Itku työmarkkinoilla

 

Voi itku! SNIFD!

 

Leo Tolstoi aloittaa ”Anna Kareninansa” kuuluisilla sanoilla: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, mutta jokainen onneton perhe on omalla tavallaan onneton” („Все счастливые семьи похожи друг на друга, каждая несчастливая семья несчастлива по-своему.“  )

Näinhän se saattaa olla. Menestyvät maatkin kyllä poikkeavat toisistaan, niiden menestyksen takana kun on aina erilaisia tekijöitä: kenellä on merenkulun perinteitä, energiaa vaikka lampaille (tai harakoille) syöttää (Norja), kenellä raaka-aineita ja insinööritaitoa (Ruotsi) ja kenellä vankka yhteistyön ja pienyrittämisen perinne ja rehevä maaperä (Tanska).

Suomella taas on ollut kaikkia noita aika vaihtelevasti, mutta erityisvahvuutena vielä idänkauppa, meriteknologia ja arktinen osaaminen. Sotilasmenotkin ovat olleet vähäiset, silloin ennen maailmassa.

Heikkoutena sekä Skandinavian mailla, Norjaa lukuun ottamatta ja Suomella, että esimerkiksi Saksalla on ollut vihreä siirtymä, joka ”kunnianhimoisuudessaan” on halunnut kärsiä nahoissaan ilmastopoliittisia rasitteita jo ennen kuin muut ovat ehtineet mukaan jaloon kilpailuun.

Talouden alalla ei kannata mennä tekemään kovin nopeita johtopäätöksiä. Niistä sopii kiistellä vielä kauan, kunnes taloushistorioitsijat saavat analysoitua sen, mitkä tekijät ovat olleet minkin arvoisia, kun kehitys on siirtynyt vaiheesta toiseen.

Joka tapauksessa on kiinnostavaa tarkastella myös yksittäisiä talouden indikaattoreita, sellaisia kuin työllisyys, jonka korkeata tasoa on yleensä pidetty terveen talouden merkkinä. Siinä on nyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana tapahtunut suuria muutoksia.

The Economist on tunnettu napakoista analyyseistään ja kyvystään aistia talouden trendejä. Kaikissa numeroissa sen anonyymit artikkelit sisältävät myös tilastollisia käyriä, joista voi yrittää ennustella tulevaakin ja ainakin nähdä sen, missä kulloinkin mennään.

Uusimmassa (24.-30.1.2026) numerossaan lehti esittää pari graafia työllisyyden kehittymisestä. OECD-maissa suunta on ollut reippaasti ylöspäin, vaikka vuoden 2020 tienoilla onkin jyrkkä pudotus alaspäin, jota kuitenkin seurasi yhtä äkillinen ja vielä suurempi nousu ylöspäin.

Nyt työllisyystilanne on jopa parempi kuin koskaan, mikä on aika hyvin tässä epävarmuuden maailmassa, jossa on meneillään sekä suuria rakenteellisia muutoksia esimerkiksi energiapolitiikan ja tietotekniikan alalla eikä aseitakaan ole enää tyydytty vain kalistelemaan, vaan on paukuteltu oikein kunnolla, vastaoin kaikkea normaalia järkeä ja säädyllisyyttä.

Muuan yllättävä esimerkki työllisyyden lisääntymisestä on Chile, joka on ollut perinteisesti korkean työttömyyden maa, mutta ei ole enää. Muita ovat nuo noin sanotut PIGS-maat, Portugali, Italia, Kreikka ja Espanja, joita meillä jokin aika sitten paheksuttiin ja pilkattiin, sikäli kuin ei tyydytty säälimään. Nyt niillä menee lujaa.

Kun noissa maissa työttömyys kauan huiteli lähellä 20 prosenttia, on sen nyt laskenut selvästi alle kymmenen prosentin. Muutos alkoi näköjään nopeasti siitä, kun maat pantiin kuurille, jota ne surkeasti valittelivat ja syyttelivät Saksan natseja ja heidän henkisiä perillisiään kurjasta kohtalostaan.

Saivathan ne kuitenkin myös paljon rahaa täältä pohjoisesta. Sitä taa meillä surtiin ja moni katsoi, että se meni Kankkulan kaivoon. Ehkä menikin.

Eipä ole sen sijaan nyt kuulunut suurta tukiohjelmaa Suomelle, joka on joutunut pahaan rakoon Venäjän naapurina, tosin itse aiheutettuaan välien katkaseisemisen, joka kyllä pitkälti on kyllä EU:n vaatimaa politiikkaa. Kaiken järjen mukaan muutama miljardi olisi meilläkin nyt saamisia, vaikka mallioppilaan ominaisuudessa kai emme kehtaakaan sitä ehdottaa, saati vaatia.

Mutta nyt siis joka tapauksessa entiset sankarimaat, Ruotsi, Norja, Islanti. Suomi ja Tanska ovat niitä murheenkryynejä, mitä työllisyyteen tulee. Työttömyyden trendi on niissä nouseva, vaikka se nyt ei vielä olekaan saanut hälyttäviä mittasuhteita muualla kuin Suomessa, jossa se on juuri ylittänyt 10 prosentin rajan.

Entisen porsastelijat. PIGS, voivat nyt ilmeisesti ensi kertaa historiassa esittää parempia työllisyyslukuja kuin nämä murheenkryynit, SNIFD.

Miten muutosta voisi selittää? Parantunut koulutus on muuan tekijä, jonka lehti mainitsee, mutta olisi vaikea uskoa, että tilanne siinä olisi noin äkillisesti muuttunut. Parempi työnvälitys esimeriksi netin kautta (LinkedIn ja Indeed) voi jotakin merkitä.  Olen tässä suhteessa kyllä kovin skeptinen

Ankarampi etuuspolitiikka on ainakin tehnyt työttömyyden entistä vähemmän kannattavaksi asiaksi ja Economist arvelee, että työmarkkinat rikkaissa maissa alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan. No mikseipä sitten myös työllisyysluvut?

Tiedä nyt häntä. Mikä mahtaa olla ay-liikkeen valta työmarkkinoilla noissa menestyvissä maissa? Onko Suomi ihan tyypillinen tapaus?

Economistin mielestä murheenkryynit voisivat ottaa oppia noista entisistä ”sioista”. Muuan asia, johon esimerkiksi Italia on panostanut, on elinikäinen oppiminen. En tunne asiaa sen paremmin, mutta luulen, että samaa on kyllä tehty meilläkin, tai ainakin oltu tekevinään.

Työmarkkinoiden joustavuus lienee sentään se keskeinen tekijä, jolla varmasti on vaikutusta. Lehti lopettaa pikku artikkelinsa tyypillisellä brittilisellä venkoilulla:  ”While Nordic labour markets sniffle, their porcine Rivals really are flying”.

Kyllähän sitä nyt lennetään. Mutta aluksi oli hevoskuuri, johon nuo maat pakitettiin. Ei kai Suomellakaan ole muuta mahdollisuutta, kuin päästä ankaran koulumestarin oppiin.