Maidon hinta

Lehmän loiset ja vichyn hinta

Joku humoristi tokaisi taannoin, että ihminenhän on oikeastaan lehmän loinen. Lypsää sitä ja elää sillä, vaikka toisaalta kyllä ruokkiikin eikä suinkaan ime kuiviin, joten ontuuhan tämä vertaus nyt hieman.

Tosin tämäkin on suhteellista. Joskus näyttää siltä, että nyt kuiviin on imetty sekä lehmä että lypsäjä. Ei tämän suuresti kilpaillun ja kaikista mahdollisista parhaimman maailman hintasuhteita enää kykene järjellä ymmärtämään.

R-kioski mainostaa myyvänsä 2 kpl Novelle tai Vichy original –vesiä hintaan 3,50. Käytännössä tämä taitaa tarkoittaa viiden euron litrahintaa. Ainakin ne pullot, joita minä olen aina ostanut Venäjän junaan mukaan, ovat noin 1/3 litran. Voi olla, että tarjotut pullot ovat isompiakin, tässähän on kyseessä tarjous, mutta ei se ole olennaista.

No, onpa tuo pikku putelin kiskurihinta kyllä meikäläistä tympäissytkin ja aina jos satun muistamaan, otan matkalle mukaan vettä kotoa. Se on ihan yhtä hyvää eikä maksa käytännössä mitään. Jos siihen vielä haluaa hiilihappoa, voi ostaa sifonin ja suihkauttaa. Hinnaksi ei voi mitenkään tulla yli 20 senttiä litra. Mitään merkittäviä investointeja ei tarvita, ei taitoja, ei työtä, ei riskejä, ei lainoja, ei kiinteistöjä, ei yhtään mitään. Sen kun menet, teet ja unohdat.

Mutta onhan meillä halpojakin juomia. Litra maitoa maksaa jokseenkin tasan euron. Mitä sen tuottaminen vaatii, on pitkä tarina. Se vaatii ensinnäkin yritteliään ja ahkeran ihmisen perheineen ja hänen koko elämänsä ja lisäksi se vaatii koko sen valtavan infrastruktuurin, jota maatilan ylläpitäminen merkitsee. Se merkitsee kalliita peltoja ja monenmoisia työkoneita, siemeniä ja lannoitteita, tuotantotiloja ja laitteita, lainoja ja riskejä, eläinten hoitoa ja vaalimista. Siinä on investoitu rahaa, tunteita, työtä, matalaa pääoman tuottoa, perinteitä, tulevaisuudenuskoa ja epätoivoa.

Eihän näitä asioita mitenkään voi verrata siihen simppeliin ja typerään toimintaan, jonka tuloksena meille myydään hiiihapotettua vettä. Jälkimmäinen on yksinkertaisesti kiskurihintaan myyty humpuukituote, jonka tolkuton hinta perustuu vain myyjän tosiasialliseen monopoliasemaan ja kuluttajan typeryyteen. Maito sen sijaan on jotakin mittaamattomasti arvokkaampaa ja vain sitä tuottamalla saadaan monia parhaista herkuistamme voista ja juustoista jogurtteihin ja levitteisiin, sitä vaatii kasvavan ihmislapsen ja haurastuvan vanuksen terveys ja ilman sitä kulinaarinen maailmamme olisi kuin yksisilmäinen kaunotar.

Miten sitten on mahdollista, että tuo mainittu hintasuhde on se, mikä se on? Sitä on pakko yhä uudelleen epäuskoisena kysyä. Itse asiassa, olematta maidontuottaja tai myöskään suuri kuluttaja, käsittäisin tämän erittäin arvokkaan ja monimutkaista käsittelyä vaativan tuotteen normaaliksi realistiseksi hinnaksi jotakin viiden ja kymmenen euron väliltä litra.

Se toki varmaankin olisi tällä hetkellä eri syitä kohtuutonta, mutta enpä pitäisi mahdottomana sitäkään, että tulemme vielä näkemään sen päivän, kun maitolitraan tai voikiloon halutaan vaihtaa tavaraa, jolle nyt on kirjoitettu kallis hintalappu. Hiilihappovesi tuskin kuuluu tähän hyväksyttyjen vaihtoparseleiden joukkoon.

Sen, joka on kiinnostanut tulevaisuudesta, kannattaa lukea sota-ajan lehtiä.