Sentimentalismin kultti
Jokunen vuosi sitten
muistelen kirjoittaneeni Theodore Dalrymplen kirjasta Spoilt Rotten. The Toxic Cult of Sentimentality (London, Gibson
Square, 2010). Kirjoitanpa taas, kun se nyt on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Syitä ei tarvinne osoitella.
Sentimentalismia
on tiettyinä aikakausina viljelty ylen määrin ja toisinaan taas halveksittu ja
pilkattu. Viime aikoina on ilmestynyt myös yrityksiä puolustaa asiaa. Dalrymple
ottaa tästä esimerkiksi erään Robert Solomon –nimisen kirjoittajan, joka
näköjään puolustaa myös kitschiä, joka on sentimentalismin sukulaisilmiö,
epäaitoa pinnallisuutta sekin.
Kaikkea voi
tietenkin sekä kannattaa että puolustaa ja mikäli käsitteitä venyttää, saa aina
haluamiaan tuloksia. Mutta tällaiset harjoitukset ovat epäkiinnostavia ja ne
voi säästää vaikkapa logiikan seminaariharjoituksiin. Sentimentalismilla näet
ei tarkoiteta tunnetta eikä syvääkään tunnetta. Sillä tarkoitetaan, ellei
käsitteitä haluta venyttää, nimenomaan tunteen kohtuutonta palvontaa.
Kohtuuttomuus,
kuten jo Aristoteles osoitti, tekee myös hyveistä aina paheita. Sentimentalismi
liittyy juuri niihin. Sentimentaalinen tunteensa palvoja edustaa viisauden
sijasta hulluutta, kohtuuden sijasta liioittelua, oikeamielisyyden sijasta mielivaltaisuutta
ja rohkeuden sijasta yltiöpäisyyttä. Klassiset hyveet eivät toisin sanoen sovi
yhteen sentimentalismin kanssa. Kristilliset hyveet usko, toivo ja rakkaus on
joskus maailmassa, etenkin pimeän keskiajan lapsellisessa kulttuurissa kyllä
haluttu ymmärtää nimenomaan sentimentalismin näkökulmasta ja ajateltu niiden
toteutuvan parhaiten maksimaalisessa muodossaan, seurauksista välittämättä.
Sentimentaalinen
psyyke on ensi sijassa lapsellinen, se edustaa infantiilia ja jopa narsistista
uskoa oman tunteen primäärisyyteen yksilön suhteessa maailmaan. Ei olekaan
sattuma, että se nostaa juuri hillittömän ja ”luovan” lapsen arvoon arvaamattomaan.
Dalrymple esittää esimerkkejä ajattelijoista, jotka kiivaasti väittävät, ettei
aikuisilla ole lapsille mitään todellista opetettavaa ja että he itse asiassa
vain, eräänlaatuisina imperialisteina, turmelevan lasten maailman viemällä
sinne omia sääntöjään.
Muuan
sentimentalismin ilmaus on sen banaalin tosiasian jatkuva ja sinnikäs kertaaminen,
että massamurhat ovat väärin. Asian jauhamisen tavoitteena ei tietenkään ole asian
varsinainen todistaminen, koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla muuta
mieltä, vaan kieriskely sen pohdiskelemisen tuottamassa nautinnossa, jonka
tuottavat sekä sääli kärsiviä kohtaan, että viha syyllisiä kohtaan. Dalrymple
toteaa, että kouluopetus useissa maissa keskittyy aivan kohtuuttomasti tällaisiin
asioihin, jotka muodostavat suorastaan historiankurssin kovan ytimen. Niinpä
nuorison maailmankuva uhkaa jäädä pelottavan simppeliksi ja banaaliksi.
Ajallemme tyypillistä
on myös, että ihmisten oletetaan näyttävän tunteitaan maksimaalisesti ja muiden
velvollisuutena taas on kunnioittaa noita harjoituksia ja osallistua niihin
säädetyllä tavalla. Vanha pidättyvyyden ja kohtuullisuuden ihanne, fortitude, joka kerran oli Englannin
moraalinen selkäranka, on hautautunut julkisten tunteiden vyöryyn. Liian
pidättyväisiä ihmisiä pidetään moraalisesti epäilyttävinä ja jopa suorastaan
jonkinlaisina rikollisina.
Sentimentalismin
pilaantuneimpia hedelmiä ovat rikolliset narsistit, jotka oikeuttavat
rikoksiaan omalla valtavalla intohimollaan,
jollaista kenelläkään ei tietysti ole mahdollista jos suotavaakaan hallita.
Dalrymple on erityisen tympääntynyt siihen, että etuoikeutetut ihmisetkin ovat
oppineet näkemään itsensä uhreina. Ajatelkaamme nyt vaikkapa Virginia Woolfia
ja hänen kaikkia seuraajiaan, joita kirjoittaja käsittelee eräässä toisessa
kirjassaan.
Dalrymple puhuu
tietenkin järkeä, nimenomaan sitä. Hänen ajattelunsa pohjautuu länsimaisen
kulttuurin aristoteliseen perustaan, eikä erilaisten muotifilosofien kannata
yrittää sen päälinjoja horjuttaa rationaalisin argumentein. Toinen asia on,
että kun jotkut sentimentaalisuuden ilmentymät edustavat hyvin selkeästi
kohtuuttomuutta, lapsellisuutta ja narsismia, löytyy niiden ohella tietenkin
runsaasti myös rajatapauksia. Toki myös aito tunne sinänsä on asia, jonka
kieltäminen ja leimaaminen olisi typeryyttä ja väkivaltaa luonnolle. Tunteella
on oikeutuksensa, kaikkein voimakkaimmallakin. Kysymys on sen arvosta ja
asemasta kulloisessakin asioiden kokonaisuudessa.
Tässäkin ongelman
ydin on kohtuuden löytäminen. Sentimentalismi on juuri kohtuuttomuutta siinä kuin
myös sen vastakohta, tunnekylmyys.
En tiedä muistettaisiinko kardinaalihyveitä ilman Augistinusta ja Tuomas Akvinolaista. Keskiajalla kuitenkin usko, toivo ja rakkaus olivat teologisia hyveitä ja kardinaalihyveiden kanssa ne muodostivat kristillisten hyveiden kokonaisuuden. Itse asiassa näin on vieläkin. Niiden filosofinen käsittely keskiaikaisessa Summa Theologiaessa on huomattavasti epäsentimentaalisempaa kuin mihin nykyiset akatemiat pystyvät :)
VastaaPoistaToki kiron tohtorit, vallankin aristotelinen Tuomas Akvinolainen olivat järkimiehiä ennen kaikkea. Ritarirunous ja pyhimyskultit olivat sitä keskiaikaa, jota nyt ihannoidaan. Syystäkin sanotaan, ettei keskiaika pimeää ollut. Ei ainakaan meidän aikaamme verrattuna.
VastaaPoistakyllä se varhainen keskiaika oli ihan oikeasti todella pimeää. Jopa harvinaisen pimeää. Eurooppa oli täydellistä "kehitysmaata". Pimein hetki taisi sijoittua juuri islamin synnyn ja varhaisen leivämisen aikoihin. Pitäisikin erottaa varhainen pimeä ja myöhäinen valoisa keskiaika. Keskiajallahan länsimainen kulttuuri spengleriläisessä mielessä syntyi. Rooman sivilisaation tuhkista. Ikävää tässä nyt on tajuta, että länsieurooppa voi olla taas matkalla kohti uutta pimeää hetkeä, joka voi tulla nopeammin kuin uskallamme odottaa. Rooma rappeutui satoja vuosia, mutta nykyään kaikki tapahtuu nopeammin. Ja mahtaako noista tuhkista syntyä mitään?
PoistaEduskunnan rasismikeskustelu oli sentimentalismin ääriesimerkki.
VastaaPoistaOnko tosiaan niin, että Theodore Dalrymplea ei ole ollenkaan suomennettu?
VastaaPoistaNäin on: Ei ole suomennettu. Ainakaan vielä.
PoistaNäyttää siltä, ettei näin 'vaarallista' ajattelua haluta päästää suomenkielisen rahvaan luettavaksi. Myöskään paljon julkaissutta konservatiivista ajattelijaa Roger Scrutonia ei löydy suomeksi. Vasemmistolainen liberalismi on valta-asemassa, joten ne, jotka puolustavat länsimaisen sivistyksen parhaita perinteitä jätetään syrjään. Kansalaiset kasvatetaan tervetulokulttuuriin, poliittiseen korrektiuteen ja sentimentalismiin, vaihtoehtoja ei juuri ole.
PoistaPoliittinen sentimentalismi (valtion)
VastaaPoistaSvetlana Aleksijevitsh Izvestija-lehden haastattelussa:
”...En ole sitä mieltä, että synnyinmaata ei pitäisi rakastaa, en vaan ymmärrä miksi ihmiselämä on niin halpa. Minä en ymmärrä miksi meidän ihmiset eivät koskaan eläneet omaa elämäänsä, että se olisi itseään, kotiaan, perhettään varten. Neuvostoaikana oli asketismin, palvelualttiuden kultti, kaikki se tshehovilainen elämä oli meillä alistettuna, narunalaisena, sylkykuppina... Muistan kun koulussa meille puhuttiin, että elämä on uhrattava Synnyinmaalle. Kukaan ei puhunut siitä, että ihmisen tulee olla onnellinen, että elämä on annettu jotain muuta varten... ei nyt ainaskaan tullakseen tapetuksi Donbassissa tai kuolla Tshernobylin reaktorin katolla...”
— У нас есть такой обычай. Если писателя читают на Западе, то это значит, что писатель работает на Запад, он не патриот. Что вы можете сказать о своем непатриотизме?
— Помните, у Пушкина: «Я могу не любить свое отечество, но мне не нравится, когда иностранец говорит о нем плохо». Я не считаю, что свою родину не надо любить, я не понимаю, почему человеческая жизнь стоит так дешево. Я не понимаю, почему наши люди никогда не жили своей жизнью, чтобы для себя, для дома, для семьи. В советское время был культ аскетизма, служения, вся эта чеховская жизнь, она у нас была унижена, обсмеяна, оплевана... Помню, когда я училась в школе, нам говорили, что за Родину нужно отдать жизнь. Никто не говорил, что человек должен быть счастлив, что жизнь дана для чего-то другого... по крайней мере, уж точно не для того, чтобы погибнуть где-то в Донбассе или на крыше чернобыльского реактора...
Читайте далее: http://izvestia.ru/news/592733#ixzz3oiSDgnQi
Tästä "pikkuporvarillisuuden" vastaisesta taistelusta olen kirjoittanut kirjankin. On sekä venäjäksi että englanniksi. Se oli myös älymystön mottona pitkän aikaa.
PoistaTimo Vihavainen. The inner adversary: the struggle against philistinism as the moral mission of the Russian intelligentsia. Washington (D.C.), New Academia Publishing, LLC, 2006.
PoistaTimo Vihavainen. Vnutrennij vrag: Bor’ba s meštšanstvom kak moral’naja missija russkoj intelligentsii (Sisäinen vihollinen: Taistelu pikkuporvarillisuutta vastaan – venäläisen intelligentsian moraalisena missiona). Izdatel’skij dom “Kolo”, Sankt Peterburg, 2004.
Sentimentalismille on syntynyt täydellinen temppeli ja uhrimenopaikka, paikka jossa nopeasti ja reflektiivisesti voi ja pitääkin ilmaista suuria tunteita: some, ja varsinkin face.
VastaaPoistaSiellä vietetään varsinaisia tunteiden kulutusjuhlia ja jatkuvia hulluja päiviä päivittämällä omaa statusta yhteisee itkuun tai vihaan tai liittymiseen (vrt. kommenttini tämän VIhavaisen blogin edellisen otsikon alla).
TV on seurannut perässä. Parhaiten sen näkee uutisfilmipätkien valinnoissa viihteellisimmistä ohjelmista puhumattakaan. Itse asiassa olen itse aika emotionaalinen ihminen. Se ei olekaan ongelma, sillä oma sentimentti on oma yksityisasia. Ja ihan henkilökohtainen rikkauskin sellaisenaan.
Mutta jos sentimentaalisuus alkaa vaikuttaa valtakunnan tason päätöksentekoon, uutisten välitykseen tai alkaa muodostaa julkisia tunneaaltoja, joihin kaikkien pitäisi samanmielisinä hypätä mukaan, ollaan vaarallisilla vesillä. Tästä syystä arvostan niitä politiikkoja, jotka vaikuttavat pysyvän hötkyilemättä fatkoissa, jopa numeroissa ja tilastoissa, silloinkin kun käsitellään arkoja, vaikeita ja perustunteita herättäviä ongelmia. Kaikki ole suhteellista fiilistä, hetkessä uudelleen alusta saakka arvotettavaa, isosta osaa asioista saa käsityksen kun sitä katsotaan numeroiden valossa ja todetaan että niin on miltä näyttää.
(Luin eilen tätä Vihavaisen aihetta käsittelevän toisenkin kirjoituksen nimeltään Länsimaiden immuunikato, jonka kiinnostunut löytänee googlettamalla).
Itse toivoisin että Suomi pysyy edelleen maltin ja hitaan ilmaisun ja toiminnan maana edes julkisella tasolla. Somen tunteiden pikaruoka ei voi olla meitä ensisijaisesti ohjaava tekijä.
jk
Mainio kirjoitus, josta silmiini tarttui seuraava tiivistelmä.
VastaaPoista" Sentimentalismilla näet ei tarkoiteta tunnetta eikä syvääkään tunnetta. Sillä tarkoitetaan, ... nimenomaan tunteen kohtuutonta palvontaa. ... Vanha pidättyvyyden ja kohtuullisuuden ihanne, fortitude, ... on hautautunut julkisten tunteiden vyöryyn. Liian pidättyväisiä ihmisiä pidetään moraalisesti epäilyttävinä ja jopa suorastaan jonkinlaisina rikollisina".
Minä puhuisin sentimentalismista suorastaan tunteiden tyranniana. Se kulunut asetelma, jossa järkeä ja tunnetta asetellaan vastapooleiksi, on tietysti väärä. Järjen vastakohta on järjettömyys ja tunteen vastakohta on tunteettomuus. Kun järki ja tunteet pelaavat yhteen, tulokset ovat yleensä hyviä. Kun tunne asettuu yksinvaltiaaksi ja kieltää järjen, tulokset ovat poikkeuksetta tuhoisia.
Herää tietysti kysymys, ketkä ajavat sentimentalismia ja millä motiiveilla. Jonkinlaista viitettä löytynee historiasta. Ranskan vallankumouksen aikana jakobiinien hallinto perustui suoranaisiin tunteiden orgioihin ja varsin pian myös giljotiinin verioirgioihin. Saman ilmiön tunnemme myös bolsheviikkien ulospäin näkyvästä politiikasta kuin myös Hitlerin Saksasta. Sentimentalismia on käytetty ja käytetään hallitsemisen keinona. Sillä pyritään tukahduttamaan kriittinen ajattelu ja saamaan epäilyttävään valoon ne, joiden kohdalla moinen ei onnistu.
Taisi olla kettu, joka viisaasti totesi, että "vestigia terrent" eikä suostunut vedätettäväksi. Säilytti henkensä, mutta sai epäilyttävän maineen.
Mikä on Putinin sentimentalismin pyhässä ytimessä tällä hetkellä? Syyria.
VastaaPoista"- Syyria on meille läheinen historiallisesti. Se edustaa sekä ensimmäistä kristillisortodoksista valtiota, että ystävällisiä suhteita Venäjään. Nyt puhutaan Tartus ja Latakia alueista. Vuonna 1770 näiden alueiden väestö vetosi Venäjän keisarinnaan jotta alueet otettaisiin Venäjän imperiumin osaksi. Vielä yksi seikka. Me tiedämme, että ruhtinas Vladimir kastoi venäläiset ortodokdisuuteen. Mutta itse Vladimirin oli kastanut metropoliitta Antiokialainen, kansallisuudeltaan syyrialainen."
- Она (Сирия) исторически нам близка. Это и первое христианское православное государство, и дружеское отношение к России. Сегодня на слуху Тартус, Латакия. В 1770 году население этих двух провинций обратилось к российской императрице с тем, чтобы войти в состав Российской Империи. И еще один момент: мы знаем, что Владимир крестил Русь. Но самого Владимира крестил сириец по национальности, митрополит Антиохийский. http://dynacon.ru/content/articles/7382/
Siis pyhyys on über alles. Ei väliä että Venäjällä vuosittain kuolee 40 000 työkykyistä henkilöä alkoholismiin, eli pienen kaupungillisen verran. ISIS on yhä arvoitus. Pääasia että Venäjän sotilastukikohdat mainituilla alueilla (Tartus ja Latakia) pysyvät Assadin luvalla.
"Ei olekaan sattuma, että se nostaa juuri hillittömän ja ”luovan” lapsen arvoon arvaamattomaan. Dalrymple esittää esimerkkejä ajattelijoista, jotka kiivaasti väittävät, ettei aikuisilla ole lapsille mitään todellista opetettavaa ja että he itse asiassa vain, eräänlaatuisina imperialisteina, turmelevan lasten maailman viemällä sinne omia sääntöjään."
VastaaPoistaKokolailla puhtaaksiviljeltyä rousseaulaista logiikkaa siis. Ja joka on vaikuttanut jopa yllättävänkin suuressa määrin esim. Freudin (kuten Marxinkin) teorioihin. Irvokkaimmillaan lopputulemana on jotakin sen tapaista, että oikeastaan se 2-3 wee uhmaikäinen kakara edustaa (tässä katsannossa) jotakin kaikkein "turmeltumattominta" ja "aidointa" ihmisyyttä, jota kulttuuri, kasvatus ja sivilisaatio eivät vielä ole päässeet turmelemaan. Ikäänkuin "jalo villi" kaikkein jaloimmassa ja luonnollisimmassa tilassaan siis. Ja tuostahan ei sitten olekaan kuin kukonaskel siihen päätelmään, että kaikki kulttuurikehitys onkin itse asiassa rappiota, jolta voidaan pelastua toimimalla ikäänkuin alkutilahakuisesti, palaamalla takaisin "villiin tilaan". No, näitä seuraamuksia voi itse kukin havaita ympäristössään, kun vähänkin päätään kääntelee. Dalrympleltäkään ei totisesti esimerkkejä puutu. Siitä "villin tilan" jaloudesta kun voidaan olla hieman toistakin mieltä...
J.Edgar
"Sentimentalismi" sellaisenaan tarkoittaa ainakin minulle tuntemusten nostamista argumentin asemaan: asia on niin ja niin, koska minusta tuntuu siltä, että asia on niin. Sentimentalismiin törmää, jos erehtyy toteamaan nykyaikaisen feministin seurassa, että muslimien hijabint ja burkhat ovat naista alistavia käytäntöjä; sinulle kerrotaan, että väite on perusteeton ja loukkaava, koska naiset, jotka näitä käyttävät tuntevat asiasta eri tavalla. Lapset ovat tässä mielessä tietysti luonnollisia sentimentalisteja, mutta aikuisen pitäisi ymmärtää, että tunteet ovat usein harhaanjohtavia ja fiilispohjaiset tulkinnat omista motiiveista silkkaa itsepetosta.
VastaaPoistaSentimentalismi pitäisi minusta erottaa moraalisessa oikeamielisyydessä piehtaroinnista, sillä vaikka ne useimmiten esiintyvät yhdessä, ne ovat silti eri asioita. Blogistanistakin löytyy monia oikeamielisyydellään uhoavia hahmoja, joita en viitsi nimetä, ja joita ei voi syyttää sentimentalismista. (Enkä viittaa nyt tämän blogin isäntään) En ole mikään erityinen islamin ihailija, mutta kohtuuton sen nimissä tehtyjen kauheuksien kanssa piehtarointi on esimerkiksi ilmeistä oman moraalisen oikeamielisyytensä julkeaa korostamista.
En myöskään kutsuisi cherry-pickingiä historiallisten tapahtumien suhteen, tapahtui se mihin suuntaan tahansa, sellaisenaan sentimentalismiksi.
-- Keke Häkkinen
Theodore Dalrymplen kirjassa "Spoilt Rotten. The Toxic Cult of Sentimentality" ei varmaankaan ole sellaista näkökulmaa, että sentimentalismia voidaan käyttää politiikassa teatraalisena keinona. Esimerkkinä voi olla se miten Stalin opetti vihollisen voittamista: "Ensin pitää valloittaa vihollisen täydellinen luottamus, samaistua häneen. Ja kun tämä ei enää aavista mitään pahaa niin heti suorittaakin kuollettava isku." Siinä kyseessä on sentimenttien hyväksikäyttö.
VastaaPoistaToisena esimerkkinä voi olla Putinin käyttämä ortodoksien pyhä sentimentti: "Me tiedämme, että ruhtinas Vladimir kastoi venäläiset ortodokdisuuteen. Mutta itse Vladimirin oli kastanut metropoliitta Antiokialainen, kansallisuudeltaan syyrialainen." Tämä on vain poliittista teatteria. Venäjän Syyrian sotatoimien takana ovat taloudellis-poliittiset asiat. Saudi-Arabian, Katarin, Jordanian kaasua suunniteltiin myytäväksi Eurooppaan Syyrian kautta. Venäjä panee projektille STOP. Venäjän kaasuputkea Etelä-Eurooppaan suunnitellaan nyt Turkin kautta, jotta Ukrainalle voisi kostaa ja sulkea sen kautta kulkevat putket.
Jps puhuisimme "pimeästä keskiajasta", joutuisimme olettamaan, että kulttuuria voi olla sekä ylempää että alempaa, se ei enää ole mahdollista muille kuin tervettä järkeö kunnioittaville, jotka ovat aika marginaalinen ilmiö.
VastaaPoistaSentimentalismi oli joskus uskomatonta. Lukekaapa vaikka Shota Rustavelin "Pantterintaljainen" ja laskekaa itkujen määrä. Toki eurooppalaiset merklkiteokset pystyvät kilpailemaan tunteen määrässä.
Entäpä tv:n moniosaiset viihdeohjelmat: niissähän väännetään jatkuvasti tekoitkuja. Ärsyttää pirusti.
VastaaPoistaSuomessa on nyt kaikkien aikojen lapsellisin aikuisväestö. Sillä asenteella ei maailmassa pärjätä.
Tietänet kai, että muinaiskreikkalaisten tragedioista lähtien aina mahtavimpiin oopperoihin asti puhdistavaan katarsikseen kuuluu sydämen pohjasta pyrkivä itkun purskahdus. Kyyneleet puhdistavat sielua, ainakin naisten.
PoistaToki. Ja melodraamallakin on paikkansa, mutta ei sitä mielellään kaikkialla haluaisi nähdä.
PoistaMikä on ihmiskunnan mahtavimpia sentimenttejä?
VastaaPoistaSe on tietysti kommunismin yltäkylläisyyden odottaminen.
Karl Marxista tuli Venäjällä nykyään mitä negatiivisin sentimentti, nimi katosi keskustelusta ikään kuin se edustaa jotain ällöttävää mönjää, johon ei haluta koskettaa edes tikun kärjellä.
Tuorein esimerkki on artikkeli "Omaa-vierasta Venäjän historiassa ja nykypäivässä. Ongelman joitakin geopoliittisia seikkoja", joka on julkaistu Reshetnikovin Russkaja Narodnaja Linija -klubin nettisivuilla.
Своё-чужое в российской истории и современности. Несколько геополитических штрихов к проблеме
Анатолий Филатов
16.10.2015
http://ruskline.ru/opp/2015/oktyabr/16/svoyochuzhoe_v_rossijskoj_istorii_i_sovremennosti/
Mainintoja Marxista ja marxismi-leninismistä on turha etsiä tästä artikkelista. Mainittakoon samalla, että jo 1970-luvulla Neuvostoliitossa levisi puskaradion kautta näkemys siitä, että Marx oli Lännen salainen ase, jonka tehtävänä oli saattaa Venäjä tuhon omaksi. Neuvostoliiton kohtalo "nähtiin" jo silloin.
Ei pidä unohtaa, että Karl Marx oli venäläisen vallankumouksellisen aristokratian palkollinen.
Marx paljasti asian kirjeessään Ludwig Kugelmanille 12.10.1868, josta Venäjällä tiedettiin jo vuonna 1919:
“It is an irony of fate that the Russians, against whom I have been fighting incessantly for 25 years, not only in German, but also in French and English, have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot. My book against Proudhon (1847)… have nowhere had such good sales as in Russia. And the first foreign nation to translate Capital is Russia. Yet not too much should be made of all this. The Russian aristocracy are educated, in their youth, at German universities and in Paris. They always yearn for the most extreme the West has to offer. It is pure gourmandise, like that practiced by part of the French aristocracy during the 18th century. Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers ( It is not for tailors or cobblers) as Voltaire said at the time about his own Enlightenment.”
(“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)
«По какой-то иронии судьбы именно русские, на которых я в течении 25 лет неустанно нападаю не только в немецкой, но и францусской, а также английской прессе, всегда были моими «доброжелателями». В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках. Мое сочинение против Прудона (1847 г.), а также книга, вышедшая у Дункера (1859 г.) нигде не нашли такого большого сбыта, как в России. И первая чужеземная нация, которая переводит «Капитал», это – опять-таки русская. Но этому нельзя придавать большого значения. Русская аристократия в молодые годы учится в немецких университетах и в Париже. Она жадно набрасывается на самое крайнее, что ей в состоянии дать Запад. Для нее это – просто тонкое лакомство. Такое же явление мы встречаем и среди францусской аристократии в XVIII столетии. Как говаривал тогда Вольтер о своей просветительской деятельности: «Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers (это не для портных и не для сапожников)».
(Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)