Merkillinen Merkel

Der Fall Merkel

Angela Merkel on johtanut Saksaa menestyksellä, ainakin saksalaisten mielestä, aina näihin asti. Kun taannoin takavuosina talous alkoi yskiä, pantiin työmarkkinat joustamaan. Resepti tepsi Saksassa kuten muuallakin. Kun työ on tarpeeksi halpaa ja palkkaaminen helppoa, niin löytyyhän niitä töitä jollakin palkalla. Itse asiassa tuo Harz-Konzept syntyi jo ennen Merkeliä, Schröderin aikana.

Schröder myös kannatti Saksan perinteikästä, jos kohta vanhastaankin puuskittaista Venäjä-yhteistyötä. Sehän tuotti aina erinomaisia tuloksia jo ennen Bismarckia ja myös hänen jälkeensä. Merkel sen sijaan suhtautuu Putinin Venäjään kovin nuivasti, mitä on selitetty henkilökemialla ja konkreettisesti Putinin koiralla, jonka tämä laski koirakauhuisen Merkelin jalkoihin.

Narttu Connie ei toki purrut eikä edes murissut ja täytyy tietenkin muistaa, että varsinaisena välien kylmenemisen syynä on pidetty Krimin ja Ukrainan tapahtumia. Joka tapauksessa nyt sitten vihaa pitää jurnutetaan vuodesta toiseen, vaikka ”itse” Jean-Claude Juncker jo alkaa olla tuskastunut ja vaatii, että EU:n ei pitäisi olla USA:n holhouksessa, vaan ajaa omia etujaan. Mutta koirakauhuinen Merkel ei taida sellaisista välittää ja EU taas on byrokratian hallitsema päätön ruumis, joka vain toimeenpanee, jos sitäkään.

Euroopassa, kuten muuallakin huikentelevaiset ja valtavia bonuksia hamuavat pankit joutuivat sitten päivänä muutamana ahdinkoon, kun velkakuplia alkoi puhkeilla ns. PIG (PIIG) maissa. EU juoksi hätiin ja konkurssien sijasta on niin syyllisiltä kuin viattomilta kiristetty takauksia ja velanmaksua Saksan, jos hieman muidenkin pankeille sitten riittänyt ja luvassa kauas tulevaisuuteen.

Talousoppineet ovat tunnetusti joukko, josta riittää kaikille mahdollisille poliitikoille ja politiikoille nimekäs tukija ja kannustaja. Merkel on jostakin syystä preferoinut sellaista mielipidettä, joka saarnaa pidättyvyyttä ja katumusta. Niinpä Eurooppa kitkuttelee, pitää budjettikuria ja makselee velkojaan sen sijaan että kuluttaisi ja ostaisi esimerkiksi juuri Saksan vientituotteita. Sellaisiakaan talousoppineita ei puutu, jotka pitävät tilannetta Saksan kannalta huonona ja pahaenteisenä. Deflaatiohan tässä on jo ovelle kolkutellut ja se onkin sellainen vieras, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Miksi Merkel tekee mitä tekee on kiintoisa kysymys.

Mutta hyvinhän Saksalla vielä menee ja Merkel sen kuin paistattelee suosion päivänpaisteessa. Tai näin oli ainakin viime aikoihin asti. Nyt kannatuksessa voidaan kuitenkin havaita äkillinen pudotus, joka tänään tuskin on vielä yhtä syvä kuin huomenna.

Maailma oli ällikällä lyöty, kun Merkel tässä jokunen aika sitten julisti, että Saksa voi kaikin mokomin ottaa vastaan ne 800 000 pakolaista, joiden kerrottiin olevan halukkaita tulemaan, wir schaffen es! Syyksi moiseen uskomattomaan lausuntoon lehdistö esitti erään liikuttavan kohtauksen, jossa lapseton Merkel oli ottanut pienen pakolaistytön syliinsä ja ilmeisesti tuntenut suurta liikutusta. Toki hän on hyvä ihminen.

Ehkä tässä kävi kuin Ruotsin pakolaispolitiikassa: kansa alkoi kypsyä tolkuttomaan menoon, mutta näki sitten viestimissä kuvan rannalle ajautuneen pikku taaperon ruumiista. Se muutti asenteet kertaheitolla, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä maahanmuuttopolitiikan ja kaikkein vähiten sen sallivuuden kanssa. Sen jälkeen kuvaa katsoneet naapurit taas kyynelöiden avasivat sydämensä ja lompakkonsa ja tuntevat taas moraalista tyydytystä, jonka vain omasta edusta ja järjestä luopuminen voivat antaa.

Merkel ja ruotsalaiset eivät tietenkään olleet ainoat hölmöt. Oma pääministerimme pani osaltaan pökköä pesään ja julisti maailmalle, että antaa jopa oman talonsa pakolaisten käyttöön. Tällaisten idioottimaisten tempausten vaikutus ei voinut olla mikään muu, kuin muuttoliikkeen vimmattu kasvu. Etelässä jokainen ymmärsi, että oli toimittava nyt, kun ikkuna oli apposen auki, eikä huomenna, jolloin se luonnonlain varmuudella taas sulkeutuisi. Eihän Euroopalla ole mitään mahdollisuutta ratkaista etelän ongelmia siirtämällä sen asukkaat tänne.

Nyt onkin jo syntynyt tilanne, jota ei voi selvittää normaalijärjestyksessä. Myös Merkelin omassa maassa on jouduttu poikkeustoimiin ja jopa hänen puolueensa johdossakin ollaan jyrkästi hänen irrationaalista politiikkaansa vastaan. Mikä on kanslerin poliittinen kohtalo, jää katsottavaksi. Ei se erityisen valoisalta näytä, vaikka kannatusta vielä onkin runsaasti, inertian voimasta kenties.

Mutta miksi Merkel, juuri sama henkilö, joka oli todennut monikulttuurisuuden epäonnistuneeksi, antoi mielettömän ja tuhoisan lupauksen ottaa vastaan kaikki halukkaat? Tuntuisi kaamealta ajatella, että maailmaa hallitaan köykäisillä henkilökohtaisilla emootioilla ja suorastaan silkalla typeryydellä. Kun näkee toimittavan räikeästi vastoin järjen argumentteja, haluaisi ajatella, että kyseessä on jokin hyvin ovela laskelma. Saahan Saksa ainakin roiman lisäyksen halpaa työvoimaa, jota esimerkiksi autoteollisuus kai pystyy käyttämään ja myös sen onneton väestöpyramidi hieman kohentuu ainakin hetkellisesti. Ehkäpä tässä voisi olla koko asian kyyninen tausta?

Mutta miksi tällaiseen lyhytnäköiseen kaupantekoon oman kansansa tulevaisuuden kustannuksella ryhtyi juuri Merkel, joka on julkisesti tunnustanut, ettei monikulttuurisuus toimi? Papin tyttärenä hänen luulisi myös ymmärtävän ekspansiivisen islamin aiheuttamat ongelmat, joiden syntymistä ei tarvitse Saksassa erityisesti todistella.

Voimme kuvitella, että kyseessä oli jokin hyvin kaukaa viisas siirto poliittisessa pelissä, jolla oli jokin taktinen tarkoitus esimerkiksi kilpailussa vasemmiston kanssa. Sekin olisi ehkä mielellään ahdistellut hallitusta käyttäen pakolaiskorttia, jolla on aina tehoa Saksan runsaan Gutmensch-masokistipopulaation keskuudessa. Nyt se ei enää voi panna paremmaksi.

Mutta mieleen hiipii se kaamea tunne, että kaikki on juuri sitä, miltä se näyttääkin. Merkel lausui televisiossa paatoksella, että pakolaiset ovat ihmisiä, kuten hän ja me ja siksi heitä on myös samoin kohdeltava. Tällaisen latteuden käyttäminen käytännön politiikan argumenttina on jo periaatteessa kauhistuttavaa. Mikäli todella on niin, ettei oman kansansa valtuuttamalla poliitikolla ole parempaa perustetta rajattoman maahantunkeutumisen sallimiselle, on tuo maa ansainnut kohtalonsa. Valitettavasti asia koskee koko Eurooppaa ja siis meitäkin. Schade, schade.