Ajankohtainen kysymys

 

Kysymyksiä historialle

 

Berliinissä on tai ainakin oli aika kiinnstava historiallinen näyttely Gendarmenmarktin Deutscher Domissa: Fragen an die deutsche Geschichte, Kysymyksiä Saksan historialle.

Siellä muun muassa oli dramatisoitu Goebbelsin kuuluisa kysymys kansalle: Haluatteko totaalista sotaa? Tuo demagogihan toisti kysymyksen monta kertaa ja sai aina jyrisevän ”JA!” vastauksen. Jälkeenpäin koko juttu kuulostaa aika kornilta.

Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Elämää voi elää vain eteenpäin, mutta ymmärtää vain taaksepäin, on sanottu, joskaan ei välttämättä ihan sattuvasti. Menneiden ratkaisujen taustan rekonstruointi on joka tapauksessa asia, joka tavalliselta tallaajalta jää asianmukaisesti tekemättä, koska hänellä ei ole käytettävissään tarvittavaa kokonaisuutta.

Sen sijaan hän yleensä elää kaikenlaisten meemien maailmassa ja mikäli hänellä on vielä intellektuaalista kunnianhimoa, hän saattaa enemmän tai vähemmän satunnaisista aineksista värkätä aivan huikeita muunnelmia historiasta. Niiden yhtymäkohdat todellisuuteen saattavat lähes kokonaan puuttua.

Aina silloin tällöin on esitetty, että Suomessakin pitäisi olla historiallinen museo (ks. Vihavainen: Haun kansakunnan historian museo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Kyseessä ei siis olisi ns.matalan katseen hallitsema esitys, niin muodikasta kuin se onkin ollut, kun jopa poliittista historiaa on yritetty survoa sosiaalihistorian Prokrusteen vuoteeseen.

Meillä pitäisi olla museo, joka esittää kysymyksiä korkean tason päättäjien tasolla siinä muodossa, kun ne aikoinaan olivat. Silloin se tuo esille ne seikat, joiden tiedetään aikoinaan hallinneen heidän päätöksentekoaan ja olleen sen taustana.

Myöhäsyntyiset modernin näkökulman tulkinnat voi sitten esittää historiografisessa osastossa, joka esittää toisten aikakausien saavutuksia, mutta selvästi erillään tuon rekonstruoidun kohtalokkaan aikakauden todellisuudesta.

Historiallisia museoita on kyllä maailmassa. Yksi parhaista näkemistäni on ollut Pietarissa (ks. Vihavainen: Haun poliittisen historian museo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Mitä siellä nykyään on, en tiedä.

Vielä muutama vuosi sitten tuon museon henki vaikutti lupaavalta kansakunnan kriittisen menneisyydenhallinnan kannalta. Yleensähän sota sitten aina tuhoa kriittisyyden sikäli, kuin isänmaasta on kyse.

Asia tuli mieleeni Varsovan museoita katsellessa. Niiden anti saattaa olla hieman rajoitettu sen takia, että Varsova on pääkaupunkina vielä nuori, vasta Sigismund Vasan ajoilta sellaiseksi korotettu. Sitä ennen hallittiin Vilnasta ja Krakovasta käsin.

Joka tapauksessa olisin kovasti halunnut nähdä, miten Puolassa käsitellään esimerkiksi tuota vanhaa valtiopäiväinstituutiota, jonka liberum veto-oikeus lopulta tuhosi koko maan (ks. Vihavainen: Haun puolan valtiopäivät tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Myös Kaarle X Kustaan Puolan sota eli täkäläisittäin Vedenpaisumus olisi hyvin kiinnostava, samoin kuin protestanttisen Saksin vaaliruhtinaan August Väkevän aika katolisen Puolan kuninkaana ja Kaarle XII:n vihollisena.

Puolalaiset muistin paikat Varsovassa ovat ymmärrettävästi täynnä katkeraa martyrologiaa, vaikka Sigismundin pylväs ja kuninkaanlinna muistuttavat myös toisenlaisista ajoista.

Jan Sobieskin rooli turkkilaisvaaran torjujana Wienin porteilla oli Puolan merkittävimpiä urotekoja koko Euroopan puolesta. Onko työ yhä kesken? Miten asia nähdään Puolan perspektiivistä?

Mieli tekisi saada vastauksia moniin kriittisiinkysymyksiin ja nähdä, miten eri tavoin niihin on vastattu. Mikäli vastaukset ovat aina olleet yksimielisiä, saattaa aina herätä epäilys siitä, ettei kaikkea ole kerrottu. Historiaa käytetään aina moniin tarkoituksiin ja liikkeellä on sekä uutta paradigmaa etsiviä neroja että hämärämiehiä, joilla on omat tarkoitusperänsä.

Tuo kaipaamani Suomen historian museo voitaisiin vähin kustannuksen saada aikaan suhteellisen nopeastikin, kunhan sen asiantuntijat Edustaisivat kyllin laajaa ja syvällistä asioiden hallintaa.

 Juuri nythän Kansallismuseokin on vuosikausia kiinni ja tarvittaisiin eväitä kansakunnan historialliselle itseymmärrykselle, kun sen poliittinen historia on juuri lähtenyt aivan uudelle ja tuntemattomalle tielle.

Tiedämehän, että kansakuntamme kohtalonkysymyksistä on yhä olemassa varsin jyrkästikin toisistaan poikkeavia tulkintoja, alkaen vuoden 1918 sodan nimestä. Myös myöhempiä sotia on sekä tutkittu erittäin tarkasti, että yritetty jonkinlaisella salamitaktiikalla ilmeisen harkitusti muuttaa toisen luontoisiksi, kuin ne itse asiassa olivat.

Suurten kysymysten avoin esille paneminen ja niihin annettujen vastausten esittäminen on tärkeä asia, jota itseään kunnioittavan kansakunnan ei pitäisi laiminlyödä.

Viime aikoina on ollut hieman kyseenalaista, onko Suomi ollut tuollainen kansakunta ja onko se sitä nykyään. Uuden museon perustaminen ja siihen jokseenkin varmasti liittyvät polemiikit saattaisivat osaltaan ainakin auttaa asian selvittämisessä.