Hattujen perintö
Tässä on taas
pakko taas toistaa anekdootti, jonka yliopettaja Matti J. Castrén aikoinaan
kertoi. Hän oli kertonut oppilaille Uudenkaupungin rauhan jälkeisestä Ruotsin
politiikasta ja sanonut, että siellä oli sellainen rauhantahtoinen puolue, joka
leimattiin vähän lälläreiksi. Sen nimi oli myssyt.
Sitten oli toinen puolue, joka vaali sotaisia perinteitä ja halusi valloittaa
Venäjälle menetetyt alueet takaisin. Mikähän sen nimi mahtoi olla?
Joku hoksaavainen
poika vastasi heti: ”Pyssyt!” Anekdootti on siitä mukava, että sen voi kertoa myös
ruotsiksi: mössor och bössor. Kuten
muistamme, myös Vaahteramäen Eemelillä oli rakkaat mössykkänsä ja pössykkänsä.
Uusimmassa Suomen
kuvalehdessä on artikkeli myssyistä ja hatuista maamme tämän hetken
politiikassa. Kirjoittaja on havainnut, että hatut ovat putoilleet pois
politiikan avaintehtävistä niin, ettei jäljellä ole oikein ketään. Seuraavissa
presidentinvaaleissa taitavat kaikki olla myssyjä, aavistelee kirjoittaja ja
haluaisi mukaan ainakin yhden hatun.
No, tokihan
tuollainen aito valintatilanne viehättää politiikan tarkkailijan silmää.
Kekkosen aikana sellaista ei ollut ja sepä monia harmittaa vielä jälkeenpäin.
Muutenhan kyllä meni hyvin, mutta kai se johtui vain hyvästä tuurista.
Mutta jos nyt
ajatellaan noita 1700-luvun myssyjä ja hattuja, on sanottava, että molemmat
tarjoavat surkean esimerkin siitä, mihin ulkopolitiikan keskittyminen
epäpätevän oligarkian käsiin ja poliittisen kilpailun kohteeksi saattoi johtaa.
Tuhoisan yksinvaltiuden kauden jälkeen oli päästy yhtä vaaralliseen sisäisen
riitelyn ja taktikoinnin kauteen, jossa lahjusten ottaminen ja antaminen myös
ulkovaltain taholta oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Vieraita valtoja
saatettiin sumeilematta käyttää pelättiminä ja pyytää niiltä tarvittaessa rahaa
ja aktiivisia toimia. Eipä ihme, että koko tällaista valtakuntaa suunniteltiin
jo naapurien kesken jaettavaksi ja nämä ajatukset pysyivät tapeetilla aina
Wienin kongressiin tai oikeastaan vuoteen 1812 saakka.
Mainittuna
vuonna nimittäin Ruotsi omaksui uuden kruununperijänsä johdolla politiikan,
joka on tuonut sille parisataa vuotta turvallisuutta ja vakautta.
Voi tietenkin
huomauttaa, että tuolloin Ruotsi olikin jo jaettu, mutta olipa siinä yhä
jaettavaa. Tanska halusi ymmärrettävästi korjata kokemansa historiallisen
vääryyden ja sen onnistuminen ei ollut ajoittain niinkään kaukana.
Historiallinen oikeus ei kuitenkaan tapahtunut, jos niin voi sanoa.
Myssyt oli
pilkkanimi, joka oli ansaittu. Hatut pyrki olemaan kunnianimi, mutta juuri se
puolue sai aikaan Ruotsin historian surkeimman ja kunniattomimman sodan.
Löysiin lupauksiin
ja toiveajatteluun perustaen lähti hattujen johtama Ruotsi komeasti hyökkäämään,
mutta jämähti jo alkumetreille. Ennen pitkää armeija perääntyi ja antautui ja
revanssin sijaan saatiin luovuttaa vielä loputkin Karjalasta ja eteläinen Savo
kaupan päällisiksi.
Suomi jäi kahden
armeijan rosvottavaksi ja kärsi vielä pahasti taudeista, kuten sota-aikoina oli
tavallista. Sodan jälkeen itäinen Suomi jäi pussin pohjalle ja toipui vasta
1800-luvulla, jos silloinkaan. Karjalan palautus vuonna 1812 kyllä edesauttoi
tilannetta ratkaisevasti.
Jos historiassamme
on esimerkkiä täysin epäonnistuneesta ulkopolitiikasta, niin sellaista oli
kyllä hattujen politiikka. ”Hattupuoluetta” voisi hyvin käyttää kirosanana ja
sen nykyisen perinneyhdistyksen jäsenet voisivat nimittää itseään vaikkapa ”Turun
rauhan klubiksi”.
Luen parhaillaan
Risto Volasen erinomaista kirjaa Suomen
synty ja kuohuva Eurooppa, joka paneutuu varsin perusteellisesti tämän
maanosan politiikan koukeroihin Napoleonin sodista lähtien.
Volanen on
syystäkin ilmeisen mielistynyt Henry Kissingeriin, jonka muistelmia hän usein
siteeraa. Rohkenen itsekin niitä tässä siteerata Volasen käännöksenä:
”Sodan logiikka
on voima, ja voimalla ei ole rajoja. Rauhan logiikka on suhteellisuuden taju ja
siihen sisältyy rajojen asettaminen. Sodan menestys on voitto, rauhan menestys
on vakaus. Voiton edellytys on sitoutuminen, rauhan edellytys on itsehillintä. Sodan
motiivi on ulkoinen. Rauhan motiivi on sisäinen: voimatasapaino ja sen
hyväksyntä. Sodan houkutus on rangaista; politiikan tehtävä on rakentaa”.
Nämä viisaudet
on helppo asettaa kyseenalaisiksi ja vaikkapa naurunalaisiksi halvalla
viisastelulla. Suhteellisuuden tajua ei kuitenkaan voi ostaa eikä myydä, saati
kaataa sellaisten ihmisten päähän, joilta puuttuu edellytyksiä sen
vastaanottamiseen. Tällaisistahan hatut tarjoavat hyvän historiallisen
esimerkin.
Kissingerin
ajatukset sopivat mainiosti kuvaamaan sitä viisautta, jota tarvittiin Euroopan
rauhan turvaamiseksi parisataa vuotta sitten ja tänä päivänä ne ovat yhä täysin
ajankohtaisia.
Siteeraan vielä
hiukan Volasen viisasta kirjaa, josta on syytä myöhemmin kirjoittaa
laajemminkin:
Kissingerin
mukaan ”vakautta vaarantavat ’profeetat’, jotka katsovat edustavansa universaalia
eli yhtä ainoaa oikeaa järjestystä. Toinen vakauden vaarantajien ryhmä ovat ’vallankumoukselliset’,
kuten Napoleon, joille turvallisuus voi toteutua vain täydellisenä hegemoniana
ja siksi kaikkien muiden turvattomuutena. Kaikki turvallisuus on suhteellista.
Yhden absoluuttinen turvallisuus on toisen absoluuttista turvattomuutta”.
No tällaisia niin
sanoakseni metatason asioitahan ulkopolitiikassa saatetaan ymmärtää ja
toteuttaa silloin, kun se ei ole poliittisten intohimojen temmellyskenttä,
jossa kosiskellaan kansojen syviä rivejä ja ostetaan irtopisteitä halvoilla
iskulauseilla.
Jos maamme
ulkopolitiikka todella on nykyään hattujen ja myssyjen välisen kamppailun kohteena,
on se huonoiin mahdollinen tilanne kansallisen turvallisuuden kannalta.
Bismarck sanoi
aikoinaan, että Jumala suojelee lapsia, humalaisia ja Pohjois-Amerikan
Yhdysvaltoja. Näinhän se joskus oli, mutta tuskin enää. Topelius puolestaan
uskoi, että erityisesti Suomi on Jumalan erityisen huolenpidon kohteena.
Näin saattavat
asiat olla. Joka tapauksessa Suomen kohdalla on hyvä muistaa, ettei tuo suojelus
ole säästänyt maatamme koettelemuksilta ja aina on mahdollista, että se
jostakin meille käsittämättömästä syystä katsotaan hyväksi lopettaa. Hattujen
kaudellahan näin tapahtui.
"Jos maamme ulkopolitiikka todella on nykyään hattujen ja myssyjen välisen kamppailun kohteena, on se huonoin mahdollinen tilanne kansallisen turvallisuuden kannalta."
VastaaPoistaNäinhän se lienee. No, ainakin tämä blogisti tuntuisi olevan jo jonkinlaisissa maailmanlopuin tunnelmissa:
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2017/03/nuori-mies.html
En toki kiistä tiettyä piilevää sodan tai ainakin vakavamman konfliktin uhkaa yhä tämänkin päivän Euroopassa, mutta suoranaisen profetoimisen suhteen kannattaisi ehkä osoittaa tiettyä pidättyväisyyttä kumminkin?
Samaisen Volasen teoksen luettuani,omat johtopäätökseni oli maailman tapahtumien sattumanvaraisuus,sekä liitolaisuuden, kumppanuuden samanlainen sattumanvaraisuus,myös.
VastaaPoistaTälläisessa epävakaassa maailmassa parasta mahdollista turvallisuuspolitikaa olisi rakentaa ja muovata vllitseva yhteiskunta riittävän omavaraiseksi,pahempienkin skenaarioiden tteutumisen suhteen,siis käytännössä mahdollisimman hajautettu yhteiskunta ja infastruktuuri rakenne.
Useammassakin yhteydessä Volasen kirjaa näkyy jo kehutun. Itselläni kirja on lainassa kirjastosta. En ruvennut sitä systemaattisesti lukemaan, koska meille maallikoille se tuntuisi sisältävän aikaisempaan kirjallisuuteen perustuvaa kertauskurssitusta melko kuivakiskoisesti kerrottuna. Yhden valopilkun löysin kursorisella silmäilyllä: Suomen itsenäisyyden tunnustamisen. Oletusarvohan on, että ivalliseti kiljaistaan "Leninin lahjasta" - muka. En tiedä, onko tällaista lahjateoriaa kukaan edes koskaan lanseerannut (Kekkonenko Smolnassa 1957?) vai onko se ns. olkinukke, kuten nykyään sanotaan. Lainaan Volasen asiaa koskevat ydinkohdat:
Poista"Strategiset tavoitteet tai ajankohtaiset intressit eivät vähentäneet Venäjän tunnustuksen arvoa.Suomen itsenäisyyden oli tunnustanut sen Haminan rauhassa saanut ja Wienin kongressissa varmistanut Venäjä. -- Tuomo Polvisen tuolloin [1967]uuden tutkimuksen pohjalta esitettiin edellä kuvatun bolsevikkien politiikan jotenkin vähentävän Venäjän antaman tunnustuksen arvoa. Vastaavasti presidentti Kekkosta arvosteltiin,kun hän korosti Venäjän antaman tunnustuksen merkitystä." Ja sitten Volanen summaa: "Arvostelijat eivät kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, mitä olisi tarkoittanut, jos Suomen valtion johto olisi sanonut, ettei Venäjän antamalla Suomen itsenäisyyden tunnustamisella ole merkitystä."
Hyvä että tuokin nyt tuli sanotuksi uskottavalta taholta, kun 50 vuoden "puudutusaika" post Polvinen lienee jo kyllin pitkä.
PS. Tarkoitin edellä olevan itsenäiseksi kommentiksi, en vastauspuheenvuoroksi.
PoistaTuo teoria Leninistä jonain Suomen itsenäisyyden epäitsekkäänä kummisetänä ei tietenkään sellaisenaan pidä paikkaansa, mutta asia kannattaa siltikin sijoittaa osaksi laajempaa oman ajankohtansa valtapoliittista analyysia. Alan kotimaisessa kirjallisuudessa esim. Wolf Halstin teoksessa "Me, Venäjä ja muut" myös tuo problematiikka ruoditaan varsin perusteellisesti lävitse. Suositeltavaa lukemistoa noin muutenkin.
PoistaOmasta puolestani veikkaisin, että eräänä syynä siihen, miksi esim. Kekkonen niin usein vetosi tuohon Lenin-teoriaan, ei ollut niinkään kotimainen kulutus (tai että hän olisi itse ollut kyllin tyhmä siihen uskoakseen) vaan Leninin erityisasema tuon ajan Venäjällä/Neuvostoliitossa.
Suomalaisillehan Lenin oli ja on "vain" poliittinen henkilö, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan, mutta neukuille hän oli Ihmisjumala, Lihaksi tullut Sana. Ja juuri tätä aspektia lienee pyritty korostamaan tuosta "Leninin lahjasta" puhuttaessa-siis osimoilleen että "minkä Jumalolento (Lenin) on erottanut (tässä: Suomen Venäjästä), sitä älköön kuolevainen ihminen yhdistäkö!", jos asiaa sommitellaan ikään kuin vihkikaavan logiikkaa käänteisesti soveltaen.
Tanskaksi ei ole ehkä sopivaa sanoa bøsser, kun se on yleinen miespuolisia homoja kuvaava termi. Kyllä se pyssyäkin tarkoittaa. Onkohan se sopiva oikein presidentinvaaleihinkaan, vaikka ehdokkaana olisikin bøsse.
VastaaPoistaSnaphanen sivut kirjoitti, että elämme jo sodassa, huijaussodassa eli toisen maailmansodan alkuvaiheen valesodan tapaisessa tilanteessa (phoney war). Elämme aikaa, mitä voi ymmärtää kaaosteorian kautta. Aamulla herätessämme voimme vaikka kuulla, että sata tanskalaista on tapettu terrori-iskussa. Vallanpitäjät ovat kadottaneet kyvyn hallita tapahtumia, ja vetävät meitä syvemmälle kaaokseen. Äärimmäinen kaaosvoima on Bryssel. EU on hajoamassa siihen, että yrittää hajottaa kansakuntia, mutta ei pysty näkemään sitä. Jokainen sukupolvi luo oman sotansa, tämä sukupolvi rakentamalla rauhaa massamaahanmuuttamalla omat vihollisensa.
Konservatiivi Rasmus Jarlov sanoo, että Tanskalle olisi rikkaudeksi, jos sen ei tarvitsisi vastaanottaa yhtään turvapaikanhakijaa Lähi-idästä. Sieltä tulevien ihmisten on hyvin vaikea oppia toimimaan Tanskassa, joten heitä ei juuri näy työelämässä, he ovat huonommin koulutettuja, joten he päätyvät yhteiskunnan pohjalle. Tästä seuraa vakauden horjuminen, ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen heikkeneminen. Jarlov vaatii kansainvälisten sopimusten uudistamista tai niiden rikkomista. Tanskan on saatava itse päättää, kuinka monta pakolaista maahan otetaan.
Ainoa oikea tapa parantaa pakolaisten asemaa ja samalla pakolaisten vastaanottajamaiden asemaa on lopettaa sodat niiltä alueilta, joista pakolaiset tulevat. Siihen olisi keinoja, mutta onko halua? Nykyinen tilanne lisää epävakautta ja vihamielisyyttä kaikkialla. Pitäisi toimia tietämättömyyden ja köyhyyden poistamiseksi niissä maissa, joista pakolaiset lähtevät. Se on hidasta ja epävarmaa, mutta ainoa tehokas keino. Nykyisellään sinne viedään vain aseita, jotka sitten joutuvat terroristien käsiin. Pakolaisongelmaa käsitellään ihan järjettömällä tavalla. Nykyisillä keinoilla se ei lopu koskaan, pahenee vain.
Poista72 vuotta rauhan aikaa on alkanut eräille maistumaan puulta. Toinen aikamme ilmiö on lapsellinen viime sotien vatkaaminen mediassa. Tämä voi osin johtua siitä että Suomen talouden heikkouksia halutaan peitellä öyhötyksellä.
VastaaPoistaValta, joka piilee hatun alla Sitran keksimissä sanoissa, suunnittelee "resurssiviisasta" Suomea.
VastaaPoistaNyt kerrotaan valtavasta investointiboomista Länsi-Suomeen, jopa Rolls-Royce on tulossa Meyerin ja Mersun lisäksi. Teslaa houkutellaan Vaasaan.
Sitran papereissa luvattiin Itä-Suomen saavan säilyttää kansallismaisemansa. Voihan siellä toki vanhaan tapaan veisata virsiä kun lännessä pidetään hauskaa.
Jos olisin kirjailija, matkisin italilaista Carlo Leviä, joka -30 luvulla fasistien etelä-Italian maaseudulle karkottamana kirjoitti kirjan "Kristus pysähtyi Eboliin" missä kuvasi maaseudun elämän verkkaista menoa rintamaiden ilonpitoon.
Henry Kissinger oli pohjimmiltaan niin machiavelliasti kuin olla voi. En tarkoita tätä pahana asiana. Suomi ja suomalainen (ulko)politiikka tarvitsisi kipeästi juuri näitä kissingereitä hoitamaan Suomen etuja EU:ssa ja maailmalla.
VastaaPoista