Oikea
Eräässä seurassa
tuli puheeksi kysymys, mikä mahtaisi olla suomen kielen sydänsana. Se
olisi sellainen sana, joka hyvin selkeästi korostaa kansallista
omalaatuisuuttamme ja on meille muutenkin läheinen.
Viron kielessä
tuo sana voisi olla ometi -kuitenkin, toki. Sellaiselta se näyttää Anton
Hansen Tammsaaren kirjassa Totuus ja oikeus, joka kuuluu Viron
rakastettuihin kansallisaarteisiin.
Ajattelin, että
suomen kielessä sellainen sana voisi olla vaikkapa yksinkertaisesti ei!
tai jopa ei, perkele! Luulen, että niissä on kansallista omalaatuisuutta
yllin kyllin ja ne kuvastavat sitä kansaa, jonka jo Sprengtporten 1700-luvulla
sanoi olevan Euroopan itsepäisin.
Tuo pelkkä p-
kirosana sellaisenaan on myös erittäin alkuperäinen ja ilmaisuvoimainen ja
voi myös merkitä suurta ihastusta, hämmästystä ja jopa tyytyväisyyttä,
äänilajista ja tunnelmasta riippuen.
Mutta sama pätee
ehkä monien kielten kirosanoihin. Ainakin venäjän …tvoju mat on jokseenkin
yhtä monikäyttöinen. En itse asiassa tiedä, onko englannissa mitään vastaavaa
ilmausta. Ranskan erilaiset dieu -väännökset sopivat myös mihin tahansa.
Ruotsin ja saksan kirouksia pidän pliisuina. Espanjassa ja italiassa ne ovat
kauniita.
Tarkemmin
ajatellen suomalaisuuden ytimeen sijoittuu kai kuitenkin paremmin vaikkapa sana
oikea.
Se tarkoittaa
tietenkin alun perin sitä kättä, jolla hommat sujuvat paremmin. Viroksi se
onkin parem pool, esimerkiksi riigikogussa, jossa on vastaavasti myös pahem
pool. Vastaavat merkitykset ovat monissa kielissä ja periytyvät Ranskan
vallankumouksen ajan istumajärjestyksestä.
Toki virossa on
myös sana õige ja Tammsaaren kirja onkin viroksi Tõde
ja õigus.
Luulen
kuitenkin, että meidän oikeamme on aika erikoislaatuinen ja muutenkin
kansallemme läheinen. Ranskan droit on pitkälle samansisältöinen kuin
myös englannin right. Molemmat tarkoittavat sekä oikeaa puolta, että juridista
oikeutta ja myös priviegiota. Dieu et mon droit lukee Yhdistyneen kuningaskunnan
vaakunassa komeasti aikansa sivistyskielellä.
Saksan Recht
-sanalla on myös samat merkityksen ja samoin italian sanalla diritto ja
espanjan sanalla derecho. Venäjän pravo on niinikään
vastaavanlainen, johdannainenhan on pravda ja kun jokin tehdään ikein se
tapahtuu pravilno. Ruotsin höger sen sijaan jo poikkeaa joukosta.
Entä sitten tämä
suomen oikea? Sikäli kuin asia
koskee muotoa oikeus, on sillä meidänkin kielessämme sekä moraalis-eettinen
että juridinen merkitys. Tuomioistuimiakin on meillä suorastaan nimitetty oikeus-sanalla,
mikä antaa vaikutelman, ikään kuin juridiset ratkaisut ja oikeudenmukaisuus
olisivat synonyymejä.
Myös privilegiot,
kuten myyttinen ensi yön oikeus, ovat asioita, jotka ilmaistaan aika
hienolla sanalla, joka hälventää epäilyksiä asian mahdollisista moraalisista
ongelmista.
Keskittyisin
kuitenkin muotoon oikea. Harvassa kielessä taidetaan sijoittaa siihen
niin paljon arvostettuja asioita kuin suomessa.
Oikeahan
tarkoittaa sekä eettisesti nuhteetonta, että aitoa ja väärentämätöntä. Koko
käsite on ristiriidassa postmodernien kotkotusten ja muiden
silmänkääntötemppujen kanssa ja rakentaa vankasti sen pohjalle, että asioilla
on olemus Aristoteleen ymmärtämässä hengessä. Se on vahvasti essentialistinen
sana, joka kuvastaa uskoa aitouden ja totuuden olemassaoloon.
Ku me sanomme,
että vaikkapa oikea Lappi alkaa vasta sieltä ja sieltä, että jokin asia
onkin oikeasti sitä ja sitä tai että joku ystävä on sinulle oikea,
olemme jo puhtaasti suomalaisella alueella, jossa jotkin asiat tapahtuvat oikeasti
eli ovat olemassa ja ovat aitoja silloin kun ne ovat oikeita.
On myös käytössä
sana oikeastaan, joka englanniksi jollakin tarkkuudella voidaan ilmaista
sanonnalla in fact, mutta tuskin ihan jäännöksettömästi. Kun sanomme oikeastaan,
sisällytämme arviointiin jonkinlaisen varauksen (reservatio mentalis),
emme kuitenkaan ole valmiita hyväksymään sitä, että viitattu asia olisikin todella,
egentligen, eigentlich, letzten Endes, really, vraiment, verdaderamente
ihan kokonaan jotakin muuta ja itse asiassa -na samom dele- voisimme
kokonaan hylätä sen toisen merkityksen.
Kyllä molemmat
toimivat ja loppuun asti ajateltuna myös se toinen käy. Tämä tuli
aikoinaan mieleeni, kun Belgian kuningas Baudoin haastatteli jotakuta
suomalaista duunaria ja kysyi tykkääkö tämä työstään. Kyllä… oikeestaan,
vastasi mies ja insinööri käänsi: yes, really.
Luulen, ettei
kuningas ihan ymmärtänyt, mitä hänelle yritettiin sanoa, vaikka menetys tuskin oli
ihan valtava.
Joka tapauksessa
luulen, että meillä Suomessa on aika yleistä arvostaa oikeita asioita.
Englanniksi ne kyllä voidaan kääntää sanalla real things ja vastaavasti myös
romaanisilla kielillä. Ruotsiksi äkt ja saksaksi echt ajavat
oikeastaan saman asian.
Kuitenkin noista
muista puuttuu se tietty viittaus oikeudenmukaisuuteen, kuten myös tapahtuu
köytettäessä suomen kielen adjektiivia aito, joka sekin toki on aidosti
tai oikeasti suomalainen sana.
Kun sanomme
vaikkapa aito avioliitto, ymmärrämme varmaan selittämättä, mitä se tarkoittaa.
Jos puhumme oikeasta avioliitosta, tulee ilmauksesta vahvempi. Silloin
annetaan ymmärtää, että paitsi epäaito, ei jokin tietty avioliiton muoto ole edes
oikea, todellinen. (Hyi, älkäämme kuitenkaan näin ajatelko!).
Sana oikea
on tietysti nykyään paha sana muutenkin kuin siihen jo 1700-luvulla tarttuneen
poliittisen latauksen takia.
Sehän erottelee teennäisen,
fiktiivisen ja falskin todellisesta, olemassa olevasta ja kunnioitusta
nauttivasta. Koko sana on oikeastaan kapinallinen ja potentiaalisesti
vaarallinen. Luulen, että juuri tällaisena kriisiaikana olisi vastuuta
antavissa piireissä syytä harkita, voitaisiinko sen käyttö kieltää yleisen
sananvastuun perusteella.
Kiellon voi helposti
toimeenpanna sosiaalisessa mediassa luokittelemalla sanan vihapuheeksi.
Välttämättähän siihen ei liity mitään vihaisuutta, mutta samahan koskee monia
muitakin algoritmien kieltämiä sanoja.
Mielenkiintoista merkitysten kaivelua! Tuli mieleen, että raamatussakin sanotaan Jeesuksen ja hyvien ihmisten "istuvan Jumalan oikealla puolella". Lampaat ja vuohet jaotellaan viimeisellä tuomiolla Jeesuksen oikealle ja vasemmalle puolelle. Mutta eikä häissä morsian kulje sulhasen vasemmalla puolella? Tässä yhteydessä ehkä ajatellaan, että lähinnä sydäntä.
VastaaPoistaMinusta suomen kielen sydänsana voisi olla vaikkapa 'rehti'. Semmonen perisuomalainen on, eikä suvaitse mitään vilunkipeliä, jota sekä kotimaan että varsinkin EU -politiikka nykyisin on - finanssikeplotteluista nyt puhumattakaan. En tiedä onko tämä suomen kielen sana sukua saksan sanalle 'recht', mutta se voisi hyvin olla.
VastaaPoistaVoisi olla. Mieleen tulevat myös tosi ja totinen.
PoistaOikeesti? Aikuisen oikeesti?
VastaaPoistaOikea on oikein hyvä.
VastaaPoistaKun suomalainen mies menettää sirkkelissä palan sormestaan, hän ei hihkaise: "Voi himputti."
VastaaPoistaKun Tuntematon sotilas aikoinaan käännettiin englanniksi, vitsailtiin, että siellä "p-le" on muodossa "oh boy!"
PoistaVoisi ehdottaa vaikkapa "samperin samperi".
PoistaRuno.
VastaaPoistaRuno on mielestäni se sydänsana, joka kuvastaa suomalaista ihmistä ja suomalaisuutta.
Niin ja Tuntemattoman päätössanat "Aika velikultia" on kirjan saksannoksessa "Solche Narren", ihan oikeesti. Tuo Velikulta voisikin olla se sydänsana, vaikka ehken naisia syrjii...
VastaaPoistaSaksannoshan menee tietenkin pieleen. Entä venäjäksi? Shutniki? Ei oikein sekään onnistu. Englanniksi? Jolly fellows?
PoistaKäykääs vilkasemassa "juu tuubissa" mitä mieltä maailman hauskin mies ismo Leikola on tärkeimmästä sanastamme! 3 minuutin hauska pläjäys. Itse olen kuitenkin aika vahvasti tuon "Ei, perkele!" kannalla.
VastaaPoista"Oikea" ei tietenkään tarkoita alkuperäisesti oikeaa kättä tai puolta vaan 'suoraa'. Ks. esim. kirjasta Suomen sanojen alkuperä. Huomaa vaikkapa verbit "oikaista" ja "ojentaa". Vertaa englannin "right" eli 'oikea', 'suora'. Suorin eli oikein tie on alkuaan ollut se oikea tie, josta sitten on tullut mm. merkitys 'todellinen, parempi, paras'.
VastaaPoistasaattaapa olla. Italiassakin, un sanotaan "sempre dritto", tarkoitetaan, että mennään suoraan.
PoistaVaan virossa in kyllä parem ja pahem.
VastaaPoistaAjattelin lukiessani koko ajan termejä sinister ja gauche, mutta jaksoin silti seurata ajatuksenjuoksua.
VastaaPoistaBaudouinin haastatteleman "oikeestaan" olisi englanniksi "more or less", moni muu "oikeastaan" enemmänkin "actually" kuin "in fact" tai "really".
Syvää kunnioitustani herätti joskus blueslaulajan säe: "You're right, I'm left, She's gone".
Itse kysymykseen sydänsanasta vastaan samoin: Ei perkele!
VastaaPoistaPirkanmaalaisena pidän selviönä, että kirjakielen "tosiaan" (actually, in fact) ilmaistaan puheessa: Eikunnäähmääsitävaantarkotanettä...