Patsas menneisyydestä
Ne pronssipatsaat,
joita maailman kaupungit ovat kirjavanaan, ovat eräänlaisia aikamatkustajia,
vieraita toiselta aikakaudelta.
Ne ovat
tietenkin väistämättä väärässä ympäristössä ja herättävät yleensä ihmetystä ja
vieroksuntaa ihmisissä, jotka elävät toista aikakautta, kuin nuo mykät vieraat.
Mutta voihan patsailla leikkiä ja niitä kuvata.
Vain pieni osa
ihmisistä ymmärtää patsaiden merkityksen ja heistäkin suuri osa ymmärtää sen
enemmän tai vähemmän väärin. Jos nuo pronssihahmot heräisivät henkiin ja samalla
saisivat tiedon siitä, millaisessa maailmassa he ovat, olisi sokki hirvittävä,
ehkä ylivoimainen.
Mutta jokaisessa
sivistysmaassa tietoisuutta menneisyydestä rakennetaan patsailla. Kuten
antiikin aikana, niiden luona pidetään puheita ja tuodaan kukkia. Ehkä niiltä
rukoillaan apuakin, mene tiedä.
Olin hiljattain
Roomassa odottelemassa bussia ja hätkähdin hieman huomatessani, että numero 33
saapuu paikasta nimeltä Lenin.
Lenin ei ole italian
kielen sana, eikä tämän niminen herra muutenkaan vaikuttanut suoranaisesti
mitenkään tämän valtion kehitykseen. Jonkin aikaa hän siellä kyllä asui ja
vaikutti Maksim Gorkin pienoisessa seurapiirissä Caprilla. Sitten myöhemmin bolševikkipuolue
tietenkin sai suuren vaikutusvallan myös Italiassa.
Mutta kun Leninin
elämäntyön koko tuhoisuus ja raadollisuus nyt kaikkialla tiedetään, miten on
mahdollista, että hänen muistoaan yhä juhlitaan tällä tavalla ja vielä
nimenomaan Italiassa?
Se on
mahdollista siksi, että historiaan kuuluvat sekä myönteiset että kielteiset
asiat, tahdoimme tai emme ja sitä paitsi se, mitä nyt pidämme myönteisenä, voi
huomenna olla kielteistä ja päinvastoin. Tämänhän tiedämme oman Leninimme
kohtalosta.
Mannerheim on
hahmo, josta maineikas amerikkalainen tutkija John Lukacs sanoi, että
1900-luvulla, jolloin ritarillisuus ja kunnia olivat jo kadonneet, oli vain
pari hahmoa, joissa sen vielä saattoi aistia, toinen heistä oli Mannerheim. Ikään
kuin jalo rypälemehu olisi maailmasta loppunut, mutta sen tuoksu olisi yhä
jäänyt pulloon.
Mannerheim
todella oli menneen maailman edustaja jo 20. vuosisadan alkaessa. Ratsuväki,
entinen aselajien kuningas, oli menettämässä merkitystään. Absolutismi oli
toivottoman arkaainen valtiomuoto ja se ylhäisö, jonka piiriin Gustav Karlovitš
vaatimattomasta köyhän vapaaherran taustastaan huolimatta onnistui pääsemään,
oli itse asiassa anakronismi.
Pertti Luntinen
nimittää kirjoittamassaan elämäkerrassa Frans Albert Seyniä imperialistiksi.
Sama luonnehdinta sopii siihen Mannerheimiin, joka eli ja vaikutti ennen Suomen
itsenäistymistä ja Venäjän imperiumin hajoamista.
Mannerheimin
asema keisarillisen seurueen kenraalina oli hyvin ristiriitainen. Kun Suomessa
harjoitettiin venäläissortoa, palveli Mannerheim keisariaan uskossa ja
totuudessa, верой и правдой.
Hänen oma veljensä karkotettiin maasta, mutta uskollisuus keisaria ja omaa
rykmenttiä kohtaan ei horjunut.
On kiistatonta,
että Mannerheim hyväksyi venäläisen imperialismin ja siis myös Suomen
kuulumisen valtakuntaan. Tässä hän oli samaa mieltä väestön valtaosan kanssa.
Sortopolitiikka oli pitkälti yritystä toimeenpanna valtakunnan modernisaatio,
jotta se saataisiin sotilaallisesti kestäväksi. Se oli siis periaatteessa
oikeutettua.
Mutta Mannerheim
ei toki kannattanut Suomen ja keisarikunnan konfliktia. Hänen mielestään Suomen
oli omalla aktiivisuudellaan ansaittava keisarin luottamus ja ristiriita näin
sovitettava. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä suomalaisista vapaaehtoisista
käytettiinkin nimitystä ”Mannerheimin jääkärit”.
Helmikuun
vallankumouksen jälkeen Mannerheim ja muut hänen kaltaisensa monarkistiset
upseerit jäivät vaille henkistä kotia ja usein virkaakin. Gustaf havaitsi nyt
ensi kertaa kolmen vuosikymmenen jälkeen, että Venäjän armeijan maineikkaan
asepuvun kantaminen oli hänestä vastenmielistä. Eläke sentään myönnettiin.
Byrokratian luonteenomaisen hitauden takia se tapahtui vasta vuonna 1918.
Aika
tasavaltalaisessa Suomessa oli Mannerheimille uusi maailma. Ne vanhat
upseeritoverit, jotka ottivat yhteyttä, saivat huomata, että Gustaf Karlovitš
ei enää ollut venäläinen upseeri, vaikka pitikin keisarin kuvaa pöydällään. Nyt
hänen isänmaansa oli Suomi, jolle hän tosin yhä haki suuren Venäjän
hyväksyntää, mikä parhaiten onnistuisi vapauttamalla Pietari.
Mutta asialle ei
Suomesta löytynyt kannatusta. Venäjää Mannerheim ei kuitenkaan enää palvellut.
Vanhat upseeritoverit saivat todeta, että hän vain ”hurmaa kävijät ja lähettää
heidät sitten pois”. Jopa upseeritoverien auttamisen oli tapahduttava salaa
siinä Suomessa, jonka russofobia oli juuri herännyt estottomaan kukoistukseensa
ja toimi polttoaineena uuden kansallisvaltion rakentamisessa.
Maantieteelle
Mannerheim ei voinut mitään, mutta joutui sen huomioimaan. Niin kauan kuin
Pietari sijaitsi siellä missä sijaitsi, oli se Suomen lähinaapuri. Kun Saksa
piiritti Leningradin, oli Suomen suunta väistämättä osa piiritysrengasta,
mikäli maa oli sodassa Venäjän kanssa.
Totaalisen
toisen maailmasodan oloissa oli kuitenkin ainutlaatuista, että jokin
rintamanosa rauhoitettiin tältä barbarialta, vieläpä yksipuolisesti. Suomen
Leningradin-rintamalla tämä tapahtui. Syitä ei kannata tässä kerrata, ne ovat
kyllin ilmeiset ja yleisesti tiedossa.
Kaikki olisi
kuitenkin voinut olla toisin. Niiden venäläisten, jotka sättivät Mannerheimia
ja kiroavat hänen muistoaan, kannattaa ottaa huomioon, miten Stalin suhtautui
viholliseensa.
Toki Suomen sotilaallinen
suoritus oli paljon muutakin kuin yhden miehen luomus. Sama tietenkin pitää
paikkansa myös puna-armeijaan nähden. Joka tapauksessa Stalin lausui
suomalaisen delegaation välityksellä ihailunsa voitetulle vihollismaan
ylipäällikölle, vieläpä kommunisteja edustavien vieraidensa suureksi kauhuksi.
En puutu tässä
siihen, millainen tyranni Stalin oli. Totean kuitenkin, ettei hän ollut
intellektuaalinen nolla ja kykeni erinomaisesti arvostelemaan aikansa
valtiomiehiä ja sotilaita.
Mannerheimin
Stalinilta saama tunnustus on mitä merkittävin kunnianosoitus, accolade, niiden joukossa, jotka
Mannerheim eläessään ansaitsi. Tätä asiaa eivät suuren maanmiehemme
nationalistiset tai kommunistiset parjaajat kykene ymmärtämään, mutta se on
ennen muuta heidän oma ongelmansa.
Lenin-setä ei elä Italiassa, joskin museona Tampereella. Italialaiset eivät tarvitse häntä variksenpelättimeksi, etteivät -18 tapahtumat uusiutuisi.
VastaaPoistaLeninin päiden sijaan jokaisessa isommassa kaupungissa löytyy Antonio Gramscin nimen saanut katu tai aukio muistuttamassa totalitarismin korvautumisesta kulttuurin paikallisuuden arvoilla.
Meillä elää sekä Lenin että vastapeluri Marski.
Täytyy muistaa, että me tavikset olemme sellaisia, että tarvitsemme tueksemme (kaipaamme)isoissa asioissa johtajaa (vetäjää), joka määrittelee suuntaviivat. Sen näkee jopa yhdistystoiminnassakin. Näin jälkeenpäin katsottuna Kekkonen oli mitä oli, mutta ei hän ainakaan Suomea hävittänyt maailman kartalta. Mieluummin päin vastoin.
VastaaPoistaKylläpä näyttäisi somalta jos proffat Roomasta palattuaan taaplaisivat Senaatintorilla kuin italiaanot konsanaan kukin omalla tavallaan, näyttäen naisille että halut ne on hiirelläkin ja he kyllä osaavat kuten tikanpojat nousta puuhun!
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Kuka olisi se toinen henkilö joka Mannerheimin tavoin edustaisi mennyttä maailmaa? Churchill?
VastaaPoistaSe taisi olla hänestähän Lukacs on kirjoittanut. Nyt en saa kirjaa käsiini.
VastaaPoistaMannerheim jatkoi venäläistä uraansa, mutta Suomen vanhan sotaväen lakkautuksen yhteydessä ja venäläistämisen jatkuessa useat upseerit mm Rudolf Walden erosivat vastalauseeksi armeijasta. Kun Mannerheimilta 1917 katosi jalusta, hän löysi pian uuden Suomesta ja alkoi ratsastaa uutta päämäärää kohti jatkamatta Suomen onneksi vanhalta Leningradiin 1942 (vain vartio-osastoja oli esteenä). Kun Suomi hävisi "Suuren isänmaallisen sodan", Kekkoselta katosi jalusta ja hän löysi uuden päämäärän, jonne luovi kohtuullisen hyvin tuloksin. Venäläisten hyvä käsitys suomalaisista ja arvostus (Aleksanteri III, Lenin, Stalin, Putin) oli monien sukupolvien työn ansiota ja nyt sitä tuhotaan. Neuvostovieraat vietiin aikoinaan Lenin asuntoon "Punaisella torilla" ja he laskivat seppeleen tuntemattoman sotilaan ja Paasikiven haudoille Hietaniemessä vasemmiston aplodeeratessa. Patsaat ovat aina joskus väärässä ajassa ja paikassa. Neuvostoliitossa valta oli vaihtunut erilaisten juonittelujen seurauksena, kunnes Janajevista saattoi aistin tyhjiksi juodun votkapullon aromin. Tehtaankadulla nostetut maljat, pönäkät patsaat ja niiden juurilta pidetyt puheet palvelivat oman aikansa ideologioita. Kun vasemmistolta katosi 1980-luvulla katosi ideologinen jalusta ja sittemmin työväestö, he löysivät jalustakseen vihreyden, jolla he ratsastavat pitkin rajatonta Eurooppaa ihmisoikeudet kilpenään ja sananvapaus miekkanaan. Nämä uuden ajan don quijotet toimivat vailla päämääriä ja periaatteita jättäen muistomerkikseen historiattoman kulttuurin ja sivistyksen tuhon, koska humanismi tuhoaa itsensä. Täydet pullot juodaan aina tyhjiksi.
VastaaPoistaMannerheim on juuri saanut huomattavaa tunnustusta Venäjän "virallisessa" televisiossa:
VastaaPoistahttp://dobro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222854-venajan-televisio-ylisti-mannerheimia
Kyllä ovat ryssät katalia,vievät meidän oman idolimmekin,omaan lokaansa, hakekaa heti tuo toteemi pois sieltä, Nato voisi tehdä erikois operaation, samoin, kuin alakurtin voisivat myös eliminoida.
VastaaPoistaItalian ja Suomen historiaa tarkasteltaessa pitää muistaa että maiden kansalaiset olivat ratkaisevasti suuren vedenjakajan eri puolilla, vaikka molemmat taistelivat Hitlerin rinnalla.
VastaaPoistaSuomessa on vaikea kuvitella että olisi voinut syntyä Hitlerin vastaista partisaaniliikettä. Sen sijaa Italiassa sellaisen toiminnan jälkiselvittely johti katkeraan lähes sisällisotaan Punaisten prikaatien terrorisoidessa maata -70 ja -80 luvuilla.
Italiassa sosialidemokraatteja haukutaan kollaboraattoreiksi, koska monet olivat fasistien liittolaisia. Tänään ketkään, edes oikeistolaisimmat, eivät tunnustaudu fasistien jälkeläisiksi, vaan kaikki haluavat olla kunnon italialaisia.
Lisäksi ennen niin mahtava kristillisdemokraatinen puolue hajosi taivaan tuuliin syytettynä fasistien ja mafian yhteyksistä.
Meillä demarit luetaan kansan suuriin pelastajiin. Lasse Lehtinen kirjoittaa Otavan pyynnöstä uutta kirjaa Väinö Tannerista juhlavuoden kunniaksi.
Historia peilaa nykyisyyden ajatteluun kuidenkin ajatus maailmaan,menneisyyttä ei voi muuttaa nykyisuutta eläen.
VastaaPoistaVain eloa rakentaen huomioden tulevaa ihmisyyttä luoden.
"Maineikas amerikkalainen tutkija George Lukacs". Tiedot voisi päivittää. Kuten Leninistäkin.
VastaaPoistaVabandage! Kyseessä tosiaan oli John Lukacs. Lenin sen sijaan oli kyllä Lenin.
VastaaPoistaOlen sanononut tämän ennenkin, mutta totean taas, että kyllä se valtion- ja sotajohdossa Marski oli ensimmäisten viisaiden joukossa, joka tajusi ja myönsi ettei tällä maantiedolla ja kansan koolla voi Venäjän kanssa olla kuin ystävällismielisyyteen pyrkivissä suhteissa ja että on oltava ehdotttomasti sotilasliittoihin kuulumaton.
VastaaPoistaMaantieto ei ole muuttunut mihinkään.
Marski on edelleen oikeassa.
Toivottavasti Suomi jatkaa Marskin miekka tuppeen 1944 -viisauden sekä suomalaista oveluutta ja kylmää laskemallisutta neuvottelupöytiin linjoilla. Sitä nimitetään taitavaksi puolueettomuuspolitiikaksi. Ilman natoja ja lankoja.
jk
jk
"Marskin miekka"
Poistajk hehkuttaa maneerillä ikäänkuin kaikki suomalaiset aatelissuvut ovat täpötäynnä Marskeja. Missä on realiteettien kylmä laskemallisuus?
Kylmä laskelmallisuus on sellaisen puoleettomuuspolitiikan harjoittaminen, että maksimoimme hyödyt (Venäjän kauppa kuntoon ja rahat sieltä pis ja rauhatilan ylläpitäminen) ja minimoimme haitat ( ei kustannuksia liittokuntiin kuulumisesta, ei uhkaa idästä).
PoistaEi sinulle ehkä, mutta monille on kova paikka sen myöntäminen että Marski tajusi ( jo 1944!)
e t t e i Venäjän kanssa voi tulla toimeen kuin pitämällä yllä hyviä poliittisia suhteita = toimia kylmän laskelmallisesti isänmaan eduksi.
jk
Mannerheim ei löytänyt ihan pian uutta jalustaa Suomeen pakonsa jälkeen. Hän oli viisikymppinen mies. Yhden työnhakumatkan hän teki Lappeenrantaan Kaukaan henkilöstöpäällikön tms. paikan hakua varten. Hän yritti omenanviljelyä Kirkkonummella ja kahvilanpitoa Hangossa.
VastaaPoistaTalvisota alkoi, kun Mannerheim oli 72-vuotias. Hän on oma suurmiehemme ja tunnettu ja ihailtu myös maan rajojen ulkopuolella.
"Totean kuitenkin, ettei hän ollut intellektuaalinen nolla ja kykeni erinomaisesti arvostelemaan aikansa valtiomiehiä ja sotilaita."
VastaaPoistaMutta hän kiinnitti huomionsa vain sotaan ja väkivaltaan. Muita arvoja hänellä ei tainnut olla. Arvostiko hän Hitleriä? Suomalaisia vain siksi, että he pystyivät taistelemaan. Kaiken kulttuurin hän alisti omien halujensa mukaiseksi, ja niinpä sen taso oli matala.
Stalinin näkökulma oli hyvin kapea ja yksioikoinen, joten ei hän intellektuaalisesti kovin korkealla ole, varsinkin jos vertaa tämän ajan arvoihin. Ei hän tainnut ymmärtää edes Marxia. Hänen puheitaan ei voi nauramatta lukea. Mahtipontisuus korvaa älylliset puutteet, niin kuin Hitlerilläkin.
Ei Stalin tainnut ihan niin korkealla olla, kuin aikanaan kehuttiin. Mutta puheet ovat parhaimmillaan aivan hienoja. Usein hän joutui suuntaamaan viestinsä myös lukutaidottomille talonpojille, mikä tietenkin näkyi. Hitleriä Stalin arvosti ilman muuta ja esitti tälle maljankin vuonna 1939.
VastaaPoistaStalin teki (vain?) virheitä. Hän luotti Hitleriin, joten Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon tuli yllätyksenä. Stalin ei hyväksynyt minkäänlaista kritiikkiä, joten ne, jotka olisivat voineet häntä varoittaa, oli tapettu, eikä kukaan uskaltanut vihjaistakaan mistään vaarasta. Kymmeniä miljoonia venäläisiä, ne sivistyneimmät, kuoli turhaan. Venäjä ei ole siitä vieläkään toipunut. Toinen paholainen, Hitler, sai aikaan samanlaista tuhoa.
PoistaVieläkin on näitä väkivallan ihailijoita, jotka yrittävät pakottaa koko maailman samanlaiseen dogmaattisuuteen kuin aikaisemmat diktaattorit.
Virheitä, varmaankin? Lienee vaikeata tietää mikä juuri niissä oloissa, mahdollista suurta sotaa ajatellen, sillä porukalla joka käsissä oli, olisi ollut Stalinin valitsemaa parempi? Kun ajattelee että koulutettua väkeä oli kovin vähän ja maan teollisuus piti saada tuotantokykyiseksi sisällisodan ja kaiken (myös itse-)aiheutetun kurjuuden jälkeen niin mitä strategiaa ehdottaisit Josef Vissarionovitsille vaihtoehtona, hänen pöksyissään siis?
PoistaOlisiko esim ihmisystävällisempi hallinto pystynyt hankkimaan maalle tarvittavan sotavarustuksen jos samaan aikaan olisi pitänyt panostaa yksilöiden kulutukseen? No, arvailuja nämä mutta luulen että vaihtoehtoja oli silloin aika vähän. Ajankohtaisessa politiikassa Stalin teki virheitä, totta kai mutta selvisivät silti Saksaa paremmin. hh
Suosittelen lukemaan blogin pitäjän kirjasta "Länsimaiden tuho" ainakin kirjoitukset
Poista"Venäjä ja länsi", "Suomi ja Venäjä"
Voi vaikuttaa parantavasti russofobiaan...
Elisa kirjasta E-kirjan voi lunastaa suorastaan puoli-ilmaiseksi.
MarkkuH
Kiitos, MarkkuH, on kiva välillä kuulla olevansa russofobinen, kun useimmiten haukutaan trolliksi. Sanoi Venäjästä mitä tahansa, esitti millaisen kysymyksen tahansa, siihen suhtaudutaan agressiivisesti. Lepäänkin nyt vähän aikaa näillä russofobian laakereilla, ennen kuin jatkan trollin toimintaa. Hyvä idea, toimia kaksoisagenttina!
PoistaTalvisota ja jatkosota alkoivat Neuvostoliiton ilmavoimien terroripommituksilla, joiden kohteena oli suomalainen siviiliväestö. Suomi ei tällaisia pommituksia suorittanut, vaikka myös meillä oli pommikoneita.
VastaaPoistaMarski oli "anakronismi jo eläessään", miten häntä nykyään voisi ymmärtää? Ajattelen Juhani Suomen parin vuoden takaista kriittistä opusta (josta Klingen päiväkirjassa on loistava kritiikki). J. Suomi on ansioitunut historioitsija mutta Suomi on historiasta vapaa maa. -jussi n
VastaaPoistaLöysin nyt tämän blogin ja täällä onkin paljon asiaa, erityisesti semmoisista aiheista mitkä ovat enenevissä määrin alkaneet ahdistaa tilanteiden viime vuonna kärjistyessä, johon Suomen media ja poliittinen kenttä vastasivat vetäytymällä ideologisen fundamentalismin kuoreen ja tuottamalla kilokaupalla moralismia kun olisi pitänyt puhua sosiologiasta, historiasta ja taloustieteestä.
VastaaPoistaKiitokset kirjoittajalle!
"Mannerheimin Stalinilta saama tunnustus"
VastaaPoistaTämä ei ole uusi asia. Valitettavasti professori Vihavainen ei kertonut siitä, mitä venäläinen historiankirjoitus tietää Mannerheimista. Tunnettu tutkija Baryshnikov vanhempi tiesi kertoa, että Mannerheim oli erittäin paljon kiinnostunut bolshevikkien ideologiasta. Bolshevikkipuolue oli etupäässä aatelisten ja aristokraattien puolue, vasta elokuussa 1917 puolueeseen alettiin ottaa jäseniksi massoittain työläisiä.
Juha Sipilän ja Anne Bernerin johtokuntatason Kom. Puolueeseen ei työläisiä oteta.
PoistaKiitoksia, anonyymi! Selittää miksi Marskin jälkeläiset flirttailevat juutalaisten Guggenheimien kanssa!
Poista"Mannerheim oli erittäin paljon kiinnostunut bolshevikkien ideologiasta. Bolshevikkipuolue oli etupäässä aatelisten ja aristokraattien puolue"
PoistaLienee syytä olettaa että tämä aihe Mannerheimin kiinnostuksesta bolshevikkien ideologiaan saa rahoitettua tutkimuskenttää suomalaisessa historiantutkimuksessa vasta sen jälkeen kun suomalaiset taistolais-bolshevistiset professorit, historian, sosiologian, sosiaalipsykologian, tidotusopin taistolais-bolshevistiset professorit järjestäytyvät jonoon Pietarin portin edessä. Se on erittäin pitkä jono. Se voi kestää sata vuotta mikä tieteen kehityksen kannalta ei merkitse mitään. Entä politiikan?
Jostakin kommenteista lienen laittanut reilu vuosi sitten julkaisemaani kirjaan maininnan Anne Berneristä "johtokuntatason kommunistina", ja siitäkös jotkut vetäisivät herneen nenäänsä! Mutta niin kai se on, että totuus putkahtelee yllättäen esille, vaikka muuan hollantilainen ihmetteli osaavatko suomalaiset ylipäätään lukea, koska eivät pysty analysoimaan aivan omalaatuista yhteiskuntarakennettaan!
VastaaPoista