuuden sillä, että söi ja syntisesti himoitsi kallista riisipuuroa.

Mutta silloin ei tainnut ollakaan joulu. Jouluna kristityt saavat perinnäisen käsityksen mukaan mässätä minkä voivat ja juuri siksi joulu oli aivan erityinen juhla, joka täysin poikkesi arjesta.

Me, jotka nautiskelemme ruuasta jopa joka päivä, olemme jo kadottaneet ymmärryksen siitä, mikä merkitys oli joulupöydän ylenpalttisuudella.

Asian toinen puoli on, että monelle ei jouluna ole yhtään sen sallitumpaa nauttia ruuasta ja juomasta kuin kaikkina muinakin päivinä. Kukapa ei olisi ainakin kuullut synkkäkatseisesta vegaanista, joka vaatii myös joulupöytään heiniään ja kieltäytyy herkuista.

Hänen tragediansa on siinä, ettei hänelle ole olemassa Vapahtajan syntymää ja armahdusta edes yhtenä päivänä vuodessa. Sama katkera tunne siitä, että kinkku, riisipuuro ja maito ovat syöksemässä maapallon turmioon, synkentää häntä elämänsä loppuun saakka.

Vasta tuonilmaisiin siirtyminen merkitse hänelle vapahdusta ja lunastusta: taas väheni Gaian harteilla oleva taakka yhdellä. Iloitkaamme hänen kanssaan!