Arvonsa kaikki ansaitsevat
Ennen oli tapana sanoa ”Arvaa oma
tilasi, anna arvo toisillekin”. Tuo ”arvaaminen” tarkoitti vanhassa kielenkäytössä
arvioimista.
Siinäpä kullan arvoinen neuvo, mutta
mikä auttaisi meitä tuossa arvioinnuissa? Eihän ihmisten otsaan ole kirjoitettu
heidän arvoaan.
Ennen muinoin etenkin Venäjällä se
oli kuitenkin kirjoitettu vähintäänkin kauluksiin ja hihan käänteisiin.
Arvoastetaulukko kertoi, miten korkealle kukin oli arvioitava. Asiaa ei tarvinnut
joka kertya erikseen miettiä.
Nykyään luulen huomanneeni merkkejä
vanhan palaamisesta myös tässä suhteessa. Esimerkiksi entinen pääideologi
Vlavislav Surkov on todellinen valtioneuvos, dejstvitelnyj statski
sovetnik, joka ainakin ennen vastasi kenraalimajuria (4. tšin).
Mutta tässä hieman lisää tuosta
vanhasta hierarkiasta, jossa arvoja ei tarvinnut arvata. Kyseessä on aikansa
lapsi (blogi), ilman retusointia:
tiistai 19. tammikuuta 2021
Mikä
on kunnioituksen asema arvopohjassamme?
Kunnioittaen
Joko Iso-Antti tai Rannanjärvi
päästi aikoinaan suustaan kuolemattoman ajatuksen: Kukkaan ei oo
mittään. Iso-Antti kun ei miestä pelännyt, niin hänestä ainakin tuntui
siltä, ettei sen korkeampaa asemaa tässä maailmassa ollut kenellekään
muullekaan suotu.
Tässähän näemme tietenkin
negatiivisen lähestymistavan asioihin. Amerikkalaisten kerrottiin sen sijaan
ihastuneen itseensä ja julistaneen, että jokainen on yhtä hyvä kuin
kuka tahansa toinenkin -ellei vähän parempikin.
Käytännössähän molemmat näkökannat
edustivat egalitarismia ja päätyivät siis samaan hierarkioiden kieltämiseen,
joka tänäkin päivänä kiehtoo yksinkertaisia sieluja, joilla ei ole kykyä nähdä
maailmassa mitään kunnioittamisen arvoista.
Kun länsimainen kulttuuri vielä oli
herkistynyt hierarkialle, näkyi asia mitä moninaisimmissa muodoissa, muun
muassa puhutteluissa.
Englannin kielessä kävi sittemmin
niin, että yksikkö- ei sinuttelumuoto (thou) jäi tykkänään pois käytöstä
ja yleinen teitittely valtasi alaa. Jokainen oli sitten komeasti you,
eli te ja on tänäkin päivänä.
Ruotsissa taas on ihan viime
vuosikymmeninä luovuttu monikkomuodosta (ni). Aluksi sinuttelu oli vain
maalaisten ja rahvaan harrastama asia eräin poikkeuksin. Kerrotaan, että
Ruotsin kuningas kävi joskus Norjan Lapissa ja kysyi: onko totta, että te
täällä sinuttelette kaikkia? Näinhän se on, myönsi joku kylänvanhin. Mutta kyllä
me sinun suhteesi teemme poikkeuksen…
Mainittakoon tässä yhteydessä, että
sinuttelu on meilläkin ihan uusi asia. Vielä vanhempani teitittelivät aina omia
vanhempiaan.
Ruotsissa, kuten muuallakin, oli
vielä 1800-luvulla tapana, etenkin kirjallisessa esityksessä puhutella
vastaanottaja varsin koukeroisesti, jotta kunnioitus varmasti tuli kylliksi
esille. Kirjeet allekirjoitti nöyrin palvelijanne -er ödmjukaste tjänare eikä
niissä sopinut puhutella vastaanottajaa edes teitittelemällä, vaan kolmannessa
persoonassa, ellei nyt sitten ollut veljenmaljoja juotu.
Mikäli samantasoinen tai -luoja
paratkoon-rangissa alempi virkamies teititteli tuntematonta
vastaanottajaa, kyseessä oli verinen loukkaus. Etiketti olisi nimittäin
vaatinut kolmatta persoonaa ja titulatuurin käyttämistä, ainakin lyhyessä
muodossaan.
Hierarkiat menivät tuolloin läpi
yhteiskunnan ja yleisesti tiedossa oli, kuka on kutakin arvossa alempi tai
ylempi. Itse asiassa rankijärjestys kyllä myös meillä löytyi paperillakin,
vaikka sen merkitys ei Ruotsissa tai 1800-luvun Suomessa ollut samaa luokkaa
kuin Venäjällä, jossa se oli siviilissä yhtä selkeä kuin armeijassa ja myös
yhtä näkyvissä. Venäjähän oli loputtomien univormujen maa ennen vallankumousta
ja ennen pitkää myös sen jälkeen.
Itse asiassa Pietari Suuren
käyttöön ottama 14-portainen rankitaulukko -tabel o rangah- oli
kuitenkin aikansa oloissa hyvin edistyksellinen instituutio.
Vielä tsaari Aleksein aikana oli
ollut voimassa systeemi nimeltä mestnitšestvo, joka määräsi
kullekin suvulle ja sen edustajalle oman paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Se
perustui ikivanhoihin ja aivan irrationaalisiin perimätietoihin ja aiheutti
käytännössä suuria ongelmia.
Ylempi pajari ei voinut olla
taistelussakaan alempaan kastiin kuuluvan käskettävänä. Arvoa ei
ratkaissut kyky, vaan peritty asema. Vielä nykyään näemme vastaavan arkaaisen
ilmiön eräiden kansanheimojen keskuudessa -meilläkin.
No, tällaistahan oli liikkeellä
koko Euroopassa ja vasta Ranskan vallankumous toteutti suuren periaatteen kyvyn
asettamisesta perityn arvon edelle: carrières ouverts aux talents!
Pietari suuren uudistusten henki oli hyvin edistyksellinen, Venäjällä saattoi
vaikkapa murjaani nousta kenraaliksi (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hannibal ).
Mutta teoria on teoria ja käytäntö
on käytäntö. Länsi-Euroopan suuret filosofit ihailivat Venäjän uusia lakeja ja
odottivat tulevaisuudelta paljon. Mutta Venäjä kulki eri tietä.
Venäjällä jokaista rankiin
päässyttä kohdeltiin aatelisena ja jopa alimman eli neljännentoista tšinin saanutta
vänrikkiä tai kornettia kutsuttiin puhuttelulla teidän jalosukuisuutenne (vaše
blagorodie). Sama tietenkin toteutui siviilipuolella, jossa samanarvoinen
oli kollegireistraattori (kolležki registrator).
Kuten tunnettua, kun arvoasteikossa
mentiin ylöspäin, puhuttelut muuttuivat yhä kunnioittavammiksi.
Näin ne menivät:
«Ваше высокопревосходительство»
(vaše vysokoprevoshoditelstvo) — к лицам в имперских чинах 1-го и 2-го классов; Ylimmät tšinit
1-2. Hierarkian olympolainen huippu.
«Ваше превосходительство» (vaše prevoshoditelstvo)— к лицам в чинах 3-го и 4-го классов;
«Ваше высокородие» (vaše vysokorodie)— к лицам в чинах 5-го класса;
«Ваше высокоблагородие» (vaše vysokoblagorodie)— к лицам в чинах 6—8-го классов;
«Ваше благородие» — к лицам в чинах 9—14-го классов.
Siis korkeajalosukuisuus,
korkeasukuisuus, ylhäisyys, korkeaylhäisyys, alemmasta ylempään.
Ensimmäisessä tšinissä oli
sotilaspuolella marsalkka ja siviilipuolella kansleri eli ulkoministeri, kun
alaspäin mentiin, tulivat erilaiset salaneuvokset ja muut potentaatit,
sotaväessä mentiin marsalkoista kenraaleihin ja eversteistä kapteeneihin sekä viimein
vänrikin arvoisiin jalosukuisuuksiin. Siviilipuolella oli erilaisia neuvoksia,
jotka tunnemme klassisesta kirjallisuduesta.
Näiden lisäksi oli hoviarvojen
hierarkia, joka tässä jätetään yksinkertaisuuden vuoksi selostamatta. Tulkoon
mainituksi, että meilläkin aikoinaan hyvin tunnettu Kesar Filippovitš Ordin oli
arvoltaan hovimestari, mikä vastasi kenraaliluutnanttia tai
vara-amiraalia -siis kolmas tšin.
Ettei systeemi kävisi liian
simppeliksi, oli myös aatelisarvot huomioitava ainakin joissakin yhteyksissä.
Silloin ylimpänä oli tietenkin keisari, jota puhuteltiin teidän
majesteetiksenne (vaše velitšestvo). Suuriruhtinaat olivat vain
keisarillisia korkeuksia (imperatorskoje vysotšestvo). Sitten tuli
muita:
«Ваше Императорское Величество» — к императору, императрице и вдовствующей
императрице; Keisarille, keisarinnalle ja leskikeisarinnalle.
Прошение к Александру II о назначении на должность.
«Ваше Императорское Высочество» — к великим
князьям, великим княгиням
и великим княжнам (детям и внукам императора, а в 1797—1886 годах и правнукам и
праправнукам императора); Siis keisarillinen korkeus. Suuriruhtinaille eli
keisarin lapsille ja lapsenlapsille. Vuodesta 1886 vielä seuraaviinkin polviin.
«Ваше Высочество» — к князьям, княгиням и княжнам императорской крови после 1886 года; Teidän ylhäisyytenne, ruhtinaille, jotka olivat keisarillista sukua, vuoden 1886 jälkeen.
«Ваша Светлость» — к герцогам; младшим детям правнуков императора и их мужским потомкам, а
также к светлейшим князьям по пожалованию. Teidän loisteenne,
herttuoille, keisarin kaukaisempien perillisten nuoremmille edustajille ja
heidän miespuolisille jälkeläisilleen ja myös loistavimmille
ruhtinaille, joille on myönnetty tämä erityinen arvo (oli mm. Kutuzovilla).
«Ваше Сиятельство» — к князьям, графам. Teidän
loistavuutenne. Ruhtinaille ja kreiveille.
«Ваше Благородие» — к баронам и всем остальным дворянам. Teidän
jalosukuisuutenne. Paroneille ja muille aatelisille.
Ortodoksinen kirkko oli ja on hyvin
hierarkkinen laitos. Siellä puhuttelut menivät sen mukaisesti. Valitettavasti
minulle en löydä nyt auktorisoitua sanastoa. Pahoittelen, jos käännös ei ole
asianmukainen, mutta kääntäväthän koneetkin. Siis näin menivät ja menevät
Venäjällä yhä kirkon hierarkiassa puhuttelut:
Титулование при обращении к лицам, имеющим духовный сан
При обращении к лицам, имеющим духовный сан, в России употребляются и поныне
следующие титулования:
«Ваше Святейшество» — к патриарху (до 1721 года и после 1917 года); Teidän suurin pyhyytenne. Patriarkalle.
«Ваше Высокопреосвященство» — к митрополитам и архиепископам; Teidän korkeapyhittyneisyytenne. Metropoliitalle ja arkkipiispalle.
«Ваше Преосвященство» — к епископам; Teidän suuripyhittyneisyytenne.
Piispoille.
«Ваше Высокопреподобие» — к архимандритам, игуменам монастырей и протоиереям; Teidän korkeahurskautenne. Arkkimandriitoille,
igumeneille ja esipapeille.
«Ваше Преподобие» — к иеромонахам и иереям; Teidän
suurhurskautenne. Pappismunkeille ja papeille.
«Ваше Благовестие» — к протодиаконам и архидиаконам, диаконам и
иеродиаконам. Teidän hyväsanomaisuutenne. Esidiakoneille,
arkkidiakoneille, diakoneille ja hierodiakoneille.
«Ваше Боголюбие» — между прихожанами[3]. Teidän
jumalanrakkautenne. Seurakuntalaisten kesken.
Tässä hierarkkisuudessa näemme
epäilemättä jyrkän kontrastin luterilaisuuteen. Meillähän korostetaan sitä,
että Jumalan edessä kaikki ovat maan matosia, jotka voivat pelastua vain
sola fide, sola gratia, propter Christum. Kaikkihan meidän
käsityksemme mukaan ovat suuria syntisäkkejä, joiden kuuluu kerjätä armoa.
Iso-Antti oli tässä perusasiassa samaa mieltä kuin Ukko-Paavokin -aitoja
luterilaisia.
Luterilaisuudelta siis puuttuu
ajatus ihmisen mahdollisuudesta jumalallistua eli saavuttaa pyhyys. Se saattaa
olla suurikin puute tai sitten ei, mutta mielestäni ero on ainakin merkittävä
ja sitä kannattaa miettiä.
Hierarkioiden kaikkiallisuus löi
leimansa myös uuden, eli Pietari Suuren jälkeisen Venäjän instituutioihin ja se
kesti itse asiassa myös vallankumouksen.
Toki jo heti Helmikuun
vallankumouksessa poistettiin armeijasta koukeroiset puhuttelut ja siirryttiin
yksinkertaiseen teitittelyyn. Myös upseerinarvot ja jopa itse upseeri-sanakin
(ofitser) poistettiin taantumuksellisina ilmiöinä, mutta sieltähän ne
oitis putkahtivat takaisin uudessa muodossa: alettiin puhua komentajista (komandir)
ja alemman miehistön (nižnyje tšiny) sijasta puhuttiin
puna-armeijalaisista (krasnoarmejtsy).
Hehän eivät olleet sanan vanhassa
mielessä edes sotilaita, vaan edustivat aseistettuja työläisiä ja talonpoikia
ja kuulivat instituutioon RKKA (Rabotše-krestjanskaja krasnaja armija)
eli työläisten ja talonpoikien puna-armeija. Ei siellä mitään sotilaita (soldaty)
ollut eikä tarvittu.
Myöhemmin vanhat termit palasivat
ja Puna-armeija, kuten tunnettua, muutettiin Neuvostoarmeijaksi vuonna
1946. Samaan aikaan muitakin ”vallankumouksellisia” termejä palautettiin
vanhaan, porvarilliseen asuun, esimerkiksi ns. kansankomissariaatteja alettiin
kutsua ministeriöiksi.
Puhutteluksi riitti vallankumouksen
jälkeisessä puna-armeijassa sana toveri (tovarištš), jota muuten
käytetään yhä. Mutta kun ympäri käydään, niin yhteen tullaan. Kyllä herra taisi
olla herra toverinkin nimellä. Radio Jerevanilta kysyttiin joskus, miten asiat
olivat nyt muuttuneet, kun sanotaan, että kapitalistisissa maissa ihminen
on ihmiselle susi. Miten on nyt meillä?
Vastaus kuului, että meillä ihminen
on ihmiselle toveri susi. Mutta ainakin puhuttelut olivat vallankumouksen
jälkeen helpompia.
Armeijassakaan noiden mainittujen
vanhojen puhuttelujen oppiminen ei nimittäin ollut helppoa ja erehdyksiä oli
syytä välttää, sillä opetuskeinoista parhaana pidettiin keppiä. Suomalaisissa
joukko-osastoissa oli puhuttelut myös lausuttava venäjäksi, mikä tuotti
ongelmia maalaispojille, kuten Ilmari Kianto muistelmissaan kertoo.
Kun venäjä on täynnään suomen
kielelle vieraita äänteitä ja rakenteita, oli kielimestarilla työ ja tuska
opettaa pojat lausumaan esimerkiksi puhuttelua vaše vysokoblagorodie.
Silloin syntyi kieleen merkillinen ”koplako”-sana, kuten Kianto todistaa.
Itsenäisen Suomen armeijassa
käytetty herroittelu oli sitten jo muodoltaan paljon
yksinkertaisempaa kuin vanhan väen ja Suomen kaartin meininki. Sekin edusti
tavallaan vallankumouksen jälkeistä aikaa ja käyttäytymismallia. Upseerit
olivat meillä kyllä suuria herroja ja heitä pelättiin hirvästi, kuten
muistelmat tietävät kertoa, mutta ainakin käyttäytymistavat olivat muuttuneet
karun asiallisiksi, suoraviivaisiksi, kuten tasavaltaan ja luterilaiseen
mentaliteettiin sopikin.
Sivumennen sanoen, olen kuullut,
että ulkomaalaiset vieraat olisivat näinä aikoina suuresti hämmästelleet,
kuullessaan, että Suomen armeijassa yhä herroitellaan upseereita ja jopa
varusmiesesimiehiäkin. Ehkäpä tämä piankin muuttuu, luulen, että siihen suuntaan
on olemassa niin sanoakseni intersektionaalisia paineita.
Ja onhan se natokiimaistenkin
porukka. Ainakin takavuosina väitettiin, että Gruusian armeijassa komentokieli
oli englanti. Jos näin on, se merkitsee varmaankin sitä, että olemme jääneet
siitäkin maasta pahasti jälkeen silläkin alalla. Kulinarismista en tässä
puhukaan.
Vai merkinneekö?
Nimineuvos taisi olla varsin alhainen arvo, olen nähnyt sen käännetyksi toimistosihteeriksi Gogolin Päällystakin kopisti Akaki Akakievits oli nimineuvos. Nenän Kovaljov oli kollegiasessori - joka vaati itseään puhuteltavaksi majuriksi. Hänen irtileikkaantuneessa nenässään sen sijaan oli ainesta: pääsi (todelliseksi) salaneuvokseksi - eikä halunnut tuntea entistä isäntäänsä.
VastaaPoista"Valitettavasti minulle en löydä nyt auktorisoitua sanastoa. "
VastaaPoistaAlkuperäisen blogin kommenteissa on käännöksiä ortodoksisen kirkon termeistä.
Nimineuvos vastasi aluksi kapteenia, sittemmin alikapteenia.
VastaaPoistaJos Gogolinupseerinarvoinen Akaki oli pelkkä kopisti, oliko Venäjällä alempaa virkakuntaa vai oliko se pelkistä upseereista muodostunut armeija.
PoistaAlin oli kollegireistraattori, 14. tšin. Hänkin oli "jalosukuisuus" ja osasi kirjoittaa.
PoistaSuomen raskaassa kai herroitellaan alikersantista ylöspäin - tai siis, alikkeja pitäisi herroitella, mutta ei kukaan jaksa?
VastaaPoistaItsehän olen kersantti, mikä on mielestäni kaikkein miehekkäin sotilasarvo. Kapteeni sitten kakkosena. Ulkomailla ovat joskus luulleet, että tämä tarkoittaa jotain oikeaa, vuosien mittaista palvelua...
Kyllä miehekkäin sotilasarvo on majuri. Reservin lutikin on kyllä kova.
PoistaKersantti tulee kyllä korkealla. Itse pelkkä tykkimies kun olin armeijansuoritusiässä tyhmä enkä tajunnut mistä sotilassanojen symboliarvoista luovuin myöhempää käyttöä varten, kun jätin aukkiin menemättä vaikka sinne valittiin. Taidettiin kyllä valita melkein joka kolmas tai neljäs mies silloin.
kr
"Ja onhan se natokiimaistenkin porukka." Kas, tätä natokiimaisten termiä ei nyky-Suomessa juurikaan kohtaa. Siitä on tullut suoranainen verbaalinen artefakti.
VastaaPoista