Ennustajaeukon muistelmia
Kerran nuorna miesnä sain harvinaisen tilaisuuden
ennustaa maan tulevaisuutta. Ennustus julkaistiin oikein kirjoissa ja kansissa Suomen historian pikkujättiläisessä,
joka ilmestyi vuonna 1987.
Kaikki oli siinä
vaiheessa käsittämättömän hyvin, mökinmuijat lentelivät etelän aurinkorannoille
ja maa tuotti nahkajalkineita enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä.
Jonkunlaista kirjoitusta seinällä olin kuitenkin havaitsevani, enkä tarkoita
vain niitä Amerikan slummien tapoja apinoivien teinien maalaamia graffiteja,
jotka tuolloin ilmestyivät todistamaan maamme länsimaisuudesta.
”Aineellisen
hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja muiden aikaisempien sukupolvien
uneksimien hyvyyksien kannalta nykyinen aikakausi on vertaansa vailla”,
kirjoitin. ”Itse asiassa nykyaika ensimmäistä kertaa historiassa saa… yhä useampien
mielessä kultakauden leiman, ajan, jonka veroista ei ole ollut eikä kenties
enää ole tuleva.” Ehkä se oli noin? Itse asiassa tämä johtopäätös ei perustunut
tutkimukseen, mutta tuntui vakuuttavalta.
Pilviä siis oli
horisontissa, mutta millaisia? Trooppisten metsien halpa puu kangasteli potentiaalisena
kilpailijana Suomen metsäteollisuudelle, happamat sateet uhkasivat hävittää
metsät, kuten kerrottiin, sanomalehtipaperin kulutus saattoi olla vähenemässä
tietotekniikan kehittyessä ja niin edelleen. Tevanake-teollisuudessa (mitä sekin oli?) arveltiin työntekijöiden
vähenevän ja kuuden prosentin työttömyys oli sekin vakava haaste yhteiskunnalle.
Hiilidioksidipäästöt varjostivat tulevaisuutta siinä kuin happamat sateetkin ja
kansainvälisen kilpailukyvyn korostaminen saattoi uhata vallitsevan tasoista
sosiaaliturvaa.
Olihan tuossa jo
syytä huoleen ja öljyn hinnan vaihtelujen arvaamattomuus lisäsi tunnetta omasta
voimattomuudesta. Halpa öljyhän oli alkanut syödä idänkaupan vetoa. Hyvin joka
tapauksessa meni toistaiseksi, BKT per
capita ylitti jo Länsi-Saksan lukemat ja pörssissä pelaaminen innosti yhä
useampia Saarijärven Paavon jälkeläisiä.
Kun teoksen uusi
laitos ilmestyi vuonna 2003, oli havaittavissa, ettei tulevaisuuden olennaisia
yllätyksiä ollut osattu aavistaakaan. Happamat sateet hävisivät jonnekin,
vaikka ympäristöuhat sinänsä jäivät kestoteemaksi kaikille pahan ilman
linnuille. Syvä lamakausi tuli yllätyksenä kuin keuhkosyöpä tupakoitsijalle, mutta
yhtä varoittamatta tuli myös elektroniikkateollisuuden komea karjaisu. Erään
arvion mukaan Nokian tuotannon arvo parhaimmillaan ylitti kaikkien arabimaiden
yhteisen viennin arvon öljy poisluettuna. En oikein tiedä, pitäisikö sitä pitää
suurena, koska nykyään koko ilmiötä pidetään tarpeellisena vähätellä, mutta
hurjalta se silloin tuntui.
Yhä kohoava
kustannustaso huolestutti vuonna 2003, samoin maailmanlaajuinen kansainvaellus
etelästä pohjoiseen, mihin mainittiin liittyvän kulttuurisia
vastakkainasetteluja. Ihmisten eriarvoistuminen, assimiloitumattomat
alakulttuurit, ammattirikollisuus ja huumeet nähtiin potentiaalisina
yhteiskunnallisina riskeinä.
Mutta komealta
tuntui, kun Suomi oli vuonna 1999 EU:n puheenjohtajamaa. Olihan kulunut juuri sata
vuotta eli vaivaiset kolme sukupolvea siitä, kun kansallinen olemassaolo joutui
vaakalaudalle Helmikuun manifestin takia. Siitä vain puoli vuosisataa
taaksepäin Saarijärven Paavon maata oli saatettu nimittää Euroopan köyhäintaloksi
eikä ilman perusteita.
Suomalainen
menestystarina on maailmanhistorian vaikuttavimpia, julistin komeasti, enkä
muista kenenkään protestoineen. Ehkäpä kirjaa lukivat vain pakosta opiskelijat,
jotka eivät viitsineet tai osanneetkaan protestoida, vasemmistoliittolaisia ja
vihreitä tietenkään lukuun ottamatta.
Omituisuuksiimme
kuului lisäksi, että siirtyminen hevosvetoisesta maatalousyhteiskunnasta
urbaaniin ja jopa kosmopoliittiseen tietoyhteiskuntaan oli tapahtunut vain
yhden sukupolven aikana. Muutos oli tavattoman raju ja verrattavissa
esimerkiksi Venäjällä tapahtuneeseen, mutta toki vähemmin uhrein meillä
selvittiin.
Suomalainen kansallinen
itsetietoisuus oli puolentoista vuosisadan mittaisen olemassaolonsa aikana
kokenut monia muutoksia, arvelin tuolloin, mutta 2000-luvun alussa se koettiin ”yleisesti
myönteisenä asiana, johon ei kuulunut aggressiivisuutta eikä syrjintää mitään
eikä ketään kohtaan”. Sen sijaan siihen kuului ”pyrkimys varjella ja edistää
yhteisiä suomalaisia etuja myös niissä laajemmissa yhteyksissä, joihin maamme
kuuluu”.
Jokin etiäinen
sai kirjoittajan lisäämään, ettei tilanne välttämättä ollut ikuinen. Se saattoi
”kaukaisen tai ehkäpä jo läheisenkin tulevaisuuden perspektiivistä näyttää
lintukodolta, johon ei paluuta enää ole”. Siis taas tuo sama pessimismi, joka
oli vaivannut jo puolitoista pitkää vuosikymmentä aikaisemmin, syystä ja
syyttä. Tähän on nyt tultu. Huipulta on toisaalta helppo mennä alaspäin, kunhan
vauhdin saa pysymään kohtuullisena.
Niin on, jos sitä
näyttää. Menneisyys taitaa osoittaa, etteivät menestykset enempää kuin
tappiotkaan ole ikuisia. Ne on hankittava tai aiheutettava aina yhä uudelleen,
eikä edes se suuri kuva, mihin kaikki sijoittuu, ole ennalta nähtävissä. Se,
mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi huomenna. Mikäli kuitenkin kurjia tuloksia
saavutetaan selvistä ennusmerkeistä piittaamatta, täyttyvät tuottamuksellisuuden
tunnusmerkit. Tällaista politiikkaa kavahtakaamme.
Kansallinen erityipiirteemme taitaa olla ilmiö josta aikaisemmin käytetiin nimeä maanis depresiivinen oireyhtymä. Olen jostain lukenut, että Suomalaisilla ja venäläisillä olisi tuota taipumusta muuta maailmaa enemmän populaatiosaan. Maamme on taas tällähetkellä syvässä depression tilassa, jota pääministeri viellä esiintymisilään syventää, tai pikemminkin kansakunnan supistuva keskiluokka olaan pelottelemassa juuri tuohon taudin vaiheeseen. Venäläiset vuorostaan on saatu huitelemaan eufoorisissa tiloisssa Krimin olympialaisten ja viimeksi Syyrian tapahtumien vuoksi.
VastaaPoista80-luku oli ankeaa kovien arvojen aikaa, jolloin ikävöitiin 70-luvun yhteisöllisyyttä. 70-luku puolestaan oli ankeaa yhdenmukaisuuden aikaa, jolloin ikävöitiin 60-luvun vapautta. 60-lukua en enää muista kunnolla.
VastaaPoistaKari Suomalainen piirsi aikoinaan pilakuvan, jonka tekstinä oli "Suomi on aina kestänyt hallan, nälän ja sodat. On vain yksi asia, mitä se ei ole kestänyt. Rauhaa ja hyviä aikoja". Tässä taitaa valitettavasti olla vinha perä. Jos asiat on saatu hyvään kuntoon, suomalaisilla on valitettavan yleisesti taipumus pilata ne riitelyllä, typerillä päätöksillä tai yksinkertaisesti heittäytymällä lepäämään laakereilla.
VastaaPoistaNokian matkapuhelinliiketoiminta tuhottiin, kun sen johto keskittyi rahan ulosmittaamiseen ja laakereilla lepäilyyn. Entinen ongelmalapsi, verkkoliiketoiminta sen sijaan ponnisteli vaikeuksiensa voittamiseksi, ja nousi menestystarinaksi.
Suomen talous oli 90-luvun laman jälkeen hyvässä ja kestävän tuntuisessa nousussa. Eikös taas heittäydytty vanhoilla laakereilla lepäilyyn ja menojen paisuttamiseen. Ja siinä sivussa kasvoi "talousviisaiden" joukko joka tarjoaa kasvavaan velkaantumiseen, katoavaan teollisuuteen ja supistuvaan kansantuotteeseen lääkkeeksi lisää menoja, lisää velkaa ja lisää veroja.
Ja ikään kuin tämä ei riittäisi, maahan päästetään ellei suorastaan tuoda turvapaikanhakija -nimikkeellä porukkaa, jonka työllistymisaste on sitkeästi alle 20 % tasossa. Kuitenkin TEM:n tuore kansliapäällikkö toteaa yhteen ja samaan hengenvetoon, että "tämä antaa meille uutta virtaa" ja "saamme heistä hyviä vientimyyjiä Lahi-itään" ja kustannuskattoa ei voida asettaa, vaikka arvioidut kustannukset ovat kymmenkertaistuneet 150 miljoonasta 1,5 miljardiin sillä "Jos nyt asetamme jonkinlaisen katon, mitä teemme, kun katto ylittyy?”
Tulee taas mieleen se Axel Oxenstiernan "Poikani, et ikinä arvaa kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan". No, kyllä minä arvaan, mutta en valitettavasti tiedä, miten sen asiantilan saisi korjatuksi.
Suomi on elänyt kuin pellossa osaamatta lukea edes ilmiselviä ilmassa olevia merkkejä. Tai kuin Lahden hiihdon MM-kilpailuissa, joissa suomalaisia jäi kiinni dopingista, vaikka norjalaiset olivat varoittaneet uusista tehokkaista testeistä. Turvapaikanhakijatulvakin tuli yllätyksenä. Suomi on jättänyt tässä tilanteessa ehdottoman tärkeät palautussopimukset niin Irakiin kuin Afganistaniinkin tekemättä, mikä osoittaa kuinka leväperäisesti maahanmuuttoon ja tulevaisuuteen tällä rintamalla on suhtauduttu. Muut Pohjoismaat, jopa Ruotsi, on ollut kauaskantoisempi toimissaan. Keväällä alkanut siirtolaisten välimerenylitys ei sekään nostattanut Suomen poliitikoissa aavistuksia tulevasta, vaikka Tanskan kuukautta myöhemmin valtaan astunut hallitus alkoi heti toimiin hillitäkseen maahantuloa. Meillä oli vain unelmia ja kohu Olli Immosen facebook-kirjoituksesta. Vaikka kaikissa muissa Pohjoismaissa tietyt maahanmuuttajaryhmät jäävät elämään sosiaalituilla, eivätkä työllisty, niin Suomessa usko on kova, ja kuntapäättäjien mielestä lisäävät kotikuntansa elinvoimaa. Periferiassa eletään periferian tavoilla.
VastaaPoistaMinä olin vuonna 1987 kahden lapsen työssäkäyvä isä, jolla oli silloisen ja nykyisen vaimon kanssa asuntovelkaa hiukka alle 150 000 markkaa. Ensimmäisen etelän matkamme teimme vasta 1989 Lido di Jesoloon. Lamakaan ei meitä kovin pahasti kouraissut 1990-luvulla.
VastaaPoistaOmat tulevaisuuden ennusteeni olin jo kirjoittanut vuoden 1980 teknologiakomitean aineistojen pohjalta.
Tosikomeita vetoja nämäkin kaksi viimeistä blogia. Asiat halki ja pinoon kuin etusivut viimeisiltä vuosikymmeniltä. Tätä vaurastumista ! Ja konkreetisemmin vaikkapa netti. Löysin Pekingistä marksilaisen filosofian täydestä ottavan kokouksen prujuja.
VastaaPoistaJo tilasin ja luen s. 124 menossa Killing the Host. How Financial Parasites and Debt Destroy the Global Economy. Ja antaa sijalle uuden perinnöllisen yläluokan, sen Yhden Prosentin -siis ei ketään arv. lukijoista, vaan niistä joiden osakkeet on vaihdettu Omaisuudenhallinta yhtiöiden osuuksiksi. Näitä ovat Imatran Voiman ja Nesteen yksityistämisen velalla ostajat, Mäntästä Kuusankoskelta Valkeakoskelta Warkaudesta jne Kaivopuistoon Ranskaan Golfkentille muuttaneet perijät. Niin ja Suomessahan he sentään kunnostavat Kartanoita asunnoiksi ja kulttuurifilantropiana. Ei heitä arpaonnestaan ole moittiminen.
Lotossa sinä EUsorttisena, heitä ilmaantuu uusia ihan R-kiskajonosta. Ja firmojen myyjille oliko nyt Led valoja ja saunoja! ja remonttifirma jne ihan tavallista -ja Medivire ja mitä, joista ostajat maksoivat kymmenissä miljoonissa. Velkarahaa joka pannaan firman kannettavaksi samalla kun ostajaryhmä organisoi kilpailijat pois, työläiset harvemmiksi, rönsyt kaupaksi jne. Helahoito Kiinaan. Markkinavoimaa ja Hinnotteluvoimaa kullekin alansa mahtitekijäksi aioitulle. Ihan simpeliä.
Ja pohjimiltaan vain Luottolaitoskone eli suomeksi teollistumisemme Yhteisponnistuksen ja Maltin ja Älynkin esiinotto elintasoon omista hiuksistamme itsemme kiskoaksemme -tai ainakin ne kampaamalla kansainvälisen sosiaalidemokratian malliin.
Näistä kaikista voin minäkin lukea. Siis kuinka pyhää luottolaitosta nyt "väärinkäytetään" suhteessa perustajaisien kansakunta näkyihin. Jonkun verran varisee sivilisaation rikkauksia alaspäin. Tuossa Michael Hudsonin kirjassa yksi pyhimys on Henri de Saint-Simon, joka Ranskan vallankumouksen puhtaaksi pyyhkimälle Euroopalle suunnitteli ja innoitti myös toteuttamaan insinööri-pankkiirien tehdasmaailman. Jo vuosisadan lopulla justeerit soivat kautta Suomenniemen.
Tämä Hudson kirjoitti Financial Timesissa 2008 jokusen kolumumnin, mistä oli ollut kyse, ja kirjoittaa David Landesin toimittamanssa kirjassa ja on kaikin puolin superlukenutut iäkkäämpi herra ja vihainen. Akateemisen alennustilan vuoksi ostin ekakertaa Amazonista viikko sitten pyhäiltana. Kirja oli postiluukun alla keskiviikkona ! En olisi uskonut. Joo, maksoin kyllä rahtia yli kirjan hinnan, mikä oli ensikertalaisen malttamattomuutta. Helsingissähän korkeakoulukirjastot eivät ole havahtuneet tai siis tulleet havahdutetuisi tämmöiseen finanssikriisiin puhumattakaan alan instituutioiden pitkään ja kiehtovaan historiaan.
Niin, eipä tainnut kyllä blogi-isäntämmekään arvella rahalla olleen hiivamaista osaa tuossa menossa ja olisiko se itse ameebamainen muuttumisessaan kuin sairaalabakteeri. Ja tepsivä, ja karanteenit ohittava, aina muuttuvassa ja itseluovassa todellisuudessa. Siis "raha".
Ihan Kauppalehteä myöten eilen kinuttiin kouluille ja etenkin sille korkeammalle tasolle lisää verorahaa. Ja jaettiin loukkaantumista alan uusimpaankin ministeriin. Jospa aloittaisivat omassa konsistorissaan kirjojen laadullisemmalla valikoinnilla ja voimaperäisemmälle lukemisella, niin paljon olisi tehty.
Sitä paitsi eikö se tuo Medivire lääkekokeineen ja koko Meilahden mäki ole tiedettä ? Molemmat hukkuvat rahaan, niin että väki väistää kipuamalla torninostureihin. Osa pakenee helikopterilla. Toista kulttuuria näin eilen Jurkassa. Oli peräti kolme näyttelijää varaa panna lattialle. Upeasti vedettiin paradokseja pursuava älyttely ja totista kysyvä elämä taiteilijoiden toimesta. Kai liki ilman tekevät eikä tähän leipäjonoonkaan montaa tule. Oli pikkusali kyllä täysi ja mielikin, plus kiitollinen. On sentään vielä jotain missä iltaisin poiketa Jussi Pajusen elämöittävässä Cityssä. Kun kaupungin herroja ja rouvia tulee vastaan, sylk… eikun nielaisen.Jukka Sjöstedt
Neuvostoliiton Kulta-ajasta
VastaaPoistaIzborskin klubi intoutui ihailemaan Neuvostoliiton 1970-luvun hyvinvointia ja teki sen perusteella johtopäätöksen, että kommunismi on alunalkaen ollut aina oikeudenmukaisuuden asialla. Mainitsematta jäivät tietenkin Stalinin viimeiset sanat: "Мы просрали нашу Родину" (Olemme muuttaneet Synnyinmaamme paskaksi). N. Hrushtshev supisti armeijan puoleen, ei ollut millä ruokkia. Vuonna 1968 miehitettiin Tshekkoslovakia ja sen kautta kuristettiin kokjo Varsovan Liitto, josta elintarvikkeita valui Venäjälle, kunnes valui.
СССР имел вторую экономику мира, самую сильную армию, одну из лучших в мире систем образования и здравоохранения, высокий уровень жизни (по показателю подушевого дохода советские граждане опережали среднемировой уровень на 40%.) Об уровне социальных гарантий и защищенности граждан, который был достигнут в 1970–1980-е годы, сейчас не приходится даже мечтать. http://dynacon.ru/content/articles/7633/
Kommunismin oikeudenmukaisuudesta saavat puhua Marx ja Engels:
Энгельс в 1895 г.: «Могильщики революции 1848 г. стали ее душеприказчиками. А рядом с ними уже грозно поднимался наследник 1848 г. — пролетариат в лице Интернационала... полный переворот в военном деле... сделав невозможной никакую другую войну, кроме неслыханной по своей жестокости мировой войны, исход которой совершенно не поддается учету.» (К. Маркс и Ф. Энгельс. Сочинения. Т. 22, С. 537-538.)
Энгельс в 1890 г.: «Война? Начать ее ничего не стоит. Но чем кончится однажды начатая война, предусмотреть невозможно... Ведь мир пока еще сохраняется лишь благодаря непрекращающейся революции в военной технике, — революции, которая никому не позволяет считать себя готовым к войне, а также благодаря всеобщему страху перед совершенно неподдающимся учету шансами мировой войны — единственной, какая теперь только и возможна.» (Там же, Т. 22, С. 9-10.)
Энгельс в 1887 г.: «...для Пруссии — Германии невозможна уже теперь уже никакая иная война, кроме всемирной войны. И это была бы всемирная война невиданного раньше размера, невиданной силы... как это все кончится и кто выйдет победителем из борьбы; только один результат абсолютно несомненен: всеобщее истощение и создание условий для окончательной победы рабочего класса.» (Там же, Т. 26, С. 361.)
Энгельс в 1879 г.: «...разразится европейская война и в неизбежной борьбе каждого народа за свое нацинальное сущестование эта война похоронит и нынешнюю германскую партию... Но новая партия, которая в конце концов должна была бы создаться в результате всего этого, освободилась бы во всех европейских странах от всяческих колебаний и мелочности, которые теперь повсюду тормозят движение.» (Там же, Т. 34, С. 342.)
Маркс в 1870 г.: «Теперешняя война, чего прусские ослы не понимают, с такой же необходимостью ведет к войне между Германией и Россией... такая война № 2 будет повивальной бабкой неизбежной в России социальной революции.» (Там же, Т. 33, С. 123.)
Маркс в 1850 г.: «...новое пролетарское восстание во Франции неминуемо повлечет за собой мировую войну. Новая французская революция принуждена будет сейчас же выйти за национальные рамки и завоевать себе европейскую арену...» (Там же, Т. 10, С. 70.)
Энгельс в 1849 г.: «Всеобщая война, которая тогда вспыхнет,...сотрет с лица земли даже имя этих упрямых наций. В ближайшей мировой войне с лица земли изчезнут не только реакционные классы и династии, ни и целые реакционные народы. И это тоже будет прогрессом.» (Там же, Т. 6, С. 186.)
Энгельс в 1849 г.: «...всякое социальное преобразование останется утопией, пока пролетарская революция и феодальная контрреволюция не померяются силами в мировой войне.» (Там же, Т. 6, С. 429.)
Маркс в 1848 г.: «А старая Англия будет сокрушена лишь мировой войной.» (Там же, Т. 6, С. 160.)
Neuvostoliiton Kulta-ajasta
VastaaPoistaIzborskin klubi intoutui ihailemaan Neuvostoliiton 1970-luvun hyvinvointia ja teki sen perusteella johtopäätöksen, että kommunismi on alunalkaen ollut aina oikeudenmukaisuuden asialla. Kommunismin oikeudenmukaisuudesta saavat puhua Marx ja Engels. Samma på engelska. Suomeksi niitä ei julkaistu. Tuskinpa tshuhna O.W. Kuusinen oli niistä tietoinen:
Marx in December 1847: “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.))
Marx in December 1848: ”And only a world war can overthrow the old England as only this can provide the Chartists, the party of the organized English workers, with the conditions for a successful rising against their gigantic oppressors… But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 6, p. 160.))
Engels in 1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia., Vol. 6, p. 186.))
Marx in 1850: “…with the victories of the Holy Alliance, Europe has taken on a form in which every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war. The new French revolution is forced to leave its national soil forthwith and conquer the European terrain, on which alone the social revolution of the nineteenth century can be accomplished.” (Ibid., Vol. 10, p. 70; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 7, pp. 31-32.))
Marx in 1870: ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 33, p. 123.))
Engels in 1879: “Or else there will be a European war, and the present German party, too, will be submerged in the inevitable struggle of each individual people for its national existence. A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 34, p. 342.))
Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 21, p. 361.))
Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 9-10.))
Engels in 1895: “…by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 537-539.))
Noista vs. Stalinin v iimeisestä sanoista on jo puhuttu niin paljon, että olisi hauska löytää niihin viite ja sen jälkeen miettiä mitä hän niillä mahtoi tarkoittaa.
VastaaPoistaMarxin ja Engelsin näkemykset sodista eivät varmasti voineet olla kenellekään asianharrastajalle mikään yllätys, ei edes Kuusiselle.
Kaikkea mitä on nyt, on ollut ennenkin. Eliiitin ajattelu on syntynyt Senaatintoria kiertämällä. Kehä ei ollut iso myöskään NL:ssa. Kirjasto rakennettiin keskelle kaupunkia, samoin kuin lasikattoinen museo Lasipalatsin sisäpihalle.
VastaaPoistaArto Luukkanen hyppäsi kierkegaardilaisen suuren loikan yliopistolta perussuomalaisiin pelastaakseen Timo Soinin ja siinä samalla isänmaan.
VastaaPoistaHänen US-blogissaan mainituista Senaatintorin Kiertäjistä on Timo Soini kertonut, hallitusneuvottelujen kriisiydyttyä omakohtaiseen valintaongelmaan ryhtyäkö finanssi- vaiko ulkoministeriksi, kiertäneensä iltahämärässä Senaatintoria puolisen tuntia ennen kuin soitti porttikäytävästä vaimolle joka neuvoi ryhtymään unelmiensa tehtävään.
Viimeisestä poliittisesta showsta muistuu mieleen Tommi Uschanovin, toisen koulutetun itäsuomalaisen, lanseeraama termi Suuri kaalihuijaus, eikä hänen tuoreempi kirjan nimi Hätä on tarpeen voisi sekään paremmin kuvata todellisuuttamme.
VastaaPoistaKun kerran tuli itäsuomalaisuus puheeksi, niin mainittakoon pari tapausta eteläisen Espoon kauppakeskuksista jolloin nyttemmin erittäin korkeaan Brysselin virkaan noussut siilinjärveläinen vilkuili minut nähdessään hätäisesti paikkaa jonne päänsä työntäisi. En ole häntä koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta pienessä maassa mahtuu tapahtumaan.
VastaaPoistaJoku skribentti on vertaillut Sipilää Kekkoseen, eikä täysin aiheetta vaikka aika onkin täysin toinen. Kekkosen asema "sotilasdiktaattorina" perustui salailuun NL:n keskitetyn valtarakenteen ollessa vastapuolena. Asetelma tarjosi sotakorvausteollisuuden hyödyntämissä tukevan pohjan niin Koneen, Wärtsilän kuin Nokiankin nousulle.
VastaaPoistaSipilän koollekutsumassa kolmen ässän tuuletuskokouksessa voi kyllä aistia noiden aikojen haikailua hallituksen ensimmäisen "torjuntataistelun" päätyessä samojen taustavaikuttajien kannalta suotuisaan tulokseen.