Moukkien aika on täällä tänään

Moukkien aika on tullut

Teetin aikoinaan Venäjällä pienen kyselytutkimuksen, jonka perusteella saatoin analysoida parin käsitteen nykymerkitystä. Toinen niistä oli intelligentnost. Se ei suinkaan ole identtinen suomen tai muiden eurooppalaisten kielten älykkyyttä merkitsevän sanan kanssa tai on sitä vain osittain.

Se nimittäin voi viitata myös Venäjän historiassa hyvin merkittävän ryhmän, intelligentsijan jäsenyyteen. Tämän ryhmän historiallinen rooli on legendaarinen ja venäläiset yleensä pitävät sitä ainutlaatuisena erikoisuutenaan.

Toki kaikki on suhteellista, mutta tosiasia on, että Venäjällä aikoinaan kehittyi tietty intelligentin (intelligentsijan jäsenen) ideaali, jolla on omat kansalliset ominaisuutensa.

Intelligentin ideaalityyppi on sanan suomalaisessa merkityksessä sivistynyt ja muistuttaa siinä englantilaista gentleman-ihannetta. Hän on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja kansan puolesta valtaa vastaan. Hän haluaa olla kansan aivot ja samalla sen sijaiskärsijä. Lyhyesti sanoen hänessä yhdistyvät sekä läntisen intellektuellin yhteiskunnallinen aktiivisuus että vanhan aateliston käsitykset kunniasta ja soveliaasta käytöksestä.

Tällainen yhdistelmä ei nykymaailmassa ole mikään itsestäänselvyys enempää lännessä kuin Venäjällä.

 On harvinaista tavata ihminen, josta heti tulee mieleen, että hän kelpaisi tuollaiseksi venäläisen intelligentin ideaalityypiksi. Minulla on kyllä ollut onni heitä tavata.

Kuten kaikki ideaalit, myös intelligentnost rappeutui ja sen lankeemus oli suuri, kun bolševikit ottivat vallan. Aikansa aatteen ritarit sinnittelivät, mutta totalitaarinen valta ajoi heidät pian maan alle, jossa pyhä tuli toki pidettiin palamassa, salassa, mutta kuitenkin.

Intelligentsija ei käytännössä ollut se pyhä veljeskunta, joka se kuvitteli olevansa. Lenin sanoi, ettei se ole kansan aivot, vaan sen paska, mutta tämä todistaa minkä todistaa vain hänestä itsestään ja niistä opportunisteista, jotka hyppäsivät hänen kelkkaansa.

Joka tapauksessa vuonna 1909 ilmestynyt kuuluisa Vehi-almanakka ruoti intelligentsijan omahyväistä farisealaisuutta säälimättömästi ja osui ilmeisen arkaan paikkaan. Todellisen tehtävänsä sijaan tuo ryhmä oli alkanut kerätä moraalisäteilyä ja ylpeillä tyhjällä poseerauksella.

Muuan Vehin kirjoittajista ennusti, että kansan keskuudesta olisikin syntyvä suuri moukka (graduštši ham) eikä se jalo yli-ihminen, jonka vapauttavan vallankumouksen kuviteltiin tähän maailmaan tuottavan.

Vuoden 1905 mellakat olivat antaneet asiasta kylliksi esimakua.

Näinhän sitten todella tapahtui, kuten esimerkiksi Maksim Gorki sai kauhistuneena huomata. Gorki oli kuvitellut romanttisen ikuisen vallankumouksellisen, joka oli jalo olento, mutta käytännössä hän sai nähdä vandaalin ja moukan. Ivan Buninille ja monelle muulle tämä tulokas ei ollut mikään yllätys. He tunsivat pappenheimilaisensa paremmin kuin romantikko Gorki.

1800-luvulla suomalaiset kansanvalistajat ja toki vielä paljon myöhempäänkin, katsoivat tekevänsä suurta sivistystehtävää. Näin asia olikin. Moukista muokattiin sivistyneen yhteiskunnan kansalaisia, jotka oppivat ihmistapoja. Ei se mikään pieni urakka ollut.

Suuren kulttuurivallankumouksen jälkeen näkökulma kasvatukseen ja sen ideaaleihin alkoi muuttua. Aluksi toki kuherreltiin uusvasemmistolaisten romanttisten ideaalien parissa, mutta ennen pitkää raaka materialismi syrjäytti jalommat ihanteet.

Ajatus, sanokaamme, sivistysyliopistosta, herättää nykyään kai lähinnä sääliä. Sellaista ylellisyyttä yrittää nostaa esille vain jokunen harva originelli. Koulutusmarkkinat ovat kansainväliset ja niiden ehdoilla mennään.

On kuitenkin outoa ajatella, miten äkkiä olemme joutuneet tilanteeseen, jossa yliopistojemme huipputuotteiksi ajatellut yksilöt saattavat suorastaan briljeerata moukkamaisuudella.

Tuli jo mainittua venäjän sana ham (хам), jonka lähimpänä suomalaisena vastineena pitäisin juuri tuota moukka-sanaa.

Suomessa moukan käsite liitetään myös oppimattomuuteen, mikä lienee vanhaa perua niiltä ajoilta, jolloin opinkäynti lähes automaattisesti takasi myös sivistyneen käytöksen omaksumisen.

On myös olemassa venäjän sana grubijan (грубиян), joka lienee jokseenkin synonyymi saksan sanalle Grobian. Sellainen henkilö on karkea (grub, груб), kuten Lenin sanoi Stalinista (paraskin sanoja).

Englanniksi graduštši ham on käännetty sanalla the great unwashed. Kuulostaa vähän pliisulta, mutta kaipa siinä oleellinen tulee ilmi. No, moukka, mikä moukka, tässä riittää, kun totean, että se oli rooli, jota sivistystä nauttinut henkilö menneinä aikoina aika syvästi kavahti.

Mutta mehän eletään uutta aikaa, kuten runoilija on sanonut. Oikeastaan elämme jo uusinta, mutta runoilijalle sallittaneen epätarkkuus.

Joka tapauksessa jotakin laadullisesti uutta on siinä, että akateemisten piirien edustajat ovat alkaneet briljeerata moukkamaisuudella, eivät toki kaikki, mutta eräät. Asialla on mielestäni merkittävää oirearvoa.

Ajattelen tässä erästä maamme kansainvälisessä kilpailussa parhaiten pärjännyttä henkilöä nimeltä Alf Rehn.

Tämä herra on parikin kertaa menestynyt hyvin reitingissä, jossa on listattu  aikamme ajattelijoita Kyseessä ovat toki vain ns. bisnesajattelijat(lyhenne ”ns.” ei tässä viittaa nuorisoseuraan).

Koko termi saattaa kuulostaa hullunkuriselta, mutta epäilemättä sillä on oma mielekkyytensä jossakin suhteessa. Kyllähän se bisneksen menestyminen ajattelua vaatii sekin,toki.

Joka tapauksessa mainittu ajattelija on parikin kertaa hyökännyt nimeltä mainittujen suomalaisten, arvonantoa nauttivien henkilöiden kimppuun nimenomaisesti näiden esittämien mielipiteiden takia. Tämähän on tietysti sallittua ja normaalia, mikäli siinä käytetään ajattelua eli argumentteja, joilla on jonkinlainen älyllinen taso ja joihin voidaan asianmukaisesti vastata.

Kyseessä kuitenkin ovat pelkät primitiiviset solvaukset (X.X:n pitäisi muuttaa hevon helvettiin tai muuttaa maasta ”hygieniasyistä”).

Kun kyseessä vielä on naisihminen, olisivat moiset purkaukset joskus menneessä maailmassa antaneet aiheen vaatia hyvitystä vaikkapa haastamalla herran kaksintaisteluun tai ainakin antamalla julkinen korvapuusti moiselle grobiaanille.

No, elämme siis uutta aikaa, eivätkä vanhat kunniakoodeksit enää ole voimassa. Tavallaan tämä varmaankin on edistystä, mutta varjopuolena on, että ihmiset, joilla ei ole kunniasta mitään käsitystä, alkavat pitää oikeutenaan käyttäytyä häpeämättömästi.

Pelkäänpä, että kyseinen herra on moukka, joka ei yksinkertaisesti edes osaa hävetä käytöstään. On mahdollista, että hän ylpeilee sillä, mikä näyttää olevan yhä tavallisempaa ns. koulutetuissa piireissä. Eipä tämä juuri hyvää kerro ajastamme ja sen kehitystrendeistä.

Ainakin jonkin tason moukkamaisuutta pidetään nykyään näemmä jo lähes välttämättömänä niille, jotka sillä tavoin haluaavat osoittaa hallitsevansa myös rahvaan maailman ja siinä pätemisen.

On tavallaan hilpeää ajatella, että tällainen moukkamaisuuttaan estoitta esittelevä henkilö on nykyään äänestetty yhdeksi aikamme suurista ajattelijoista. Tosin vain ns. bisnesajattelijoista, mutta mikä rooli bisneksellä nykyään onkaan…