Juhlat tulossa

Työt ja päivät

Erga kai hemerai, Opera et dies. Näistä lauloi jo Hesiodos aikanaan. Kun puhutaan maanviljelysyhteiskunnasta, on työllä tietty mahtava ja jopa kohtalonomainen kaiku. Työt liittyvät omiin aikoihinsa, ne kuuluvat suureen kiertokulkuun, kuten vuodenaikojen vaihtelu, kuun kierto, päivien ja tuntien mystinen kulku. Ei ole olemassa BKT:hen ynnättävää työtä sinänsä. Se kuuluu omaan hetkeensä, kuten jokaiselle hetkelle on olemassa oma, sopiva rukouksensa.

Keskiaikaiset tuntien kirjat, erittäinkin tuo tunnettu Berryn herttuan hohtavalla sinisellä taivaan kalenterilla koristettu kuuluisa versio, tuovat elävästi mieleen sen juhlallisen kohtalonomaisuuden, joka kuuluu eritytisesti maataloustyön luonteeseen: kun aika on kypsä, kuuluu tehdä sitä, mitä luonto sallii ja määrää. 
Les très riches heures du Duc de Berry korostaa nimessään vuodenkierron ja sen töiden tarjoamaa onnea ja yltäkylläisyyttä. Sellainen kirja olisi ehkä voinut syntyä vain Euroopassa ja kenties sen lisäksi Kiinassa. Siellä, missä vuodenaikain vaihtelu oli ja on yksinkertaisempaa ja tylsempää, olisi tulos ainakin ollut kovin toisenlainen. Ainakin tuntuu vaikealta kuvitella vastaavaa opusta monsuunikauden merkeissä sepitetyksi.  

Mutta mistäpä minä sen tiedän. Sateiden hedelmöittävä vaikutus saattaa hyvinkin inspiroida runolliseen mielentilaan  ja innoittaa maalaria. Joka tapauksessa mieleen tulee, miten Tampereella joskus opiskellut neekeri Joseph Owindi, joka kirjoitti muistelmateoksen ”Kato, kato nekru!” selvästi kadehti suomalaisia heidän vuodenaikojensa tähden. Se näytti olleen vaikea tilanne, jonka muuttaminen ei ollut eikä ole mahdollista. En tunne siitä mitään syyllisyyttä.

Mutta Tuntien kirjaan. Kirjan kuvien, myös sen anfangien hallitsevana elementtinä on huikaiseva sininen, joka saattaa vähän muistuttaa tuota EU:n Neitsyt Marian sinistä. En halua sanoa asiasta painavaa sanaani, värisokea kun olen. Joka tapauksessa tuo syvän taivaan väri on aina läsnä tunneissa ja töissä. Samoin siellä vuoden edistyessä ja muuttuessa toiseksi yhä uudelleen palaavat silmien eteen ristillä riippuvat ryövärit ja Vapahtaja, Neitsyt Marian ilmestys, Jeesuksen syntymä, kuningasten kumarrus ja muut vuodenkiertoon liittyvät juhlat. Vuosittain huomioitavia kai olivat tuohon aikaan myös Vanhan Testamentin tapaukset.

Mutta on siellä myös ainutkertaisuuteen viittaavaa ainesta: Daavidin katumus, kapinallisten enkelien lankeemus, Ilmestyskirjan Kalvas ratsu ja kuolleiden armeija, joka kohtaa elävien sotajoukon, Paholainen helvetissään ynnä muuta. Hieman yllättäen kalenteri ei päätykään jouluun ja Jeesus-lapsen syntymään, vaan pyhän Andreaan naulitsemiseen vinoon ristiinsä. Tämä johtunee siitä, että Andreas oli herttuan suojeluspyhimys.

Limburgin veljekset olivat siis maalanneet aika persoonallisen kalenterin juuri Berryn herttuan makuun. Kaikillahan meillä lienee tänä päivänäkin ainakin päässämme oma, hieman omalaatuinen kalenterimme, jossa tärkeys- ja muukin järjestys noudattelee omia arvojamme.

Kuitenkin uskon Berryn herttuan halunneen mitä suurimmassa määrin olla ennen muuta kunnon kristitty tai ainakin siltä näyttää. Koko kirjan takana, rukouksien näyttämönä oli joka tapauksessa vuodenkierron suuri ihme, luomakunnan suuri marssi, johon ottivat osaa kaikki luodut, kuninkaasta ja herttuasta hiireen ja heinäsirkkaan.

Herttuan maailmaan kuuluivat ylhäiset tuttavuudet ja ylellisyys, koreat vaatteet ja herkut, mutta samoin kuin halvin valtakunnassa, myös herttua oli luonnon ankaran järjestyksen alainen ja toivoi ja rukoili hyvää satoa ja maamiehen työn hedelmien säästymistä tuholta ja kävi viimein kuolinvuoteelleen, kun huomasi ajan tulleen. Taudit, sodat ja muut onnettomuudet olivat aina uhkaamassa, mutta kaikkein suurin ja todellisin vaara oli se, joka uhkasi ihmisen kohtaloa hänen kuolemansa jälkeen.

Tasa-arvo oli kristikunnan piirissä tavallaan perusasia jo heti tämän uskonnon syntyessä. Vanhurskas ja rienaaja eivät tietenkään olleet tasa-arvoisia ja kaiken kaikkiaan ihmisten arvon punnitseminen ei viime kädessä ollut heille itselleen tai edes ihmissuvulle mahdollista. Se tehtiin vasta taivaissa, ehkäpä erityisesti taivasten valtakunnan portilla pyhän Pietarin toimesta. Muistelen kyllä nähneeni myös enkeleitä sieluja punnitsemassa.

Joka tapauksessa tarkoituksena lienee olleen, että täällä maan päällä jokainen kristitty huolehti omasta palstastaan, herttua herttuakunnastaan ja köyhä talonpoika omasta sarastaan. Yhteistä molemmille oli kuitenkin periaatteessa yhtäläinen ihmisen arvo, joka oli taivaan perspektiivistä potentiaalisesti sama niin rikkaalla miehellä kuin Lasaruksella.

Berryn herttuan valtakunnasta taisivat siis puuttua luuserit. Tämä amerikkalaisperäinen sana taitaakin jakaa läntisen kulttuuripiirin kahtia. Amerikkalaisen käsityksen mukaan ihmisen arvo mitataan dollareissa ja yhteiskunnan kilpakenttä on sitä varten, että siellä selviää, kuka on minkin summan arvoinen. Mikäli kilpailussa häviää, kuten jotkut aina tekevät, on juuri sen arvoinen eli ei minkään.

Melko jylhältä näyttää tähän verrattuna Berryn herttuan näkökulmasta se aikakausi, johon humanismi ei vielä kuulunut. Eipä ollut siinä sijaa demokratialle eikä muillekaan modernin maailman kotkotuksille, mikäli olen asian oikein oivaltanut. Mutta juhlallinen idea taivaallisen ja maallisen saumattomasta yhteydestä luonnon ikuisessa kierrossa sieltä näyttää löytyvän.

Siinä sivussa jäävät pyörivästä piiristä aina pois yksilöt kukin vuorollaan, mikä on sangen tärkeää, mutta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää.

Kirjaan olisikin hyvin sopinut liittää myös Bernt Notken Kuolemantanssi, Danse macabre, Tallinnan Nigulisten kirkosta. Siinähän sitä menevät niin piispat kuin kuninkaat samassa piirissä irvistelevien luurankojen kanssa.

Suomalaisittain mieleen tulee myöls Akseli Gallen-Kallelan kuvitus Seitsemään veljekseen. Sehän näyttää liittyvän siihen, mitä sanotaan kirjan lopussa:  ”… ja mitäpä kertoisin enään heidän elämänsä päivästä ja sen vaiheista täällä? Se kulki rauhaisasti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa.”

Tästä kaiketi inspiroituneena Gallen-Kallela piirsi juhlakirjaan pääkalloja, jotka näyttävät pyörivän omaa rataansa auringon ympäri, näin symbolisoiden ikuista kiertokulkua, joka, mikäli kirjoituksia on uskominen, kuitenkin eräänä päivänä on keskeytyvä Kristus-hallitsijan (Hristos Pantokrator) mahtavaan saapumiseen.

No, vähänkö tässä maailmassa on kaikenlaista uskottu ja yhä uskotaan. Joku hölmö vielä pitää omaa uskoaan niin erinomaisena, että tuntee tarvetta sen takia tappaa toisia kaltaisiaan. Edistystä lienee, että täällä valistuneen maailman piirissä sellaista vain helveksutaan.

Juuri nyt joka tapauksessa sattuu olemaan tulossa kristikunnan suurin juhla, ainakin asiallisesti. Pääsiäisenä ei tosin ole tapana erityisemmin ostaa lahjoja, mikä pienentää sen taloudellista merkitystä, mutta siitä huolimatta juuri pääsiäiseen eikä esimerkiksi jouluun kätkeytyy kristinuskon ydin.

Pitkänperjantain mieletön ajatus Jumalan pojan sovintokuolemasta on kaikessa olennaisessa niin absurdi, ettei tarvitse olla ruudinkeksijä julistaakseen sen humpuukiksi. Sama toki koskee ylösnousemusta ja muitakin ihmeitä.

Mutta ei viitsitä pitää tätä suurena intellektuaalisena saavutuksena. Jo Jeesuksen aikaan fiksummat istuivat siellä, missä pilkkaajat istuivat, kun taas maailman sorretut ja solvaistut omaksuivat innolla  mielettömyyden, joka oli pelkkää aidon uskonnollisuuden rienaamista. Niinpä heitä sitten riittikin pedoille heitettäviksi ja seipäissä poltettaviksi. Ikävä kylä tämä oli tosiasia, johon ei järkipuheella voinut vaikuttaa mitenkään.

Berryn herttua edusti vielä sitä aikaa, joka oli enemmän tai vähemmän valmis ristiretkiin, vaikka niiden aika varsinaisesti oli jo ohi. Hänen jälkeensä päästiin muutamassa sadassa vuodessa renessanssin kautta valistukseen ja siihen moderniin maailmaan, jossa nyt olemme.

Berryn herttua eli 1400-luvulla ja 1400-lukua (Hidzrasta lähtien) elävät myös muhamettilaiset. Uhratkaamme heillekin ajatus tai kaksi, kun nyt valmistaudumme suureen kristittyjen juhlaan. Sine ira et studio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Tr%C3%A8s_Riches_Heures_du_Duc_de_Berry