Suomen idea

Henkka Hyppönen ja Suomen idea

Hesari ei tingi älyllisestä tasostaan ja julkaisee kulttuurisivulla kolumneja, joiden kirjoittajat edustavat kaikkein etummaisia hengenviljelyn sfäärejä ja piirejä. Tänään on vuorossa Henkka Hyppönen. Ellei nimi sano mitään, lienee aihetta itsekritiikkiin. Kirjoittaja on luova johtaja, yrittäjä ja tietokirjailija.

Henkka on viettänyt juuri kuukauden Melbournessa, joka kuulemma vaikuttaa mukavalta paikalta ja on luova ja kuhiseva. Tosin Palo Altossa ja San  Franciscossa vauhti on kovempi, mutta ehkäpä spiidiäkin  kuluu siellä enemmän. Asianhan voisi tarkista viemärijätteitä analysoimalla.

Joka tapauksessa Melbournessakin lienee ihmisillä parempia tulevaisuuden näkymiä kuin meillä, vaikkei kirjoittaja niistä mitään puhukaan. Ainakaan ei porukka ole yhtä jähmeää kuin meillä, mitä se nyt sitten tarkoittaneekaan. Ehkä melbournelaisilla on jopa idea, ja ehkä sellainen on myös noilla kovavauhtisilla jenkeillä? Lukijalle asiaa ei kerrota, mutta hän aavistaa sen. Muilla on idea, meillä ei ja siksipä täällä ei kuhista eikä luoda.

Ehkäpä meillä maan alkuvaiheiden jälkeen ei ole ideaa ollutkaan, Hyppönen analysoi historiaamme. Halusimme itsenäiseksi, sitten puolustimme sitä ja lopulta maksoimme sotakorvaukset. Näiden rinnalla muut ideat ovat naurettavia.

Toisin se on muualla, esimerkiksi Amerikassa, joka on tunnettu ”moon shoteistaan”, mitä sitten lienevätkin. Bhutan on myös ideapuolella kova sana ja Japaninkin vaihtaa ideoita kuin paitaa. Mikä ihme siinä on, ettei meillä ole tuota ideaa. Mikä se sellainen muuten tässä yhteydessä oikein olisikaan?

Hyppönen karttaa kai tahallaan käyttämästä sanaa ”unelma”, josta amerikkalaiset yleisen käsityksen mukaan ovat näihin saakka olleet tunnettuja, mutta nyttemmin kyllä hoksanneet, etteivät ne tällä menolla toteudu.

Se tunnettu amerikkalainen unelma on ollut aika simppeli: kaikille mahdollisuudet nousta kykyjensä mukaan mihin tahansa asemaan. Sattumoisin, tämä ei ole siellä toiminut oikeastaan koskaan, mutta meillä Suomessa on. Eipä siis tarvitse siitäkään unelmoida.

No, Henkka myöntää, että Suomi on loistava maa, on puhtautta, tasa-arvoa ja turvallisuutta. Mutta aika vaatimatontahan se poroporvarillinen onni on, myönnettäköön. Amerikassa nämä voitaisiin kyllä korottaa myös unelman asemaan ja siinä samalla tunnustaa, ettei niistä kyllä oikeasti toivoa ole.

Mutta jokin suomalaisessa unelmassa kyllä korpeaa Hyppöstä pahoin. Positiivisin odotus on hänen mukaansa se, että ”rajat saadaan suljettua ja lopulta voidaan onnitella lähisukulaisensa kanssa naimisiin menevää geneettisen hyvästä valinnasta”.

Nyt kyllä hieman hätkähdin. Onko meille tosiaan niin tärkeää, että maahanmuuttajamme jatkavat perinnäistapojaan? Luulen, että tuo lähisukulaisten naiminen vain yksinkertaisesti hyväksytään, vaikka sen ongelmat tiedetään. Kantaväestön piirissähän se on mitä ankarimmin tabu.

Vai halusiko Hyppönen antaa vihjeen rodunjalostuksesta kiinnostuneille unelmansa kehittämisestä? Mitä mahtaa tapahtua kun maailman alikehittyneimmän yhteiskunnan jäsenet risteytyvät kehittyneimmän kanssa? Epäilemättä asia ei ole vailla kiinnostavuutta, mutta mikäli pakkotoimia ei käytetä, asia näyttää jäävän harvinaisuudeksi. Bismarckia soveltaen: kun vain löytäisi kansan, jota ei käy sääliksi.

Mutta Suomella pitäisi kai sitten ehdottomasti olla idea, vai olisiko se sittenkin unelma? Venäjällä valtiovalta on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen useaan otteeseen peräänkuuluttanut uutta ideaa ja sellainen on aina silloin tällöin keksittykin pian taas unohtuakseen. Liberaalit ovat pilkanneet koko ajatusta valtion ideasta ja väittäneet, ettei sellaista ole millään muullakaan sivistysvaltiolla.

Mutta ehkäpä idean pitäisikin olla kansalla? Otsikossahan puhutaan juuri suomalaisuuden ideasta. Tämä kyllä saattaisi viedä vaarallisen lähelle noita rodunjalostusaatteita, joihin kirjoittaja viittaa. Eiköhän voisi riittää, että huolehdimme täällä sen populaation hyvinvoinnista, joka on tämän maan rakentanut ja sitä yhä ylläpitää.

Mukana tässä joukossa ovat kansalaisuuden ansainneet ja ulkopuolella sitten muut, joiden sopii vapaasti  omissa maissaan kehittää ja toteuttaa omia ideoitaan ja unelmiaan. Onhan meille niistä kerrottu, on sharia-lakia ja haditheja, löytyy kalifaattia, jihadia ynnä muuta. Toivomme menestystä.

Mutta ehkäpä se on jonkinlaista henkistä köyhyyttä, ettemme tyydy siihen, että olemme vuodesta toiseen olleet kansainvälisissä vertailuissa se ykkösmaa, jonka tasosta monien muiden sopii kaikin mokomin unelmoida, mutta jonka saavuttaminen ei ole realistista. Hyppösen mukaan ”valtaapitävillä” on ideana se, että olemme kriisissä. Idea ei kuitenkaan mene läpi eikä johda mihinkään, seurauksena on kamppailua ja pelkoa ja jopa arvaamattomuutta. Vähästä on siis ainakin onnettomuutemme kiinni.

Mehän voisimme tähdätä maailman teknologisesti edistyneimmäksi hyvinvointivaltioksi, planeetan puhdistuskeskukseksi tai parhaaksi paikaksi start upeille. Eikö innosta vai?

No, tuo ensin mainittu asia on tainnut jo tulla kokeiltua, joten se ei enää luonnollisista syistä voi olla yhtä sytyttävä päämäärä kuin se olisi takapajuisemmissa maissa ja tuo kakkoskohta haiskahtaa vähän liikaa kaatopaikalta. Eiköhän voisi riittää, kun itse kukin hoitaa saasteensa?

Start up taas kuulostaa kaikessa epämääräisyydessään niin upealta, että sen kuullessani tunnen vanhoissa luissani jotakin kiihtymyksen tapaista poltetta. Kukaanhan ei tiedä, mitä start upit ovat ja mitä ne tuovat tullessaan, mutta olisipa kiinnostavaa niitä päästä katsomaan!

Itse asiassa meillä jo onkin start upeja (vai oliko se nyt pop upeja?) tulvillaan oleva ravintolapäivä ja nyt tuli vielä tämä saunapäiväkin. Nehän nyt lienevät jo start upeja nekin yritykset? Jatkakaamme samaa rataa eteenpäin! Tämä on oikeasti uutuus koko maailmankin mitassa!

Sitä paitsi meillä on myös unelmia, joita ei voi syyttää ainakaan vaatimattomuudesta. Huomattava määrä arvossa pidettäviä ja muitakin kansalaisia ja jopa puolueita ilmoittaa, että heillä on unelmia. Ilmeisesti monien unelmana on tehdä Suomesta maa, joka kykenee vastaanottamaan rajattoman määrän (ei siis esimerkiksi vain yhden tai kaksi miljoonaa henkeä) elätettävää väestöä itse siitä vain rikastuen.

Unelma ei taatusti ole realistinen, mutta eihän unelmien pidäkään sellaisia olla, muutenhan ne olisivat vain tavanomaisia poliittisia päämääriä. Nykyäänhän lähdetään yleisesti siitä, että luovuudessa on oltava hulluutta. Tässä vallitsevassa unelmassa sitä aivan taatusti on!

Toivottavasti olen ymmärtänyt kolumnin sanoman oikein, se ainakin on vilpitön pyrkimykseni. Kannatan itsekin lämpimästi unelmoimista ja unelmien tukemista, vaikka suhtaudun aika skeptisesti tuohon avoimien ovien ideologiaan ja rodunjalostukseen.

Unelman prototyyppinä voi pitää evankeliumia eli hyvää sanomaa. On sanottu, että evankeliumi on hullutusta maailman viisaille, mutta siitä ei seuraa, että kaikki hullutus olisi evankeliumia. Sama koskee kaikkia unelmia.