sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Oikeudenmukaisuutta!

 

Suuret rosvojoukot

 

Mitäpä valtiot ilman oikeudenmukaisuutta olisivat muuta kuin suuria rosvojoukkoja, kysyi pyhä Augustinus. Latinaksi se kuulostaa komeammalta, joten otetaan sekin vielä tähän: Remota itaque iustitia quid sunt regna nisi magna latrocinia?

Tässä on jo useamman vuoden ajan joutunut ihmettelemään, missä nyt on ihmisten mielissä ja tavoitteissa sellainenkin asia kuin rauha. Ihmisten ja heidän elämälleen välttämättömien kohteiden hävittämisestä on tullut niin normaalia päivittäistä ohjelmaa, että näytti jo unohtuneen, että toisinkin voisi olla.

Vastenmielisin rosvojoukko on ehdottomasti se, joka aloitti aseellisen hyökkäyksensä ilman mitään oikeutta siihen. Hävyttömyyden huipuksi sama taho on vielä kehdannut parkua kärsimyksistään, mikäli myös sen alueelle on kohdistettu vastavuoroisesti väkivaltaa. Tilanne olisi äärimmäisen koominen, ellei koko asia olisi niin traaginen.

Toki sodan käyminen ei ollut alun perin hyökkääjän tarkoituksena. Sodasta puhuminenkin oli laitonta, kun erikoispalveluiden piti hoitaa voittamattomine aseineen muuan erikoisoperaatio, joka palauttaisi Ukrainan Venäjän käskyvaltaan.

Asiaa voi verrata talvisotaan. Taas kerran suunnitelmat olivat mitä parhaimmat, mutta kävi kuin aina. Nerokkaiden ja alansa huippua edustavien erikoismiesten muodostama erikoishallitus ei olisi voinut nolommin möhliä koko ulkopolitiikkaansa, jonka suurena päämääränä oli saada naapurivaltiot taas liittymään sen ympärille Euraasian liittoon.

Suunnitelma B taas jo sitten tarkoitti koko Yhdysvaltain johtaman maailmanjärjestyksen kumoamista heti ja tuosta vaan, mutta sekin perustui toiveajattelulle ja virhelaskelmille.

Äärimmäisen vaaralliseksi noiden suuruudenhullujen erikoismiesten pelin tekee se, että heidän käsissään on ydinaseita, joita he ovat yhä uhkaavammin kalistelleet ja jopa lähettäneet aivan USA:n rannikolle.

Eskalaatio on edennyt koko ajan ja kun sitä johtavien toheloiden tähänastiset saavutukset tunnetaan, olisi kevytmielistä olettaa, ettei siitä, Augustinuksen termiä lainatakseni, rosvopesästä hyvinkin voisi löytyä pommin laukaisijaa.

Suomea on nyt avoimesti nimitetty etulinjan maaksi, mikä näyttää aiheuttaneen jonkinlaista vähämielistä innostusta sellaisissa piireissä, jotka uskovat aseiden voimaan yleensä ja oman puolen ihmeaseiden voimaan erityisesti. Muutaman vuoden kokemus katsomossa ei näytä opettaneen mitään.

Joku lukija tässä hiljan väitti, ettei tässäkään blogissa ole koskaan puhuttu mitään rauhasta konkreettisesti ja niistä ongelmista, joita sillä olisi ratkaistava.

Tämä ei pidä paikkaansa. Noista ongelmista on puhuttu jo ns. euromaidanista lähtien (vrt. Vihavainen: Haun maidan tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Ukrainan vähemmistöpolitiikka on ollut chauvinistista ja vähemmistöjä sortavaa. Jostakin syystä juuri nyt, aivan viime aikoina Baltian maat ovat lähteneet samoille linjoille.

Suomen kielipolitiikka ja esimerkiksi Ahvenanmaan asema, joka näyttää monia närästävän, mainittiin vielä mahdollisena esikuvana Ukrainassakin takavuosina. Sitten tuli tuo Maidan ja yhteiskeinunta, johon moskalit eivät saaneet osallistua ja sitten tuli sota.

Tuskin on olemassa mitään muuta mahdollista politiikkaa, joka olisi voinut hitsata Ukrainan venäjänkielisiä maansa patriooteiksi, kuin tuo Venäjän idioottimainen ja rikollinen (anteeksi nyt sanat, olen juuri lukenut Augustinusta) hyökkäys.

Osa venäjänkielisistä ja varmaan myös jopa ukrainakielisistä kuitenkin luultavasti pysyy Venäjä-mielisinä ja joka tapauksessa jonkinlainen vähemmistönsuoja olisi aina sivistysvaltion kansalaisille suotava. Pakollinen denationalisaatio kuuluu sekin rosvojoukkojen menetelmiin.

Zelenski on juuri hiljattain sanonut, että rauha olisi tehtävä kansainvälisien yhteisön hyväksymällä tavalla. Tämä kuulostaa jo lupaavalta. Aiemmin on molemmin puolin kuulutettu vain non possumus linjaa ja vaadittu kaikkien aluevalloitusten palauttamista.

Eikö oikeudenmukaisuus sitten vaadi niiden palauttamista? Ollaanko tässä rikollisuutta suosimassa?

Kannattaa muistaa, että kysymys on alun perin ollut Itä-Ukrainan vähemmistöjen asemasta ja niiden separatismista, joka pystytti sinne pyssymieskomennon, jota Ukraina sitten ryhtyi aseellisesti torjumaan Kremlin suureksi moraaliseksi närkästykseksi.

Ongelma on mitä ilmeisimmin aito, joskin yritykset sen ratkaisemiseksi valtavalla joukkoteurastuksella ovat taas kerran olleet yhtä mielettömiä ja kohtuuttomia kuin maailmansodan sytyttäminen yhden serbialaisen murhaajan takia.

Mutta rauhahan se saatiin sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan jälkeen. Ensin mainitussa tapauksessa se oli huonosti harkittu ja epäoikeudenmukainen kostorauha, jolla haluttiin hyvittää sitä verta, jota oli hekatombeittain vuodatettu.

Toisen maailmansodan jälkeen yleistä rauhaa ei oikeastaan tehtykään ennen kuin ETYK:issä vuonna 1975. Monien mielestä se oli äärimmäisen epäoikeudenmukainen rauha, joka jätti Neuvostoliitolle sen itselleen anastamat alueet ja imperiumiinsa pakottamat valtiot.

Mutta kyllä elämä elämältä maistui sellaisenkin rauhan oloissa. Aina se sotavuodet voitti ne kokeneiden mielestä.

Nyt olisi siis rauha taas tehtävä ja näyttää siltä, että sen aikaan saaminen on todella molempien tai kaikkien osapuolten tavoitteena. Välillähän tuntui jo siltä, että tänä sota on niin mainio, että sitä täytyy saada lisää. Tekihän se ehkä ainaiseksi lopun pyrkimyksestä luoda euraasialainen supervalta, jonne kaikki alueen valtiot kilvan rientävät.

Kun tuo tavoite lienee jo saavutettu, on aika ajatella jo ukrainalaistenkin osaa, edustivatpa he mitä kieliryhmää tai kansallisuutta tahansa.

Ukrainalle on jo heiluteltu porkkanaa, mutta samaan aikaan todettu, että rauhakin voi vaatia uhrauksia, ei pelkästään sota. Rauha sen jälkeen, kun uhrauksia on tehty sodassa, on aina katkeraa, mutta ilman niitä on vain sotaa.

Millä ehdoilla Moskova suostuu rauhaan, on kiinnostava ja osaltaan ratkaiseva kysymys. Se on jo julistanut liittäneensä itseensä Ukrainan itäisiä osia ja Krimin, mutta kansanäänestyksillä ei ole ollut kansainvälistä uskottavuutta. Voisiko se alistua uuteen äänestykseen, jossa tällainen uskottavuus taattaisiin?

Mikäli se siitä kieltäytyisi, se menettäisi kasvonsa, mikä tosin on jo ainakin kerran tapahtunutkin. Mutta elämä on. Ei kannata sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Ukrainan eräiden itäisten osien status voitaisiin sopia kansainvälisellä sopimuksella, jonka sekä Venäjä että Ukraina tunnustaisivat.

Muistammehan, että myös Stalin suostui tekemään rauhan Helsingin hallituksen kanssa, jota se ei pitkään aikaan edes tunnustanut. Rauha olli Suomelle hyvin raskas, mutta Neuvostoliiton uskottavuuden kannalta se oli katastrofi.

Tai niinhän sitä luulisi. Tosiasiassa massiivinen propagandahyökkäys ja disinformaatio hävittivät hyvin pian kansainvälisen suuren yleisön silmistä sen, mitä oli tapahtunut. Eihän sen olennaisia mutkia enää tunneta edes Suomessa.

Pidetäänpä nyt peukkuja, ehkäpä tuo iustitia, jota Augustinus peräänkuulutti, hyvinkin saa taas maailmassa puheenvuoron ja aseet lakkaavat puhumasta järjetöntä kieltään.

39 kommenttia:

  1. En seuraa koko sotaa, koska sodassahan totuus kuolee ensimmäisenä ja faktojen kaivamisen sen ruumiin alta jätän mieluusti toisten huoleksi. Suomalaisten suhtautumista on sen sijaan kiva seurata. Vanhana natointoilija minua arveluttaa minkälaiseen seuraan olen nykyisen joutunut, mutta eipä kannan vaihtaminen asiaa parantaisi, sillä naton vastustajissa myös löytyy myös porukkaa, joiden seura ei juuri viehätä.

    Pahinta on, että kummassakin porukasta löytyy aitoja sotaintoilijoita. Viime vuodet ovat opettaneet, että itsenäinen ajattelu on kortilla, mutta yhtä harvinaista taitaa olla historian taju. Koska Eurooppa on munaton, Biden vanha höperö ja Putin arvaamaton psykopaatti, niin pitää jäädä odotelemaan Deus ex Machinaa, joka tässä tapauksessa ilmestyy kai Trumpin näköisenä.

    VastaaPoista
  2. Euroopassa tehtiin toisen maailmansodan jälkeen rauha, joka oli kymmenille miljoonille ihmisille erittäin epäreilu ja he joutuivat muuttamaan vuosisataisilta kotiseuduiltaan vieraille maille.

    Mutta pakko mikä pakko, kaiken tuhoava sota oli vain saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä. Ja hyvin tuo rauha on pitänyt. Neuvostoliiton hajottua myös Itä- Euroopan maat pääsivät päättämään omista asioistaan. Nyt ne ovat tosin siirtäneet suuren osan päätösvallastaan Brysseliin ja kapinoivat sitä vastaan, mutta demokraattisin keinoin kuitenkin.

    Itselläni vanhempana miehenä on käynyt monasti mielessä, että todennäköisesti Ukrainaan saadaan rauha Krimin niemimaa ensimmäiseksi jakamalla. Se kun on molemmile se tärkein asia ja niemimaan asukkaistahan enemmistö on venäläisiä. Miksi Ukraina ottaisi siellä lisää valtionsa vihollisia!

    Koreioiden tapaan suora viiva vaan niemimaan halki, mutta nyt etelä- pohjoissuunnassa. Tulevissa sukupolvissa voi sitten syntyä rauhantekijöitä molemmin puolin ja asioista neuvotellaan tarkemmin. Nyt alkaa olla kaksi tasavahvaa osapuolta, jotka voivat sotia nujuta vuosikymmeniä tuossa Gordionin- solmussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä Krimin jakamista palauttamista realistisena, koska

      - Krim on historiallisesti venäläistä aluetta
      - väestö on enimmäkseen venäjänkielistä ja -mielistä
      - Krimillä sijaitsee Venäjän Mustameren laivaston tukikohdat

      Ainoa ratkaisu olisi viikunanlehti: Krimin asemasta neuvotellaan 50 vuoden päästä.

      Poista
    2. No niin, Ahvenanmaa on historiallisesti ruotsalaista aluetta, vaan Lappi on historiallisesti saamelaista aluetta.

      Poista
    3. Niin historiallisestihan nuo germaaniset paskat joita ruotsalaisiksi kutsutaan alkoi sieltä tanskan salmelta työntymään tähän suuntaan ajaen siellä ja täällä olijat pois ei todellakaan ahvenanmaan alkuperäisväestö ollut ruotsalaista ryövärikansaa...

      Poista
    4. "... No niin, Ahvenanmaa on historiallisesti ruotsalaista aluetta ..."

      Osaksi siksi Ahvenanmaalla on sisäinen autonomia, eikä Suomen pojalla ole mitään mahdollisuutta hankkia sieltä edes mökkitonttia. Ja saamelaisilla on erinäinen määrä suomalaisista poikkeavia oikeuksia.

      Poista
  3. Ministeri Jaakko Iloniemi kertoi oman käsityksensä juuri äskettäin:

    ”… Iloniemi pelkää, että useat maat ovat jo hyväksyneet ajatuksen, että Ukraina tulee menettämään alueita. Länsi tuskin tätä hyväksyy, mutta mukautuu. Tämä tarkoittaa sitä, että länsi ei ryhdy mihinkään todellisiin toimenpiteisiin, koska sodan vaara on liian suuri …”

    Vihavainen: ”… millä ehdoilla Moskova suostuu rauhaan, on kiinnostava ja osaltaan ratkaiseva kysymys ... Voisiko se alistua uuteen äänestykseen? ..."

    Myös Putin esitti pari päivää sitten oman näkemyksenä rauhan mahdollisuuksista. Koska on sodittu ja kärsitty, niin rauha syntyy vain siten, että Ukraina menettää joukon entisiä itäisiä alueitaan.

    Putinin kanta tuskin muuttuu, ellei länsi aloita reipasta sotaa. Arvelenpa, että tuo alussa siteerattu Ilonimen kanta tulee voittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille kaikille:

      Nyt mailmaa katsot, velikulta,
      Kuin yleiseen sitä katsellaan.

      Jot' aina ajellaan samoihin kaarroksiin,
      Vaikk' ympärill' on vehmas luhta.

      MEFISTOFELES

      Poista
  4. Ihmeitäkin on tapahtunut: 1950-luvulla Itävalta oli jämäkästi miehitysjoukoilla lohkottu ns. voittajille, mutta ihmeellisesti cccp vetäytyi pois, sopimuksenteon seurauksena.

    Pakottavaa syytä vetäytymiseen ei ollut, koska sopimukset ovat vain paperinpaloja. Oliko Austria yksinkertaisesti hyödytön moskovan laskelmissa?

    VastaaPoista
  5. Näin nojatuolistrategina ja nojatuloliprofiloijana olen vuoren varma, että Putin ei tee rauhaa minkään kontrahdin seurauksena. Kontrahteja Putinin ei ole koskaan tarvinnut tehdä kenenkään kanssa, vaan hän on sanellut kaiken, vahvemman ja häikäilemättömyyden oikeudella. Viha länttä ja tietenkin Ukrainaa kohtaan antaa hänelle jumalaisen oikeutuksen aivan mihin tahansa.

    Ihminen on sitä lajia, että se menee aina yli siitä, missä aita on matalin, ja Putin tietää tämän, ja tätähän eurooppalaiset ja myös Nato ovat, koska poliitikothan Natoakin määräävät. Putinin ei tarvitse kuin odotella, ja hän uskoo, että kun tarpeeksi aikaa on kulunut, Nato hajoaa ja USA vetäytyy Euroopasta. Sitten onkin Eurooppa Venäjän lautasella ja strategisena kumppanina, ja Venäjä saa ikiaikaisen unelmansa täytettyä. Hiiri voittaa elefantin.

    Siitä on turha haaveilla, että joku venäläinen taho laittaisi Putinin ja Venäjän ruotuun, ja sota päättyisi hyvin kuten saduissa. Tulossa taitaa olla pian uusi Molotov-Ribbentrop pakti, jossa Venäjä saa ei vain Ukrainan, vaan koko Europan, ja Kiina saa Taiwanin?

    VastaaPoista
  6. "Monien mielestä se oli äärimmäisen epäoikeudenmukainen rauha...
    Mutta kyllä elämä elämältä maistui sellaisenkin rauhan oloissa. Aina se sotavuodet voitti ne kokeneiden mielestä."

    Blogisti taas kerran syöttää meille viisauden kitkerää lääkettä, joka ei maistu, mutta on meille hyväksi. On nimittäin niin, että jos jonlaista hyväksyttävää rauhaa ei saada, lännen kestokyky ei riitä ja tulee vielä epäoikeudenmukaisempi rauha. Sellainen oli viesti Venäjälle uudesta sodasta.

    VastaaPoista
  7. Blogistille kiitos mielenkiintoisesta pohdiskelusta tämän suuren ongelman kanssa. Kultaranta kohtaamisessa presidentti Tarja Halonen esitti todella mielenkiintoisen ajatuksen, jota edes valistunut yleisö ei ollut osannut ajatella.
    Hänen mukaansa rauhan laskeuduttua Ukrainaan tarvittaisiin YK:n rauhanturvaajia, vaan ei Euroopasta tai Natosta. Kohteena olisivat nyt Venäjän valtaamat alueet. Tämä ajatusmalli pitää sisällään tavallaan sen, mitä Blogistikinkin ajattelee ratkaisuksi eli jonkinlaista vähemmistöjen suojaa Ahvenanmaan tapaan.
    Tämä on varmaankin ainoa keino edes jonkinlaisen rauhan saavuttamiseksi, vaikka se monien itseylpeyttä saattaisikin loukata.

    VastaaPoista
  8. Blogistilla ja usealla kommentoijalla on mielestäni täysin väärä kuva länsimaiden ja EUn luonteesta ja toiminnasta esim. juuri tässä Ukrainan tapauksessa. Länsimaat nähdään jonkinlaisena hyvää tarkoittavana mahtina joka on toiminut vain passiivisesti ja vain tukenut Ukrainan kansaa sen pyrkiessä kohti kaikkea hyvää ja pois Moskovan ikeestä.
    Tosiasiassa länsi ja EU on aktiivisesti pyrkinyt liittämään Ukrainan omaan vaikutuspiiriinsä. Ensin tukemalla länsimielisiä poliitikkoja julkisesti ja avoimesti, lupaamalla eu jäsenyyttä jne.. Kun tämä ei vaaleissa tuonut ratkaisua järjestettiin aseellinen vallankaappaus. Jonka jälkeen poliittinen oppositio hävisi kokonaan Ukrainassa. Tämän jälkeen länsi ja EU on yllyttänyt ja tukenut Ukrainan hallitusta täysin kritiikittä sen sotatoimissa Itäukrainassa.
    Ukraina olisi voinut olla puolueeton maa jolla olisi ollut hyvät Venäjään ja EU:n. Tämä ei riittänyt EUlle vaan Ukrainan haluttiin katkaisevan taloussuhteet Venäjälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EU:n ja jenkkien rooli kaipaisi kyllä kunnon selvitystä. Laillinen hallitushan siinä kumottiin.
      Ei se toki hyökkäyssotaa oikeuta, mutta silti.

      Poista
    2. Kunnon selvitystä ei taida meidän aikanamme tulla, siis meidän jo ikääntyneiden, mutta onhan yrityksiä tehty, vaikkapa Ottawan yliopistossa, mihin joku tällä kommenttiosastolla jo kauan sitten viittasi. Propagandasodan keskellä ei huvita paljon ottaa kantaa mihinkikään, mutta vasta nyt, esimerkiksi, näyttää Tiananmenin tapahtumistakin (1989) leviävän vähän uudenlaista tietoa. Paikalla olleiden toimittajien muisti on kai tarkentunut tai palaillut pätkittäin. Se kuuluista mies ja panssarivaunu-videokin kiertää netissä nyt vähän pidempänä ja erilaisena. Oikeastaan yritän sanoa vain - kun täällä nojatuolissa on paras epäillä kaikkea ja kaikkia - että kaikinpuolisen propagandasodan tutkijoille olisi juuri nyt ainutlaatuista aineistoa käsillä. Eipä taida kukaan tutkija tai toimittaja välittää tuhota uraansa sen yrityksen takia. - NN -

      Poista
    3. Toivottavasti Iranissa ei kumota laillista hallitusta ja laillisia partapappeja. Pohjoiskorea tuo suomalaisen politiikon märkä uni on laillisuuden kaunis esimerkki..

      Poista
  9. Vanhoissa eurooppalaisissa kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa valituksen vaikutuksesta syntynyt omassa historiassammekin koskaan aiemmin esiintymätön "edustuksellisuuden" kognitioon perustuva demokratia oli lukutaidon yleistymisen ja kirjallisuuden romaanimuodon -- jossa idea roolien vaihdettavuudesta iti ja kasvoi -- pohjalta noussut tajunnallinen emergenssi.

    Politiikka valtio-opillisena manipulaationa tai akateemisina opillisina stiiknafuulina ei pelasta rauhaa. Rauhantutkimus ja sosiologia laidasta laitaan ovat yliopistoissa nykyään pelkkää käsitteellisten näennäisyyksien keskinäissuhteiden määrittelyä. Paremmin eivät ole premissit kansainvälinen oikeudenkaan suhteen, se on juristeriaa, jossa yliyleistävillä yleiskäsitteillä pykätyt pykälät keskittyvät "ihmisarvo- ja -oikeusideologiseen" propagandaan, jolla ei totalitarismin asteelle taantuneita valtioita ojenneta eikä niiden narsistisia johtajia saada katsomaan itseään peilistä.

    Kuten omiin historiallisen uhriajattelunsa ansoihin käpertynyt narsisti Hitler, myös Putin tulee jatkamaan järjetöntä hyökkäyssotaansa hamaan katkeraan loppuun asti, ja viimeisinä sanoinaan hänkin huutaa: "Venäjän kansa on pettänyt minut!"

    Pasifismilla eikä millään tositiedolla ole toistaiseksi näiden kriisien käsittelyssä mitään roolia.

    Niin paljon niin väärää tietoa, niin paljon kaikenselittäviä ideologioita, niin paatuneet puoluepoliitikot vallassa.

    Zelenskyi on poikkeus -- hän on draaman perinteen kasvatti. Vähän niinkuin Tsekkoslovakian valtiojohtajat irtautumisen vuosina olivat kirjailijoita ja kulttuuri-ihmisiä.

    VastaaPoista
  10. Jokunen päivä sitten A. Stubb livautti "Kultaranta-foorumissa", että kyse on suurvaltakamppailusta - noin sen olin uutista kuulevinani ja noin sen ymmärsin. Sitähän minäkin, "menige man", jo alusta pitäen. Ei siis ainakaan pelkästään "psykopaatin" verihuuruisesta ilkityöstä, jota muiden muassa erinäiset suomalaiset ankkamaalaritkin, nyt jo paljolti vaienneet, sodan alkuaikoina yleisön hurratessa kuvittivat ja jota vastaan eräskin pormestari kävi tuimaan taistoon repimällä konsulaatin aidasta raivoisasti Venäjää pilkkaavia photoshopattuja Z-pökälekuvia: "Tällaisia ei kaupungissamme siedetä yhtään!" (tjms.) Erehtyyhän sitä jokainen joskus maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä, sano.

    Venäjä siis hyökkäsi 24.2.2022 raa'asti, käsittämättömästi, kansainvälisen oikeuden (jos sellaista on) vastaisesti. Siitä ei kahta sanaa.

    Mutta miksi? Tehtiinkö kaikki sodan estämiseksi (enkä tässä tarkoita appeasement-politiikkaa)? Jäikö esimerkiksi kesän ja syksyn 1991 lopulta rauenneista liittosopimusneuvotteluista jäljelle sellainen avohaava, johon ulkopuoliset sittemmin hieroivat lisää suolaa lääkesiteen sijasta? Miksi vaikkapa Suomen silloinen ulkoministeri toisteli: "Ei mitään etupiirejä!" - ikään kuin ne olisivat olleet valloitettavia alueita Naton uusien strategisten sillanpäiden sijasta?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurvallat, itä ja länsi, ovat kosijoita ja Ukraina tässä tapauksessa se morsio.

      Morsian tunsi entuudestaan hyvin itäisen kosjijansa suvun, olivathan hänen vanhempansa ja esivanhempansa aina olleet tuon suvun torppareita.

      Morsian alkoi kuitenkin viehättyä enemmän läntisestä kosijasta, jonka seuraasa tuntui olevan vapaa ja rento meno, rahaakin riitti ja läntisen kosijan seuraan jo aiemmin hakeutuneet naapuritkin näyttivät pärjäävän aivan loistavasti suhteessa itäsen kavereihin.

      Tämä hylätyksi tulemien veti itäsen synkäksi ja niinpä hän päättikin, että jos tuo morsian ei hänelle tule, niin eipä tuo mene kenellekään muullekaan. Ja niinpä sitten alkoi tuho- ja tappotyö.

      Kyseessä siis klassinen kunniamurha - tai oikeammin vasta murhan yritiys toistaiseksi.

      Tästä herääkin ksyymys: missä määrin morsiamella on päätösvalta sen suhteen, kenen kosintaan hän suostuu ja kenen ei.

      Poista
    2. Joo, ja neuvostoliittokaan ei koskaan sotinut suomalaisia vastaan, vaan se vv.1939-44 hoiteli legitiimejä intressejään!

      Poista
    3. Tuohan on juuri se ydinkysymys: ovatko Ukraina (ja muut entiset neuvostotasavallat ja muut sen etupiiriin kuuluvat maat) todella itsenäisiä ja suvereenejä sekä siten oikeutettuja hakeutumaan siihen turvallisuusyhteisöön, jonka hyväksi näkevät. Juuri tässä Venäjän ja länsimaiden valtiojohdon kannat poikkeavat perustavanlaatuisesti.

      Poista
    4. Tuo ei ole ydinkysymys. Vaikka se on meille "myyty" sellaisena. Kysymys ei ole turvallisuudesta vaan taloudesta, vaikutusvallasta, markkinoista. EU ei voinut jättää entisiä neuvostotasavaltoja itsenäisiksi vaan ne liitettiin EUhun pikavauhtia. Hyvässä muistissahan on ne tiukat EU kriteerit jotka Suomen piti saavuttaa ennen EU neuvotteluja. Romania, Bulgaria, jne. "täyttivät kriteerit" nopeasti. Vrt. Ukraina nyt.
      Ukrainan ongelma EUn kannalta on sen Venäläisyys. Joka nyt on ratkaistu sodan avulla.
      Mitä jo tuolla aiemmin kirjoitin, niin EU pitäisi nähdä sellaisena kuin se on.

      Poista
    5. Vastentahtoisestiko ne Itä-Euroopan maat EU:hun liittyivät?

      Pakotettinko ne liittymään? Aseellisesti, tuhoamalla ja tappamalla?

      Vai pääsikö käymään niin, että ne halusivat liittyä ja liittymisen ansiosta niiden talous menee vallan mainiosti ja elintaso on noussut kovasti.

      Jos Ukraina pääsee liittymään, onko syytä olettaa/ pelätä, että se hyötyy vastaavaasti?

      Poista
    6. ”… liittymisen ansiosta niiden talous menee vallan mainiosti ja elintaso on noussut kovasti … Jos Ukraina pääsee liittymään, onko syytä olettaa/ pelätä, että se hyötyy vastaavaasti? ...”

      Ukraina, Euroopan köyhin ja korruptoitunein maa. Siis hyötyykö se, jos sille mätetään tukia oikein rehvakkaasti? No, mitä luulet?

      Kysy myös, mitä EU ja Suomi tästä korruptoituneesta velikullasta hyötyisi. Ja mitä EU ja Suomi joutuisi sille maksamaan. Ja miksi?

      Poista
    7. EUn itälaajeneminen on geopoliittinen projekti. Totta kai ao. maat ja sen uusi eliitti liittyivät EUhun koska heille luvattiin vastikkeeksi taloudellista tukea, rahaa. Jos liittymistä ei olisi tehty nopeasti, massivisia eutukia luvaten, vaan EUn omien kriteerien mukaan pelkona oli että maat eivät olisi enää mahdollisesti liittyneet EUhun.
      Toinen huomioitava asia on Saksan talouskasvu joka on perustunut halpaan venäläiseen energiaan, halpaan itäeurooppalaiseen työvoimaan ja markkinoihin.
      Turkkihan oli myös liittymässä EUhun. Projekti meni jäihin kun Erdogan alkoi tehdä omaa geopolitiikkaa.

      Poista
    8. EU on kokolailka paska systeemi yli äyräiden paisuvassa vallankahmimishalussaan ja inossaan mikromanageroida totalitaarisella otteella ihan kaikkea absurdeilla yksi-koko-sopii-saatana-kaikille -asetuksullaan.

      Mutta kun sitä vertaa Moskovan mafian hallintomalliin, se näyttääkin jo paremmalta.

      Ei ole vaikea nähdä, kumpaan leiriin Itä-Euroopan maat mieluummin lähtevät.

      Tästä kumpuaakin taas se kysymys, mikä arvo Ukrainan 45 miljoonaisen kansan mielipiteille tulee antaa Ukrainan kohtalosta päätettäessä. Jodenkin edellä esitettyjen kommenttien mukaan ei yhtään mikään?

      Poista
  11. ”Äärimmäisen vaaralliseksi noiden suuruudenhullujen erikoismiesten peli…”

    Kuten tunnettua, Putinin sydämen lempilause on ”motshit’ v sortire” (murhata yleisessä käymälässä). Voinee olettaa, että Putin on omakätisesti suorittanut moisia toimenpiteitä, koska piti lopettaa KGB:lle ”vaarallisia” henkilöitä. Jo kuusitoistavuotiaana Putin pyrki töihin KGB:hen.

    Tätä nykyä Putinin sydämen lempilause on saanut jo geopoliittisen ulottuvuuden. Se on jo vanha tieto, että Venäjän pitää pyrkiä hallitsemaan koko maailmaa jo Iivan IV eli Julman mukaan. Nyt Putin keksi sen, että hän lähettää aseita, myös ydinaseita eri puolille maailmaa maksettujen ”kavereiden” tykö. Sehän on itsestään selvää, että aseita tulevat käyttämään ammattilaiset ryssät eikä paikalliset ”kaverit”.

    Maailmansotien teoreettisia kuvia olivat luoneet jo Marx ja Engels. (Muuten sanottakoon, että Kommunistisen puolueen manifestia olivat luomassa yhteistyönä Marx, Engels ja venäläiset aristokraattiset intellektuellit.)

    Engels in 1887: (maailmansota ja siitä johtuvat nälkä, sairaudet ja barbarismi…tulevat luomaan edellytykset työväenluokan lopulliselle voitolle) “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 26, p. 451.)

    Engels in 1890: (Sota? Sen sytyttäminen on lasten leikkiä.) “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology… incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works., Vol. 27, p. 9.)

    VastaaPoista
  12. ”Oikeudenmukaisuutta!”

    Venäjä/Moskova/Ryssä on jo vuosisatoja ollut kuin Komodo Dracon eli kaikki pitää nielaista. Neuvostoliiton perustaminen antoi siihen ihanan parhaat mahdollisuudet, koska proletaarinen internationalismi oli ûber alles. Kommunistisen demokratian figovyi listok eli pahuuden viikunalehtenä oli Leninin lupaus, että jos joku kansa ei tykkää Neukusta, niin se voi erota Neuvostoliitosta.

    Proletaarisen internationalismin ankarien sääntöjen piilossa Moskovan komodo dracon harjoitti rauhassa kansojen russifikaatiota. Kas, kun Neukun luhistumisen jälkeen kansat ryhtyivätkin heti luonnollisesti pesemään itseään pois russifikaatiosta ja jotkut jopa liittyivät heti NATO:on.

    Ukrainan lakiin kirjoitettiin, että Ukrainan valtiokielenä on ukraina. Komodo dracon pillastui aivan äärettömästi ja neuvotteli Kiovan kanssa, että Ukrainassa säädettäisiin kaksikielisyys. Mutta realiteetti osoitti, että russifikaatio onnistui tuhoamaan valkovenäjän kielen lähes kokonaan.

    Ukrainan valtiokieli merkitsi sitä, että jos Ukrainassa asunut venäläinen halusi ministeriksi tai presidentiksi, niin hänen piti hallita ukrainan kielen. Komodo drakon taas halusi, että venäjänkielisten ministerien avulla voisi vaikuttaa Kiovan politiikkaan oikein miten kiukku lystää. Moskovan ja Kiovan pitkien neuvottelujen aikana kaksikielisyydestä Venäjän armeijan satatuhatta sotilasta majoittuivat Ukrainan rajalle keittämään teetä ja borshia.

    Komodo drakonin projekti ei onnistunut ja Ryssä aloitti sodan.


    VastaaPoista
  13. Nämä piirijaot muuttuvat. Oma maamme kuuluu läntiseen kulttuuri- ja talouspiiriin, niin myös poliittisesti, ja niin kuin pitääkin.Emme ole itää.
    Nyt kuulumme lisäksi myös läntiseen, lue yhdysvaltalaiseen etupiiriin.
    Makukysymys sitten olemmeko etupiirissä itsenäisenä toimijana vai alisteisena kuten tuo liite etu- antaa ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä onkin Anonyymi 18. kesäkuuta 2024 klo 7.42:n erittäin viisas viisasteleva höpötys läntisyydestä, koska ei ole yhtäkään historiallista/poliittista/loogista argumenttia.

      Poista
    2. Harmittaako, kun joku kertoo totuuden?

      Poista
    3. Suomi kuuluu itäiseen kulttuuripiiriin. Ei meistä länsieurooppalaisia tule vaikka tälläinen komiteapäätös on tehty ja läntisiin blokkeihin on nyt liitytty.
      Itäinen talouspiiri on myös se suunta johon Suomen luonnollinen suunta olisi. Venäjän valtavat markkinat.
      Tämä teeskentely ja pyrkimys olla jotain muuta on surkuhupaisaa ja säälittävää. Hävetään omaa identiteettiä ja halutaan olla niin eurooppalaisia. Miksi ?

      Poista
    4. "Itäinen talouspiiri on myös se suunta johon Suomen luonnollinen suunta olisi."

      Tässä alkaa olla jo asennetta! 😳

      Poista
    5. Olin ihan tosissani Venäjästä Suomen luonnollisena suuntana talouden suhteen. 150 miljoonan kuluttajan markkinaalue jonka naapurimaa olemme. Suomalaisilla tuotteilla on (oli ?) hyvä maine Venäjällä.
      EUssa joudumme kilpailemaan huonommalla maa/tuote brändillä kuin vaikka Ruotsi. Tuotteitamme vaikeampi saada myytyä EUssa.

      Poista
  14. ”Eikö oikeudenmukaisuus sitten vaadi niiden palauttamista? Ollaanko tässä rikollisuutta suosimassa?” Tavallisen tallaajan mielestä oikeudenmukaisuus vaati juuri tuota ja muussa tapauksessa ollaan juurikin suosimassa rikollisuutta ja sitä että rikollinen hyökkääjä jää ilman rangaistusta. Ylipäätään mitään kestävää rauhaa tähän maailmaan ei ole odotettavissa. Raamattu nimittäin sanoo että ”loppuun asti (siis tämän maailman loppumiseen asti) on olemassa sota ja Jeesus sanoo puhuessaan lopun ajoista, että silloin ”kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan”. Mitään rauhan aikaa ei siis ole odotettavissa vaan tilanne maailmassa menee yhä pahemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Google translator käänsi tuon oikein niin ehkä kuitenkin riittäisi, että vain Venäjä tuhoutuisi :) Joskus kun keskustelu on saanut ehkä vähän liikaa kierroksia (syystä tai toisesta johtuen) jonkun veli venäläisen kanssa niin on tullut jotain tuollaista toivottuakin.

      Poista

Kirjoita nimellä.