Pohjalta
И.В. Бестужев-Лада. Альтернативная цивилизация.
Москва, Владос 1998, 348 с.
(I.V.
Bestužev-Lada, Vaihtoehtoinen sivilisaatio)
Muistan hyvin sen elokuun iltapäivän, kun
osallistuin Osuuspankin edustuston järjestämille cocktail-kutsuille Pietarissa,
loistohotellissa Nevskin varrella.
Vuosi oli 1998 ja olin juuri muuttanut
Pietariin hoitamaan Suomen Pietarin-instituuttia, joka silloin sijaitsi
entisessä tehtailija San Gallin talossa Ligovski prospektilla, joka oli hieman
epämääräisessä maineessa Moskovan-aseman takana.
Osuuspankin tarjoukset olivat suussa sulavan
herkullisia, mutta vieraiden kasvoilta alkoi yhtäkkiä näkyä hätä ja järkytys ja
herkut alkoivat jäädä pöytiin koskemattomiksi. Rupla oli romahtanut ja valtio
ilmoittautunut maksukyvyttömäksi. Devalvaatio laukkasi ja vielä parin päivän
ajan se etsi kokoaan, asettaen ruplan arvon lähes neljännekseen entisestään (vrt. Экономический
кризис в России (1998) — Википедия ).
”Musta maanantai” oli tyrmäävä takaisku
Venäjän taloudelle, joka oli 1990-luvun hirveän alun jälkeen jo hieman
piristynyt. Itse asiassa se oli suuri piristysruiske kotimarkkinateollisuudelle,
joka valtasi nopeasti takaisin monia aloja ulkomaiselta kilpailulta. Mutta se
nähtiin vasta myöhemmin. Nyt huomattiin vain, että ulkomaine olut jäi kioskeihin
myymättä.
Meille ulkomaan valuuttaa saaville se
merkitsi roppakaupalla ilmaista rahaa. Instituutin budjetti oli vaatimaton,
mutta nyt kelpasi elellä ja vaikkapa käännättää ja julkaista merkittäviä
suomalaisia historiateoksia.
Kerran kuussa oli käytävä hakemassa
kahmalollinen seteleitä Dresdner Bankista, joka sijaitsi entisessä Saksan
suurlähetystössä Astoria-hotellia vastapäätä ja sillä sitten makseltiin
laskuja. Korttien käyttö oli olematonta.
Uusi talouskriisi näkyi myös heti kadulla.
Talon yhteinen tunkio sai vakituisia vieraita ja sieltä kaivettiin kaikki
palautuskelpoiset pullot ja ehkä jotakin syötävääkin. Instituutin vieressä
sijainneen leipätehtaan eteen syntyi vakituinen jono. Sieltä sai leipää pari
kopeekkaa halvemmalla kuin kaupasta.
Vuoden 1998 näkökulma ympäröivään
maailmaan oli Venäjällä lohduton. Entinen keskiluokka oli köyhtynyt surkeasti
ja työläiset saivat usein turhaan odottaa palkkaansa. Opettajat opettivat usein
ilman palkkaa. Sekatavarakaupan takapihalla juotiin nyt halvinta mahdollista
viinaa, joka usein oli myrkyllistä. Sitä sentään sai jokaisesta kioskista.
Igor Bestužev-Lada (1927-2015; Lada oli
kylä josta hän oli syntyisin) oli hyvin tunnettu aikansa futurologi, sosiologi
ja historioitsija, myös kansainvälisesti arvostettu. Kun luemme tätä hänen
populaaria, vuonna 1998 ilmestynyttä teostaan, meidän on syytä ymmärtää,
millaisessa maassa se oli kirjoitettu.
On sanottu, että perestroika ja Neuvostoliiton
romahdus antoivat venäläisille ja muillekin hajonneen valtion kansoille toivoa
paremmasta. Kaikki on suhteellista. Kyllä tie parempaan nimenomaan Venäjällä
kulki pahimman kautta.
Yleinen pessimismi ja sellainen
normittomuuden tila, jota sosiologit kutsuvat anomiaksi, oli ankaraa
todellisuutta. Nousuun päästiin yllättäen heti 2000-luvun akussa ja se vei
kansan suhteelliseen vaurauteen, mikä Venäjällä tapahtui itse asiassa ensi
kertaa. Mutta se oli jo Putinin aikaa.
Vuonna 1998 sekä Venäjän, että koko maailman
tilanne näytti hyvin pahalta, mikäli asioita tunsi. Suomen Nokia-hurma oli
poikkeus säännöstä. Suomen ja Venäjän välillä sanottiin olevan maailman korkein
elintasokuilu. Tämä oli osittain näköharhaa, joka ei huomioinut valuuttojen
ostovoimaa, mutta ei se ihan tyhjää puhetta ollut.
Bestužev-Lada kuvaa kammottavan
todentuntuisesti tuota kaupan takapihaa, joka jo edellä mainittiin ja ottaa sen esimeriksi sivilisaation
rappiosta jokapäiväisellä (bytovoj) tasolla. Se ilmensi rappiota konkreettisesti,
koko sen inhimillisessä syvyydessä, vaikka alkoholisteja venäläisistä oli
”vain” kymmenen prosesttia.
Toki heidän vaikutuksensa ympäristöön oli
otettava huomioon ja lisäksi toinen mokoma juoppoja, jotka eivät olleet
varsinaisesti riippuvaisia aineesta. Utopia oli muuttunut vastakohdakseen.
Mutta tämä oli vain yksi näkökulma asiaan,
Globaali katastrofi oli uhkaamassa
viidellä eri tavalla: energian suhteen, ekologisen ja demografisen tasapainon
menettämisen takia, ihmisen ja luonnon suhteen vääristymisen takia, joukkotuhoaseiden
takia sekä etenkin länsimaisen sivilisaation piirissä sen vallanneen
antikulttuurin takia.
Länsimaisen sivilisaation piiriin oli,
joskin erikoistapauksena, luettava myös Venäjä. Mitä muihin sivilisaatioihin
tulee, oli olemassa lisäksi myös kiinalainen, konfutselainen sivilisaatio,
kaakkois-aasialainen, eteläamerikkalainen ja afrikkalainen sivilisaatio.
Näillä kaikilla oli osittain omat
ongelmansa, mutta tietyt globaalit ongelmat olivat yhteisiä kaikille. En tässä
rupea enempää selostamaan, miten kirjoittaja ne kolme vuosikymmentä sitten
näki, totean vain, että esimerkiksi Kakkois-Aasian kehityksen hän katsoi
riippuvan siitä, saataisiinko väkiluvun kasvu siellä aisoihin. Kiinan suuri
kasvu antoi jo merkkejä itsestään ja sen jatkumista kirjoittaja ei epäillyt.
Tässä minua kiinnostavat nyt kulttuuri ja
sivilisaatio ja se kulttuurin rappion ja antikulttuurin käsite, jonka
kirjoittaja esittää.
Hänen mielestään länsimainen (oik. eurooppakeskeinen,
jevropotsentristskaja)siviisaatio , joka suuresti vaikuttaa koko maailmassa ja
jonka piiriin myös venäläinen kulttuuri on pääasiassa luettava, on rappeutunut
kaikilla tasoillaan ja se ilmenee sekä taiteiden että jokapäiväisen elämän
tasoilla.
Taiteissa huippu saavutettiin 1800-luvun
jälkipuoliskolla ja samaan aikaan ilmaantuivat myös rappion merkit, aluksi ranskalaisessa
runoudessa ja sen jälkeen muualla kirjallisuudessa, sitten pian maalaustaiteesa,
säveltaiteessa, teatterissa ja niin edelleen. Jokapäiväisen elämän kulttuuri
kulki samaa tietä.
Ehkäpä niin sanottu tiedon taso nousi
suurilla ihmismassoilla, mutta he jäivät oman rahvaankulttuurinsa kukuttajiksi,
joka erkani korkeakulttuurista. Jälkimmäinen taas jäi harvalukuisten
snobbailijoiden mahoksi harrastukseksi, tulkitsen omin sanoin.
Kulttuuria alkoi uhata antikulttuuri,
jonka tuotteet tunkeutuivat kaikkialle. Jugend-tyyliä seurasivat äkkiä kammottavat
laatikot ja Moskova on hyvä paikka tarkkailla sitä, millainen muutos oli: Riittää
kun mainitsee vastinparit Moskva-hotellin ja Inturistin, joista jälkimmäinen
nyt onkin purettu, samoin kuin voi verrata hehtaarihotelli Rossijaa ja Metropol-hotellia.
Kaikki kävi sangen äkkiä, eikä se tapahtunut
vain Venäjällä, kuten voimme puolestamme todistaa.
”Kultakausi” vaihtui niin kirjalllisuudessa,
kuin muuallakin ”hopekauteen” ja siitä nopeasti pronssikauteen ja rautakauteen...
Totaaliset sodat ja totalitarismi veivät kulttuuria alaspäin, vaikka sivumennen
sanoen voi huomauttaa, että vodkapullon kylkeenkin ikuistettu Moskva-hotelli rakennettiin vasta 30-luvulla. Pari vuoiskymmentä sitten
se rakennettiin uudelleen.
Aito kulttuuri sisälsi puhdistumisen,
katharsiksen elementin, kuten jo Aristoteles tiesi. Uusi, raakalaismainen
antikulttuuri sen sijaan pelaa antikatarsiksella. Se ei jalosta ihmistä, vaan
tuhoaa häntä henkisesti.
Sivumennen sanoen, ”rappiokulttuuria” vastaan
lähtivät taistelemaan yhtäläisellä innolla ja hyvin samaan tyyliin niin
natsismi, fasismi kuin stalinismikin. Boris Groys kertoo tarvittaessa yhtäläisyyksistä
tarkemmin.
Jotakuta ehkä kiinnostaa, että nuo ideologiat
myös pitivät esimerkiksi homoseksualismia yhtenä kapitalismista juontuvana rappion
merkkinä, kuten muun muassa Maksim Gorki esitti.
Sivilisaation rappio on epäilemättä
valtava prosessi, jonka kääntäminen toiseen suuntaan tuskin on yhden valtion
tai useammankaan mahdollisuuksien rajoissa. Silti siihen on kirjoittajan mielestä
syytä ryhtyä. On välttämätöntä saada luonnon ja ihmisen välille tasapaino,
suorittaa täydellinen aseidenriisunta ja pysäyttää väestönkasvu. Tärkeää on
myös pysäyttää antikulttuurin tuhoava hyöky.
Uhkaavaa vaaraa vastaan on taisteltava
myös voittamalla huumeiden, erityisesti siinä luvussa myös alkoholin,
muodistama, rappeuttava tekijä ja valtioiden hallinto on puhdistettava mafian
vaikutuksesta. Joukkotuhoaseiden joutuminen niiden käsiin olisi katastrofi…
Siviisaation rappio on pysäytettävä tai
muuten primitiivinen islamilainen hyökyaalto valtaa koko länsimaisen
sivilisaation, joka on jo alkanut mädäntyä elävältä. Myös islamilainen
sivilisaatio on lännen kannalta ”vaihtoehtoinen”, mutta siltä ei voi hyvää
odottaa, sillä se on luonteeltaan fasistisen verinen (fašistski-krovavaja).
Kirjassa maalattu apokalypsis ei ole
tarina, johon voi uskoa tai olla uskomatta, huomauttaa kirjoittaja. Siinä on
koottu yhteen tulevaisuutta koskevat tieteelliset tutkimukset, jotka kaikkien olisi
tunnettava.
Bestužev-Ladan mielestä nyt (1998) oli kypsynyt
aika uudelle Lutherille, jonka pitäisi perustaa uusi, vallitsevan sivilisaation
vastainen protestanttinen liike.
Koko ihmiskunta, niin kristityt,
muhamettilaiset, hindut, buddhalaiset ja kaikki muutkin hyvää tahtovat ihmiset
olisi nyt nostettava vastustamaan olemassa olevaa, mätänevää sivilisaatiota ja
taustelemaan vaihtoehtoisen sivilisaation puolesta, ”mielellään” ilman
terrorismia ja noitavainoja ja uusia utopioita, jollaisista 1900-luvulla
saatiin jo tarpeeksi kokemusta.
Siinäpä lyhyesti Bestuževin saarna, jonka
hän kirjoitti lähes kolme vuosikymmentä sitten. Nimimerkkiä ”Lada” hän oli
käyttänyt jo neuvostoaikana. Sanahan viittaa myös slaavilaiseen rakkauden- ja
hedelmällisyyden jumalattareen.
Terävä mies tuo Igor Vasiljevits B-L, päälle seitsemänkymppisenä luennoi impoeriumin taudinkuvat.
VastaaPoistaJärjestelmien romahdus voi olla uskomattoman nopea. Kun heinäkuussa 1992 kaverin kanssa ajoimme japanilaisvalmisteisella pickupilla (täynnä monenlaista tavaraa) Karjalan halki Petroskoihin merkittävin systeeminen havainto koitti jossain Suojärven tuolla puolen: metsätaipaleella äkkiä puomi ja sotilasvartiosto, osa nurmikolla loikoillen, osa paidattomana ja selvästi humalassa. Sitten joku, ilmeisesti vartioryhmän johtaja poimi maasta rynnäkkökiväärin ja heitti sen olalleen ja tuli auton viereen. Rullasin ikkunaa muutaman sentin auki ja tuijotin parikymppisen kaverin napaa. Kaveri pyysi pasportteja. Älä anna, parkaisi kaverini kauhistuneena. Mikäpäs auttoi, mutta kyllä hetken rullasi päässä nuoresta pitäen lukemani tarinat miten jotkut "katosivat tuntemattomiin". No, papereilla ja iisillä puheella selvittiin: ostin kahdellakympillä potin Napolenkonjakkia. - Taisimme olla hiljaisia poikia hetken aikaa, muutaman kilometrin päästä pysäytimme, kaveri otti napoleoniset neuvoa-antavat ja järkeilimme, että ei tämä mikään metsärosvojen pysäkki ollut vaan mitä ilmeisimmin Leningradin sotilaspiirin raja.
Tuosta blogin eläväisestä ajankuvauksestä ja Bestužev-Ladan kirjasta voi ymmärtää, mikä oli Putinin nousun taustalla. Se on sitten toinen juttu ovat olot Venäjällä 2026 paremmat...
VastaaPoista"Siviisaation rappio on pysäytettävä tai muuten primitiivinen islamilainen hyökyaalto valtaa koko länsimaisen sivilisaation, joka on jo alkanut mädäntyä elävältä. Myös islamilainen sivilisaatio on lännen kannalta ”vaihtoehtoinen”, mutta siltä ei voi hyvää odottaa, sillä se on luonteeltaan fasistisen verinen (fašistski-krovavaja)....
VastaaPoistaKoko ihmiskunta, niin kristityt, muhamettilaiset, hindut, buddhalaiset ja kaikki muutkin hyvää tahtovat ihmiset olisi nyt nostettava vastustamaan olemassa olevaa, mätänevää sivilisaatiota ja taustelemaan vaihtoehtoisen sivilisaation puolesta, ”mielellään” ilman terrorismia ja noitavainoja ja uusia utopioita, jollaisista 1900-luvulla saatiin jo tarpeeksi kokemusta."
Tuossa näen jonkun ristiriidan. Valitettavasti epäilen vahvasti sitä, voidaanko kuollut eurooppalainen sivilisaatio herättää henkiin. En myöskään usko, että taisteluvaiheessa "fasistisen verisen" islamilaisen kulttuurin nykytilasta voidaan vetää johtopäätöksiä siitä, mitä tuo kulttuuri olisi aikaa voittaen kukoistaessaan (vrt alkukristityt ja renessanssi). Kun lukee kuvauksia esim abbasidikaliffien hovista 900-luvulla, voi vain todeta, että elettiinpä ennenkin.
B-L arvelee, että silloin islam voisi muuttua jo muutamissa vuosikymmenissä. Pilvet on pilviä.
Poista