Tuntemattomaan menossa
Arkiajattelussa
sitä aina kuvittelee tuntemansa parhaiten juuri sen hetken, jossa kulloinkin
eletään. Tämä päivä on vielä lähimuistin hallittavissa ja tuntuu sitä, ettei
päänsä puolesta terveelle ihmiselle voi syöttää mitä tahansa pajunköyttä siitä,
millainen maailma nyt on ja mitä siinä tapahtuu. Poikkeuksia toki on.
Vielä hiljattain
tiesimme hyvin, ettemme tunne nykyisyyttä. Sanomalehdet ja lennättimet toivat
uutisia luettavaksemme melkoisella viiveellä. Uutisissa oli lähdeviite, joka
ilmoitti sekä päivämäärän että lähteen tai ainakin välittäjän. Suuret uutiset
levisivät kyllä nopeasti, mutta oltiin kaukana niin sanotusta reaaliajasta.
Tämä ei kuitenkaan ollut tärkeintä. Tiesimme, ettemme tiedä monia tärkeitä
asioita, jotka vaikuttavat kaiken taustalla. Maailmanpolitiikan suuret päätökset
perustuivat todennäköisesti kulissientakaisiin sopimuksiin, joista saataisiin
tietoa vasta kymmenien vuosien kuluttua.
Maailmanpolitiikan
päättäjätkään eivät tunteneet toisten osapuolten salaista aineistoa tai
tunsivat sen korkeintaan hyvin pintapuolisesti. Totuus selviäisi vasta
viidenkymmenen vuoden kuluttua tai ehkä sadan, arkistojen auetessa. Tässä
suhteessa ei ehkä kovin paljon ole muuttunut.
Optimistisen
näkemyksen mukaan ymmärrämme siis nykyisyyttä viimeistään sadan vuoden
kuluttua, vaikka tietenkään emme nyt. Silloin tiedämme yhä sen, mitä nyt
luultiin ja tavoiteltiin tulevaisuudelta, mitä pelättiin ja mitä päätettiin
riskeerata. Mikä tärkeintä, silloin tiedämme myös sen, mitä nyt ei tiedetä eikä
voidakaan tietää. Se, mihin nykyiset päätökset johtavat, ei tietenkään ole
ennakolta todistettavissa, mutta selviää aikanaan.
Jälkiviisauden
valossa ymmärrys lisääntyy olennaisesti ja nostaa suurella varmuudella esille
myös tekijöitä, joita nyt on väheksytty ja laiminlyöty tai otettu vain
vajavaisesti huomioon. Suuri maailmanlama saattaa olla tulossa tai jo alkanut,
mutta emme tiedä mitä se tuo mukanaan. Sen aikanaan synnyttämiä ja siihen
reaktiona tehtäviä päätöksiä ei ole vielä tehty. Megatrendit ovat nähtävissä,
mutta niiden konkreettinen merkitys ei. Ehkä palataan vielä protektionismiin?
Ehkä ei?
Kasvaako maapallon
väkiluku todella monella miljardilla ja nimenomaan Afrikan takia vai taittaako
jokin tekijä tämän kehitystrendin? Jatkaako maailman ilmasto todella
lämpenemistään ennustetussa tempossa vai tapahtuuko jotakin muuta? Ihmissuku
näyttää kovin vakaasti uskovan, että kehityksen avaimet ovat juuri nyt sen
omissa, kylläkin huonoissa käsissä, mutta huominen kehitys saattaa antaa
aihetta johonkin muuhun näkemykseen.
Vanhat
aikalaistilitykset ovat kiinnostavia. Oswald Spenglerin kirja Ratkaisun vuosia ilmestyi hiukan natsien
valtaanpääsyn jälkeen. Kirjoittajan katse ei kuitenkaan pysähtynyt
ajankohtaiseen politiikkaan, vaan etsi aikakauden kulttuurisen muodon
merkityksiä. Megalomania, kaiken arviointi rahassa, kvantiteetin herruus ja
kvaliteetin hiipuminen, vanhan Gemeinschaftin
hajoaminen, suurkaupunkilainen juurettomuus ja värillisten rotujen alkava
vapautuminen näyttivät kiinnostavammilta kuin se ilmeinen tosiasia, että
elettiin maailmansotien aikakautta. Värillisten kansojen uuden teollisuuden
aiheuttama taloudellinen uhka oli Spengleristä yksi ajan suurimmista haasteista
ja hyvinkin ajankohtainen.
Kulttuurin
rappio oli Spenglerille todellisuuden keskeistä ainesta ja poliittisen
historian tapahtumat ja konstellaatiot vain pintakuohua. Toki hän kannatti
kansallista vallankumousta ja preussilaisuuden mielestään ylevää ydintä. Kulttuuria
ei voinut korjata, mutta sen puitteissa oli vapausasteita. Hitlerin politiikka
ei kuitenkaan vakuuttanut, eikä filosofi tainnut ottaa itävaltalaista
korpraalia täysin vakavasti. Ei kai moni muukaan niin tehnyt. Toki poliitikkoja
oli kaikenlaisia ja groteski lama-aika nosti pinnalle vastaavia hahmoja joka
puolella.
Suomalaisen
älymystön Pidot Tornissa pidettiin
merkittävänä vuonna 1937. Keskustelun suuria kysymyksiä olivat Suomen kulttuurinen
orientaatio, suomalaisuuden olemus ja jopa urheilun merkitys. Neuvostoliiton
suuri terrori jäi keskustelun katveeseen, vaikka varmasti vaikutti maan imagoon
siinä kuin natsismin vastenmieliset ilmiöt Saksan hahmoon ja arvovaltaan.
Tornin pitoja
enempää kuin Spenglerin kirjaakaan voi nykyään tuskin olla lukematta ilman,
että ajattelisi niitä asioita, joita kirjoista puuttuu. Saksan ”kansallinen
vallankumous” toi seurauksia, joita kukaan ei varmasti voinut tietää eikä edes
aavistaa. Tornin pitojen keskustelijoille ajatus Neuvostoliiton ja Saksan
yhteistyöstä ei ilmeisesti ollut lainkaan mahdoton, mutta mitä he olisivatkaan
sanoneet, jos olisivat tienneet, että Englanti ja Yhdysvallat liittoutuisivat vain
parin vuoden kuluttua Neuvostoliiton kanssa taistellakseen Saksaa vastaan ja
Eurooppa näkisi tuhoamissodan, josta Verdunin barbaria oli vasta esimakua?
Mielikuvitus ei
toki tunne rajoja, mutta uskottavuus tuntee. Jopa kaunokirjallisten teosten on
yleensä otettava huomioon, ettei lukija viitsi tuhlata aikaansa sellaisiin
sepustuksiin, joiden toteutumisen todennäköisyys on nykyajan perspektiivistä
katsoen huono. Siitä huolimatta sellaiset vaihtoehdot ovat toteutuneet usein.
Olisi
kiinnostavaa pohtia, mitä tässä ajassa on sellaista, jota emme kykene näkemään
tai minkä laiminlyömme vaikka sen näemme. Mistä asioista tulevaisuus on meitä
kerran syyttävä ja mistä kiittävä, jos mistään. Nähdäänkö tämä aikakausi joskus
hukattujen tilaisuuksien traagisena aikakautena ja jos niin miksi? Vai
nähdäänkö se pikemminkin järjettömien päätösten tai tekemättä jättämisien
koomisena tai ehkä tragikoomisena aikana, jolloin kyllä ymmärrettiin, mitä
ollaan tekemässä, mutta päätettiin toivoa, ettei se, mikä oli ilmeistä,
sittenkään tapahtuisi?
Meillä on nykyään
tietoa maailman fyysisen ja sosiaalisen kehityksen megatrendeistä, mutta ei
siitä, mitä konkreettisesti tulee tapahtumaan. Emme myöskään tiedä, miten nuo
nyt niin ilmeiset trendit tulevat vielä muuttumaan tai tulevatko ne. Historia
tuntee runsaasti esimerkkejä bifurkaatioista: jossakin vaiheessa se, minkä piti
olla ikuisesti normaalia ja ilmeistä kehitystä tai edistystä, lakkasikin olemasta
sellaista.
World Values
Survey-projektin pohjalta voidaan olettaa, että tulevaisuudessa kaikki
yhteiskunnat alkavat arvojensa puolesta muistuttaa yhä enemmän Ruotsia
sellaisena kuin sen nyt tunnemme. Suvaitsevaisuus ja sekulaari humanismi ovat
olleet ja ovat nousussa, joka jatkuu ja jatkuu.
Mutta jatkuuko
se enää kauan? On mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei edes tulevaisuuden
Ruotsi ole arvojensa puolesta samanlainen kuin tämän päivän Ruotsi. Myös
Eurooppa ja Amerikka voivat muuttua yllättävän nopeasti. Suurin osa
ihmiskunnasta ei kannata suvaitsevuutta ja sekulaaria humanismia, vaan
vastustaa niitä, usein kiihkeästi. Ne näyttävät kuuluvat nimenomaan vauraan
hyvinvointiyhteiskunnan arvoihin. Entä jos niiden taloudellinen ja
yhteiskunnallinen pohja tuhoutuu?
Elämme varsin kummallista
aikakautta ja tulevaisuus tuntuu juurin nyt poikkeuksellisen arvaamattomalta.
Maailman talouden ja politiikan navat ovat siirtymässä. Rationaalisuuden ja
humanismin haastavat yhä röyhkeämmin keskiaikainen teokratia ja maaginen ajattelu.
Kuin huomaamatta
myös pasifismi ja edistysajattelu syrjäytyvät yhä selkeämmin militarismin ja
nihilismin tieltä. Sentimentalismin puutarhassa kukoistavat yhtäläisellä
oikeudella saatanallinen raakuus ja kyynelöivä hempeys. Järki ja kohtuus ovat
ne asiat, joita siellä ei siedetä. Ihmiset, jotka haluavat kokea itsensä
hyviksi ja moraalisesti arvokkaiksi, pitävät kunnia-asianaan ainakin nyökkäillä
hyväksyvästi primitiiviselle raakuudelle ja imbesilliydelle sikäli kuin eivät
aktiivisesti osallistu niiden rahalliseen ja moraaliseen tukemiseen, mitä
pidetään kaikkein arvokkaimpana.
Vaikka tämän
aikakauden kohtalokkuus yleisesti ainakin aavistetaan, näyttää ainakin niin
sanotun sivistyneistön piirissä vallitsevan jonkinlainen huonon omantunnon
henki, joka ilmenee myötäsukaisuutena kaikkea avointa typeryyttä ja vaateliasta
röyhkeyttä kohtaan, mikäli se uskaltaa arvostella omaa kulttuuriamme. Tämä ei
lupaa hyvää.
Nykyajalle
leimallista on, ettei tärkeimpiä ja koko tulevaisuuden kannalta keskeisiäkään
asioita haluta nähdä, vaikka ne ovat silmien edessä. Kuitenkin on ilmassa selvä
tietoisuus suurista muutoksista. Minkä edessä olemme nyt? Mikä on vastuumme
tuleville sukupolville?
Nykyajassa on aina läsnä asioita, joita emme
tiedä emmekä voi tietää ja ne saattavat olla ratkaisevan tärkeitä. On kuitenkin
myös asioita, jotka tiedämme ja jotka myös ovat ratkaisevan tärkeitä. Vastuumme
tässä maailmassa koskee sitä, miten hoidamme nuo jälkimmäiset. Löyhistä unelmistamme
ei tulla maksamaan mitään.
70-luvun pidot tornissa on aika ahistava lukukokemus. Onneksi sielläkin on Wolf Halsti joka kertoo revoluution ja evoluution erot: "Minä olen nähnyt kuinka venäläisiä upseereita työnnetään jäänläpi mereen, enkä ole ikinä selvinnyt tästä traumasta..." Tai jotenkin noin se meni
VastaaPoista"Vaikka tämän aikakauden kohtalokkuus yleisesti ainakin aavistetaan, näyttää ainakin niin sanotun sivistyneistön piirissä vallitsevan jonkinlainen huonon omantunnon henki, joka ilmenee myötäsukaisuutena kaikkea avointa typeryyttä ja vaateliasta röyhkeyttä kohtaan, mikäli se uskaltaa arvostella omaa kulttuuriamme. Tämä ei lupaa hyvää."
VastaaPoistaTässäpä se ydinongelma taitaa pitkälti olla. En ole varsinaisesti ns. spengleriläinen, enkä varsinaisesti usko metafyysisiin selitysmalleihin historian perimmäisenä käyttövoimana, enemmänkin uskon kulttuurievoluution selitysvoimaan, niiltä osin kuin rationalistinen selittäminen nyt mahdollista on. Eikä evoluutiolla liene mitään "lopullista" muotoa tai päämäärää, vaan se on loputon, opportunistinen prosessi, joka yllättää tarkkailijansa kerta toisensa jälkeen, eikä liioin suostu ohjailtavaksi kuin korkeintaan hyvin vähäisessä määrin.
Ongelmana on vain tällaisessakin selittämisessä se sama kuin vaikka taloustieteessä, eli jälkeen päin voidaan kyllä osata selittää asiat syineen ja taustavaikuttimineen hyvinkin tarkasti, mutta vasta silloin. Käännäpä sitten tuo sama asetelma eteenpäin ja esitä ennuste, miltä maailma näyttää esim. 2040... Siinä on moni itseään viisaanakin pitänyt saanut narrihatun päähänsä.
Mutta joka tapauksessa vaikuttaisi kuitenkin kaikitenkin nyt olevan niin, että kulttuurimme on jälleen kerran eräällä suurista vedenjakajistaan. Melkoisia muutoksia lienee taas kerran luvassa, ja varmasti niiden nopeus ja rajuus tulee yllättämään vielä moneen kertaan. Ja mitä menneisyyteen suhtautumiseen tulee, näyttäisi yhtenä sääntönä olevan, että lähimenneisyyttä voidaan ruoskia hyvinkin armottomasti, siinä missä kaukaisempi menneisyys saa jo jonkinlaista kultahilettä pintaansa.
Ne "vanhat hyvät ajat" tuntuisivat useimmiten olevan tällaisissa arvioisssa n. 30 vuoden takaisessa menneisyydessä. Haikaileehan moni varttuneempi esim. 80-luvun "lintukodon" perään, ja mitä siitä itsekin muistan, vaikka hieman alamittainen tuolloin vielä olinkin, niin eihän se ainakaan loppupuoleltaan hassumpaa aikaa ollutkaan. Ainakin silloin vallinnutta tulevaisuudenuskoa on moni jäänyt (syystäkin) kaipailemaan. Toisaalta jos nyt lukee vaikka tuonaikaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, niin ei niistä valittamisen aiheista puutetta silloinkaan ollut. Vaan kuinkas muutenkaan; ihmisten maailmasta eivät ongelmat lopu milloinkaan, lähinnä ne tuntuvat muuttavan muotoaan alinomaan.
J.Edgar
Eilen tuli televisiosta elokuva Arpinaama, tunnetaan myös nimellä Kansakunnan häpeä. Elokuvan alkuteksteissä todettiin, että vallanpitäjien välinpitämättömyys kansalaisten vapaudesta ja turvallisuudesta johti gangsterisotiin 1920-luvun Yhdysvalloissa.
VastaaPoistaTänään kirjoittaa Ole Hasselbalch Jyllands Postenissa otsikolla Viimeinen kuulutus Euroopalle, että poliitikot eivät kykene henkisellä tasolla sisäistämään sitä, miten hirvittävät seuraukset kansainvaelluksesta ja ns. pakolaiskriisistä Euroopalle tulevat olemaan, ja sentähden poliitikot sivuuttavat asian, jättävät huomiotta missä laajuudessa maahanmuutto nyt tapahtuu. He eivät tee sitä, mitä heidän tulisi tehdä suojellaakseen maanosaamme. Puheet integroinnista eivät auta, eivät myöskään kosmeettiset pikkutoimenpiteet, jotka ovat kuin heittäisi teevettä sammuttaakseen palavan talon.
V. 2014 Tanskassa syntyi 56870 lasta maahanmuuttajien lapset mukaanlukien. Nyt tulee 100 turvapaikanhakijaa päivässä, joka tekee 36500 vuodessa. YK on laskenut, että väestö kasvaa esim. Irakissa vuoden 2010 lukumäärästä, joka oli 31 miljoonaa 145:een miljoonaan v. 2100 (Irakissa oli v. 1950 vain 5 milj. asukasta.). Poliitikkojen tulisi osata laskea ja ymmärtää, mistä tässä kriisissä on kysymys. Pakolaisia tulijat eivät ole.
Tässä Euroopan nykymenossa on jotakin tuttua. Pitänee valmistautua Mikael Karvajalan ja Hakimin sekä ystävänsä Antin tapaan vaihtamaan sujuvasti puolta. Siihen armas YLEmme on meitä jo jonkin aikaa valmentanut koraanikoulullaan.
VastaaPoistaEli opetelkaamme ulkoa ainakin ensimmäinen suura.
Suuri hulluus on vallalla suvaitsevaistomme keskuudessa.
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/
Yrjö ynnä Vihavainen sanovat samaa asiaa hieman toisin sanoin .
Oma arvaukseni on että olemme menossa kohti fasistista Eurooppaa, ajan suuren heilurin suunta muuttuu pois sosialismista. Seurauksena on toki laajoja väkivaltaisuuksia mutta murroskohdat vaativat verta. 8P
VastaaPoistaTuossa ylhäällä oli myös keskustelua kulttuurista ja sivistyksestä, omasta mielestäni se on nykyään ohutta ja opetettua, ei itse opittua. Tällöin sen arvo on ainoastaan pintakiiltoa vailla syvällisempää oppimista ja ymmärrystä.
Jos lähdetään siitä että tiedotusvälineet ja keskiluokka on täysin liberaaliston käsissä ja käytössä niin en kyllä usko minkään fasismin nousuun, luojan kiitos, enkä kansalliskonservativisminkaan, mikä on harmi.
VastaaPoistaGlobalismi ja sen ennakkoehto, vulgääriliberalismi jota suvaitsevaisuudeksi hämäyksen vuoksi nimitetään, on niin kovaa valuuttaa että sen puolelle valuvat käytännössä kaikki joilla on jonkinlainen hyvä ja suojattava asema yhteiskunnassa.
Mitä olen seurannut somesta Suomen äärimmäisen oikean laidan miehitystä niin aika reppanoita. Samanlaisia kuin puna-anarkisti puolella.
Mitä tarvittaisiin olisi jokin suomalainen versio Ranskan uuden oikeiston politiikasta, älystä, puoluetoiminnasta ja vakuuttavuudesta, mutta sellaista ei ole meillä näköpiirissä. Luulen että homma menee niinkin raadollisesti että osalta suomalaisista pettää hermot ja pokka tähän kulttuurimme oman jalan ampumiseen ja he alkavat käyttäytyä radikaalisti tai jopa väkivaltaisesti. Poliisi, tai jos menee isommaksi, armeija laittaa nämä joukot kuriin tuosta vaan ja homma oli sitten siinä ja se on siltä osin ohi.
Ainoa vaihtoehto on laillinen ja demokraattinen mutta riittävän radikaali puolue josta tulisi selvästi maan suurin. Esimerkiksi 30 -35 prosentin ääniosuudella. Jo nyt siihen olisi tahtotilaa jos jengi vain hallitsisi hermonsa. Mutta jo nyt persujen tyhmimmät kannattajat vetävät kannatuksensa pois ja valmistavat tällä kiukuttelulla sen että demut, komut ja vihreät palaavat hoitamaan maamme tulevaisuutta ja avaamaan rajat lopullisesti kulttturimarxistiselle unelmalle, jota globaali very big money taitavasti hyötykäyttää omiin tarkoituksiinsa.
Näillä pelihermoilla mistä jo nyt on saatu näyttö, ei tätä kyllä voiteta. Kyllä me ollaan.... tyhmiä. Jos emme ole, laittakaa parempi tilannekuva.
jk
Vihavaisen kirjoitukset ovat napsahdelleet kuin napakympit maaliinsa, ja blogi on tätä nykyä valtakunnan paras. Ei tosin taida olla pelkoa siitä että se syleillään kuoliaaksi antamalla tunnustus Suomen parhaasta blogista!
VastaaPoistaLuin äskettäin pakolaiskriisin tiimoilta israelilaisen akateemikon Daniel Schueftanin haastattelun, joka sisälsi joitain yleisemminkin kiinnostavia, mielestäni oikeaan osuneita ajatuksia. Maailma kärsii johtajuuskriisistä ja valtiomiespolitiikan puutteesta, ja tilanteen taustalta löytyy tuttu mörkö ja vapaan yhteiskunnan vihollinen, poliittinen korrektius. Churchillin, Rooseweltin tai de Gaullen kaltaiset poliitikot eivät nykyään pääsisi vallan huipulle, koska ennemmin tai myöhemmin joku syyttäisi heitä poliittisen korrektiuden puutteesta. Maailma on ollut johtajuuskriisissä kohta jo neljännesvuosisadan, Bush vanhemman ajoista lähtien, ja jäljet ovat sen näköiset. Tässä lähtökohdat haastattelulle.
Jos poliittisesta korrektiudesta ei kyetä irtautumaan sivistyneesti, yhtenä välittömänä uhkana on, että ääriainekset alkavat ruokkia toisiaan: vastuuton vasemmisto auttaa valtaan radikaalia oikeistoa. Nimenomaan siksi että poliittinen korrektius voimistaa vaikutuksillaan äärivasemmistoa ja populistista oikeistoa, se muodostaa suurimman vaaran yksilönvapaudelle.
Mitä tulee erityisesti pakolaiskriisiin, ainakaan Israel ei maahanmuuton suhteen harrasta poliittisesti korrektia haihattelua, vaan sinne otetaan vain henkilöitä, jotka haluavat kuulua kansaan ja kehittää sen perintöä. Schueftan laukoo ajatuksiaan sen verran kaihtelematta, että mukana on toimituksellinen varoitus: Jos haastattelu julkaistaisiin Saksassa, seurauksena voisi olla oikeusjuttu. Luetteluani totesin surumielisesti, että sama todennäköisesti pätisi myös Suomeen.
Mielestäni Schueftanin ajatukset kaiken kaikkiaan valottavat hyvin sitä umpikujaa, johon Eurooppa on viime vuosina itsensä ajanut. Yksipuolisesti tulkittu lähimmäisrakkaus on onnistuneesti tukahduttanut muut sivilisaatiota ylläpitävät refleksit ja moraalis-eettiset periaatteet. Itsesuojeluvaisto, geenin itsekkyys, omiin lapsiin kohdistuvan rakkauden ja huolenpidon ensisijaisuus, vastuuntunto suhteessa esi-isien perintöön ja silkka maalaisjärjen käyttö ovat kuihtuneet ja surkastuneet.
Voi myös kysyä, onko tällainen sivilisaatio enää pelastettavissa tai pelastamisen arvoinen.
http://www.reflex.cz/clanek/zpravy/66249/poradce-izraelskych-premieru-je-to-vas-konec.html
t. nimim. Tulilintu
Noinhan se on, valitettavasti. Jäin miettimään milloin ja mistä tuo itsepetoksellinen vitsaus, poliittinen korrektius, länsipäihin levisi noin kaikkea dominoivana.
Poista70-luvulla oli tietysti pakkokorrektius Neuvostoliiiton suhteen, mutta sekään ei tunnu jälkikäteen ajateltuna niin kunniattomalta kuin tämän nykyinen. Siinä oli kuitenkin peli selvä: joko siistitte suunne tai me tulemme siistimään. Ja samalla kuitenkin suomalaiset saivat poliittista yläkerrosta lukuunottamatta elää suomalaisten elämää kuten halusivat. Ja kysymys oli aika pitkälle vain sanoista.
Nyt me käymme ikään kuin sotaa itseämme vastaan. Ja nyt on pelissä muutakin kuin sanat. Koko ajatuksemme suomalaisesta yhteiskunnasta. Tradition ja isänmaan (ehkä juuri laajasti ajateltuna sen geenin itsekkyyden) hylkäämisestä on tehty hyve ja yhteiskunnallinen miehuuskoe, kansalaiskunnon mittari.
Kulttuuri jolta puuttuu luonnollinen itsesuojeluvaisto lienee menetetty tietävät tutkijat. Voiko sellaisen palauttaa? Suomalaiset miehet näyttävät kuitenkin menettäneen munansa täysin. Uhotaan ja riehutaan äärioikeina keskustelupalstoilla verbaaleissa raivareissa, muttei tajuta että vaaleissa on (ja olisi ollut) todellinen mahdollisuus muuttaa aika paljon. Pakolaispolitiikka ei olisi kiristynyt sitäkään vähään mitä nyt, jos sateenkaarihallitus kakkonen olisi nyt vallassa. Mutta ei, silti pitää mennä takaisin demareiden syliin soppalautasen hinnasta.
Sanon vielä: Suomi tarvitsee konservatiivisen ja maltillisen kansallismielisen puolueen ja sille ison kannatuksen, jotta säilyisi edes joku mahdollisuus. Eikö Unkari ole tästä hyvä esimerkki? Persut voisivat luoda nahkansa ja uudistua sellaiseksi puolueeksi jonka ykkösasema olisi se parlamentaarinen voima, viimeinen vipuvarsi, jos nyt haluamme että Suomi Suomena jatkaa. Hassun perus-etuliitteen voisi pudottaa pois ja nimetä puolueen uudelleen, vaikkapa Suomen kansallliseksi liitoksi. Kristilliset voisivat hypätä suoraan mukaan ja mikseivät keskustapuolueenkin konservatiivit.
jk
Noita israelilaisia Jumalan valitseman omaisuuskansan asenteita esiintyy yllättävänkin paljon nimenomaan Suomessa. Ruotsalaiset eivät niistä halua kuullakaan, flirttailivathan suomalaiset natsien kanssa hyvällä menestyksellä.
PoistaKauniaista voisi pitää pikku-Israelina. Sielläkin halutaan itse valita maahanmuuttajat ulos. Yleisemmin Suomessa kuulostaa kovin tutulta israelilaisten käytäntö hävittää terroristeiksi epäilemiensä palestiinalaisten sukulaisten asumuksia tarkoituksena yllyttää onnettomat toistensa kimppuun.
Myös valtiollisen väkivoiman käyttö, so. sotavoimien ihannointi yhdistää molempia. Kansa taistelee-lehti (HS) ihastelee tänään muutaman suomalaisen kehittelemää supermönkijää. Mistä sille saisikaan referenssejä?
Kannattaa panna merkille, ettei poliittinen korrektius ole oikein juurtunut siihen Itä-Eurooppaan, jonka oli aikoinaan pakko sellaista sietää.
Poista"Tuntemattomaan menossa"
VastaaPoistaTulevaisuus on tuntemattomaan menemistä ja siksi pelataan varman päälle. Juutalaiset valitsivat aikoinaan Barrabaksen Jeesuksen asemesta, joka pääsi ristiin naulettavaksi. Jeesuksista ei juutalaisille ollut mitään hyötyä.
Bolshevikkien johtajaksi kouliintui pankkiryöväri ja tappaja Dzhugashvili, joka sai Leniniltä etymologisen kruunun "Stalin". Hyvistä ihmisistä sosialismi/kommunismille ei ollut mitään hyötyä, koska yksityisomistus piti lopettaa/ryövätä maksimaalisesti.
Neuvostoliitto hajotettiin, koska sitä ei haluttu uudistaa Gorbatshevin/Novo Ogarevin ohjelman mukaisesti, yksityisomistus palautettiin (Приватизации -- ударные темпы! / Yksityistämiselle iskurimaiset tempot!) Neuvostoliiton hajottamisen/yksityisomaisuuden haalimisen takana oli etupäässä KGB/Komsomolin eliitti, joka ei muuta jaksanut harrastaa kuin juopottelua ja nussimista, kuten Brezhnevin tytär sanoi suoraan TV-lähetyksessä.
Mitä talousymmärrystä näillä uusilla suurilla, keskisuurilla, pienillä ym. oligarkeilla oli? Ei mitään, kuten kaikki vakavasti otettavat venäläiset kriitikot väittävät. Nyky-Venäjä on ollut tämän heiveröisen ymmärryksen varassa. Putinin harrastuksiin kuuluu napata uusia alueita, röyhistää venäläistä ylpeyttä ja tanssia hurjaa ripaskaa kansainvälisellä areenalla.
Historioitsija Afanasjev väitti, että bolshevikkien valta katkaisi Venäjän tuhatvuotisen kehityksen.
Vajavaisilla tiedoilla tulevaisuuteen
Bifurkaatio on minulle uusi sana mutta ilmiö on tuttu.
VastaaPoistaEn muuten usko että 30 vuoden päästä kaikki vielä puhuvat sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Se ei taida kiinnostaa enää ketään.
Tarkennan vielä että kannatin itse homojen oikeutta avioliittoon mutta aikuisen oikeesti en pidä asiaa kovin keskeisenä ihmisoikeuskysymyksenä.
PoistaOlellista on että sekä liberaalit että konservatiivit signaloivat ryhmään kuulumista ja lojaliteettiaan tietylle asialle puhumalla homoavioliitosta.
Tätä osoittaa sekin että monet haluavat edelleen jatkaa asiasta puhumista vaikka asia on jo ratkaistu eduskunnassa.
Siirtymisiä tapahtuu ja nimenomaan uusia asennon ottoja koko ajan. Yksi hassu on se kuinka suomalainen liberaalisto on vähä vähältä ryöminyt Nato-kannattajien joukkoon vanhoista asemistaan.
PoistaPääkaupunkiseutulaisen pesunkestävän liberaalin tuleekin niellä koko paketti: Schengen, Nato, europolitiikka, homoliitot ja multikultti. Sitten vasta olet ajan ja aallon harjalla ja korrektiakin korrektimpi mallikansalainen. Ja näitähän on nykyään paljon.
Saattaa olla, että jossakin vaiheessa aletaan puhua velvollisuuksista.
PoistaRatkaisun vuosia kirjassa, politiikkaa analysoitiin , sallimus, veri, kohtalo y.m käsitteillä. Tälläisiä Spenglerin kaltaisia dinosauruksia vaelsi euroopassa vielä 1930-40 luvuilla. Kansallissosialismia voidaan luonnehtia viimeiseksi episodiksi, saksalaisella kieli ja kulttuurialueella voimakkaasta mystis irrationaalisesta aateperinnöstä.
VastaaPoistaSamastahan siellä nytkin on kysymys, kääntövärein vain ;-)
PoistaJokaisessa ihmisessä asuu pieni fasisti. Ajatus assosioitui suurin piirtein samoihin aikoihin, kun ensimmäinen Arlan maitomainos ilmestyi. Ajoituksella on vahvat perusteensa, koska silloin yhteiskunnan heikot merkit olivat vahvistuneet jo normaali hoksottimillakin varustautuneen nähtäväksi. Halla-aho oli aikamme Matti, joka kansansadussa neuvoi hölmöläisiä tekemään vain aukon seinään valoa saadakseen, mutta hölmöläisiä kun olivat innostuivat valosta niin, että hakkasivat seinät säpäleiksi hienosta ideasta hurmioituneina.
VastaaPoistaOnneksi nyt näemme ympärillämme pelkkää rationaalisuutta, joka on niin vahvaa ettei mikään määrä iraationaalisuutta sitä hetkauta.
VastaaPoistaJK: "Mutta jo nyt persujen tyhmimmät kannattajat vetävät kannatuksensa pois ja valmistavat tällä kiukuttelulla sen että demut, komut ja vihreät palaavat hoitamaan maamme tulevaisuutta ja avaamaan rajat lopullisesti kulttturimarxistiselle unelmalle, jota globaali very big money taitavasti hyötykäyttää omiin tarkoituksiinsa. "
VastaaPoistaOlen ilmeisesti jk:n tarkoittama tyhmä persujen ex-äänestäjä. Olisi kyllä kiva tietää, miksi minun pitäisi äänestää uudelleen puoluetta, joka ei ole tehnyt mitään maahanmuuttotulvan pysäyttämiseksi. Käytännössä Persu-puolue on seissyt täysin sama mokurintamassa kokoomuksen ja kepun kanssa. Taakanjakoon Suomi-poika osallistui ensimmäisten joukossa ottaen 50 eritrealaista "pakolaista" maahan suorasuuntaus lentokoneella.
(Eritrean nuoret miehet hakevat turvapaikkaa, kun maa on niin epädemokraattinen ja diktatuurin vallassa. Näinhän lienee tilanne noin 60 %:ssa maailman maista. Siis kaikki tänne ja heti?)
Vaaleissa varmaan on mahdollista muuttaa maailmaa, jos vaaleissa on ehdolla puolue, joka pitää sanansa ja edustaa niitä arvoja, joita vaaliohjelmassa painotetaan. Persu-puolue on osoittautunut yhden miehen käsikassaraksi ja välineeksi kohti vallan kahvaa. Vaalilupauksista viis.
Tällä hetkellä maahan hyökyy toinen matu-aalto ja edelleen Soini et al vaikenee tilanteesta ja saamme kuulla Orvon onttoa liturgiaa. Vain. Siis toistan ei kun sanon kolmannen kerran; vihreät vai persut? Ihan sama.
Odotan puoluetta, jonka ohjelmassa on selkeä EI maahanmuutolle. Sitä ennen vaikka; Pereat Mundus.....
Et ole tyhmä, päinvastoin. Persujen äänestäjien kannattaisi kuitenkin odottaa. Maailma ei korjaannu muutamassa kuukaudessa. Jotakin on kyllä tehty. Kriteerejä on kiristettyjä ja turvapaikanhakijoiden saamia tukia laskettu. Suomen houkuttelevuutta on vähennetty. Seuraavan puolen vuoden aikana monet tuhannet lähetään kotiin, siis siihen turvalliseen kotimaahan mihin he kuuluvatkin. Ilman persujen oloa hallituksessa tuskin näitäkään, tosin vielä aivan liian pieniä, korjausliikkeitä ei olisi tehty. Vihreät, joihin vertasit, ovat lisäämässä sitä houkuttelevuutta. Etää ei ole ihan sama.
PoistaJos persut saavat seuraavissa vaaleissa sanotaan vaikka 13 prosentin kannatuksen ja haluamasi kovan linjan puolue ensikertalaisena 8 prosentin kannatuksen, on varmaa ettei kumpikaan puolue ole vaikuttamassa mihinkään millin vertaa. Sossut, vihreät ja komut kyllä avaavat rajat appoauki. Suomessa voi vaikuttaa vain hallituksessa konkreettisesti. Persujen kannatuksen katoaminen on siitä syystä juuri sitä mitä pääkaupunkilaiseliitti, media ja liberaalit haluavat, jotta vaikuttava maahanmuuttokritiikki voidaan ohittaa kokonaan. Nyt tähän ansaan putosi puolet persujen kannattajista jo puolessa vuodessa! Etkö ole jo huomannut opposition iloa ja voitonvarmuutta: ne lopettaa itse itsensä. Se saa minut ajattelemaan että tämä maahanmuutto on meille sittenkin ihan oikein kun maassa ei näytä olevan enää turnauskestäviä miehiä lainkaan. Persujen häätäminen kannatuksen poisvetämisellä hallituksesta merkitsee seuraavaa: Welcome to the Finland where we have this reilu meinkinki called sosiaaliturva. Nyt persut ovat sen sijaan edes hidastavina kapuloina rattaissa.
jk
Veli jk.
PoistaKirjoituksesi pitää paikkaansa ja on myönnettävä, että kaikkien populistien ja maailmanhalaajien isä ja äiti eli Ville N ja Paavo A, ovat tyytyväisiä nykyisestä tilanteesta. Lisäksi on todettava, että Vihreiden ja Vasemmiston hallitusvastuu olisi Isänmaallemme kaikkein pahin vaihtoehto. Lainaisin hienoa roomalaista runoilijaa Catullusta ja toteaisin, että Paavo ja Ville olisivat Suomelle yhtä siunauksellisia kuin Rutto ja Kaihi.
Persujen aikaansaamattomuus ja varovaisuus ja mukautuminen poliittisesti korrektiin moku-menoon on syönyt ja vienyt uskoni ko. puolueeseen melkeinpa täysin.
Soinin et al salkkuvalinnat olivat pelkureiden valintoja. Ja vasta nyt ensimmäistä (!!!) kertaa kuulen kun persuministeri (Mäntylä) on vaatimassa länsirajalle pikakäännytyksiä eli siis jonkinlaisia toimenpiteitä tulvan pysäyttämiseksi.
Ja tietenkin tämä vasta sen jälkeen, kun maailman moraalinen majakka Ruotsi on aloittamassa tarkistukset rajalle. Varmaan itsekin myönnät, että Persuporukan toiminta hallituksessa on ollut varsin munatonta? Vai?
Koko "pakolaiskriisi" on oikeastaan seurausta muslimimaiden ja Afrikan väestöräjähdyksestä. Arabikevään eli arabijääkauden aiheutti väestöräjähdyksen aiheuttama nuorisopullistuma mellakoineen, jota länsimainen media tuki uskomattoman naiivisti ja sokean idealistisena.
Saddamin ja Gaddafin syrjäyttäminen ja kuvitelma, että siitä aukeaa arabimaille demokratian ja vapauden auvo, oli uskomattoman typerää ja lapsellista. Siihen tietenkin ylsivät journalistiset sankarimme ja mediamme, joka osaltaan edes auttoi kyseisiä maita vajoamaan kohti kaaosta.
Itse olen yrittänyt tuoda mielipidekirjoituksissani esille globaalien ongelmien alkusyytä eli väestöräjähdystä. Maailman väestömäärän eksponentiaalinen kasvu on koko biosysteemimme suurin ja vaarallisin ilmiö. Ja tästä ASIASTA kukaan journalisti ei puhu mitään. Väestöräjähdys on tabu, jota suojaa normistollinen miinakenttä ja josta puhuminen tai oikeastaan sen ajattelu, on jo rikos.
Koska poliittinen korrektius. Ja media. Matruuna sanoisi. Perkele.
Totta. Eipä paljon huudella siitäkään, että kovasti kohkatun ja osittain jo uskonnonkin korvikkeeksi nostetun ilmastonmuutoksenkin (vrt. helevtin tuli) perimmäinen syy on nimenomaan hillitön väestönkasvu.
PoistaSaddamin ja Gaddafin
PoistaVenäjä ei ryhtynyt puolustamaan rakkaita ystäviään Saddamia ja Gaddafia, koska oli 9/11. Tämän lisäksi Saddam Hussein teki ohjusiskuja Israeliin ja Gaddafin miehet tuhosivat matkustajakoneen Englannissa.
Basar Ashad sen sijaan tappoi ainoastaan omia kansalaisiaan, joten muodollisesti hän edustaa laillista valtaa.
Arska, joo, ei ole yhtään kohtaa jossa olisin eri mieltä kanssasi. Tuo väestöpullistumisen ohittaminen on jo rikollisen itsetuhoista. Luulisi vihreiden edes pitävän meteliä, mutta ei. Maailma on käynyt kummaksi. Kuten tuolla ylhäällä sanoin, tarvitaan kansallinen liike, joka saa suurimman puolueen aseman tässä kriisitilanteessa. Persut voisivat uudistua sellaiseksi, ja on jo kiire. Mutta tarvitaan myös se kannatus.
PoistaItse pelkään pahinta, lyhytnäköinen hedonismi = poliittinen pelkuruus sen estää. Suomi on jo ehkä historiaa. Eurooppa muuttuu Eurooppa-museoksi, jonka kaduilla jylläävät arvovapaan globalismin tai vulgääri-liberalismin uudet uljaat kansalaiset. Me emme vain usko sitä ihan vielä.
jk
Tie tulevaisuuteen valaistuu taas hiukan kun Suomen ja Ruotsin välille saadaan "Luottamus" tietoliikennekaapeli.
VastaaPoistaMeidän terrakotta-armeija raportoi sitten salamana 900 000 reserviläiskirjeen tuloksista.
Eräs lentävä lause valaisee: "Ken hallitsee menneisyyden, se tulee hallitsemaan myös tulevaisuuden."
VastaaPoistaIzborskin klubi päätti kirjoittaa historian uudelleen:
http://dynacon.ru/content/articles/7688/
Когда же и этот, саботажно-диверсионный, этап в сталинском СССР, управляемая с запада «оппозиция» проиграла, она… инициировала массовые репрессии. Основными инициаторами разгула террора в трагические 1937-1938 гг. были бывшие и замаскированные троцкисты.
Näin ollen vuosien 1937-1938 Suuren terrorin traagiset tapahtumat olivatkin trotskilaisten työtä. Tätä väitettä varten ei saa kyllä lainata yhtään mitään Stalinin NKP_n historian Lyhyestä kurssista, koska se on räikeässä ristiriidassa kyseisen väitteen kanssa. Mutta ei se haittaa. Voi väittää. Se on vain stalinilaista salto mortale.