Mainokset
Blogspot (meta?) vaatii saada panna blogien lomaan mainoksia,
muussa tapauksessa pitää maksaa.
Maksu ei nyt ihan mahdoton ole ja sen pystyisi kyllä
hoitamaan, mutta nyt päätin selvitä ilman rahaa.
Tulee sekin
mieleen, että jos pikkurahalla saisi eliminoitua muunkin kaupallisen töhnän, kauppakeskusten
muzakista netin ponnahdusikkunoihin, voisi siitä kyllä vähän maksaakin. Muuten homma
kuulostaa periaatteessa oudolta ja tuo mieleen gangsterien suojelurahan.
Ajattelin
kuitenkin, että voisi olla jopa kiinnostavaa katsoa, millaisia mainoksia
algoritmi on keksinyt juuri tämän blogin oheen sijoittaa.
Jos se tavara osoittautuu
kovin häiritseväksi, pitää sitten ruveta makselemaan.
Muuten, blogia
näyttää klikatun (luetun?) vuodesta 2011 alkaen 7,2 miljoonaa kertaa, en tiedä,
onko se paljon vain vähän. Muuan venäläinen tuttavani sanoi joskus, että
hänellä voi tulla lähes saman verran päivässä.
Tekstejä on joka
tapauksessa nyt kertynyt 3345 kappaletta ja niiden pituus lienee keskimäärin
2,5 liuskaa. Ajattelin joskus printata koko luntan, mutta en enää olekaan
asiasta varma.
Pitää kai ainakin
yrittää printata molemmille sivuille. Joka tapauksessa bloggaus säästää ainakin
paperia, vaikka koneelta onkin ikävämpi lukea kuin kirjasta.
Kiitoksia joka tapauksessa
uskollisille lukijoille. Onhan se mukavampaa saada palautetta heti, kuin vuoden
kuluttua ja tietää, että joku toinenkin on sitten tekstin lukenut ja ehkä jopa
miettinyt samoja asioita.
Kirjojen
julkaisemiseen verrattuna tämä on joka suhteessa aika lailla kevyempää puuhaa,
mutta joskus ihan palkitsevaakin, vaikka alan arvostus onkin niin alhaalla,
ettei alemmaksi enää pääse (ks. Vihavainen:
Haun arvostuksia tulokset ). Onhan sekin kiinnostava rooli. Tässä ollaan
kuin muinaiset fennit Tacituksen mukaan.
Kiitos vielä kerran ja koettakaa kestää.
Kemppinen lähetti kovalevyn kansallisarkistoon. En edes tiedä huolivatko. Mutta on aika vammasta, että arkistoon pääsee vain, jos juttu on tulostettu N (N>1) kertaa paskapaperille jonkun "virallisen julkaisijan" toimesta.
VastaaPoista"Muuten homma kuulostaa periaatteessa oudolta ja tuo mieleen gangsterien suojelurahan."
VastaaPoistaEhdottomasti täysin samaa mieltä!
"Muuten, blogia näyttää klikatun (luetun?) vuodesta 2011 alkaen 7,2 miljoonaa kertaa, en tiedä, onko se paljon vain vähän. "
VastaaPoistaJukka Kemppinen taisi muutama vuosi sitten hevostella 10 miljoonalla, joten ei se ihan vähän liene, tarkoittaahan se tämän blogin osalta, että keskimäärin vauvasta vaariin jokainen suomalainen olisi klikannut kaksi kertaa.
VastaaPoista"Muuan venäläinen tuttavani sanoi joskus, että hänellä voi tulla lähes saman verran päivässä."
Suuri maa, suuret virstat...
Sosiaalinen media on alusta, jolla joukkoontuminen toteutuu ihan tajuttomissa mittakaavoissa. Miljoona seuraajaa on pieni luku.
VastaaPoistaKirjat jäävät historiaan, kirjoitetut tekstit jäävät historiaan. Paitsi tietysti, etteivät ne jää historiaan. Podcastit ja laaduton influensserismi korjaavat potin, se on sähköistä elämää joka kestää sen hetken kun virta piuhoissa vilahtaa tai häly helisyttää rumpukalvoja ja kuuloluita. Jopa suurvaltajohtajat käyvät keskustelujaan kämmenen mittaisilla kirjoituksilla.
Miljoona seurakuntalaista kokoontuu saman nettisaarnaajan pävittäistä sanaa kuulemaan. Oudon samanlainen on puheen intonaatio ja totuudentorven nuotti -- se on mielestäni ihanmielenkiintoisin ilmiö noissa podcasteissa. Siinä jatkuu jokin retorisen perinteen pitkässä juoksussa tapahtunut äänensävyjen institutionalisoituminen -- olipa kulttuuri mikä tahansa, pappien saarnauksen tai uutistenlukijoiden "faktisuuden" voi tunnistaa.
Miljoonat ja miljoonat. Onneksi tuo joukkoontuminen ei millään silmällä näy. Se olisi ihan kammattovaa, samat muotivaatteet, heimovaatteet ja tatueeraukset, kaikilla, kaikkialla maailmassa.
Freudin ensimmäistä kirjaa myytiin kuuden ensimmäisen vuoden aikana 351 kappaletta. Se on ihmisen historian yksi merkittävimmistä teoksista. Wittgenstein sai etsiä pitkään julkaisijaa satasivuiselle traktaatilleen, josta tuli sitten viime vuosisadan puhutuin filosofinen teos. Miten minulle tulee tunne, ettei sivistyksemme ole kovin vankalla pohjalla?
Muutaman kerran olen silmäillyt Adlibriksen ahkerasti postittamia listoja siitä, mitkä ovat ajanhetken myydyimpiä kirjoja. Järjestys kertoo jotain -- siis se ettei viidenkymmenen suosituimman joukossa ole kuin muutama klassikko tai muuten vakavasti otettava teos -- mutta myyntimääriä ei imoiteta, joten sen enempään analyysiin ei ole mahdollisuuksia.
Yleisvaikutelma on, että "romaani" tarkoittaa nykyään naisten naisille kirjoittamia romanttisia -- tai traagisia -- ihmissuhdetarinoita, joiden sisällön uskallan ilman lähempää tutustumista kuitata hollywoodilaisen elokuvatuottajan kaavalla: nainen löytää miehen, nainen saa miehen, nainen menettää miehen, tragedia täydellistää onnen ja tuottajan lompakon.
Tämä ei edes ole aprillia. Niin hurjaa aprillipilaa ei kukaan keksikään, etteikö todellisuus kuitenkin hetikohta panisi paremmaksi.
Muuten hyvä, mutta ei mene ihan noin, vaan nainen löytää taas miehen, mies tekee rumia temppuja, nainen jättää miehen, nainen on onnellinen voimaannuttuaan. Lopun toinen variaatio on, että nainen löytää taas uuden miehen.
PoistaNimimerkki Himolukija
"'romaani' tarkoittaa nykyään naisten naisille kirjoittamia romanttisia -- tai traagisia -- ihmissuhdetarinoita"
PoistaEroaako tämä sitten ratkaisevasti Jane Austenin tai Bronten sisarusten ajasta.
Juurisyy on kai se, että kun pojat eivät ole saavuttaneet sujuvan lukemisen tasoa, he eivät pysty kirjoittamaan - eivätkä pääse yliopistoon vaan päätyvät inceleiksi - ja naiset kirjoittamaan saavuttamattomista sankareista, tuntevista, mutta vahvoista miehistä.