maanantai 9. syyskuuta 2024

Yksinkertaista

 

Likbez

 

It’s elementary, my dear Watson, sanoi Sherlock Holmes ystävälleen käyttäen aito brittiläistä understatementia.

Hän antoi ymmärtää, että jo kuka tahansa alkeisoppia (vrt. elementary school) saanut olisi oikeastaan voinut tehdä saman johtopäätöksen, kuin tuo nerokas salapoliisi.

Myös venäjäksi sanottaisiin samassa tilanteessa elementarno (элементарно), mikä myös merkitsee samaa, mutta puhekielisemmässä yhteydessä ja mikäli asia koskee tiedon tasoa eikä niinkään kykyä johtopäätöksiin, voitaisiin myös sanoa eto likbez -se nyt kuuluu alkeistietoihin.

Tuo sanonta viittaa niinikään alkeisopetukseen ja on lyhenne sanoista likvidatsija bezgramotnosti -lukutaidottomuuden likvidointi.

Kyseessä oli valtava kampanja maailmansotien välisessä Neuvostoliitossa, kun koko valtavan maan moninaiset kansat opetettiin lukemaan. Sitä varten oli monille vielä luotava kirjaimistokin ja takapajuisena pidetty arabialainen kirjaimisto korvattiin Keski-Aasiassa aluksi latinalaisella.

Sen jälkeen se 1930-luvulla korvattiin kyrillisellä ja nythän ollaan taas palaamassa vanhoihin tapoihin, mutta tämä vie jo eri asiaan. Olipa siinä urakkaa, kun ensin opeteltiin lukemaan arabialaisilla kirjaimilla, sitten latinalaisilla ja pian vielä kyrillisillä. Siinä oli jotakin syvästi neuvostoliittolaista.

Mitä tulee tuohon lukutaitoon, se on venäjäksi gramotnost, mikä juontuu kreikan kirjettä merkitsevästä sanasta grammata, jonka johdannaisia näemme tänäänkin kaikkialla. Suomen raamattu ja viron raamat ovat samaa kantaa. Kun ihminen opetettiin lukemaan, käytettiin ilmausta obutšenie k gramote eli hänet johdatettiin kirjoitukseen.

Sanaa gramotnost käytetään puhekielessä myös asiantuntemuksen synonyyminä. Joku voi olla otšen gramotnyi, mikä nyt siis ei suinkaan tarkoita, että hän osaisi vain hyvin lukea.

Joka tapauksessa lukutaidottomuus, bezgramotnost oli kaikkien modernisaation ystävien kannalta kauhea asia. Lukutaidoton kansa eli itse asiassa vain älyttömän juhdan (bydlo) elämää, mitään järjellisiä poliittisia näkemyksiä sillä ei voinut olla ja voiko sen kohdalla edes puhua kuttuurista?

Maksim Gorki, joka oli äärimmäisen pettynyt venäläisen rahvaan päättömään mellastukseen vallankumouksen aikana, päätteli, ettei talonpoikaistolla ollut kulttuurin kanssa mitään tekemistä. Tästä sen villeydestä, joka viime kädessä johtui tuon luokan pikkuporvarillisesta (!) luonteesta, oli vallankumouksen vandalismissa ja sadismissakin pohjimmiltaan kyse.

Romanttiset slavofiilit ja narodnikit olivat sen sijaan nähneet kansan (narod) ihanteellisessa valossa ja palvoneet sen vaistomaista viisautta ja jaloutta, joka ilmeni kyläyhteisön vaistonvaraisessa sosialismissa.

Mutta bolševikeille ainoaa oikeaa pelastusta ja päämäärää merkitsi se pyhä sana, jonka Lenin luuli löytäneensä Marxin kirjoituksista. Talonpoikaisto oli pelastettava maalaiselämän idiotismista ja se saattoi tapahtua vain sivistyneen teollisuustyöväestön avulla.

Lukutaidottomuuden likvidointi, likvidatsja bezgramotnosti (likbez/ликбез) oli valtava operaatio, josta käytettiin myös nimitystä kulttuurivallankumous, kulturnaja revoljutsija. Tätä ei saa sekoittaa siihen tutkijoiden käyttämään samannimiseen käsutteeseen, jolla viitataan ensimmäisen 5-vuotissuunnitelman ideologiseen äärimmäisyyspolitiikkaan.

Venäjä oppi lukemaan pari-kolme sukupolvea myöhemmin kuin Länsi-Eurooppa tai Suomen ja Baltian maiden väestö, joka oli luterilaista. Virossa ja Liivinmaallakin lukutaitoprosentti nousi korkeaksi, mutta sen jälkeen olikin edessä umpikuja: toisin kuin Suomessa, ei siellä korkeampaa opetusta ollut tarjolla äidinkielellä. A.H. Tammsaaren jättiteoksessa Totuus ja oikeus asiaa kuvataan havainnollisesti.

Suomessa arvioitiin ennen vallankumousta lukutaitoisuuden olevan peräti 50-kertainen (!) Venäjään verrattuna. Suuriruhtinaskunnan ja Venäjän tilastothan julkaistiin erikseen, mutta oli se Moskovassa ja Pietarissakin 5-6 kertainen maaseutuun verrattuna (ks. Грамотность в дореволюционной России — Википедия (wikipedia.org)).

Mainittakoon, että Kurskin kuvernementissa oli naisten lukutaitoisuusprosentti eräänä vuonna vaivaiset 0.9%. Kuitenkin Kurskissa oli ollut jonkinlainen koulu jo 1000-luvulla.

Toki lukutaitoisuus suurissa keskuksissa ja etenkin nuorison keskuudessa oli ennen vallankumousta jo normaali asia.

Joka tapauksessa lukutaidon opettaminen vallankumouksen jälkeen koko Venäjän imperiumille oli valtava työ, joka suoritettiin bolševistiseen malliin, taistelutehtävänä. Koko siinä ideologiassahan oli vastakohtien välinen taistelu sisäänrakennettuna teemana ja kaikkia asioita pyrittiin toteuttamaan suurina kampanjoina (vrt. campaign -sotaretki, operaatio).

Puolue oli itse asiassa armeija, kuten Stalin sitä luonnehtikin ja sen toimintatapa oli aina taistelu, vieläpä armoton tuhoamistaistelu, jossa vain toinen antagonistisen ristiriidan osapuolista saattoi voittaa.

Sanaa likbez kannattaa ehkä vielä vilkaista. Sehän tarkoittaa lukutaidottomuuden likvidointia eli siis hävittämistä. Samaan aikaan, kun kampanja aloitettiin, likvidoitiin myös niin sanotut riistäjäluokat eli kulakit, kauppiaat ja pienyrittäjät.

Valtava operaatio onnistui. En ryhdy tässä selostamaan, millaiset lukumääriä olivat kyseessä. Niitä voi katsoa virallisista tilastoista (ks. Ликбез — Википедия (wikipedia.org). Niissä tietenkin oli runsaasti paisuttelua, mikä kuului systeemin luonteeseen. Кuitenkin myös aitoja tuloksia oli runsain mitoin ja Neuvostoliitto ylpeili niillä syystä.

Joka tapauksessa kannattaa miettiä, mitä kaikkea lukutaidon saavuttaminen muuhun Eurooppaan verrattuna hyvin myöhään merkitsi koko Venäjän kehityksen kannalta.

Kansansivistyksen ja akateemisen sivistyksen tasohan nousi maassa yllättävän nopeasti hyvin korkeaksi ja 1950-luvulla Sputnikin laukaisun jälkeen sitä alettiin kadehtia ja ihmetellä Amerikassa.

Kuitenkin se merkitsi sitä, että kansan suuri enemmistö koki todellisen kulttuurisokin, kun se revittiin traditionaalisesta kyläyhteisöstä uuteen, urbaaniin kaupunkielämään, jossa ajateltiin aivan toisella tavalla. Kun se oppi lukemaan, sen luettavaksi tarjottiin ennen muuta ideologisesti toimitettua tekstiä, jonka puhtautta vartioitiin suuren sensuurikoneiston avulla.

Suomessa lukutaito oli jo vuosisatojen ajan ainakin jossain määrin kuulunut myös maaseudun perinteisiin. Tosin ihmisiltä yleensä puuttui lukemista, eikä tuo taito yleensä ollut kehuttavalla tasolla, mikäli sitä oli. Kuitenkin venäläiset sotilaat saivat aiheen hämmästyä, kun he vuonna 1808 tapasivat suomalaisessa talonpoikaistalossa isännän lukemassa raamattuaan.

Sivumennen sanoen, noita raamattujakin oli kovin vähän ennen kuin Britannian ja ulkomaiden ramattuseura 1800-luvun alussa lahjoitti niitä meillekin tuhansittain. Muu suomenkielinen kirjallisuushan luotiin etupäässä vasta 1800-luvun lopulta alkaen.

Venäjällä kirjallisuutta venäjäksi kyllä oli ja ensimmäinen sanomalehtikin perustettiin jo Pietari Suuren aikana.

Venäjän lukutaidon ja lukuharrastuksen alkuajoista on olemassa mielenkiintoinen tutkimus, Jeffrey Brooksin When Russia Learned to Read: Literacy and Popular Literature 1861-1917. Siitä muun muassa ilmenee, että suurimpia bestsellereitä vallankumousta edeltävällä Venäjällä olivat Tolstoin ja Gorkin teokset.

Molemmat olivat radikaaleja ja Tolstoi oli myöhäisiän publisistiikassaan suorastaan äärimmäinen anarkisti, jonka merkitys kansan radikalisoijana ja vallankumouksen henkisen pohjan valmistajana saattaa olla suurikn. Ainakin Lenin piti sitä sellaisena.

Vaikka meidän on syytä muistaa, että meidänkin maassamme yleinen lukutaito ja sen mahdollistama laaja kansansivistys yhdistystoimintoineen ovat melko uusia asioita, olivat ne sentään Venäjällä vielä paljon uudempia, mikäli ajatellaan kansan syviä rivejä eikä vain eliittiä, joka kyllä pysyi aina uusimpien eurooppalaisten virtausten tasalla.

Lukutaidon merkitystä voi tuskin liioitella. Se oli se peruselementti, jolla modernin yhteiskunnan -myös diktatuurin- vasta saattoi perustaa.  Se oli sekä tehokkaan bolševikkivallan edellytys että se tekijä, joka lopulta nakersi sen uskottavuutta mahdollistaessaan ihmisten itsenäisen tutustumisen sekä puolueen pyhiin teksteihin että klassiseen maailmankirjallisuuteen.

Nyt lukutaidon väitetään olevan kriisissä länsimaissa ja kenties muuallakin. Ehkä se on liioittelua?

Tai ehkä siirrymme jonkinlaisiin uusiin koraanikouluihin, joissa tavoitteena ei ole itsenäisen ajattelun opettaminen, vaan ulkoa lukeminen. Se, joka osaa koko pyhän kirjan ulkoa, on sitten oppineista suurin -hafiz eli säilyttäjä.  Onhan meillä jo pyhät tekstimme olemassa, eikä niitä enää tarvitse uudelleen keksiä.

24 kommenttia:

  1. Äkkiä luulisi, että Suomessa syntyneistä jokainen osaisi lukea, onhan meillä oppivelvollisuus, mutta kun ei ole. Romaniväestöstä aika iso osa ei todellakaan osaa lukea, varsinkin miehet ovat tämän onnettoman ilmiön todiste. Romani-nuorukaiset lopettava koulun käynnin liian usein jo muutaman vuoden kuluttua, ja nekin muutamat vuodet kuluvat miten kuten, eli ei mitenkään. Romani-tytöt käyvät kyllä koulunsa loppuun poikkeuksetta, se ei ole ongelma. Kun nuorilla miehillä ei ole oikein lukutaitoa, esimerkiksi autokouluun ei ole asiaa, ja jos panee merkille, naiset ovat romanien autojen ratissa huomattavasti useammin kuin miehet.

    Joku varmasti pitää näitä tietoja rasismina, mutta nämäkin asiat ovat Suomessa aina olleet vähän niin kuin hys-hys juttuina, niin eipä ongelmaan sitten ole paneuduttu. Kun mustalaismiehistä lähes neljäs osa saa jossakin elämänsä vaiheessa vankilatuomion, onhan sekin aika iso ongelma, ja varsinkin vankilassa näiden miesten lukutaidottomuus todellakin näkyy!

    Kun sitten Suomeenkin haalimalla haalitaan väestöä, taisi olla RKP, joka vaatii vuosittain jopa 40 000 maahanmuuttajaa, ja siihen perheenyhdistämiset, luulisi että vaatimus lukemaan oppimisesta nousisi korkealle, mutta kun ei nouse. Suljetut enklaavit ja ghetot eivät tuo missään lisäarvoa millekään yhteiskunnalle, eikä myöskään luku- ja kirjoitustaidottomuus, mutta sössitäänpä nyt tämäkin, kun luku- ja kirjoitustaitojen opetteleminen on sössitty satoja vuosia Suomessa asuneen väestönkin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä asiaa.

      Heimokultturien on lähes mahdotonta sopeutua suomalaiseen elämänmenoon. Pidetään raivokkaasti ja kynsin hampain kiinni omista primitiiviistä tavoista ja eristäydytään tietoisesti isäntämaan meiningistä (naisten asema, kunniakulttuuri, tyttöjen silpomiset, verikosto ja väkivalta, koulutusvihamielisyys ja vihamielinen ja eristäytyvä suhtautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan yleensä).

      Toki aina on poikkeuksia, mutta pääsääntö on helppo havaita,

      Tätä porukaa kun imuroimme tänne 40 000 per vuosi, "menestys" on taattu.

      Ajatus siitä, että kaatamalla aina vain lisää rahaa kotouttamiseen, ei toimi. Se vain vahvistaa motiivia olla kotoutumatta, koska siten saa lisää etuuksia.

      Mutta toisaalta: toisen tyyppisistä kulttuureista "kaukaa tulleet" on nopeita sopeutumaan ja halukkaita rakentamaan tätä yhteiskuntaa. Keskittykäämme siis heihin.

      Poista
    2. Älytön kunnian vaatiminen ja esim. kenkien nuolettaminen johtuu vain ja ainoastaan alemmuuden tunnosta, eli tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Kun ei osaa lukea eikä kirjoittaa, eli ollaan pelkkiä nollia ja pysytäänkin nollina, se aiheuttaa että viedään useimmin kantaväestön keskenkasvuisilta vaikka vaatteet päältä ja kännykät taskusta ja sitten jatketaan rikollisella uralla päätyen aina vain raskaimpiin rikoksiin! Sitten ihmetellään oikein ministerin suulla, että miksi näin tapahtuu, ja päädytään patenttivastaukseen eli rakenteelliseen rasismiin! Kun yhteiskunnassa ongelmia ratkotaan näillä patenttiratkaisuilla, mistään ei oikeastaan tule mitään! Jatketaan vain valehtelua, vaikka pyöreäpäisimmänkin pitää tajuta, että luku- ja kirjoitustaito ja tietenkin säällinen kielen oppiminen on kaiken a ja o, mutta kun se suomalainen rasismi on ollut ongelmana vuosikymmenet, niin jospa se siitä helppaa, kun istutetaan ministerit DEI-koulutukseen! Voi Suomi parkaa!

      Poista
    3. ^ Helpottiko?

      Kaikella kunnioituksella totean, että kannattaa oikolukea myös omat kirjoituksensa ennen kuin kommentoi toisten taitoja. No, muutama pilkku siinä oli väärässä paikassa ja väliviivan olisit voinut laittaa Suomi-paran väliin, kas noin. Ei se suomen kieli ole helppoa aina kantasuomalaisellekaan, otaksun. Muutoin se meni kieliopillisesti hienosti. On hieno asia, että pidämme yhdessä huolta suomen kielen oikeinkirjoituksesta, eikö vaan!

      Mukavat kieliopilliset päivän jatkot sinullekin.

      Poista
    4. Päivän pohde:

      Voivatko faktat, esim. tilastofaktat olla rasistisia? Onko koko todellisuus rasistinen?? Muuttuuko todellisuus toiseksi sen mukaan, mitkä faktat kielletään?

      Olen nyt kauhean hämmentynyt tämä uudemman ja edistyksellisemmän maailmantulkinnan äärellä.

      Poista
    5. ^ Suosittelen luottamaan omiin havaintoihin ja kokemuksiin todellisuudesta, sillä niiden varassa me kaikki elämäämme elämme. Ympäröivän maailman tulkinta ja sen ihmettely on opin alku ja toivottavasti tie ymmärrykseen.

      Poista
    6. Se ei varsinaisesti yllätä, että RKP ei kummemmin välitä sellaisista yhteiskunnan ruohonjuuritason hiipivistä ongelmista kuten maahanmuuttajien kielitaito. Kysymyshän on useimmiten vain suomen kielestä, jolla ei niin ole heille väliä.

      Vähemmistöpopulismi on osoittautunut varsin toimivaksi kikaksi klassisen hajoita ja hallitse -taktiikan tarpeisiin. Valitettavasti lopputulos on todellakin hajoittava. RKP:ssakin kannattaisi miettiä, minkälaisia seurauksia sillä on ruotsinkielisten nauttimille kielioikeuksille, jotka viime kädessä ovat muun väestön solidaarisuuden jatkumisen varassa.

      Poista
    7. Jaa, mua yllättää se, että RPK istuu edelleen hallituksessa persujen kanssa, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta pääministerinsa lanseeraa rasismin vastaista kampanjaa. Olen pitänyt RKP:ta sivistyspuolueena. Persuilta ei kukaan enää muuta odota kuin vihaa vihan perään.

      Mutta mitä tulee muuten RKP:hen, ajattelen että aika yhden asian puolue se on nykyään, ja sehän on suomenruotsalaisten edunvalvonta eikä näkemystä tai resursseja liikene muuhun politiikkaan. Toki ihmisoikeusasiat ovat näennäisesti edelleen heille tärkeitä, mutta se on raha joka puhuu näinä aikoina hallituksemme suulla, ja muu on valitettavasti sivuseikka.

      Oma kokemukseni maahanmuuttajien suomen kielen taidosta on se, että yritystä oppimiseen riittää. Oppijat ovat erilaisia, toiset oppivat ymmärrettävän hyvän suomen vuodessa, toiset eivät sitten niin millään, ja asia on usein heille itselleen häpeällinen. Eräs Ranskasta Suomeen muuttanut insinöörismies oli päättänyt, että puhuu suomea vasta kun se on täydellisen autenttista ja kieliopillisesti erinomaista, ja sitä päivää odotamme edelleen. Kovasta kannustuksesta huolimatta hänen suomensa on heikolla tasolla, hän työskentelee englanniksi.

      Vieraan kielen oppimisessa tulee kielen ymmärtäminen ennen puhumista ainakin oman kokemuksen mukaan, ja joskus opiskelu voi tyssätä siihen. Monet ulkomailta Suomeen tulleet ujostelevat ääntämystään ja mahdollista aksenttiaan, peläten että suomalaiset nauravat sille. Olkaamme ymmärtäväisiä asian suhteen.

      Poista
    8. Ruotsinkielisten nauttimat erityisoikeudet varmistetaan sillä, että kunhan kuntaan tulee ihmisiä ihan mistä maailmankolkasta tahansa, ruotsinkielisten etuoikeudet säilyvät, vaikka heidän määränsä vähenisi miten paljon tahansa, eli etuoikeuksien säilyminen varmistetaan maahanmuutolla aivan mistä tahansa. Ei ruotsinkielisten "avara sydämellisyydessä" ole sen kummemmasta asiasta kyse.

      Poista
    9. Ruotsinkieliset ovat viime sodissa verellä lunastaneet paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa, ja tulevat tekemään sen vastakin. Etuoikeudet eivät toimi käytännössä, joten turha jankuttaa niistä. Ruotsinkielisiä olisi nähtävä resurssina koko Suomelle. Ruotsin kieli muodostaa yhdyssiteen länteen muihin pohjoismaihin. Rooli joka on korostunut tässä uudessa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Useimmat suomenruotsalaiset kokevat olevansa yksi Suomen heimoista, joka puhuu äidinkielenään ruotsia, ja osaa usein melkein virheetöntä suomea, näin väitän itse suomenruotsalaisena.

      Poista
  2. "kun he vuonna 1808 tapasivat suomalaisessa talonpoikaistalossa isännän lukemassa raamattuaan...mahdollistaessaan ihmisten itsenäisen tutustumisen sekä puolueen pyhiin teksteihin että klassiseen maailmankirjallisuuteen."

    Liekö Venäjän vähäisen lukutaidon syynä ortodoksinen usko, joka ei toisin kuin luterilaisuus kannosta maallikoita itse tutustuumaan Raamattuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on ollut tapana tulkita.

      Poista
    2. Jos olen oikein ymmärtänyt, Suomen evankelinen kirkko vaati konfirmaation ehtona mm. kykyä lukea Raamattua ja Katekismusta. Ja ilman konfirmointia ei kirkon jäsen voinut päästä naimisiin.

      Ortodoksisessa kirkossa konfirmaation saa jo kasteessa, joten ymmärrettävästi vastaavaa yllykettä lukutaitoisuuteen ei Venäjän ortodoksisella rahvaalla ollut.

      Miten hyvin suomalainen rahvas sitten saattoi tutustua hintavaan Raamattuun, onkin sitten toinen juttu. Pieni Katekismus lienee ollut paljon halvempi ja rahvaankin ulottuvilla?

      Poista
    3. Tavallisen kansan teoksia taisivat ennen 1800-luvun raamattuseuroja olla juuri vähä-katekismus ja virsikirja.

      Poista
  3. Lukemisen ja kirjoittamisen kautta tapahtuu myös sanojen ja käsitteiden muuttamista ja vääristämistä.

    Ajat sitten on alettu nimittää varusmiespalvelua asevelvollisuudeksi. Oikeasti asevelvollisuus on miesten asiana ja kuormana vuosikymmenet. Varusmiespalvelu on vain sotilaskoulutus.

    Ulkomaalaisia opiskelijoita nimitetään kansainvälisiksi opiskelijoiksi.

    Nuori tyttö ei tarkoita nuorta tyttölasta vaan nuorta, teini-ikäistä naista.

    Jne. Kyllä harmittaa epätäsmällisyydet.

    VastaaPoista
  4. Tässä kannattanee mainita, että Englanti tunnettiin Suomessa erityisesti Britannian ja ulkomaiden pipiaseuran lahjoittamista kymmenistä tuhansista raamatuista. Krimin sodan aikana sitten ihmeteltiin, mitä noille hyville ihmisille oli tapahtunut.
    Raamattu maksi hyvän hevosen hinnan, joten niiden hankkiminen ei olut pikku juttu. https://www.piplia.fi/piplia/pipliaseuran-tarina/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi saattoi hyvinkin olla etulyöntiasemassa korkean lukutaidon ansiosta. Heikon lukutaidon maahan tuskin olisi Raamattuja samassa määrin lahjoitettu.

      Aikansa kehitysapua ja vaikuttamista tuokin. Voihan taustalla nähdä myös ortodoksisuuden leviämisen tai ranskalaisen jumalattoman vallankumouksellisuuden leviämisen estämiseen tähtääviä tavoitteita.

      Poista
  5. Fantastista luettavaa suomalaisten luku- ja kirjoitustaidon osalta. Ilmankos meillä on niin hieno maa, kun juuret sivistysvaltiona juontavat noinkin pitkälle. Venäläisten kansallisen opintien lähihistoria tässä suhteessa tulikin aikamoisena yllätyksenä vaikka eihän kyseessä ole mikään kilpailu. Eihän?

    VastaaPoista
  6. Kuka muinaisuudessa opetti ensimmäisen ihmisen kirjoittamaan ja lukemaan? Ymmärrämmekö millainen tavaton tajunnallinen emergenssi kirjoitus- ja lukutaito on? Mitä tiedämme siitä? Siitähän ei mitään, toistan: ei mitään meille opeteta missään koulussamme.

    Ei esimerkiksi sitä että äännekirjoitus on aivojemme kannalta aivan erityinen kulttuurinen perusratkaisu, joka asetti paikoilleen ne kehityksen raiteet, jotka eurooppalaisella uudella ajalla täydellistyivät syvyysperspektiivin elpymisessä, kartesiolaisessa paradigmassa, empirismisssä ja luonnontieteissä, tekniikassa ja teollisessa hyvinvoinnissa. Äännekirjoitus oli se tajunnallinen tekijä joka opetti meidät hidastamaan ja hallitsemaan tajunnallista aikaa -- ja juuri aika on se rakennusaines, josta individualistinen "minä" on tehty. "Minuus" on se tajunnallinen raami, jossa yksilö kokee olemassaolonsa jatkuvuuden.

    Äännekirjoitus rekrytoi tajuntaamme ajatusavaruuden, joka varmisti visuaalisen mieltämisen voittokulun. Se petasi nimenomaan eurooppalaisen kulttuuripiirin edistyksen. Samaa ei ole tapahtunut missään muualla, ei minkään muun kirjoitusmuodon toimesta. Esimerkiksi heprea, arabia tai kiina eivät ole äännekirjoitusta (Marshall McLuhan).

    Gutenbergilainen galaksi mhdollisti lukutaidon lanseerautumisen. Kirjoitettu kieli on todellakin tajunnallinen emergenssi, se sijoittuu omaan ajatusavaruuteensa, eikä se ole jäännöksettä palautettavissa puhuttuun kieleen. Jos Wittgenstein olisi ymmärtänyt kielifilosofisten pohdiskelujen kohdistuvan nimenomaan kirjoitettuun kieleen -- hän tutki nimenomaan "elementaarilausetta", sen rakennetta ja rakenteen sijoittumista kuvaan joka meillä on "todellisuudesta" -- hän olisi ehkä noussut nopeammin tiedollisten kielipilvien yläpuolelle.

    Kirjapaino oli se "ditto device", joka oli niin suuren vallankumouksen kuin kirjarovioidenkin sytyttäjä. Kirjoitettu kieli on maailman mahtavin ase: ainoastaan se luo omaehtoisen tila-avaruuden, vuoropuhelun tekstin ja lukijan välille. Vain se mahdollistaa uusien asioiden oivaltamisen. Kirjoitettu teksti on "kuumaa", se tarvitsee aktiivisen tulkitsijan, se mahdollistaa ajan hidastamisen ja ajattelemisen. Sen sijaan retoriikka tapahtuu efektien maailmassa -- se palautuu periaatteessa siihen tapaan jolla lukutaidottomien toiskulttuurien katujengit nyt huutavat kaduillamme.

    Ja poliitikot ovat periaatteessa samaa jengiä. Retoriikka on edelleen poliitikon paras ja likimain ainoa vaikutuskeino. Jos poliitikko kirjoittaa, hän kirjoittaa puheita. Se on kuin äiti lohduttaisi lastaan. Pelkkiä välimerkkejä. Niillä tulee toimeen itsensä kanssa, ja vaikka Kiinan keisarin kanssa.

    Kirjan rivi on pysynyt suunnilleen saman mittaisena koko painetun kirjan olemassaolon ajan. Sanomalehden palstoilla rivit lyhenivät, mutta pidentyneet ne eivät ole oikeastaan missään. Se kertoo epäsuorasti jotain siitä että tietyt kognitiiviset kykymme ovat muutoksessa -- kun maailma muuttuu efektiivisemmäksi, taannumme "vastaanottajan" -- objektin, uhrin -- rooliin, ja kielen tiedolliset pinnat kuolevat. Koemme ja vahvistamme "varmuuttamme" kyhäämällä yliyleistäviä yleiskäsitteitä, joilla kuvittelemme ratkaisevamme tiedolliset ongelmamme. Tajunnallisen hallintamme aikajänteet lyhenevät ja katoavat, koska sementoidun tiedon maailmassa emme tarvitse niitä. Kirjoitettuun kieleen perustunut kirjallinen kulttuurimme ehtyy. Kadotetusta eurooppalaisuudesta emme emme edes osaa kantaa huolta, onhan meillä institutionalisoitu totalitaristinen EU-koneisto.

    Yksikään poliitikkomme ei ymmärrä mitään kirjoitetusta kielestä kulttuurisena emergenssinä. Fahrenheit 451 on täällä tänään, kirjoja todellakin poltetaan painopaperijätteenä massamitassa.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa kirjoja poltetaan. Jonnekkin ne kirjastojen poistokirjat pitää laittaa, tuottavat sitten voimalassa enerkijaa. Isossa kirjastossa kirjajätettä kertyy valtavasti, koska uutta aina hankitaan eikä hyllymetrit lisäänny. Poistokirjoista suurin osa ei kelpaa kellekkään, ilmaiseksikaan. Paperikirja on halpa esine, kun voittoa tuottava markkinavaihe on ohitse.

      Poista
    2. On havaittavissa, että nykynuorison dramaattisesti vähentynyt lukuharrastus yhdistyneenä digitaalisen median kulutuksen valtavan kasvun kanssa todellakin vaikuttaa heidän tajunnalliseen kehitykseen.

      Ne positiiviset vaikutukset, joita kaunokirjallisuudella ja tietokirjallisuudella ihmisiin on, ovat koko ajan vähäisempiä. Kirjallisuutta toki löytyy internetistäkin, mutta sieltä löytyy niin paljon kaikkea muuta, joka tarjoamalla nopean tyydytyksen syrjäyttää kirjallisuuden.

      Onneksi jotkut nykynuoret kuulemma ovat viime aikoina innostuneet antikvariaateista.

      Poista
  7. Kun 60-luvulla kansakouluissa kierteli Ambomaalla palvelevia opettajia ja lähetyssaarnaajia kertoilemassa tarinoita ja näyttämässä rainoja sikälaisestä koulun käynnistä, niin tietenkin kuvissa oli iloisia ja nauravia lapsia, ja jokaisen käsi viittasi ehdottoman oikeaoppisesti pulpetissaan, eli kaiken piti, ainakin niiden kuvien mukaan kunnossa? Mutta, mieleeni jäi eräänkin kerran se, että lähetyssaarnaaja piti jonkin sorttisena ongelmana sitä, että liian usein lapset tulevat koululle vain ruoka-aikana, ja häipyvät ruoan saatuaan matkoihinsa. Se oli sitä maailman aikaa, jolloin rasismi ei ollut kaiken olevaisen mittari, ja kehitysapua annettiin ilman mitään kontrollia tai tulosvaateita ja annetaan edelleen jos mahdollista, vieläkin enemmän koska rasismi? Mutta, missä tulokset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta, missä tulokset?"

      En toki tunne juuri nykyistä Ambomaan tilannetta sen tarkemmin, mutta asiasta inspiroituneena kysäisen, että millaisia "tuloksia" yleisesti odotat Afrikan mantereelta?

      Länsi- ja teollisuusmaiden osalta voimm nähdä toimiemme odotetut tulokset sekä ikkunasta että tilastoista - kesä jatkuu jatkumistaan eikä lämpöaallolle näy loppua sääennusteen mukaan. Suosittelen tutustumaan sen pohjalta Kerttu ja Markku - Toivoa etsimässä -ohjelmaan Ylellä. Ensimmäisessä jaksossa keskustellaan myös maailman väkiluvun kehityksestä, mikäli asia kiinnostaa siltäkin kannalta.

      Poista
    2. Lukutaidosta piti oleman kyse, eikä luontokadosta ja ilmaston muutoksesta, eli tässä vihreältä kunnallispoliitikolta oivallinen kirjoitus: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/vaulanorrena/huono-lukutaito-romuttaa-verotulot/

      Poista

Kirjoita nimellä.