Huijarien
aika
Lautakunta määräsi(?) 10000 uhkasakon kaupungille ja suosittaa kaupunkia maksamaan
2500 ”hyvityksen” koulun oppilaalle ja 750euroa hänen huoltajalleen. Koulu oli
laiminlyönyt etukäteen ilmoittamisen tilaisuuksien ”uskonnollisesta sisällöstä,
niin että tilaisuudesta olisi ollut mahdollista poistua ”huomiota herättämättä
ja leimautumatta”.
”Mielensäpahoittajasta” on nykykulttuurissamme
kiinnostavasti tullut hahmo, jolla on kaksinainen merkitys. Toisaalta se liitetään
henkilöön, jolla on hullunkurisia ja perusteettomia syitä pahoittaa mieltään aivan
normaaleista nykyiseen elämänmenoon kuuluvista asioista. Hänelle on åakko
nautaa.
Toisaalta se liittyy myös henkilöön, joka
on mimosamaisen herkkä ja avuton ja saattaa vaikka itkeä pillittää mistä
tahansa asiasta. Vähintäänkin hän paheksuu kaikenlaista omista arvoistaan
poikkeavaa. Hänet on taas otettava äärimmäisen vakavasti ja hänen tunteidensa
suojelu ohjaa jopa valtiollisen tason suuria päätöksiä.
Tämän uhripääomaa hallitsevan henkilön
näennäinen avuttomuus ei kuitenkaan estä toimimasta tarmokkaasti silloin, kun
oletettua mielipahaa vaaditaan korvattavaksi rahallisesti.
Tämä on kovin outoa silloin, kun on
kysymyksessä maailmankatsomuksellinen asia. ehkäpä koko maailmankatsomus
tuollaisissa tapauksissa sitten rakentuukin nimenomaan rahan ympärille ja sen
arvot voidaan aina ilmaista myös rahamääräisesti?
Sakko on vanha rangaistus, jolla voitiin
hyvittää esimerkiksi jonkin henkilön toiseen henkilöön kohdistama pahoinpitely.
Sakkorahoja ei kuitenkaan saanut uhri, vaan kuningas, ne siis kuuluvay nykyään
valtiolle.
Tässä tapauksessa määrättiin joka
tapauksessa kärsimyskorvaus siitä, että mielensäpahoittaja oli kuullut virren ja
joululaulun, joissa kummassakaan ei muuten missään tapauksessa voida katsoa
esitettävän varsinaista uskonnollista ideologiaa, ainoastaan maínitaan
uskontoon liittyviä teemoja.
”Uhri” olisi tietenkin voinut välittömästi
poistua tuosta ”vaarallisesta tilasta” ja välttää ainakin lähes koko mielipahansa.
Ainakin se olisi poistuessa olisi jäänyt paljon pienemmäksi, mutta tämän siis
esti se, että asia olisi herättänyt huomiota ja poloinen uhri olisi saattanut ”leimautua”.
Tämän perusteella voimme objektiivisesti haarukoida
aiheutetun tuskan määrää. Mikäli virren kuunteleminen aiheutti sitä vähemmän,
kuin olisi aiheuttanut poistumisen aiheuttama ”huomion herättäminen” ja jopa ”leimautuminen”
(leimautuminen miksi? ateistiksi? onko se siis häpeällistä ja salattavaa?),
voidaan todeta asian kuuluvan kovin köykäiseen luokkaan, kuten yleinen elämänkokemus
toki kertookin.
On normaalin järjestäytyneen
yhteiskuntaelämän käytäntöjen vastaista, että joku alkaa nurkua kärsimyskorvauksia
siitä, ettei kehdannut poistua esityksestä, josta ei pitänyt. Yhteiskuntaelämä
tulee kerta kaikkiaan mahdottomaksi, jos tällaisiin vaatimuksiin suostutaan.
Koko kulttuurimme on täynnä uskonnollisia
ja vieläpä kristillisiä symboleja ja mikäli joku ei voi niitä kestää, ei hänen
paikkansa ole normaalien vapaiden kansalaisten keskuudessa, vaan jossakin
muualla. Missä, se pystynevät psykiatrian asiantuntijat ratkaisemaan.
En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi
aito loukkaantuminen ja mielipaha. Joka tapauksessa sellaisen korvaaminen
rahalla yhteiskunnan toimesta olisi absurdia.
Katson, että kyseessä on mitä ilmeisin
huijaus, jota ei tehdä vilpittömällä mielellä. Huijaus on myös laissa
määritelty rikollinen teko ja sellaisen yrittämisestäkin pitäisi rangaista.
Valitettavasti teon vilpillisyyttä on
vaikea varsinaisesti todistaa. Uhriutuva henkilö saattaa vaikerolda ja vaikka
pillahtaa itkuun, eikä kukaan voi ihan varmasti todistaa, että hän teeskentelee.
Joka
tapauksessa tuo yleisen elämänkokemuksen käsite, jota muutenkin on ainakin
ennen paljon käytetty oikeusistuimissa, olisi tässäkin otettava ohjenuoraksi.
Asian olisi oltava niin, että mielipahasta voi saada korvauksen vasta kun
kykenee sitovasti osoittamaan sekä todella kärsineensä asiasta, että
joutuneensa tahallisen vahingoittamisen kohteeksi.
Mikäli kärsimys johtuu jostakin täytin
normaalina pidettävästä asiasta, ei mitään korvauksia tietenkään le maksettava,
vaikka joku tuntisikin mielipahaa. Jos asiasta todella on vakavia seurauksia, on
henkilö ohjattava hoitoon eikä maksettava hänelle.
Kyseinen lautakunnan päätös ei ole vielä
juridisesti sitova. Kantelun tehnyt henkilö on kertonut vievänsä asian
oikeuteen, ellei rahoja ala kuulua.
On kiinnostavaa nähdä, miten kaupunki
asiaan suhtautuu. Kuten tunnetusta Päivi Räsäsen tapauksesta ilmeni, ei oikeuslaitoksenkaan
kaikkiin instansseihin voi sokeasti luottaa, mikäli edellytetään tuomioiden
perustuvan normaaliin terveeseen järkeen silloin, kun kyse on kristinuskosta.
Kyse on nyt jo laajaksi paisuneesta
ilmiöstä, jossa näemme länsimaisen kulttuurin yhden tukipylvään tuhoamiseen
pyrittävän vakain tuumin. Vilpittömän mielen ja yleisen elämänkokemuksen
sijasta on tarvittaessa kyhätty kokoon läpinäkyvän falskia brännvinsadvokatyriä
ja käännetty valtion rankaisukoneisto toimimaan koko vanhan kulttuurimme
jäänteidenkin tuhoamiseksi suorastaan rikoslain avulla.
Tässä ei ole enää kysymys ns. uskovaisista
ja heidän oikeuksistaan -joita täytyy myös olettaa olevan olemassa- vaan
hengeltään totalitaarisesta uuden normiston lanseeraamisesta jopa valtion
voimakeinoin.
"Katson, että kyseessä on mitä ilmeisin huijaus, jota ei tehdä vilpittömällä mielellä. Huijaus on myös laissa määritelty rikollinen teko ja sellaisen yrittämisestäkin pitäisi rangaista. ... Kyseinen lautakunnan päätös ei ole vielä juridisesti sitova. Kantelun tehnyt henkilö on kertonut vievänsä asian oikeuteen, ellei rahoja ala kuulua."
VastaaPoistaTuosta jo voi päätellä, että kyynisestä kiristys- ja rahastusyrityksestähän tuossa on kysymys. Ja mikäli juttu ns. menestyy, lisää samaa lajia on varmuudella luvassa, eli jonkinlaista ennakkotapausta ilmeisesti haetaan myös. No, samaan aikaan toisaalla koulutoimessa...
https://yrjoperskeles.blogspot.com/2026/05/espoolainen-nuoriso.html?m=1
-J.Edgar-
Espoon ehkä kannattaisi ensi keväänä viedä asia käräjille, selvyyden vuoksi. Suvirren (ilman varoitusta) puolestahan ovat jo perustuslakivaliokunta ja opetusministeri puhuneet.
PoistaAivan erinomainen kirjoitus. Tilanteeseen liittyy sekin ikävä ilmiö, että tässä näyttää kuin isä käyttäisi lastaan välineenä oman maailmankatsomuksensa ajamisessa. Ei kovin eettistä. Tasa-arvoneuvottelukunta suosituksineen pitäisi lakkauttaa terveen järjen nimissä.
VastaaPoistaTulkintavaihtoehdoista kumpikin, siis sekä loukkaantujan väite loukkaantumisen todellisuudesta ja totuudellisuudesta, että epäily määrätietoisesta uskonnon hyväksikäytöstä mahdollisimman mittavien rahallisten korvausten saamiseen, ovat toki tulkintina yhtä "mahdollisia", mikä kuitenkin kertoo nimenomaan siitä, että kysymyksessä on asia josta ei ole olemassa mitään yhtä pätevää kuvausta ja selitystä.
VastaaPoistaPaitsi että on. Jo sosiologiatieteen ensimmäinen varsinainen tutkimus, Durkheimin kartoitus itsemurhista, antoi ainoan oikean tulkintaraamin. Outoa on vain se, että ihmistieteisiin minkään yhteiskuntamme juristeristinen tai poliittinen instanssin ei tarvitse mitään perustaa tai ihmistiedollisesti perustella -- itse asiassa aivan päinvastoin. Niin juristeria kuin poliittiset ideologiat ovat jo lähtökuopissaan valmiit kuoppaamaan kaiken olemassa olevan ihmistiedon, vaikka sitten käytännössä käyttävät juurikin ihmistieteiden käsitteitä ikiomalla "maallistuneella" tavallaan, jota itsestään selvästi pitävät ja varmaan myös ihan vilpittömästi uskovat lakiteksteille kaikin puolin "puolueettomammaksi" ja enemmän "todellisuuskosketusta" omaavaksi kuin niiden lähtökohtana ollutta ihmistieteiden kieltä.
Elämme oudossa, täydellisen tekopyhässä ja käsitetiedon kannalta totaalisen harhaisessa maailmassa, jossa nimenomaan kriisiytyneen ajattelun ympyröissä käytetty kieli ja käsitteet ovat pelkkää sekaannusta, stiiknafuulaa. Yliyleistävät yleiskäsitteet noituvat kaikkien ymärryksen, mutta tragikoomista on, että juuri eniten maagista "valtaa" omaavat insituutiomme, siis politiikka ja oikeuslaitos, suojelevat oman kielimaailmansa reviirejä niin vahvojen pelko- ja paniikkireaktioiden avulla, ettei mitään yleistä tervehtymistä voi toivoakaan.
Ihminen on todellakin lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti yhteisolento, joka on olemassaolon taisteluissa selviytynyt ja säilynyt hengissä vain lauman sisäisen sosiaalisen sitovuuden ehdoilla -- niinpä edelleenkin tarvitsemme yhteisöjämme maagisesti sitovaa "valtaa", vaikka se sitten sisältäisikin ja toisi mukanaan maagisen käsitteistön, johon ihan olemuksellisesti myös totaalinen mielivalta kuuluu.
Meillä yksittäisillä yhteiskuntakriitikoilla ei nykyisenkaltaisessa, monikulttuuristumisen seurauksena väistämättä kriisiytyvässä ja koko laveudeltaan romahtavassa yhteisötodellisuudessa ole muuta mahdollisuuksia kuin kirjoitella käsitteellisen selkiintymiseen pyrkiviä tekstejämme, joista kuitenkaan tuskin tulee olemaan hyötyä yhteisön moraalin murenemista edes hillitsemään saati estämään.
Sosiologian ja syvyyspsykologian klassikot jäivät omaan arvoonsa, eikä niitä nyt ymmärretä edes akatemioissa. Uudella ajalla kehittynyt ihmistiedollinen ajattelumme taantuu poliittis-ideologisten "ismien" huomaan, ja itse asiassa nimenomaan "inhimillinen kehitys", jota esimerkiksi Fromm nimenomaan peräsi, on nyt falskin "kulttuurirelativismin" oikeuttamana saatu siirrettyä mielenmaisemista kokonaan horisontin taakse.
Täysin samaa mieltä, tuossa on esimerkki aikakautemme taistelevista jumalattomista! Mitä tuollaisille nillittäjille pitäisi tehdä lausumasta estää rikossyytteen pelko.
VastaaPoistaMuisto helsinkiläisestä koulusta. Erään oppilaan huoltaja oli joulun alla kertonut, että hänen lapsensa ei saa osallistua tonttujen piirtämiseen ja askartelemiseen. Niitä leikeltiin punaisesta paperista. Tuo yksi oppilas sai samanlaisen paperin ja kehotuksen askarrella siitä muuta, vaikka kukkia. Huoltaja raivostui totaalisesti, koska olihan hän kieltänyt jouluaskartelun ja punainen on joulun väri. Hengissä kuitenkin kaikki selvittiin. Puoli vuotta myöhemmin tuo huoltaja otti asian puheeksi ja sanoi pahoittelevansa, mutta kun hänellä oli juuri ollut avioero menossa. Opettajat ovat kyllä nykyisin jokseenkin turvattomia monella tapaa.
VastaaPoistaTimo: Kirjoitit just eikä melkein oikein! Aikamme on hullu,
VastaaPoistaUskokaa tai älkää mutta Teemu Laajasalo, Vihavainen myös, kirjoitti näin tyhjentävän hyvin asiasta:
VastaaPoista" 1700-luvun alusta saakka Suomessa laulettu virsi kohottaa ja yhdistää, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden kiihtymiselle. Tänä vuonna Suvivirsi on ollut virsikirjassa 325 vuotta.
Keskustelun syntyessä on helppo ajautua jakolinjoihin, ylenkatsoa toisen kokemusta ja tehdä yksinkertaistuksia, jotka loukkaavat puolin ja toisin. Sellaista on syytä välttää. Tärkeää on tunnistaa virren vastustajien kokemus ja samalla perinteiden säilymisestä huolissaan olevien tunnot.
Hienon yhteiskuntamme perustana on sekä negatiivinen että positiivinen uskonnonvapaus. Kenenkään ei ole pakko uskoa ja jokainen saa uskoa.
Yhteiskuntamme perustuu myös sivistysihanteelle, oman kulttuurin ymmärtämiselle, vaalimiselle ja rakentamiselle. Uskonnonvapauden ja sivistysihanteen yhteensovittamiseksi on harkittava, mikä on uskonnonharjoittamista ja mikä on yleissivistystä. Nämä tulee osata erottaa toisistaan.
Perustuslakivaliokuntamme on antanut tähän yksityiskohtaiset ja hyvät raamit. Ongelmia syntyy, jos koulun arjessa uskonnonharjoittamisen ala määritellään uudella tavalla. Jos sivistysihanteen toteuttaminen nähdään liian helposti uskonnonharjoittamiseksi, seuraa kolme ongelmaa.
Ensinnäkin tyhmennymme ja tyhjennymme. Kaikki, mikä on kristillistä ei ole uskonnonharjoittamista. Se, että elää vuotta 2026, viettää seitsemänpäiväistä viikkoa, iloitsee Turun vaakunasta tai saa tuplapalkkaa helatorstaina on taustaltaan kristillistä, mutta se ei ole uskonnonharjoittamista. Bachin passiot, Händelin oratoriot, Mozartin sielunmessut tai Suvivirsi ovat kristillisiä teoksia, mutta ei niiden kuunteleminen tai esittäminen ole uskonnonharjoittamista.
Toiseksi positiivisen uskonnonvapauden ala kapenee. Jos rehtori huomautuksen pelossa tai varmuuden vuoksi jättää erilaiset vierailut ja juhlat järjestämättä tai laulut laulamatta, voidaan kysyä, missä vaiheessa loukataan lapsen positiivista uskonnonvapautta.
Kolmanneksi syntyy uudenlaista ehdottomuutta, uskonnotonta fundamentalismia. Lapsen kasvuun kuuluu vieraanvaraisuus, mutta myös kyky oppia olemaan vieraana. Vieraana voi käydä kylässä paitsi fyysisesti myös toisen kulttuurissa. Uskonnoton ehdottomuus on samalaista kuin uskonnollinen ehdottomuus – ilotonta ja kaventavaa. Toisen perinnettä voi kunnioittaa ja siinä voi vierailla, vaikka siihen ei uskoisikaan tai pitäisi sitä vääränä.
Puhdasoppisuusvaatimus on erityisen hankala monikulttuuristuvassa maassamme. Jos Topeliuksen 1850-luvulla kirjoittamaan runoon perustuva Varpunen jouluaamuna -laulu altistaa uskonnolle, voi vähintään samansuuruisen altistuksen nähdä ruokarajoitteiden huomioonottamisessa, pukeutumisessa, korujen käytössä tai paaston julkisessa viettämisessä koulussa.
Voisimmeko kasvattaa lapsemme suvaitsevaisiksi ja samalla oman maansa kulttuurin juurista ylpeiksi? Antaisimmeko lastemme laittaa halloweenina velhohatun päähän, syödä iloisesti diwali-juhlan samosa-piirakkaa, viettää ramadania – ja myös vapaasti kuulla Lönnrotin, Runebergin, Topeliuksen ja Sibeliuksen musiikkia, ihastella kirkkorakennusten taidetta sekä kaikkea sitä musiikkia, joka on muokannut meidät sellaisiksi kuin olemme? "
Loukkaavat, joo. Koetetaan suvaita tätä länsimaissakin kulttuuria edes täällä...
Poista""Voisimmeko kasvattaa lapsemme suvaitsevaisiksi ja samalla oman maansa kulttuurin juurista ylpeiksi?""
PoistaEmme voi. Ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti yhteisöolento, joka on olemassaolon taisteluissa selviytynyt vain yhteisöinä. Siksi yhteisöominaisuudet, "kulttuurit", ovat kaikkein "perinnöllisintä" mitä saatamme nahkamme alla kantaa. Kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä, ja kielellis-kulttuuriset yhteisöt ovat ensisijainen ihmisyyden suojelukohde. Sateenkaari-ideologiat voivat olla aikamme kulttuurisen hajoamisen tuotteita, mikä selittää sateenkaarien oudon mustavalkoisuuden.
""Kenenkään ei ole pakko uskoa ja jokainen saa uskoa.""
Itse asiassa ei ole tajuntaa eikä tietoista "ajattelua" jossa ei jonkinmuotoista "uskontoa" ilmenisi. Kaikki uskonnot palautuvat jokaisen ihmisyksilön varhaisimmassa lapsuudessa vallitseviin kaikkiallisuuden ja kaikkivaltaisuuden tuntoihin -- eivätkä minkään kulttuurin mitkään aikalaisopilliset uskonnolliset tai ideologiset "totuudet" tätä yleisinhimillistä perustaa miksikään muuta. "Usko" ei ole valintakysymys, se ei ole välttämätöntä -- tarpeellista tai ei -- vaan väistämätöntä.
Tietysti olemme, ja varsinkin teologit ja teologisessa tiedekunnissa väitelleet relativismia tunnustavat filosofit ovat ihan erinomaisen taitavia käyttämään yleiskäsiteitä yliyleistävästi, jolloin juuri tuollaisia Laajasalon tapaan muotoiltuja näennäisen puhuttelevia fraaseja osataan muodostaa. Valitettavasti niillä ei ole mitään tekemistä reaalitodellisuudessa syntyvien ja veriseksikin äityvien ristiriitoen kanssa.
Juttu todennäköisesti latistuu aidan seipäistä puhumiseksi, suvivirsi päätetään sallia, mitä julistetaan suurena voittona, mutta kuin huomaamatta kaikki muu kristillinen jää kielletyksi.
VastaaPoistaTodellinen muutos kohdistuisi järjestelmään, joka tuottaa näitä ratkaisuja. Tällaiset tasa-arvolautakunnat ovat poliittisin perustein syntyneitä, tuottavat poliittisia päätöksiä ja ottavat mielellään vastaan kaiken vallan, mikä niille annetaan.