sunnuntai 7. kesäkuuta 2026

Maailmojen sota ja Räsänen

 

Vain askel, vai kokonainen salto mortale?

 

     Vanhan ranskalaisen sanonnan mukaan ylevästä naurettavaan on vain askel: Du sublime au ridicule il n’y a qu’un pas.

     Se, joka on taipuvainen venäläisen kirjallisen hahmon, Kozma Prutkovin tavoin näkemään tämän konkreettisen maailmamme ennen muuta vain todellisten abstraktien käsitteiden vajavaisena toteutumana, ottaa tuon askeleen todennäköisesti rohkeammin kuin konkreettista todellisuutta kunnioittavat ihmiset, joita myös tervejärkisiksi sanotaan.

     Kanava-lehdessä, jonne muuten huomaan kirjoittaneeni kolumneja pian jo neljännesvuosisadan ajan, kirjoitin tämän vuoden kolmannessa numerossa hieman niistä reaktioista, joita tuo surullisen kuuluisa Päivi Räsäsen oikeusjuttu ja sen saama ratkaisu maailmalla herättivät.

     Kuten voi arvata, moiselle rikoslain käyttämiselle istuvan parlamentaarikon rankaisemiseksi ajankohtaisen yhteiskuntapoliittisen puheenvuoronsa johdosta, ei näytä heruneen ymmärrystä miltään suunnalta.

     Kun kansanedustaja, joka on saanut valtuutuksensa kansalta, käyttää puheenvuoron, jossa hän ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, tässä tapauksessa kirkon ja yhteiskunnan suhtautumiseen homoavioliittoihin, täytyy olettaa, ettei häntä saa asiasta rangaista.

     Tämän kontekstin on ymmärrettävä olevan oikeusvaltiossa määräävänä, mikäli liberaalin demokratian kaikkein perustavimpia periaatteita kunnioitetaan ja tämä on maailmalla yleisesti ymmärretty. Poliitikon oikeus esittää myös valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä on demokratiassa pyhä.

     Tämän oikeuden täytyy koskea myös sellaisia perinteisiä näkemyksiä, joita on sittemmin haluttu korvata uusilla, tieteelliseen tutkimukseen vedoten. Esimerkiksi Neuvostoliitossa tätä periaatetta ei tietenkään noudatettu, vaan muun muassa lysenkolaisesta biologian tulkinnasta poikkeavia näkemyksiä käsiteltiin rikoksina.

     Politiikka ei kuitenkaan ole tiedettä eikä oikeuslaitos ole tieteellinen auktoriteetti. Politiikassa asetetaan vastakkain yhteiskunnalliset näkemykset, joilla on parempia tai huonompia perusteita. Olennaista on, että niitä on saatava vapaasti esittää.

     Kun Suomessa nyt Päivi Räsänen tuomittiin sellaisen näkemyksen esittämisestä, jota eräät tuomioistuinlaitoksessa toimivat henkilöt vastustivat, ruvettiin häntä vastaan ajamaan syytteitä rikoslakiin tulleen uuden pykälän mukaan ja saatiin kuin saatiinkin yli kymmenen vuoden määrätietoisen työskentelyn ansiosta pienimmällä mahdollisella enemmistöllä aikaan langettava tuomio.

     Sitä perusteltiin ”sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” käsittelevällä rikoslain pykälän sillä kohdalla, jossa puhuttiin ”kiihottamisesta” kansanryhmää vastaan.

     Kun kyseisen pykälän rikkomisen tulkittiin tapahtuneen siten, että homoseksuaalisuutta nimitettiin ”poikkeavuudeksi” ja ”kehityshäiriöksi”, ei liene kummallista, että asiaa nimitettiin Washington Postin tavoin ”farssiksi”. Tässä oli maamme oikeuslaitos jo ottanut kunnon loikan ylevyyden ja naurettavuuden rajan yli.

     Sen sijaan, että asiaa pidettäisiin nolona, pienen juristityhmän aikaansaamana lipsahduksena, jonka ei vielä välttämättä tarvitse leimata koko oikeuslaitostamme, on ilmennyt suoranaista halua demonstroida ratkaisun erinomaisuutta ja ylistää sen aikaansaamiseen käytettyjä metodeja.

     Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkonen kieltäytyy näkemästä asiassa sen enempää mielivaltaista oikeuden loukkausta kuin komiikkaakaan. Hän on julkaissut Kanavassa (1/2026) keskustelupuheenvuoron otsikolla ”Räsäsen oikeusjutun konteksti”.

     Kas näin hän laskettelee: ”Korkein oikeus teki erittäin huolellista työtä ja arvioi tapauksen tosiasioita avoinesti argumentoiden, epävarmuuksia esiin nostaen, sanalla sanoen monipuolisesti. Tästä sen onkin saanut aiheellisesti kiitosta alan johtavilta suomalaisilta rikosoikeuden ja julkisoikeuden tutkijoilta. Juuri vaikeissa tulkintaratkaisuissa korostuu argumentaation, pitävien perustelujen, merkitys.”

     Pitäähän se paikkansa, että monenlaista käsitteiden vääntelyä ja kääntelyä tehtiin kymmenien sivujen verran ja että hymistelyä on keskinäisen kehumisen kerhossa tosiaankin esitetty.

     Kuitenkin koko asian lopputulos on, että kansanedustajaa on nyt sitten rangaistu perinteisesti aivan normaalina pidettävän poliittisen mielipiteensä esittämisestä aivan normaalein, hillityin sanankääntein. Tämä on saatu aikaan peräti ”sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” koskevaan lainkohtaan tukeutumalla.

     Tämä on se konteksti, jossa asioita on tarkasteltava silloin, kun kunnioitetaan liberaalissa yhteiskunnassa vallitsevia perusoikeuksia. Kun kansalta valtuutuksensa saaneen poliitikon oikeutta esittää mielipiteensä loukataan, mennään jo sellaisen rajan yli, joka ei vain erota ylevää naurettavasta, vaan myös vapaan yhteiskunnan totalitaarisesta.

     Kekkonen rakentelee asioille omaa kontekstiaan, jossa myös allekirjoittaneen vähäpätöinen persoona sijoitetaan osaksi maailmanlaajuista, jylhää taistelua demokraattisen oikeusvaltion ja autoritaarisen oikeistopopulismin välillä. Ei tarvinne erikseen todeta, mihin meikäläinen tässä sijoitetaan ja mihin taas ne kolme urhoollista tuomaria, jotka ovat olleet hyvien voimien eturintamassa, joka omia kollegojaankin vastaan.

     Tämä on varsin huikeaa ja omalla tavallaan sangen kiinnostavaakin mielikuvituksen lentoa, jonka luettuaan jää vain ihmettelemään, mihin Kekkosen kontekstissa sijoitetaan ne kahdeksan Suomen oikeuslaitoksen tuomaria, jotka kannattivat Räsästä vastaan esitetyn syytteen hylkäämistä.

     Ovatko he siis ”Räsäsen hengenheimolaisten” tavoin ”valmiita murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita ideologisista syistä”?

     Siihen asti, kunnes toisin todistetaan, minun nb pakko uskoa Kekkosen tätä tarkoittavan.

     Kyllähän nämä tällaiset ajatusloikat naurattavat, mutta olisi kovin kevytmielistä olla näkemättä, että sillä, minkä helposti vain pyyhkäisee pois mielestään ja kuittaa pelkkänä typeryytenä, voi olla hyvinkin suuriperiaatteellinen merkitys.

      Pikku sakkojen tuomitsemista pienimmällä mahdollisella enemmistöllä ei välttämättä kannata pitää vain merkityksettömänä ja detaljeihin kohdistuvana brännvinsadvokatyrinä.

     Kun asiat asetetaan kontekstiinsa, niiden periaatteellinen merkitys paljastuu. Se, mikä näyttää vain höpsöltä lausahdukselta ja sen herättämältä koomiselta vuorten synnytykseltä, voi olla tuloksena enemmän kuin se kuuluisa naurettava hiiri. Pieni askel muutamalta juristilta voi olla suuri askel koko kansakunnalle ja sen poliittiselle vapaudelle.

     

40 kommenttia:

  1. Erinomainen teksti.

    Mahtavaa, että tämmöisiäkin vielä tässä maassa saa julkaista.

    Mutta kuinka kauan?

    VastaaPoista
  2. Terhomatti Hämeenkorpi7. kesäkuuta 2026 klo 8.29

    Loistava kommentti loistavassa blogissasi, Timo !

    VastaaPoista
  3. Iso-Kekkosen aikoihin sananvapaus muokkaantui ulkoisen uhkan alla, jota Urkki kapellimestaroi härskin politiikon taidolla. Ylilyöntejä tietysti sattui, mutta enimmäkseen ns, perässähiihtäjien ansiosta. Tervejärkinen kansanosa kuitenkin tajusi realiteetit ja niillä mentiin. Lopputulos oli hyvä. Nyt ongelmamme on sisäinen uhka, koska tällaiset pikkukekkoset ovat päässeet päässeet saastuttamaan yhteiskunnan kaikki organisaatiot. Fasismia pukkaa.

    VastaaPoista
  4. Osoittakaa minulle yksikin suomalainen konservatiivisesti ajatteleva rikosoikeuden professori 1970-luvulta lähtien, niin laitan seinään ruksin!

    VastaaPoista
  5. Pakko palata vielä tuohon professori Kekkosen logiikkaan ja löydökseen siitä, että Räsäsen tapausta käsitelleistä 11 tuomarista kahdeksan oli Vihavaisen kanssa ”valmiita murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita ideologisista syistä”. Ja vain kolme noista 11 tuomarista edusti enää oikeaa mielipidettä asiassa.

    Tämä on äärimmäisen hälyyttävää! Jos oikeuslaitoksemme on jo noin turmeltunut, on syytä aloittaa voimakkaat ja säälimättömät puhdistukset siellä parhaaseen neuvostotyylliin.

    Heti nuo kahdeksen väärin ajattelevaa tuomaria Siperiaan kivilouhoksille ja tarkka syyni kaikille muille, jotta homma pysyy edes jotenkin hanskassa ja ideologisesti terveellä pohjalla.

    Alas on vajottu.

    VastaaPoista
  6. Jo Neuvostoliiton NKVD:llä oli aikanaan motto:"Antakaa ihminen, kyllä syy löytyy."

    VastaaPoista
  7. Bravissimo! On hyvä tosiaan huomata, että typeryspäätös oli loppusaldoltaan vähemmistön kannattama, mikä viittaa siihen että ehkä on kansakunnan tervehtymisen toivonpilkahduksia tai että eliitti/eliten ei ihan kaikkea varallisuutta ja päätäntävaltaa kehtaa että uskalla sittenkään varastaa. Onhan niillä varkaillakin "kunniansa". Mutta paskat niistä, nyt vielä hävittiin, mutta ne sai pyrrhöksen voiton, lykkyä tykönsä

    VastaaPoista
  8. Kanava katosi jo toista vuotta sitten kaikista kirjastoista joissa käyn, luulin että koko lehti lopetettiin. Tämä oli minulle uutinen että se on edelleen olemassa. Ehkä Attendot tilaavat sitä?

    VastaaPoista
  9. "Sitä perusteltiin 'sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia' käsittelevällä rikoslain pykälän sillä kohdalla, jossa puhuttiin 'kiihottamisesta' kansanryhmää vastaan."

    Kyse ei ollut muuten pykälästä vaan rikoslain luvusta. Rikoslaki on nyt vaan on teknisesti järjestetty oikeushyvien mukaan, esimerkiksi 21 luvun alussa on murha ja lopussa esimerkiksi ruumiinvamman tuottamus tai vaaran aiheuttaminen, sakkojuttuja.

    Mikä ihme tässä on vaikea käsittää ja ennenkaikkea hyväksyä:

    Sekä tavallinen mummo Pihtiputaalta että kansanedustaja Päivi Räsänen saa vapaasti siteerata Raamattuaan ja tulkita sitä omalla tavallaan sekä sanoa että homous on synti. Ei rikosta.Jos Räsänen olisi tuossakin pamfletissa tyytynyt puhumaan oman uskonsuuntansa raamatuntulkinnasta ja sen mukaisesta perhekäsityksestä, mitään tuomiota ei olisi tullut, niinkuin ei twiitistä tullutkaan.

    Sen sijaan kansanedustaja ja lääkäri Räsänen ei saa sanoa, että "tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti" homoseksuaaleja ryhmänä solvaavaa lausumaa, että kyseessä oli seksuaalikehityksen häiriö.

    Ei Räsänen - eikä kukaan mukaan - saa sanoa ei voi sanoa, että "tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti" vihreän ihonvärin olevan biologinen kehityshäiriö ja että valkoinen ihonväri on normaalitila, johon vihreäihoiset voivat eheytyä. Sitten kysyttäessä em tieteellistä aineistoa viittaa vanhaan maantieteen oppikirjaansa 1950-luvulta, jonka mukaan vihreäihoiset ovat yksinkertaisia ja lapsellisia."

    Toisin sanoen "tiedettä" (tai maailmankatsomusten tai mielipidettä) ei saa käyttää solvauksen välineenä (Enhän minä solvaa vaan pojat, eikun tiede). Tieteen historiasta (poliittista ohjelmista puhumattakaan) löytyy lähes minkälainen arsenaali: ei voi ottaa humoraalipatologian kirjaa vuodelta 1623 ja sanoa "tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti", että ryhmän X jäsenet, joissa musta sappi on vallitseva ruumiinneste, ovat kehityshäiriöisiä.ei tuossa ole kyse mistään lysenkolaisuusilmiöstä.

    "...eikä oikeuslaitos ole tieteellinen auktoriteetti."

    Kun blogissa on ällistelty, miten tuomarit voivat ottaa kantaa tieteeseen, se on näiden tehtävä: jos lääkäri tekee koululääketieteen vastaisesti selkäleikkauksen taikka diplomi-insinööri rakentaa talon vastoin hyvää rakennustapaa, asian ratkaisevat tuomarit, kylläkin alan asiantuntijoita kuultuaan. Räsäsen jutussa kuultiin yllintä asiantuntemusta edustanutta THL:ää, joka totesi, ettei Räsäsen käsitys vastaa nykytietämystä. Jos Räsänen olisi 1950-luvulta per.isin olevaan oppikirjaansa vedoten tehty jonkin toimenpiteen vastoin käypä hoito -suosituksia ja potilas sen vuoksi vahingoittunut, tuomio olisi tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahah. Poliittiseen lausumaan sisälty tieteellinen virhe rangaistaan rikoslain perusteella. Jopa Pihtiputaan mummokin voi saada rapsut.
      Mikä ihme tässä typeryydessm nyt on, kun sitä pitää niin fanaattisesti puolustaa.
      Onneksi suurin osa juristeistakaan ei tälle tasolle vajonnut.

      Poista
    2. On erityisen hälyttävää, että Räsäsen kansanedustajan asemaan viitattiin ikään kuin raskauttavana asianhaarana.
      Millaiseen valtio-oppiin tämä perustuu?

      Poista
    3. Maallikko ihmettelee titaanien taistelun lomassa: Olematta lainkaan varma otaksun, että Päivi Räsäsen käsitys perustui Achtén & Tienarin laajaan perusteokseen "Psykiatria", jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1971, ei 1950-luvulla. Sen jälkeen siitä otettiin ties kuinka monta uutta painosta. Lähiomaiseni luki tuota kirjaa tenttiin 1970- ja 1980-luvun taitteessa. Achtéta pidettiin vuosikymmenet alansa kotimaisena auktoritatiivisena huippuna.

      Leikitellään hieman "kontrafaktuaalisella": Jos vuonna 2019 kuollut Achté vielä eläisi ja pysyisi käsityksessään, pitäisikö hänetkin tuomita?

      Poista
    4. 41. Kirjoituksen kirjoittajatiedoissa on mainittu A:n olevan lääkäri ja kansanedustaja. Kirjoituksen lopussa kustantajan puolesta kirjoitusta on luonnehdittu avioliittomoraalin rappiota sekä seksuaalisten poikkeavuuksien nousua ja levittäytymistä koskevaksi informaatiokirjaseksi. A:n roolia kirjoittajana on luonnehdittu siten, että hän kansanedustajana selvittää asiaan liittyvää yhteiskunnan säännöstöä, lääkärinä valottaa ilmiötä ihmisen psyyken häiriönä ja perheen aseman hämärtäjänä sekä kristittynä kokoaa asiassa Raamatun yksiselitteiset opetukset, Jumalan tahdon.

      Poista
    5. "Räsäsen kansanedustajan asemaan viitattiin ikään kuin raskauttavana asianhaarana." Noinkaan ei ole:

      KKO:n perustelujen mukaan:
      20. Ihmisoikeustuomioistuin on korostanut sananvapauden merkitystä niin poliittisista aiheista kuin muista yleistä mielenkiintoa herättävistä asioista keskusteltaessa. Tuomioistuin on pitänyt sananvapauden suojaa erityisen tärkeänä, kun kyse on kansan vaaleilla valituista edustajista taikka poliittisista puolueista tai niiden aktiivisista jäsenistä. Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin muistuttanut, että edes poliittisen puheen alueella sananvapaus ei ole luonteeltaan ehdoton, vaan sopimusvaltiot voivat asettaa sen tiettyjen rajoitusten tai seuraamusten kohteeksi. ...Ihmisoikeustuomioistuin on painottanut, että poliittisilla toimijoilla on myös velvollisuuksia ja vastuita ja että poliitikkojen on esiintyessään julkisuudessa ratkaisevan tärkeää välttää lausumia, jotka saattaisivat edistää suvaitsemattomuutta.

      54. ..Kirjoituksessa on ilmoitettu hänen laatineen kirjoituksen myös lääkärinä. Lausumien vakuuttavuutta on siten pyritty tukemaan A:n mainittuihin rooleihin liittyvällä auktoriteetilla. Korkein oikeus katsoo, että A:n kansanedustajan tehtävään ja lääketieteelliseen koulutukseen perustuva asema lausumien esittäjänä on ollut omiaan lisäämään kirjoituksen mahdollisia haitallisia vaikutuksia. ..
      56. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä on pääteltävissä, että myös poliitikoilla ja uskonnollisia mielipiteitä ilmaisevilla henkilöillä on velvollisuus välttää julkisissa puheissaan suvaitsemattomuutta edistäviä ja muita perusteettomasti loukkaavia ilmaisuja. ..Korkein oikeus toteaa, että uskonnollisen vakaumuksen mukaista avioliitto- ja perhekäsitystä on mahdollista puolustaa myös tavalla, jolla vältetään seksuaalivähemmistöjen loukkaamista. Keskusteluun osallistuminen on toisin sanoen mahdollista niin, että keskustelussa ei käytetä ilmaisuja, joilla solvataan homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
      57. Korkein oikeus katsoo, että kirjoituksessa esitetyt virheelliset ja solvaavat lausumat homoseksuaaleista ovat olleet omiaan ylläpitämään ja vahvistamaan homoseksuaaleihin suomalaisessa yhteiskunnassa usein edelleen kohdistuvia kielteisiä ja jopa syrjiviä asenteita. Ottaen erityisesti huomioon, että A on laajasti tunnettu kansanedustaja, lausumien saattaminen yleisön saataville on ollut omiaan ylläpitämään käsitystä, että tällaisten lausumien esittäminen homoseksuaaleista on hyväksyttävää. ...Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että menettelyyn puuttuminen rikosoikeudellisin keinoin on A:n sanan- ja uskonnonvapaudesta huolimatta välttämätöntä.

      Kyllä noista perusteluista voi selkeästi lukea - jos haluaa - että kansanedustajilla poliittisesessa keskustelussa on laajempi, muttei rajaton sananvapaus. Jos raja ylitetään auktoriteettiasema tekee niistä vakavampia kuin Pihtiputaan mummon lausumista. Ihan terveen järjen mukaista valtio-oppia, kenellä on suuri valta sillä on suurempi vastuu: kumpi olisi vakavasti otettavampaa, jos lausumassa olisi kehottanut tuhoamaan jonkun kansanryhmän.

      Poista
    6. Sepä erikoinen lukutapa. Että valtaa on. Pikkupuolueen poliitikon puheista voisi joku pahoittaa mielensä tuon vallan takia... Ja se pykälä nyt tosiaankin liittyy kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja tuli lakiin Ruandan kansanmurhan takia Entäpä se "mahdollinen" vahinko. Todellista vahinkoa ei maalaisjärjellä voi edes kuvitella käytettyjen neutraalien sanontojen takia.

      Poista
    7. Eikö oikeuden tehtävänä ole toteennäyttää rikos, jolla nykyään oletetaan olevan uhrejakin.
      Tämä on nyt täydellisen mielivallan mahdollistava pykälä, jos sitä niin kehdataan käyttää. Ja kyllähän jotkut kehtaavat.

      Poista
  10. Juristeristit suhtautuvat tuomiovaltaansa kuin he eivät itse olisi samojen lakien alaisuudessa joita he tulkinnoillaan soveltavat syytettyihin.

    Salama-oikeudenkäyntien aikaan tuo lainkäytön jumalallinen legitimaatio oli sillä lailla liiankin räikeästi nähtävillä, että moni juristeristi varmaan itsekin mietti uusia muotoiluja tuossa tapauksessa kyseeseen tuleville lainkohdille. Muistelen, että idea, jonka mukaan "Jumala ei tarvitse puolustelua eikä puolustelijoita, mutta ihmisten uskonnollisia tunteita on suojeltava", sai kannatusta niin että korjausliikkeitä tehtiin.

    Periaattessa juristeristit eivät kuitenkaan tunnu oppineen mitään. Yhä he legitimoivat päätöksensä tunnustuksellisella auktoriteetilla, vaikka sen nimi ei enää ole se yksi ainoa oikea Jumala. Nyt ihan sama tuomiovalta suunnataan ihan samalla tavalla ja jopa vielä paljon laajennettuna suojelemaan kaikkia millä tahansa tunnustuksellisella tavalla kokevia ja ajattelevia. Uskonnotkin ovat tässä jumalallisessa tuomiovallan legitimaatiossa "samanarvoisia" -- eli ne otetaan annettuina, ovat siis kaikki "uskontoja uskontojen joukossa".

    Juristeristeja ei vaivaa se, ettei todellisuudessa voi olla tilannetta, jossa kaikki tunnustuksellinen ajattelu voisi nauttia samanasteista suojelua. Jokainen tunnstuksellinen "totuus" sulkee vastakohtansa ja muut tunnustukselliset totuudet maailmasta ulos. Kun suojelutarve suunnataan yksittäiseen kohteeseen, pyllistetään ei vain kilpailevalle totuudelle, vaan todellisuudentajulle.

    Jos oikein muistan, taannoin Jussi Halla-ahon tuomiolauselmassa juristeristinen instituutio pähkäili, mikä "on tai ei ole omiaan edistämään uskontojen välistä keskustelua". Hmmm, tuollainen olisi aika korkeasti sanottu. Ettei suorastaan jumalan suulla sanottu. Eikö siinä muka tuomiovalta legitimoida illuusiolla tunnustuksellisten totuuksien taivaallisesta yhteensovittamisesta?

    Eikö tuollaisen tiedollisen -- ellei jopa tieteelliseksi mielletyn ja lähtökohtaisen -- jollain juristeristisella ilmoituksella "annetun" yhteiskuntamoraalin julkilausumatonta puolta, sitä, ettei tunnustuksellisissa totuuksissa voi valita "kaikille osapuolille" kunnioitusta tarjoavaa tilannetta, voi juristeriassa tunnustaa tosiasiaksi? Nythän juristeristit vain noituvat ymmärryksensä käyttäessään yliyleistäviä yleiskäsitteitä.

    Eivät he pelkää kiinni joutumista kevottomasta tiedollisesta ajattelusta. He ovat tosiaan sisäistäneet jumalan roolin ja kokevat toimivansa suuren ihmisystävällisyyden motovoimina -- vaikka valitsevat suojelukohteensa karkeasti -- hmmm, saako tämän sanoa, mielestäni aikalailla raakalaismaisesti. Jumalat, poliittiset ideologiat, tieteen arvovalta -- kaikki otetaan kuin ne olisivat juristerian käyttöön tarkoitettuja käsiaseita. Sitäkö se side oikeuden jumalattaren silmillä tarkoittaa?



    VastaaPoista
  11. Millainen suuntaus niillä kolmella mahtaa olla? Sitä yksinkertaista juttua itsekseni pähkäillyt. Asian aivan alkuvaiheissahan kävi ilmi, että korkeimman syytteeseen asettajan joku lähisukulainen oli siis tuota.

    VastaaPoista
  12. Yksinkertaisiin asioihin mitään valtio-oppeja niin muodoin. Näin se menee kaikilla tasoilla ihmisten kysessä ollen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Eletäänkö demokratiassa, jossa kansan valitsemat edustajat käyttävät korkeintaan valtaa, vai eikö eletä?
      Asia taitaa olla liiankin selvä...

      Poista
    2. Korkeinta, muttei rajatonta eivätkä ennenkaikkea ole lain yläpuolella. Sitä paitsi juuri Eduskunta sääti sen lain, jonka nojalla Räsänen tuomittiin.

      Poista
    3. Eipä nyt oikein vakuuta kansanedustajan sananvapauden kannalta. Ettäkö ihan lisätty "ssnanvastuu"? Onhan tätä 1900- luvulla nähty. Saksan tuomaritkin noudattivat lakeja 30-luvulla.

      Poista
  13. Eikös se yksi imaami julistanut televisiossa homoseksuaaleille kuolemantuomiota aitoon koraanityyliin? No, hänethän todettiin syyttömäksi, joten oikeus toteutui siinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juristerit saisivat nyt avata sen keissin, ja kertoa meille pöljille, miksi imaamin puheet eivät rikkoneet mitään lakia?

      Poista
  14. Sekoittamatta asiaan mitään henkimaailman juttuja: Onhan homoseksuaalisuus (minun terveen maalaisjärkeni ja luonnontieteellisen maailmankuvani mukaan) kuitenkin evoluution umpikuja. Miksi muuksi sitä voi sanoa kuin kehityshäiriöksi?

    En lähde arvioimaan, oliko tämä hässäkkä enemmän vai vähemmän merkityksellinen kuin Hannu Salaman jumalanpilkkatuomio, mutta samalla tapaa lain tulkitsijoilta karkasi mopo käsistä, tällä kertaa tien vastakaiselle puolelle.

    Se hyvä puoli tästä jupakasta on, että eräs eduskuntaan äänestetty säälittävä jeesuspelle ei varmaan enää ikinä tule kantamaan ministerin salkkua. Kai hän sentään arvostaa enemmän marttyyrin kruunua.

    VastaaPoista
  15. Miksi Räsäsestä ei enää voisi tulla ministeriä?

    Rydmanistakin tuli ministeri vain ja ainostaan sen ansiosta, että Hesari hyökkäsi silmittömästi hänen kimppuunsa jonkun pakit saaneen emännän katkeruuden ajamana (toimittajan kaveri).

    Ja hyvä ja tehokas ministeri tulikin.

    Räsänen on maailmalla erittäin meritoitunut sananvapaustaistelija. Ministeriainesta ilman muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja hyvä ja tehokas ministeri tulikin."

      En ymmärtänyt vitsiä...

      Rydmanilla ei ole minkäänlaista kompetenssia, ei näkemystä eikä kokemusta sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilasta tai sen kipupisteistä, tuskin on kiinnostustakaan. Vanhustenhuollon kriisissä ei auta näsäviisaus vaan konkreettiset toimet potilaiden ja hoitajien hyväksi eli hoitajamitoituksen nostaminen. Olemme tässä eri planeetalla muihin Pohjoismaihin verrattuna.

      Perussuomalaisilla olisi ollut sopivampia kandidaatteja hommaan, mutta ilmeisesti tässäkin nimityksessä oli kyse jostain typerästä näpäytyksestä kuten niin usein heidän "politiikassaan". Lisäksi ajattelen, että Rydman kärsii poliitikkojen sinänsä yleisestä helmasynnista eli itsekritiikittömyydestä ja -reflektiosta oman toimintansa suhteen. Julkisuus taitaa olla hänelle itseisarvona tärkeämpää kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä. No, Siperia opettaa häntäkin.

      Poista
    2. Ei kyllä Rydmanilla on kompetenssia ja ennenmuuta tahtoa ajaa läpi ne leikkaukset, joita Orpo ja Purra ajavat. Tätä edesauttaa se, ettei hänellä ole henkilökohtaista kontaktia sotilaalle- toisin kuin Juusolle. Yhtä "kompetentteja" löytyy vain Putinin kenraalissa...

      Poista
    3. No, kerropa hyvä mies, miksi edes oikeusministerillä ei tarvitse olla minkään valtakunnan lainopillista koulutusta?

      Poista
    4. Anonyymi klo 19.04,

      Mistä sinun mielestäsi kannattaisi sotealalla leikata jatkossa?

      Poista
    5. Öö:lle lyhyesti pari kommenttia:

      Mekaaninen sama-koko-sopii-kaikille -hoitajamitoitus mittaa vain resurssien kulutusta, ei tulosta. Vastaavalla tavalla Neuvostolittossa mitattiin tehtaden tuotantoa kulutetun raaka-aineen määrällä. Kuten tiedämme, se ei johtanut kovin tehokkaasen toimintaan.

      Vähemmällä on voitava samaan aikaan saada sekä ennemmän että parempaa. Tämä on mm. sotessa täysin mahdolilsta, jos asioita katsotaan uusin silmin ilman "näin on aina tehty" -asennetta. Tämän tyypin asioita se Wille ajaa. JA AY vastustaa, vaikka tuo merkitsisi myös parannusta työntekijöiden asemaan ja työn mielekkyyteen.

      Realismi on tarpeen myös siinä, mitä tuo yhteisesti tunnustettu luokkaa 11 000 miljoonan eron säästötavoite valtionlainan nousevien korkojen maailmassa tarkoittaa.

      Poista
    6. Öö:lle. Minusta ei mistään - ellei Matias K:n ajatusta huomioida - mutta tämä poikkeaa Rydmannin valitsijoiden Orpon ja Purran ajatuksista. Ano 7.6.-26 klo 19.04

      Poista
    7. Lyhyesti vaan Matias K, sinulla on näkemyksiä monesta aiheesta, mutta sotealan arjesta niin potilaan kuin työntekijän kohdalta aiheesta sinulla ei taida olla mitään käytännön käsitystä.

      Itse alalla vuosia työskennelleenä olen nähnyt monipuolisesti sen kentän, esihenkilöasemapuolen ja johtajaportaan toimintakulttuurin resursseineen verrokkeina muut Pohjoismaat. Keskustelen paljon alalla työskentelevien ja olevien kanssa edelleen, joilta kuulee totuuden siitä, missä niin yksityisellä kuin julkisella puolella mennään. Joten keskustelen näistä ehkä mieluummin heidän kanssa asioista.

      Mukavaa päivää sinullekin.

      Poista
    8. Anonyymi klo 10.43,

      Luin aiemmin kommenttisi niin, että puolustit leikkauksia. Johtuiko sitten hieman tulkinnanvaraisesta kirjoitusasustasi vai menivätkö itsellä sanat sekaisin vaan toki olen samaa mieltä siitä, ettei sotealalla ole enää mitään leikattavaa. Ei ole ollut ainakaan hoitajamitoituksen puolella viimeiseen 25 vuoteen, päinvastoin.

      Poista
  16. Tulevien sukupolvien näkökulmasta katsoen lisääntyvät heterot ovat ensiarvoisen arvokkaita, ilman mitään muuta arvo-asetelmaa. Joku oma-aloitteisesti lisääntymiskyvytön voi olla arvokas tulevaisuudelle vain siten, että hän itse tekee tai ajattelee jotain, jota yksikään muu ei sitä ennen ole tehnyt (esim Nicola Tesla). Pelkkä alapäänsä esille tuominen ja siitä puhuminen ei auta millään tavoin ihmiskuntaa kehittymään, päin vastoin.
    Yleensä ottaen ihmiskunnan suurimpia sankareita eivät ole ne, jotka esittelevät alapäitään. Olen vain niin lopen typertynyt kaikkeen siihen, joka liittyy jollakin tavoin alapääpuheeseen, koska on ilmi selvä totuus, että ihmiskunta lisääntyi eläimellisesti vain silloin, kun alapäässä ei ollut kulttuuria. Alapäistä ja lasten ruokinta-automaateista on tullut suurelle osalla ihmisistä pelkkä itsetehostuksen väline, joka vaatii ihmistä tekeytymään idiootiksi, koska yksikään vähänkin järjissään oleva esittelee ensisijassa oman yläpäänsä tuotoksia. Vain elukkamainen ihminen luulee olevansa jotain mulkuttaessaan. Joka hiivatin päivä YLEkin ei osaa muuta kuin aivopestä suomalaisia vitutukseen, jota yksikään katsoja ei huomaa, koska hän luulee olevansa etupäässä sama kuin kullinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullut, että yksikään ihmiskunnan nero olisi julistanut ensisijaisesti mulkkuaan. Yhden yhtäkään ihmiskuntaa hyödyttävää keksintöä ei ole keksinyt niin vittu kuin mulkkukaan, vaikka joka päivä YLE esittää, miten vain vitun mulkut ovat äärimmäisen tärkeitä ihmiskunnalle, ja sitä tärkeämpiä mitä enempi he ovat vain vain mulkkuja. Sori vaan, koska tiedän, että entisen Pascal-opettajani lukijoissa suuri osa kuvittelee, että he pystyvät ajattelemaan parempia ajatuksia vain, kun heillä on joku värkki jalkojensa välissä.

      Poista
  17. Ihmeellistä keskustelua, eikä tämä minun mielipiteeni sitä riitä oikaisemaan, mutta sanonpahan kuitenkin:

    Räsänen tuomittiin asiasta, josta sananvapautta kunnioittavassa maassa ei olisi kulmia kurtistettu. Juristeja ei saa päästää sotkemaan selviä asioita.

    Nürnbergin jälkeen synnytettyjä pykäliä on venytetty poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä ja tällaisia tuloksia on saatu. Aivan turhaa sanahelinää kun kaikki tietävät, että tällaisia rikoksia tehdään netissä liukuhihnalta, eikä niitä kukaan ehdi jahtaamaan. Eikä tietenkään pidäkään.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.