perjantai 26. kesäkuuta 2026

Uutta hurskautta

 

Temppeliprostituutio

 

     Kirkkomme Pride-harrastusta seuratessa tulee mieleen, että uskontomme on nyt syvän muutoksen tilassa ja kenties kokonaan häviämässä. Toisaalta voisi jopa ajatella sen mahdollisesti olevan palaamassa itämaisille juurilleen mysteeriuskontona.

     Vielä hiljattain uskontomme oli keskeiseltä osin transsendentaalista ja korosti ihmisen mitättömyyttä ja hänen loputtomia velvollisuuksia Jumalan edessä. Siihen kuului keskeisenä tarve irtautua maallisista haluista ja himoista, jotta lähestyttäisiin pyhyyttä.

     Nimenomaan noissa ihmislajin perimmäisissä vaistoissa ja niiden vapauttamisessa kohtaamme näköjään nyt sen, mitä sanomme jumaluudeksi ja voimme kukaties jopa siihen ekstaattisesti sulautua.

     Vaistojen ja halujen vapauttamisessa ei ole pelkkä kysymys asioiden sallittavuudesta tai sallimattomuudesta, vaan niitä palvotaan. Kenties siinä tietyllä tavalla lähestytään ihmisyyteen kuukuvaa mystistä pyhyyttä, ihmistä haluavana olentona, homo cupidus, joka on  nostettu alttarille entisen suuren kärsijän teloituspaalun asemesta.

     On selvää, ettemme enää kulttuurikehityksen tässä vaiheessa voi palata taikauskoisiin kuvitelmiin toisesta, haudantakaisesta elämästä tai tabuista, jotka Jumala on ihmisille lähettänyt heitä rangaistakseen ja kiusatakseen. Teloituspaalu tekee meihin kiusallisen barbaarisen vaikutuksen.

     Uskonnollinen tunne nykyään, sikäli kuin sitä yhä on, kohdistuu nyt konkreettiseen, koettuun maailmaan ja sen ihmeen tajuamiseen. Se saattaa tapahtua zen-buddhismin valaistumisen myötä tai sitten samaan tapaan kuin David Friedrich Straussiin panteismi. Hänhän saavutti suuren hartauskokemuksen ymmärtäessään arkielämän ihmeen, jossa luonnollisen ja yliluonnollisen raja häipyi pois.

     Toinen modernin hartauden opettaja oli Nikolai Tšernyševski, joka visioi uusia, lasista ja alumiinista rakennettuja kaupunkeja, joissa hartaus ja palvonta tapahtuisivat temppeleissä, joissa miehet ja naiset kohtaisivat seksuaalisuuden ihmeen äärellä. Mystinen naisjumaluus hallitsi noissa salaisissa huoneissa.

     Joissakin uskonnoissa kehotetaan miestä rukoilemaan ennen yhtymistään naiseen ja tässä voimmekin nähdä aidosti jalostuneen näkökulman siihen mysteeriin, jonka itse olemme alentaneet latteaksi nautiskeluksi ja hedonismiksi, jolla tehdään jokapäiväistä bisnestä.

     Yhdyntä ei välttämättä johda uuden elämän syntyyn tain edes tyydytä ketään millään tavalla, mutta silti juuri siinä on kaikkein syvällisimmän mysteerin kokemisen mahdollisuus, jota kulttuuri-ihmisen olisi käytettävä hyväksi päästäkseen arkipäiväisen lattean tajuntansa piiristä kohti ihmisarvoista olemassaoloa.

     Muinoin idässä oli temppeliprostituutio hyvin yleistä, miten myös pyhänä pidetty vestaalien ikuinen siveys. Molemmat lähestyvät samaa mysteeriä eri suunnilta.

     Astartea tai muita suuren äidin olomuotoja palvovat papit, jotka harjoittivat temppeliprostituutiota, oli usein kastroitu, minkä voimme todeta hämmästyttävän nykyaikaiseksi ilmiöksi, joka näyttää olevan pride-kansan keskuudessa myös arvostettua.

     Siinähän ihminen simuloi mystistä sukupuolesta toiseen siirtymistä, minkä todellisuus osoitetaan tuskallisella operaatiolla.

      Tällaisen uskonteon (vrt. auto da fe) aitoutta olisi kohtuutonta epäillä, mutta lienee sallittua ajatella että se on mahdollinen vain poikkeaville eikä siis kuulu normaalin piiriin, vaikka luonnollinen sekuaalisuuden kirjo käsittäneekin fantasioita myös toisen sukupuolen elämysten tavoittelusta

     Nykyisin niin kirkon, kuin jopa politiikan mielenkiinto suuntautuu seksuaalisuuteen ja erityisesti sen poikkeamiin sellaisella innolla, että sitä lienee sanottava lähinnä maaniseksi. Tämän sanominen ei toivottavasti ole koettavissa loukkaukseksi tai ns. kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

     En usko, että tätä kirkon pride-innostusta annattaa kuitata vain paluuksi pinnallisuuteen, mitä se kyllä varmastikin tietyltä osalta on.

     Sen ytimessä kuitenkin saattaa piillä aito uskonnollinen tunne, joka etsii toteutumistaan seksuaalisuuden mysteeristä, johon myös ihmiskunnan elämän jatkuminen ja näillä näkymillä myös sen tuhoutuminen liittyvät.

     Kybeleä palvova Attis leikkasi tarun mukaan kiveksensä irti terävillä kivillä uhrina jumalattarelleen. Nykyään tämä tuntuu hyvinkin modernilta asialta sekä sanan konkreettisesa mielessä että symbolisesti.

      Naista palvovat urokset emaskuloivat itsensä yhä uudelleen kuvaannollisesti, seksuaalisen palkkion toivossa tai sitten peräti ihan oikeasti päästäkseen siirtymään naisten jumalalliseen joukkoon.

     Kun näin pitkällä ollaan, en ihmettelisi lainkaan, mikäli kirkkomme piirissä aloitettaisiin temppeliprostituutio antiikkiseen tapaan. Prostituutiossa papittaret/papit uhrautuisivat lahjoittaakseen lajitovereilleen parasta ja kauneinta, mitä heillä on ja lisäisivät maailmaan aidosti hyviä asioita, hellyyttä ja rakkautta.

     Prostituutioon pitäisi liittää ainakin vapaaehtoinen uhrilahja, joka koottaisiin kirkkojen ylläpitämistä varten. Muutenhan ne pian jouduttaisiin purkamaan tai antamaan toisuskoisille.

     Ken elää, hän näkee.

8 kommenttia:

  1. "Nykyisin niin kirkon, kuin jopa politiikan mielenkiinto suuntautuu seksuaalisuuteen ja erityisesti sen poikkeamiin sellaisella innolla, että sitä lienee sanottava lähinnä maaniseksi.."

    Kyllä tässä asiassa kunnostautuvat itse emeritusprofessoritkin ja mikä ettei, onhan seksuaalisuus todella mielenkiintoinen aihe.

    Love is love eli hyvää alkavaa Pride-viikkoa kaikenlaisille seksuaalisille ihmisille!

    "Tämän sanominen ei toivottavasti ole koettavissa loukkaukseksi tai ns. kiihotukseksi kansanryhmää vastaan."

    Eipä hätää, itse en ainakaan loukkaantunut tai kiihottunut tästä millään lailla eli jokainen tyylillään jatkossakin!

    VastaaPoista
  2. "Astartea tai muita suuren äidin olomuotoja palvovat papit, jotka harjoittivat temppeliprostituutiota, oli usein kastroitu, minkä voimme todeta hämmästyttävän nykyaikaiseksi ilmiöksi, joka näyttää olevan pride-kansan keskuudessa myös arvostettua."

    Ilmiö taitaa olla sekä vakawanha että ikinuori, eikä välttämättä edes niin yllättäenkään, sillä onhan myös näillä ns. poikkeavuuksilla todettu taipumusta klusteroitumiseen (+1-sääntö). Tässäpä vaikka pari innoittavaa esimerkkiä;

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Skoptsit

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Hlystit

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki nämä tunnetaan, mutta olivat lahkoja eikä valtavirtaa.

      Poista
  3. Yleisesti on arvioitu, että homoseksuaaleja on noin kymmenes väestöstä. Suomessa osuus on kuitenkin vähintään kolmin nelinkertainen. Miksi suomalaisten kantama homogeeni on Setalle, medialle ja poliitikoille tabu? Eikö se olisi asia, josta pitäisi näin pride viikolla olla suorastaan ylpeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai on arvioitu. Tutkimusten mukaan osuus on 2-3% väestöstä.

      Poista
  4. G H von Wright sanoi fyysikoista, että "suurimmaatkin heistä olivat filosofeina lapsenasteisia". Hän yritti kirjassaan "Tiede ja ihmisjärki" tehdä "suunnistusyrityksen" nykyisen tiedollisen ja tieteellisen järkemme syntysijoille -- eurooppalaisen uuden ajan alkuun -- koska ihmisen "ajatushistoriaan" perehtyneenä hänelle oli käynyt selväksi, että kaikelle tiedolliselle ajattelulle on kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikakausina ollut ominaista se etteivät kunkin ajan ihmiset pysty kyseenalaistamaan oman järkensä premissejä.

    Oma ajattelulaatumme on ollut erityisellä tavalla "opillista", ja se ominaisuus eurooppalaisen ihmisen nykyiseen aikalaisjärkeen on iskostunut vahvasti takaraivoomme hakattuna. Visuaaliset mielikuvamme ovat pystyttäneet autonomisten tiedonalojen ajatusaitauksia, ja niin arvovaltaiset akateemikkomme kuin myös tasa-arvoajattelumme kunnioittama "tavallinen ihminen" pitää itsestään selvänä että "tositieto" -- "tieteelliset tosiasiat" -- nousevat erikoistieteiden lujalta pohjalta ja ovat empiristisin menetelmin "tosiksi" todistettuja.

    Mutta ei reaalitodellisuus kuitenkaan "oikeasti" jakaudu "fysiikkaan" ja "kemiaan", "sosiologiaan" ja "psykologiaan", jne. Kunkin tiedonalan omat sisäiset kriteerit ovat vain ilmauksia samalta "kartesiolaisen paradigman" alustalta, jossa Subjekti ja Objektivaatio asettuivat vakaille tajunnallisille asemilleen. Reviirien rajat määriteltiin samalta visuaalisen mieltämisen pohjalta -- teoriat ja mallit, suureet ja mittayksiköt, kunkin tiedonalan autonomian antajat -- miltä koko uuden ajan "järki" nousi.

    Jos veisimme uuden ajan tiedollisen ajattelun ominaisuudet historiassa taaksepäin vaikkapa vanhalle ajalle, emme tietenkään uskoisi siihen, että silloin reaalitodellisuus olisi jakautunut retoriikkaan ja grammatikkaan, aritmetiikkaan ja musiikkiin. Mutta nyt sitten fyysikot uskovat että juuri he tietävät reaalimaailmasta sen merkittävimmät totuudet.

    Ja kun uuden ajan uudet tiedonalat miltei välittömästi pirstoutuivat sisäisesti tutkimuskohteiden ja koulukuntien mukaisesti, ne toivat visuaalisen mieltämisen maailmaan vanhan ikiaikaisen -- kaikkiallista totuutta ja maagista kokonaisvaltaisuutta tavoittelevan -- sävyn, jonka piti jäädä keskiajalle. Itse asiassa uuden ajan tiedollisesta ajattelusta kaikkein vahvimman valta-aseman peri paradoksaalisesti lopulta "taloustiede", joka on toiasiassa talousteokratiaa -- uskoa "rahaan" olemuksellisesti kuuluvaan pohjimmiltaan uskonnollislaatuiseen kaikkivoipaisuuskuvitelmaan.

    Ja muu varsinaisesti uusi tositiedollinen harrastus on sitten hajonnut tuhannenkirjaviksi tiedollis-aatteellisiksi "ismeiksi", jotka koetaan jo omaamansa autonomisen lähtökohtaisen avainkäsitteistönsä puolesta totuudellisesti "auktorisoiduiksi". Ja maallistuessaan nämä "pyhät" tiedollis-aatteelliset ismit sitten ovat kasvaneet supertäydellistyneen järjettömyyden asteelle -- nyt tosiaan perversiotkin nauttivat lain suojaa ja aatteelliset mustavalkoiset sateenkaaret ovat fysiikan viimeisin sana.

    Kulttuurinen narsimi täydellistää tiedollisen riehan. Keskiaikainen tajunnallinen taantuma ei meille riitä, tarvitsemme sen hukuttamiseksi riemunkirjavan tilkkutäkkimäisen perversioiden kirjon.

    VastaaPoista
  5. Entäpä jos kyse on heikkouden ylitarjonnasta. Olemme ensikertaa tilanteessa, jossa teknologian ansiosta ansiottomatkin ihmiset pääsevät esille. Seksin alueella se näkyy selvemmin. Ennen alfaurokset kuorivat kerman päältä ja se sopi monelle a-luokan naisellekin. Uskonnot pitivät sitten tavallisen kansan yksiavioisuudessa ja pervertikot ja sen semmoiset olivat todella helisemässä halujensa kanssa. Varsinkin internetin aika antoi äänen ja näkyvyyden näille sorretuille, jotka innostuneena uudesta vapaudestaan tyrkyttävät sitä nyt niillekin, jotka eivät sitä tarvitse, puhumattakaan niistä, jotka vanhoihin tapaihinsa piintyneinä suorastaan inhoavat sitä. Luultavimmin papistoon ovat aina ajautuneet ihmiset joilla on jonkinlainen ongelma seksuaalisuutensa kanssa. Joko sitä on liian vähän tai se on vinoutunut johonkin suuntaan. Katoliset papit varsinkin ovat tuoneet ongelman esille. Väitänkin, että satenkaaren väreissä hilluvilla ihmisillä on joko heikko seksuaalinen vetovoima tai sitten sekin vähä on vinoutunut johonkin kummalliseen suuntaan. Homoissakin voi olla vahvaa seksuaalisuutta, eivätkä he olekaan hillumassa noissa kulkueissa.

    VastaaPoista
  6. Pitää kuitenkin muistaa että kirkon sekoilu on pintaa. Siellä jossakin takana ja syvällä on kirkon hiljainen syvä ydin: läpisyntiset ihmiset joilla on terve armon oppi. Tänä viikonloppuna melkein 100 000 kokoontuu Kauhavalla. Siellä ei huudeta Pride! Ja tuokin on vain yksi joukko. Raamatussahan sanotaan ettei usko ole jokamiehen.
    Kirkkomme joka etsii pintaa ja suosiota ja huomiotalouden mukaista medianäkyvyyttä/seksikkyyttä on säälittävä ilmestys.
    Sen ainoaksi todelliseksi tehtäväksi jää hautaustoimi. Senhän se hoitaa hyvin.
    Myös kaste ja ehtoollinen. Uskonpuhdistajammehan sanoi että vaikka ehtoollisen toimittaisi itse saatana, se on oikea ja voidaan ottaa vastaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.