Filosofit palaavat
kierrokselta
Heinrich Heine, liki kaksisataa
vuotta sitten kuvitteli, miten hän joutui kaksinpuheluun isä Reinin kanssa.
Mahtava joki oli kyllästynyt siihen
preussilaisuuteen, joka oli nyttemmin pesiytynyt sen rannoille ja kaipasi taas
vanhoja kunnon ranskalaisia.
Heinen oli kuitenkin pakko
varoittaa turhista harhaluuloista. Eivät ranskalaiset enää olleet samoja kuin
ennen:
Sie senken nachdenklich die Köpfe.
Sie philosophieren und sprechen jetzt
Von Kant, von Fichte und Hegel,
Sie rauchen Tabak, sie trinken Bier,
Und manche schieben auch Kegel.
Itse
asiassa entisistä hilpeistä Voltairen oppilaista oli tullut ihan samanlaisia
poroporvareita kuin preussilaisetkin. Niitä he nyt pitivätkin ihanteenaan…
Jostakin
syystä tämä runo tuli mieleeni, kun luin Die
Zeitista sen ilahduttavan uutisen, että tästä lähin lehti alkaisi joka
kuukausi ottaa painopistealueekseen yhden nykyajan peruskysymyksistä ja että tarkoituksena
olisi selvittää, mitä maailma ajattelee.
Kyseessä
ovat ajatukset, joiden pitäisi kiinnostaa koko maailmaa. Osastossa Feuilleton (följetongi, essee) tulisivat
nyt kuukausittain ilmestymään filosofiset sivut.
Hienoa, Land
der Dichter und Denker. Jotakin tällaistahan Saksalta tekisi taas mieli odottaa, vaikka sen
filosofinen anti onkin tainnut jo lähes sadan vuoden ajan jäädä paljon
vaisummaksi kuin se joskus oli.
Mutta
kyse ei olekaan vain Saksasta. Lokakuun viimeisessä numerossa ovat esillä kolme
mestariajattelijaa (Meisterdenker),
Achille Mbembe, Rahel Jaeggi ja Michael Sandel, joiden pohdintoja toimittaja Elisabeth
von Thadden selostaa haastattelujen perusteella.
Ensimmäisenä
esiintyy Achille Mbembe Kamerunista. Hän opettaa Johannesburgin
Witwatersrand-yliopistossa.
Mbembe
kertoo pohtivansa liikkeen ja rajoittamisen
ongelmia.
Ihmisethän
ovat aina monessa mielessä liikkeellä, he ovat myös katoavaisia ja kaikki
törmäävät monenlaisiin rajoihin, he ovat meneviä (Passanten) ja elävät käytävissä (Passagen). Vierailijoitahan me kaikki täällä olemme.
Niinpä
filosofi on ryhtynyt kehittämään vierailijan (Passant) etiikkaa. Sillä puuhalla on myös poliittinen päämäärä,
tavoite: maailma, jossa eivät vain jotkut, vaan me kaikki voisimme vapaasti
liikkua ja joka säilyisi.
Jo
Kant oli vieraanvaraisuuden etiikassaan tullut siihen tulokseen, että maa(ilma)
kuuluu samassa määrin kaikille ja että jokainen, sillä perusteella että kuuluu
ihmisrotuun tai siis lajiin, omaa luonnollisen oikeuden mennä sinne, minne
haluaa. Tällä on seuraamuksia sekä maahanmuuttopolitiikalle että pakolaisten
maahan ottamiselle.
Millä
perusteella monet maan asukkaat oikein katsovat, että he voivat estää joidenkin
maahantulon? Miten on mahdollista tehdä Afrikasta vankila, josta voi paeta vain
henkensä uhalla, kun taas eurooppalaiset voivat matkustella mielin määrin?
Sitä
paitsi tässä maailmassa olisi, yli kansallisten rajojen, huolehdittava kaiken
elollisen säilyttämisestä ja estää lajien tuhoutuminen.
Afrikkalaisessa kosmologiassa (?) on suhteen (Beziehung) käsitteellä suuri merkitys. Ihmiseksikin tullaan vasta,
kun luodaan suhde muihin, kertoo ajattelija. Tässä mielessä afrikkalainen
kosmologia sopii hyvin yhteen Aristoteleen kanssa.
Mbembe
kertoo, että hänellä on tekeillä kirja, jonka rakennuskiviä ovat filosofia, politiikka,
ekologia ja kosmologia. Tai ehkä olisi parempi sanoa, hän muotoilee, että
kyseessä on kompositio ajatuksista, joita
hän aikoo asettaa keskinäiseen suhteeseen.
No,
mitäpä tähän sanoa. Hesarikin teki taannoin koko sivun jutun eräästä
poptähdestä, joka kuulemma suunnittelee levyn julkaisemista joskus keväällä.
Onhan se lukijasta jos kuuntelijastakin kiinnostavaa saada tietää, mitä on
odotettavissa. Hm.
Pidän sangen mahdollisena, että Mbembellä on
joitakin kiinnostavia ajatuksia, joiden esittäminen lyhyessä haastattelussa ei
ole mahdollista.
Lukemani perusteella rohkenen kuitenkin sanoa, että
siitä välittyy vain yhtä primitiivinen kuin röyhkeäkin yritys valjastaa
filosofiaa aivan tietynlaista, päämäärähakuista politiikkaa palvelemaan.
Tämän politiikan sisältönä taas on toisten ihmisten
työn ja toiminnan ulosmittaaminen sellaisille, jotka eivät ole asian hyväksi panneet
tikkua ristiin.
Proudhonia mukaillen voisi sanoa, että matkaajan etiikka
tarkoittaa varkauden hyväksymistä.
Tulevat ja menevät matkaajat, joilla on rajoittamaton
nautintaoikeus kaikkeen niihin paikallisen väestön luomiin hyvyyksiin, joita
maailmassa on tarjolla, perustuu tietenkin vanhaan yksilöanarkismiin. Se ei
huomioi eikä ymmärrä, saati kunnioita yksilöä suurempia asioita, kansakuntaa,
isänmaata ja sen historiallista jatkuvuutta, joka ei lopu matkailijan
lähtiessä.
Mbembe ei ole ainoa, joka tällaisia ajatuksia
esittää. Näitä kaikkialla odottavan
ruokapöydän filosofeja on täällä eurooppalaisen sivilisaation piirissäkin
enemmän kuin tarpeeksi.
Normaali, säädyllinen ihminen voi tietenkin torjua
tällaiset houreet suoralta kädeltä: matkustamisen vapaus on yksi asia, toisen
ruokapöytään asettuminen on toinen.
Mutta järjen argumentit eivät tässä sosiaalisessa maailmassa
ole suinkaan kaikkivoipaisia, päinvastoin. Mitä sitä paitsi voidaan sanoa
vaikkapa afrikkalaisen kosmologian
johtopäätöksiä vastaan (tai niiden puolesta)? Toimiiko se samoilla käsitteillä
muuallakin kuin tunnistaessaan ihmisessä homo
politicuksen?
Die Zeit
haluaa nyt tuoda keskusteluun omilla palstoillaan aatteiden maailman, Le monde des idées, kuten se vielä
varmemmaksi vakuudeksi ilmaisee asian ranskaksi.
Mikäpäs siinä. Kant on kiinnostava nähdä uudestakin
näkökulmasta ja miksei jopa Hegel… Sitä, ja tulevaa keskustelua nyt
odottelemme.
"Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin; ja mitä muuta etua siitä on haltijallensa, kuin että silmillään sen näkee?" (Saarnaaja 5:10)
VastaaPoistaNo, ei kai tässä omaisuutta, edes kansallisomaisuutta ikävä tule tai ainakaan samassa määrin kuin sitä, mitä sillä on tehty.
VastaaPoistaMutta onko vieraiden määrällä ja heidän oikeuksillaan jotain rajaa ja jos on, niin miksi ja missä?
Ja omaisuuden hävittäminen sitä jakamalla tekee onnelliseksi vain hyvin, hyvin vähäksi aikaa.
Siitä alkaa Zimbabwen tie.
Jokaisen kansan edesvastuu itsestään on ainoa mielekäs lähtökohta.
"onko vieraiden määrällä ja heidän oikeuksillaan jotain rajaa ja jos on, niin miksi ja missä?"
PoistaNyt iskit asian ytimeen: mitä tehdään kun vieraat alkavat isännöidä ja rikkovat paikkoja.
Ansiokkaasta kirjoituksestanne jäi nyt epäselväksi se, mikä erottaa Kantin " vieraanvaraisuuden etiikkaa " ja Mbemben ajatuksia? Niitä kuitenkin vertailit toisiinsa, mutta premissisi on se, että Mbemben Kantia muistuttava filosofinen ajattelu olisi " röyhkeän tarkoitushakuista " ? Käsittääkseni lähtökohtaisesti filosofialle kuitenkin joku funktio ja tarkoitus kaikessa. Auttaa ymmärtämään maailmaa, jos ei sen enempää.
VastaaPoistaEn itse ole perehtynyt Mbemben ajatuksiin, mutta sinä näköjään olet kun luokittelet ne " periaatteessa mielekkäiksikin " mutta rohkenet esittää niitä samalla " primitiivisen röyhkeiksi ja tarkoituksenhakuisiksi ". Vai miten se nyt meni.
Entä millainen osuus tässä voisi mielestäni olla jo alunperin Kantin ajattelulla?
Itse rohkenen esittää loppuun, että Professori tyypittelee ajatuksia esittäjän " rodun " perusteella, mikä ymmärrettävää onkin - onhan kyseessä nimittäin varsin vajavainen laji nimeltä ihminen.
Kuka tässä on "rodusta" puhunut halaistua sanaa? Epäonnistuneet kansat, jotka haluavat valmiiseen pöytään ovat minulla mielessä.
VastaaPoistaJa siitä tarkoitushakuisuudesta sanoo Mbembe: "Ich habe dabei auch ein politisches Ziel vor Augen: eine Welt, in der nicht nur wenige, sondern wir alle uns frei bewegen können..."
Röyhkeää tai ei, mutta jos filosofiasta tulee politiikan palkkapiika, ei se enää ole filosofiaa sanan klassisessa mielessä.
Kantin olen aina kuvitellut pyrkivätn ensi sijassa ymmärtämään maailmaa, vaikka "Ikuiseen rauhaan" saattaisikin kuulostaa tarkloitushakuiselta.
Kiitän vastauksesta. " Epäonnistunut kansa " on sellainen kohtalo, jonka varmasti haluamme välttää itse kukin maa. Nimeäisitkö jonkun tällaisen kansan varoittavana esimerkkinä ja lyhyesti kertoisit, miten se ilmenee ja kenties mitkä toimenpiteet ovat asiaan myötävaikuttaneet? Entä onko mielestänne yleisemmin taustalla joku erityinen , ehkäpä Mbemben kaltaisia / edustamia ajatuksia oleva filosofia vai miten se epäonnistuminen on saavutettu?
PoistaPahoittelen ymmärtämättömyyttäni, mutta jos tässä jonkun yksittäisen afrikkalaisen ajattelijan kautta yritetään jollain tapaa esittää, että joku kansa tai koko maanosa perustaisi moraalinsa toisten hyväksikäytölle, niin syvästi toivon, että olen täysin väärässä mielikuvassani.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta kysyn vaan, miten tällaiseen taivaanrannanmaalaukseen yltää. Mikä saa ihmisen sulkemaan silmänsä realiteeteilta? Senkin haluaisin nähdä, missä muutosvaiheessa silmät aukenevat, pitääkö tulla ihan omakohtaisesti tuntemaan uudet tuulet. Minne siinä vaiheessa luikitaan?
PoistaP.S. Jos yhtään haluat välttää sekopäisyyden leimaa, älä sinuttele ja teitittele sekaisin samaa henkilöä.
Pensselli vaan käteen ja sutimaan. Kyl se siitä!
PoistaSana Zimbabwe ehkä riittää ilman enempiä selityksiä. Haiti voisi olla toinen.
VastaaPoistaAjatus siitä, että jokaisella on oikeus matkustella ympäri maailmaa, on epäilemättä terve. Se, että jätetään oma maa hoitamatta ja mennään muualle, ei ole.
Minun mielestäni on väärin edes puhua ruokavieraista, kun kenelläkään ei ole ajatustakaan palata minnekään ja monella vielä pyrkimyksenä saada kotoutettua koko kotikylänsä.
VastaaPoistaIhan uteliasuudesta, millaisena pyrkimyksenä näet aikoinaan vaikuttaneen eurooppalaisen kolonialismin Afrikassa? Entä suurvaltapolitiikan nykypäivänä maailmassa? Kyllä siinäkin aikamoinen kotoutus on käynnissä niitä harjoittavien kohdalla. Nämä jotkut " Lähi-idän hiustaitelijat " tulevat varmasti tänne Eurooppaan amerikkalaisen unelman perässä. Voiko heitä siitä syyttää, kun sillä heitä on huokuteltu vuosikymmeniä? Varmasti on menijöitä Amerikkaankin, mutta sielläpä ei enää olla vastaanottavaisia näille ihmisille ( alunperin omalle ideologialle ) jonka perässä nyt juostaan kuin pässit.
PoistaMinkä perässä ihmiset yleensä lähtevät maailmalle, jos eivät suoraan sotaa pakoon? Unelman. Mikä unelma tässä maailmassa on ainakin länsimaissa viidakkorummun lailla laulanut aina 50-luvulta saakka? Kestääkö se " unelma " minkäänlaista tarkastelua tai peräti kritiikkiä? Onko se unelma huomisen maailmaa vai pelkkä kupla?
Puhe Euroopan kolonialismista on vähän samanlainen kun tänään otsikko YLEn sivuilla: "Britanniassa yritysjohtajat vaativat toista EU-äänestystä". Muutama britti-johtaja oli tällaisen ajatuksen esittänyt, mutta kieli mahdollistaa "luotettavan median" revitellä noinkin.
PoistaMinkälaista omantunnon tuskaa suomalaisen sitten pitäisi tuntea Eurooppalaisen kolonialismin takia? Ilmeisesti täällä joku haaveili joskus viime vuosisadan alkupuolella Ambomaasta Suomen siirtomaana, mutta käytännössä Ambomaahan lähetettiin lähetyssaarnaajia ja lukemattomia suomalaisnaisten kutomia villasukkapareja. Suomen ja alueen myöhemmän yhteistyöhistorian perusteella sukat lämmittivät ja jossain vaiheessa Namibian hallitus jopa koostui suomentaitoisista ministereistä. Mutta siis mustaihoisista.
Se että joku orjalaiva mahdollisesti oli tervattu suomalaisella tervella on sen sijaan naurettava argumentti sanoa, että suomalaisilla olisi jotain syntitaakkaa kolonialismin harjoittajina. Paljon enemmin me voisimme kuvata itsemme kolonialismin uhreiksi.
Pertti, mainitsit omantunnontuskan ja " kolonisaation uhriuden ". Voisiko joskus ajatella, että me suomalaiset olemme edelleen sen verran jopa traumatisoituneita kansana näistä -täysin ymmärrettävästi sinänsä - että se voisi jopa hieman sumentaa ajatteluamme vallan? Miten tilanteesta pääsisi eteenpäin?
PoistaItsehän olen todennut perinteisen lanttumaakarin päteväksi tahoksi käsitellä sellaista, mitä ei ihan omin voimin jaksa hoitaa.
Lämmin suositus sille.
Keskustelu on kyllä vaikeaa, jos aihetta pitää vaihtaa joka virkkeessä. Mutta kun nyt kerran kysyt, niin uskon kyllä, että suomalaisissa on monella tavalla traumatisoituneita ihmisiä. Mutta sitä en kuitenkaan usko, että suomalaisten traumat olisi jollain tavoin peräisin muun Euroopan siirtomaapolitiikasta.
PoistaKeskustelu on vaikeaa... " En sulle luvannut mä ruusutarhaa " Kaunis kibale.
PoistaMinulle aiemmin käyttämäsi termit jotka toistin ovat avainsanoja siihen, mistä tässä monella tapaa on kyse ja siksi relevantteja! Ehkemme kuitenkaan tässä mene sen syvemmälle kansallisiin traumoihin.
Kiitän mielipiteenvaihdosta ja toivotan leppoisaa illanjatkoa sinulle.
" Se, että jätetään oma maa ja mennään muualle, ei ole. " Ihminen on aikojaan matkannut mutkien kautta Afrikasta maailmalle maanosia valloittamaan. Jos sen perusteella kaunaa kantaa ihmiselle, mahtaa olla syvästi vihainen itselleen.
VastaaPoistaSe ei kannata, sillä vaan hetken " vierailemassa ollaan täällä jokainen. "
Suomalaisetkin ovat lähtineet milloin minnekin ja mistäkin syistä. Siinä on oma maa jätetty ja silti tässä porskutetaan. Maahanmuuttajuutta on siis monenlaista, eikä sitä voi todellakaan niputtaa yhden lauseen alle.
Kiitos joka tapauksessa kommenteistanne.
Se, että lähtijät niputetaan yhteen ja sen perusteella halutaan julistaa vapaa pääsy maasta toiseen, jopa täysivaltaisena kansalaisena, osoittaa tietenkin sietämätöntä typryyttä.
VastaaPoistaToki jokainen maa haluaa hyviä maahanmuuttajia kohtuullisessa määrin.
Jokaisen maan velvollisuus on kuitenkin päättää, keitä otetaan, miten paljon ja miksi. Rajaton maahanmuutto on idiotismia varmaan jokaisen mielestä, mutta missä ovat sen rajat ja miten ne toteutetaan, onkin sitten toinen juttu.
Suomen kohdalla en puhuisi rajattomasta maahanmuutosta mitään. Rajansa se on tämänkin maan vetovoimalla. Tietysti tulevaisuudessa jos Afrikassakin paistutaan elävältä ilmastonmuutoksen takia niin lähdettävä se kai on minne vaan, ja riittäähän sitä kodikasta kesää nykyään vaikka miten pitkälle täälläkin kuten lämpömittaria katsoessa voidaan huomata. Kyllä on kotoutus jo luonnostaan kunnossa.
PoistaMutta mitä tulee Mbembenkin ajatuksiin maailmanmenosta, niin niihinkin lienee syytä perehtyä ihan avoimin mielin ja suorataan nöyrin mielin. Tämä muistutuksena ihan itselleni.
Kiitokset inspiraatiosta.
Toki pelättävissä on, että ne rajat vetovoimalla tulevat vastaan vasta sitten, kun elintaso ja muut edut ovat samat tai huonommat kuin lähtömaissa.
PoistaJa tästä muuttoliikkeestä kärsivät sitten niin lähtömaa kuin vastaanottava ja ennen muuta se yhteinen maapallo.
Jos afrikkalaisten maasta lähtijöiden rinnastus suomalaisiin maasta lähtijöihin tuntuu houkuttavalta, ei liene kohtuutonta huomauttaa että suomalaiset lähtivät sinne missä oli työvoimalle aitoa kysyntää. Työmarkkinoiden ja työtehtävien luonne on noista ajoista aika lailla muuttunut eikä afrikkalaisella ole oikein muuta tuotavaa kuin toiseutensa, jolle on kysyntää melko rajallisesti.
PoistaJuuri noin. Toinen on että edes niitä yksinkertaisempia töitä ei olisi riittänyt ennenkään kymmenille miljoonille tai sadoille miljoonille tulijoille. Länsimaat eivät ole vastuussa Afrikan väestöräjähdyksen tuomista ongelmista. On taas todella kaukaa haettua rinnastaa turismi ja elintasopakolaisuus.
PoistaNiissä maissa (Yenkkilä, Kanada, Ruotsi, Australia) joihinka suomalaisiakin on aikojen saatossa muuttanut, ei ole ollut kuitenkaan ns.taikaseinää odottamassa, vaan elanto on pitänyt hankkia muilla tavoin... Siinä, että ihmiset noin ylisummaan etsivät parempia elinolosuhteita, ei ole mitään kummallista tai tuomittavaa. Asia kuitenkin muuttuu kinkkisemmäksi, jos tämä halutaankin nähdä jonkinlaisena subjektiivisena oikeutena, vieläpä hyvinkin tinkimättömässä muodossa. Sillä yhden oikeus on toisen velvollisuus, ja kuinkas niistä sitten päätetään...? Joten jonkinlainen ekskluusio on kyllä välttämätöntä tässäkin kohtaa, ellei haluta homman menevän ns. vaikeimman kautta. No, eräs karavaanihan on tälläkin hetkellä matkalla kohti Yenkkilän etelärajaa, saas nähdä miten sen kanssa meinaavat menetellä.
VastaaPoista-J.Edgar-
Kannattaa huomata, että postkolonialismi on nyt merkittävä jenkkiperäinen metodi maailman hamottamiseksi. Sivumennen sanoen, meitäkin on soviteltu kolonialismin uhrien joukkoon, samoin venäläisiä.
VastaaPoistaTästäpä vain tekemään uraauurtavaa ja innovatiivista tutkimusta.
Mitä maailma ajattelee meistä?
VastaaPoistaJos käsitämme maailman olennoksi, joka käsittää kaiken olevan, niin silloin voimme arvuutella, että mitä se maailma meistä maailman yhdenlaisista ilmentymistä ajattelee. Kysymys on oikeastaan, että mitä me ajattelemme maailmasta ja siihen tuskin on yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
Mutta jos ajattelemme, että maailma on siis kaikki oleva, eli oikeastaan luonto, niin silloin meidän on syytä ajatella luonnonlakien mukaan se mikä on hyvää ja kaunista ja ennen kaikkea tarkoituksenmukaista.
Asia nimittäin on niin, että luonnossa on ilmenee aina tarkoituksenmukaisuus, järjestys, harmonia ja kausaliteetit.
Onko maailman luonnonvarojen ylikuluttaminen tarkoituksenmukaista?
Onko ihmispopulaation kasvu ylisuureksi tarkoituksenmukaista?
Onko kehitysmaiden asukkaiden massamuutto länsimaihin tarkoituksenmukaista ja lisääkö se länsimaissa järjestystä ja harmoniaa. Lisääkö se luonnossa - maailmassa järjestystä ja harmoniaa ja onko se maailman kannalta tarkoituksenmukaista?
Käsittääkseni kansat ja kulttuurit kestävät jotakuinkin harmonisesti järjestyksen ylläpitäen ja kansakunnan kannalta tarkoituksenmukaisesti tilanteen, jossa eri vieraista kulttuureista kotoisin olevien määrä ei ylitä 5% kansalaisten kokonaismäärästä.
Massamaahanmuutto ei ole mikään luonnonlaki, eikä ihmisoikeus ole saada muuttaa asumaan siihen maahan, mikä kenties on joillekin yksilöille ja poliittisille ideologiolille kovinkin tarkoituksenmukaista.
Maailmassa on nykyisin noin 7 miljardia ihmistä, joista useat miljardit elävät Suomeen verrattuna surkeissa oloissa. Jos vaikkapa vain joka tuhannes heistä päättäisi lähteä kokeilemaan onneaan Suomessa, olisimme saamassa uuden suomalaisen jokaista nykyistä asukasta tai ainakin taloutta kohti. Tätä mahdollisuutta en ole nähnyt juurikaan käsiteltävän julkisuudessa ja jos joku on sitä yrittänyt, hänet on naurettu nurin. Maahanmuuttopotentiaali on joka tapauksessa valtava ja Suomella on oltava ymmärrystä ja rohkeutta miettiä, mitä siitä voi seurata.
VastaaPoistaHesarissa oli vuoden 2015 lopulla uutinen sadan vuoden takaa, kun I Maailmansodan taistelut lähestyivät Viroa, ja Venäjä alkoi selvittää, pitäisikö virolaisia evakuoida johonkin. Suomihan siinä oli luonnollinen kohde. Kun puhuttiin hyvinkin 200 000 ihmisen tulosta Suomeen, oli selvää, että käytännön järjestelyt puhuttivat paljon alkaen majoitustilojen puutteesta. Lainattu teksti oli pääasiassa tosiasioiden tarkastelua, mutta tämän päivän toimituksellinen panos löi juttuun leiman, että "silloinkin suhtauduttiin pakolaisiin vihamielisesti".
Sain 2016 Mandatum Life -lehden, jossa SPR:n puheenjohtajasta Pertti Torstilasta kertovassa jutussa todetaan, että "Punainen Risti on katastrofien järjestö, mutta uusi puheenjohtaja ei osannut odottaa mitään tällaista. Yhtäkkiä käsissä oli runsaat 30 000 turvapaikanhakijaa, jotka piti vastaanottaa, rekisteröidä ja majoittaa." Jos Punainen Risti ei ollut varautunut sellaiseen, niin ei varmaan sitten Sisäasiainministeriökään ollut asiaa vakavissaan pohtinut, kun ei ollut SPR:n valmiuksia ja suunnitelmia kysellyt. Mihin SPR ja SisäM sitten olivat varautuneet? Eihän asia mitenkään uusi ja yllättävä ollut eikä mittakaava mitenkään yletön maailman maahanmuuttopotentiaaliin nähden.
Vaikka filosofia onkin hieno asia, niin käytännön asiatkin ovat tärkeitä.
Varsin hyödyllistä ja karmivaakin katsoa Afrikan maiden väestökehitystä viimeisen 60 vuoden aikana. tällä hetkellä heitä on miljardi, ja tietääkseni paras ennuste on nelinkertaistuminen seuraavan 80 vuoden aikana. Ja kaksinkertaistuiminenkin on melkoinen haaste kaikkien meidän hyvinvoinnille.
VastaaPoistaHYvä esimerkki on katsoa Egyptiä, vaikka Wikipediasta. 30 miljoona joskus 1970, lähes sata nyt, ellei jo ylittynyt.
Tansaniassa on hurja väestönkasvu, ja silti maan presidentti (tms.) kehoittaa naisia synnyttämään lisää lapsia...
MafH
Joskus juttelin erään intialaisen kanssa. Hänen mukaansa ihmisen oli hyvä mennä nuorena naimisiin jotta syntyi paljon lapsia. Hän kyllä ymmärsi että Intian valtava väestö johtui tästä mutta ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
PoistaAsiasta viidenteentoista. Matkustin kerran Wieniin menevässä junassa, vuosi oli 1968. Vastapäätä istui viisikymppinen herrasmies. Hän esitteli itsensä joksikin Muhammediksi, turkkilaiseksi aluemaantieteen professoriksi saksalaisessa yliopistossa. Hän piti minulle siinä luentoa siitä, miten muslimit tulevat 20 vuodessa valloittamaan Euroopan rauhanomaisesti, mutta tuloksena olisi täydellinen hegemonia ja muslimilait tulisivat voimaan. Olin hyvin nuori, tämä ihminen tai hänen silloin minulle käsittämättömät puheensa ovat sitä ainesta, joka ei koskaan unohdu. Joillakin ihmisillä on päämääriä. Yhteisiä päämääriä. Vuosisatoja. En puolestani halua olla lullukka, mutta kuinkas sitten.
VastaaPoistaTässä taas tärkeä näkökulma. Monet kulttuurit ja uskonnot ajattelevat asioita monien sukupolvien päähän, menneeseen ja tulevaan. Silloin ei ole niin väliä, vaikka ennustettu 20 vuotta osoittautuisikin liian lyhyeksi. Pääasia on, että prosessi on käynnissä ja jatkuu. Hyvä esimerkki on kiinalainen tarina vanhuksesta, joka päätti siirtää vuoren. Ei hän kuvitellut siihen yksin pystyvänsä, mutta kun pojat ja pojanpojat jne jatkavat, niin joskus tulee valmista.
PoistaEi taida tällainen mahtua meidän "minä itse viimeistään tällä kvartaalilla" -ajatteluumme.