Keihäsmiehet ja älymystö
Kirjoitin joskus
kirjan venäläisestä älymystöstä eli intelligentsijasta
ja sen suuresta missiosta, joka on tai oli taistelu poroporvarillisuutta
vastaan (Внутренный враг. Борьба с мещанством как моральная миссия русской инытеллигенции). Sama englanniksi
ilmestyi pari vuotta myöhemmin: The Inner
Adversary. Struggle against Philistinism as the Moral
Mission of the Russian Intelligentsia.
Sen ideasta olen
joskus kirjoitellut, (esim. 8.3.2015) joten taidan jättää tässä asian kertaamisen.
Blogin vasemmassa ylälaidassa on lisäksi hakutoiminto kiinnostuneille. Asia on
kyllä mielestäni varsin kiinnostava, en minä sillä.
Tässä vain rupesi
taas askarruttamaan se, että eri kielissä ja kulttuureissa näennäisesti samaa
tarkoittavat käsitteet ilmaistaan eri sanoilla ja mielletään ainakin jossakin
määrin eri tavoin. Toki niistä silti yhteinen nimittäjä yleensä löytyy.
Filistealainen, Philister, philistine,
filister on poroporvaria
merkitessään perua saksalaisesta ylioppilashuumorista, joka viittaa yliopiston ja
muun kaupungin väliseen vendettaan.
Oxfordissa tämän suhteen osapuolia kuvattiin sanoilla gown ja town.
Yliopiston
ulkopuolella olevat moukat olivat niitä perivihollisia, filistealaisia, joista
raamatussa puhuttiin. Sieltähän mallit ja kielikuvat haettiin tai sitten
antiikin tarustosta.
Filistealainen tuossa merkityksessä
siirtyi sitten englantiin ja muihin eurooppalaisiin kieliin. Se tunnetaan myös
venäjässä ja Lenin käytti sitä silloin tällöin, vaikka antoikin etusijan
kotimaiselle termille meštšanin.
Mikä
sitten on poroporvari, siis filistealainen ja miksi hänestä on
tullut lähes kaikkien maiden intelligentsijan piirissä jonkinlainen sylkykuppi?
Onko hän pelkkä pikkuporvari?
Lyhyesti
sanoen hän on kapeakatseinen oman edun tavoittelija, jolle henkiset
harrastukset ja epäitsekkäät päämäärät ovat vieraita. Hän on se, joka aikoinaan
nauroi Ibsenin Brand-näytelmän
päähenkilölle. Nykyäänhän sitä ei kukaan katsokaan.
Itse
asiassa hän siis on enemmän tai vähemmän se taloustieteilijöiden ja
kaikenkarvaisten bisnesgurujen olettama normaali-ihminen, jonka elämässä talous
on ylivoimaisessa asemassa ns. henkisiin arvoihin nähden. Jälkimmäisistä hän
viis veisaa ja jopa niitä vihaa.
Poroporvaria
on aikojen kuluessa tietenkin paitsi arvosteltu ja solvattu, myös puolustettu.
Mieleen tulee erityisesti Bertrand Russellin tervejärkisyyden apologia, joka
sisälsi hyökkäyksen aikansa tolkuttomuuksiin mennyttä nationalistista
aatteellisuutta vastaan.
Mitä
vähemmän epäitsekästä aatteellisuutta, sitä parempi kaikille, muistelen
Russellin ajatuksenjuoksun menneen. Tässä on muistettava, että myös Hitler
vihasi Philisteriä, josta ei saanut kunnon natsia millään. Hänellä filistealaisuudessa
ei ollut kyse ei suhtautumisesta kulttuuriin, vaan omaan etuun ja elämään
keskittymisestä kansankokonaisuuden kustannuksella.
Todennäköisesti
vanha Bertrand oli oikeassa. Se rooli, joka poroporvarilla on jokaisessa
terveessä yhteiskunnassa on jo sen itsesäilytyksen kannalta elintärkeä. Englannissahan heitä on yleensä ollut aina
riittävästi.
Epäilemättä
myös älymystöllä on oma tärkeä tehtävänsä. Se toimii kulttuurin tuntosarvina ja
kokeilee törmäilemistä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, yleensä epäonnistuen,
mutta usein myös löytäen jotakin arvokasta. No
pain, no gain.
Mikäli
kulttuuri kuitenkin olisi aina yhtenä miehenä valmis syöksymään intelligentsijan
perään, se olisi kuin laiva ilman painolastia, joka ennen pitkää keikahtaisi
kumoon.
Se,
että älymystö aina jokaisessa sukupolvessa lyö päätän mäntyyn, ei ole sen
sijaan katastrofi, vaan luonnollinen ja sen rooliin kuuluva kustannus. Sen
hinnan jokainen sukupolvi aikanaan on maksanut ja tulee maksamaan
oppirahoinaan.
Älymystön
ja poroporvarien suhteeseen kuuluu olennaisena osana keskinäinen ylenkatse.
Toinen osapuoli leimataan moukiksi ja toinen haihattelijoiksi. Tämä tietenkin
perustuu myös tosiasioihin. Harvalla on kykyä ymmärtää, että molemmat osapuolet
silti tarvitsevat toisiaan.
Itse
asiassa historiassa on esiintynyt kausia, jolloin joko älymystöä tai sitten
peräti sitä suurta poroporvarillista joukkoa on suorastaan vainottu ja yritetty
hävittää se maan päältä. Kyse on tietenkin vallankumouksista, jotka lähes aina
ovat älymystön alkuun panemia, mutta hyvin usein myös heidän omaksi turmakseen
koituneita.
On
kiinnostavaa, että saksan kielessä on Philisterin
ohella myös toinen vakiintunut poroporvaria merkitsevä sana Spiessbürger, joka tavataan myös
suorastaan muodossa Spiesser.
Sanahan
tarkoittaa keihäsmiestä ja viittaa ilmeisesti porvariskaartiin: Spiesseriä
kaiketi voimme pitää sellaisena poroporvarillisten arvojen kannattajana, joka
on ainakin periaatteessa suorastaan aseellisesti valmis niitä puolustamaan ja
kukaties myös vaatimaan niiden noudattamista kaikilta muiltakin. Hän on
jonkinlainen mercator militans.
Vanhan
käsityksen mukaan kauppiaan rehellisyys oli itse asiassa mahdoton yhtälö: mercator sine peccamine vix esse potest.
Tämähän oli se yleinen käsitys ennen sitä konsumerismin uutta aaltoa, joka
nosti kauppamiehet sankareiksi ja kuluttajat kuninkaiksi.
Silloin,
kun ihmisiä vielä arvioitiin klassisten hyveiden näkökulmasta, ei
poroporvareilla ollut paljoakaan mahdollisuuksia nousta edes hyväksyttyjen tyyppien
joukkoon. Sen jälkeen tilanne on muuttunut.
Huomasin,
että joku jossakin keskusteluryhmässä pohdiskeli, mahtaako filistiini, tuo
halveksuttu moukka suomessa tarkoittaa lähinnä perussuomalaisia, joista
älymystö pitää yleensä velvollisuutenaan erottautua, vai onko kyseessä vain
yleensä kouluja käymätön ja citykultturiin sosiaalistumaton aines laajemminkin.
On
todennäköistä, että jotkut ja jopa monetkin älymystöön lukeutuvat ymmärtävät
asian tähän tapaan. Erottautuminen rahvaasta on älymystölle raison d’être.
Venäjän
vanha intelligentsija kuitenkin ihaili yleensä kansaa suorastaan
haaveellisesti. Roskaväkeä (drjan)
heille sen sijaan edusti se hyvinvoipa luokka, josta käytettiin
pikkuporvariston (meštšanstvo) nimeä.
Varsinaisesta kansasta ei millään muotoa sopinut moista ajatella, katsoivat
useimmat.
Poikkeuksiin
kuului Maksim Gorki, joka syytti venäläistä talonpoikaistoa juuri tuosta
pikkuporvarillisuuden synnistä, mutta hän oli muutenkin aika omituinen.
Pikkuporvariston
käsite viittaa sosiaaliluokkaan, jota meštšanstvo virallisestikin oli. Sen lisäksi
sanalla tarkoitettiin sitä alhaista hengenlaatua, joka vallitsi myös
yhteiskunnan ylimmissä kerroksissa. Itse asiassa vain intelligentsija oli
tuosta perisynnistä vapaa.
Tapahtui
kuitenkin, että tuo viime kädessä pikkuporvarillisuuden synnyttämä ja ruokkima
meštšanstvo ei hävinnytkään porvariluokan hävitessä Venäjältä. Kyseessä olikin
sisäinen vihollinen, eräänlainen perisynti, joka vainosi jopa proletariaatin
kärkijoukkoa, kuten saatiin huomata.
Mitä
jaloon kansaan tuli, se kärsi primitiivisyydestään ilman omaa syytään, eihän se
mistään itse ollut vastuussa ja oli siis suunnilleen samassa asemassa kuin ns.
kolmannen maailman asukkaat 21. vuosisadan intelligentsijan silmissä. Tämä siis
sata vuotta sitten.
Maailma
muuttuu ja niin muuttuvat käsitteetkin. Myös Suomen kansan oppimaton osa oli 1800-luvulla
älymystön mielestä tahdoton ja voimaton uhri, joka älymystön oli herätettävä ja
pelastettava sivistykselle. Sitä ei missään tapauksessa sopinut halveksia,
ihaillahan sitä piti.
Tilanne
on nyt aivan toinen. Koko Suomen kansa, ns. luovaa luokkaa lukuun ottamatta kuuluu
älymystön mielestä moukkiin, joita sopii ja pitääkin halveksia. Jalo kansa on
yhä olemassa, mutta sillä tarkoitetaan ihmiskunnan sitä osaa, jota ei vielä ole
saatu pelastetuksi maahamme. Siihen kuuluvat tietenkin myös tänne jo asettuneet,
meistä poikkeavat ihmiset.
Kehitys
on ollut kiinnostavaa. Luulen, että sana juntti
on merkittävä indikaattori. Muistan, miten se ilmestyi käyttöön joskus
1970-luvulla. Silloin aidot stadilaiset erottautuivat sen avulla vantaalaisista
ja muista asuinpaikan suhteen vähäarvoisemmista ihmisistä.
Näyttä
siltä, että junttiudesta on nyttemmin
tosiaan tullut se asia, jonka suhteen yhteiskunnan kerma erottautuu koko
suuresta massasta. Tarkoitan siis junttiuden karttamista. Näin ei tee vain
älymystö, vaan myös jupit ja vanhan
herrasväen jäänteet. Itse kullakin muita paremmalla ryhmällä on omat keinonsa.
On
sanottu, että ranskalaisilla intellektuelleilla oli tapana aatelismiehen tavoin
halveksia sitä talonpoikaa, joka heidät elätti. Venäläinen intelligentsija
tunsi olevansa toisessa asemassa ja yritti sen sijaan ihailla jaloa kansaa.
Suomessa tilanne muistutti venäläistä.
Kansan
vihollisten taakan saivat kansan ystävien silmissä kannettavakseen henkisen
pikkuporvariston edustajat, nuo, joita saksassa kuvattiin jopa sotaisella
termillä Spiesser.
Näyttää
siltä, että ns. cityvihreät ovat tai ainakin haluavat olla vanhan älymystön
henkisiä perillisiä. Toisin kuin ennen, kansa ei kuitenkaan ole heille enää
pyhä, päinvastoin. Pelastettavat jalot uhrit ovat yhä olemassa, mutta he eivät
enää ole kansanjoukkoja, vaan löytyvät nyt LGBT-väen ja vastaavien marginaalien
keskuudesta ja tietenkin myös oman maamme ulkopuolella asuvien joukosta.
Ei
suinkaan ole haitaksi, että nuo ihmiset käyttäytyvät usein primitiivisen roskaväen
tavoin. Juuri siten he tarjoavat haasteen sille, joka haluaa asioita oikein
ymmärtää ja sehän on aina ollut älymystön kutsumus.
Kaikkea
tätä hienoa ja ylevää vastustaa vaistomaisesti (järkeähän heillä ei ole) se
ikuinen Spiesser, joka on nykyään
saanut suomen kielessä nimekseen juntti.
Puskinia mukaellen Venäjän intelligentsia halusi jakaa rahvaan kanssa kokemuksen venäjänkielestä kansan sydänäänenä, samoin Strindberg suhtautui ruotsinkieleen Ruotsissa, Lennart Meri vironkieleen Virossa, jne.
VastaaPoistaMeillä juntiksi leimautuu jos sanoo olevansa sydänääneltään suomenkielinen.
Tämä juntti on näkemyksestä tismalleen samaa mieltä
VastaaPoistakoska ilmastoinninmuutos.
Taisi Pierre Bourdieu keksiä siinä nerokkaan oivalluksen, että eri yhteiskuntaryhmien valtataistelun väline on eristäytyminen, usein maun erojen avulla. Niin Venäjän inteligensijan ja poroporvarien kuin punavihreän kuplan ja muiden suomalaisten suhteen käsittelyyn tuo teoriaa sopii.
VastaaPoistaMaun erot sopivat suomalaisten erojen analysointiin kunhan turvataan Åbon asema sivistyksen nimissä.
VastaaPoistaPääsin aikoinaan Ateneumin bileistä Kaisaniemen Casinolta saatille tytön kanssa, joka asui alivuokralaisena Hertta Kuusisen kämpässä Korkeavuorenkadulla. Hertta ei ollut kotona, mutta aamulla tuli joku sukulaispoika kavereineen, josta kehittyikin parin päivän intensiivinen väittely kommunismin ihanuudesta. Minä olin yksin Hertan nuorisoklaania vastaan. Väittely oli ikävakioituna tietysti mainio ja erosimme hyvinä ystävinä. Vieläkin mieltä lämmittää, kun Hertan nuoret kiittivät loistavasta vastuksesta. Tämä oli ennen taistolaisuuden syntyä ja kerron siksi, että loppuiko aito toisen vakaumuksen kunnioitus kuuskytluvulle.
VastaaPoista
VastaaPoistaMinä en tunnista enää noita menneen ajan luokkia enkä niiden kelpoisuutta erotella ihmisryhmiä nykytodellisuudessa. Omana opiskeluaikanani, ja erilaisten osakuntien 'perinteistä' huolimatta, en kokenut mitään kaupunki-maaseutu jakoa. Lähimmät ystäväni eivät olleet kotikaupunkini asukkaita. En edes muista olivatko he esimerkiksi maanviljelijöiden, opettajien tai kaupunkien kamreerien lapsia. Se ei ollut tärkeää.
En myöskään huomannut mitään juntit ja vielä juntimmat- jakoa. Oma serkkuni kävi ammattikoulun. Tietenkin Hankenilla oli upeimmat tytöt, mutta he kävivät myös Polilla, Esossa, Tavastialla ja Bottalla. Poikia en syntymäeheänä katsonutkaan.
Sivistyneistö, eliitti, järjen jättiläiset, kurjalisto ja varsinkin suuri pääoma elelivät silloinkin minun tapahtumahorisonttini takana. Niin, tämähän oli sitä paheksuttua 1960-lukua.
Tietyn itseään eliitiksi uskovan joukkion ankarasta vastustuksesta huolimatta siunattu peruskoulu on sysännyt tuon kamalan historiallisen luokittelun yhä vieraammaksi. Yhteiskunnalliset luokat, ryhmät ja heimot eivät jakaudu samoin perustein kuin dekabristien tai Kekkosen syntymän aikaan Suomen Suuriruhtinaskunnassa. Eräät jo Marxin havaitsemat yhteiskunnalliset tuotantotavat (työantaja-työntekijä) määrittävät edelleen ihmisryhmien eroja luotettavammin. Minun on myös vapaampi hengittää Erno Paasilinnan viisaan toteamuksen jälkeen: vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja. En voi auttaa, mikäli joku saa siitä hengenahdistusta.
Henkisesti voidaan toki ylläpitää säätyjakoa, ja sen palauttamiseen on havaittavaa pyrkimystä. Milton Friedman, jonka liberaali talousoppi on ainoa nykyään virallisesti hyväksytty, kertookin 1700-1800 lukujen olevan ideaaliaikaa! Yhdyn täysin siihen paheksuntaan, mitä arvon blogisti kohdistaa kaupallisuuden leviämiseen ja sen edustajien sivistymättömyydellään koreiluun. He ottivat vallan julkisessa tilassa. Kaikki vasta-argumentit vaietaan kuoliaaksi. "Talousviisauden" tieteellisyyttä arvioidaan parhaiten seuraavasti: "Ekonomisteja on muuten kolmea lajia: niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa."
Entä 1920-30-lukujen suomalaisen älymystön kärki, AKS:n miehet? Keitä he pitivät tolvanoina? Siis muita kuin itärajan takana asuvia, joiden luona he tietysti joukolla kävivätkin.
VastaaPoistaMistä tällainen järjetön oppi on rantautunut EU:iin ja etenkin Suomeen, ettei pahalle saa tehdä vastarintaa.?
VastaaPoistaJohtavien poliitikkojen ja tiedotusvälineiden yhteinen ajatus näyttää olevan, että pahan leviämistä täytyy oikein edistää leimaamalla vihapuheeksi toisinajattelijoiden varoitukset ja aatokset.
Kyllä rasismille saa EU:ssa tehdä vastarintaa aivan kuten kupalle ja muillekin vitsauksille.
PoistaItse vastustan erityisesti islamilaista rasismia. Ja islamiin pohjaavaa terrorismia.
PoistaMuu rasismi esim. Suomessa on melko pitkälle luulottelua. Kantasuomalainen ei saa sossusta niitä etuja, jotka "rasismin kohteille" ovat automaattiset. Tämäkin on yhden sortin rotuerottelua.
Mutta ajan merkit ovat sellaiset, että tämänkin kyllä korjaantuu. Ihmeellinen juttu tämä demokratia.
Itse vastustan uskonnoista eniten juuri Islamia. Se ei ole rasismia. Olisi helpompi keskustella, mikäli tarkoittaisimmme sanoilla samoja asioita.
PoistaEn vastusta mitään uskontoa niin kauan kun se pysyy yksityisasiana eikä uhkaa muita. Tuppaa olemaan niin, että jokin uskonto meillä kaikilla on - vaikka sitten tulenpalava ateismi.
PoistaItse en pidä islamia ensisijaisesti uskontona enkä esim. Allahu akbaria huutavia kurkunleikkaajia kovin uskovaisina. Minulle islam on pahimmillaan keskiaikainen/ kivikautinen, äärimmäisen jäykkä, sopeutumaton, väkivaltainen, suvaitsematon ja rasistinen kulttuuri ja arvojärjestelmä, joka suhtautuu naisiin kuin isäntänsä omistamin tuotantoeläimiin ja meihin uskottomiin vihollisinaan. Sen missiona on valloittaa ja alistaa tuolle islamille muu maailma.
Olisi tarvetta reformaatiolle sielläkin.
Toki islamin soveltamisessa on eroja sekä maittain että yksilöittäin.
Euroopan kohtalonkysymys on se, paljonko se ottaa tänne ylisukupolvisesti sopeutumiskyvytöntä porukkaa juuri primitiivisimmän islamin piiristä. Muutakin porukka on maailmalta paljon saatavissa.
Mikä maa Euroopassa ryhtyy ensimmäisenä ampumaan ”pakoloisia”?
VastaaPoistaDDR:ssä ammuttiin suruttomasti länteen pakenevia oman maansa kansalaisia. Mikäs nyt on tullut, kun vieraista kulttuureista tullaan riehumaan, tappamaan ja raiskaamaan vastaanottavien maiden kansalaisia Euroopassa?
Itsesuojeluvaisto näyttää kokonaan kadonneen poliittiselta eliitiltä ja valtamedialta.
Kysyn vaan.
Ampuminen on oma juttunsa, mutta jo se, että Saksassa umpitavalliset Horst ja Helga sanovat, että nyt tämä perseily riittää, ei enää lisää yksittäistapauksia, niin silloin se perseily myös loppuu.
PoistaNäin yksinkertainen tämä juttu on. Ja aika on jo lähellä.
Suomessa on edelleen uskonnonvapaus. Sitä on kunnioitettava. Siihen kuuluu tärkeänä osana vapaus olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan. Kun haluamme rajoittaa maahanmuuttoa, emme voi perustella kieltoa etnisyyden tai uskonnon perusteella. Muita syitä löytyy tarpeen mukaan. Niistä keskustellaan koko ajan, mutta on oltava tarkkana, ettei vahingossa sano mitä ajattelee.
PoistaTärkeää aihe. Åbo valituista valituinta, demokratiaa vai muiden syrjintää muka enemmistönä, kuitenkin jokainen yksilö
VastaaPoista"Suomessa on edelleen uskonnonvapaus. Sitä on kunnioitettava."
PoistaTokkopa islamiakaan uskontona kukaan vastustaa. On aivan sama, mihin päin ihmiset kotonaan tai kirkossaan kumaratavat. Eivät ne umpitavalliset Horst ja Helga siitä häiriinny eivätkä huolta kanna.
Mutta kun yksittäistapausten määrä ylittää sietorajan, Horst ja Helga panevat pelin poikki. On aivan sama, mitä joissakin papereissa lukee tai mitä joku fariseus heille selittää js hurskastelee.
Tämmöiset ovat ajan merkit.
(Arvelen, että tämä tapahtuu jo huomattavasti ennen kuin ensimmäiset 100 miljoonaa "siirtolaista" on Eurooppaan saapunut. Pelkästään Afrikan tarjontapotentiaali on 4 miljardia.)
Italiassa sisäministeri Salvini on pannut sataman säpit kiinni paperittomilta tulijoilta. Pääasia että se tapahtuu demokraattisen hallinnin toimesta, eikä Horstien ja Helkojen toimesta oman käden oikeudella.
PoistaJuu. Tuota tarkoitin: Horst ja Helga eivät enää äänestä Muttia, jos meno ei muutu. Demokratia toimii.
PoistaJa muuttuuhan se meno, kuten näemme.