Pörssiasiaa
Kun yöllä ei nukuta,
ei pitäisi ajatella mitään. Se on kuitenkin vaikeaa ja ellei osaa laskea
lampaita, joutuu helposti miettimään kaikkea joutavaa. Kuten nyt minäkin noita pörssiasioita.
Ne taas toi
mieleeni lutukka, joka latinaksi on capsella bursa pastoris.
Muistan jonkun
joskus pitäneen huvittavana sitä, että kukan nimi on pastorin kukkaro. Sitähän se toki tarkoittaakin, mutta se on syytä
ymmärtää sanan alkuperäismerkityksessä eli paimenen kukkarona tai pussina.
Paimenhan on
latinaksi pastor, ranskaksi pasteur ja niin edelleen. Venäjäksikin
se on pastuh, mutta ruotsiksi herde, kuten sanassa kyrkoherde, kirkkoherra.
Samainen Herde-sana taas saksaksi viittaakin itse
paimennettaviin eli laumaan. Miten kuuluvatkaan Schubertin iki-ihanan liedin
sanat: Ich folge der weidenden Herde /
mein Hündchen bewahret mir sie…
Paimen taas
saksaksi on kaiketi Herder, vaikka
sitä ei taideta juuri käyttääkään. Lammaslauman paimen ainakin on Schäfer ja mahtanee olla anglien ja
saksien perintöä, että englannissa on samaa tarkoittava sana shepherd. Sehän on ilmeinen
deformoitunut germaaninen sana.
Mutta tuon Herde-sanan täytynee olla samaa kantaa
kuin muinaisgermaaninen Hird eli
päällikön asemiesten joukko. Siitä taas nähdään tulevan niin ruotsin här ja sitä myöten kai myös härad. Saksan Heerhän on ilmetysti sama sana hieman eri muodossa. Ja entäs verbi verheeren, hävittää? Kun sotajoukko eli Heer (tapfer tai ei) jossakin kulkee, niin kyllähän tuloksena lähes aina
on jonkinasteinen Verheerung, vaikka
isänmaallinen historiankirjoitus ei aina asiaa erikseen mainitse.
No pastorien,
niin hengellisten kuin maallisten, tehtävänä on kaitsea laumaansa ja he, kuten
kaikki ihmiset, tarvitsevat sitä varten hartsua
tai provianttia, joka voidaan
kätevästi sijoittaa pussiin eli kukkaroon, bursa.
Nythän bursa on sama sana kuin ranskan bourse, joka tarkoittaa sekä pörssiä
että stipendiä. Ruotsiksi ja saksaksi se on börs
ja suomeksi siis tietenkin pörssi.
Italiaksi eli rahvaanlatinaksi sana on säilyttänyt alkuperäismuodon: bursa.
Huomattakoon,
että suomessakin vanhat ihmiset vielä saattavat tai ainakin vielä hiljattain saattoivat
nimittää kukkaroaan pörssiksi.
Mutta venäjäksi
sana on hieman virtaviivaistunut ja esiintyy muodossa birža. Birževyje vedomosti oli aikoinaan
hyvä liberaali lehti, jota Lenin suuresti vihasi ja haukkui birževkaksi.
Tämähän on vain merkki siitä, että jotakin se teki oikein.
Työnvälitystoimisto
oli venäjäksi birža
truda ja neuvostoaikana siellä oli aina tapana ylvästellä sillä, että maan
viimeinen birža truda eli työpörssi
suljettiin jo vuonna 1930…
Yhtä kaikki,
suomeen tuo birža tuli muodossa pirssi. Niinpä sen, joka halusi issikan
eli vossikan (izvoztšik) kyytiin, oli
syytä mennä vossikkapirssiin.
Samoin halot ja
tukit koottiin metsästä pirssipaikalle, josta sitten matka jatkui. Ehkäpä
joskus siellä tehtiin kauppaakin? Ainakin Pietarissa, Nevan rantojen
halkopirsseissä oli sitä tavaraa myytävänä. Usein se oli tuotu Suomesta
esimerkiksi Saimaan kanavaa myöten.
No, kun issikka
vaihtui hyrysysyyn eli puhkuriin (automobiili), pääsi sellaisen
kyytiin myös pirssipaikalta. Silloin kiivettiin pirssiautoon. Kuormurit olivat erikseen.
Niinkin sitten
kävi, että sanasta pirssi tuli
ainakin osittain henkilöauton synonyymi ja vielä puoli vuosisataa sitten
pirssiauto ja henkilöauto olivat usein sama asia.
Nythän sekin on
muuttunut, kuten niin monet asiat ja merkitykset tässä matoisessa maailmassa.
Vain vanha
latinan kieli säilyy ja mielestäni sitä olisi syytä käyttää joka päivä, jotta
asioiden vanhat merkitykset säilyisivät tuoreina mielessä.
Niin, että miksi
niiden pitäisi? No jaa. Vaikkapa siksi, ettei kuvitella Jumalan äidinkielen
olleen ja olevan englanti. Latinalla on tähän asemaan paljon paremmat edellytykset,
kuten jo tarina septuaginta-käännöksestä
osoittaa.
Ja mitä on
sanottava englannin sanasta stock
exchange? Ehkä se ainakin osoittaa sen, että nuo sumuisten saarten asukkaat
ovat jotenkin jääneet syrjään siitä syvästä eurooppalaisuudesta, joka ilmenee
myös pörssiin liittyvässä terminologiassa.
Lutukka on helppo muistaa suomeksi "kas Ella pussaa pastoria".
VastaaPoistaKyllä oli kirjoitus taasen täynnä sellaista kieltä ja sellaisia sanontoja, joista ei meikäläinen ollut kuullutkaan. Kiitosta paljon!
VastaaPoistaMuistan joskus kuulleeni kukkaroa kutsuttavan nimellä pörsä. Sopiva nimi klassiselle nahkaiselle saapashousujen takataskussa kymmenien vuosien kuluessa muotoutuneelle lompakolle, jonka uumenista ei kaiveltu muovisia kortteja vaan riihikuivaa setelirahaa.
VastaaPoistaNiin,jos sattuu olemaan sitä pätäkkää.
VastaaPoistaPätäkkä=ven. Vitonen
Poista"Snellmanni" oli juhlallisen komea 10 000 (vanhan) markan seteli.
VastaaPoistaPäätalon kirjoissa "pörssi" oli sama kuin lompsa.
Pörssissä poltettiin tuohta, muistan sen.
VastaaPoistaTäällä Iisalmessa on Pörsänmäki, ja Jaakko Teppo lauleli Pörsänjärvestä, siinä lähistöllä sekin!
VastaaPoista"Mutta tuon Herde-sanan täytynee olla samaa kantaa kuin muinaisgermaaninen Hird eli päällikön asemiesten joukko. Siitä taas nähdään tulevan niin ruotsin här ja sitä myöten kai myös härad. Saksan Heerhän on ilmetysti sama sana hieman eri muodossa."
VastaaPoistaTaitaa siitä tulla myös ruotsin Harald.
Satakunnan esihistoriassa on mielenkiintoista se, että satakunta tarkoittaa 100-120 miehen aseellista miesjoukkoa ja Germaanisissa kielissä harja tarkoittaa sotimista. Kantagermaaninen sana harjatuga tarkoittaa armeijan johtajaa.
Aika tavoin keskellä satakuntaa on paikka nimeltä Harjavalta. Taitaa paikka liittyä satakuntalaisten johtajaan/satakuntien kokoomispaikkaan satakunnassa.
Sotilasyksiköt menivät rautakaudella ja ristiretkiajalla suomessa ja novgorodissa/karjalassa: Kymmenkunta - satakunta ja tuhatkunta, tuhatkunnan ollessa maakunnan sotajoukko. Alkujaan se oli kehitetty Rooman legioonissa ja kun suomalaisia palveli germaanijoukoissa oli se sieltä asemuodin mukana tullut suomeen osana maakuntien organisaatiota viimeistään merovingiajalla, mutta mahdollisesti jo kansainvaellusajalla. On helppo kuvitella, että jotkut suomalaiset ovat nousseet germaanijoukoissa päälliköiksi ja päällikköjä/maakunnan kuninkaita he sitten olivat Suomessa.
Harja ja valta oli tuttua myös muutama vuosi sitten valtakunnan politiikassa, jossa nimestään päätellen (ja nimi on tiettävästi enne) vallaneliitin aseenkantaja ja eräs entinen keskisuuren puolueen johtaja tykkäsi "harjata" vallan(käytön)kannalta haasteellisia oman puolueen poliitikkoja.
Roomalaislegioonissa mikäli niskoittelua esiintyi, pantiin kurinpitomenetelmänä miehet nuijimaan joka kymmenennen toverinsa hengiltä. Menetelmä tuntuu tutulta myös Varkauden jäiltä 1918.
VastaaPoistaTämän päivän italialaiset puhuvat noista ajoista rautanyrkkien kautena
Tuon sanaketjun voisi kuvitella edenneen jotenkin tähän tapaan:
VastaaPoistaHird-Herde-Heer-Harald-härja. Tällöin sanojen viitemerkitys olisi suurin piirtein samanlainen eli viimeistä sanaa kuvaavan vanhan ruotsalaisen teekkarilaulun mukaan: Nu ska vi ut och härja, supa och slåss och svärja, bränna röda stugor, slå små barn och säja fula ord.....
Ilmeisesti myös karja tarkoitti sotimista ja sotajoukkoa/vihollismaata. Näin ollen Karjala tarkoitti länsi ja eteläsuomalaisittain vihollisen sotajoukon maata ja karjalainen vihollisen sotilasta ja asukasta. Tämä ajatus saa myös ulottuvuuden Karjalan vaakunassa, jossa ovat vastakkain Länsi/Etelä-Suomen satakunnan satakuntalainen sotilas ja Karjalan karjan karjalainen sotilas.
VastaaPoistaKoska harja tarkoitti myös sotimista, lienee harjoittelu ja harjaantuminen olleet aikoinaan sotimiseen liittyviä termejä.