Epätoivoista
työtä?
Anna Kontula, Kadonneen
järjen metsästys. Into 2024
Anna Kontula on
joskus kertonut olevansa eduskunnan ainoa kommunisti ja on myös maininnut
olevansa anarkisti.
Nuo kaksi
ideologiaa poliittisina suuntauksina olivat toki verivihollisia niin sanotun
reaalisosialismin aikana. Silloinhan oli jo autuaasti unohdettu, että Lenin oli
nimenomaan sanonut, että kommunisteilla oli sama päämäärä kuin anarkisteilla, ”vain”
keinot olivat toisenlaiset.
Mutta pelkkää
retoriikkaahan nuo tuollaiset nimilaput nyky-Suomessa ovat. Yhtä hyvin joku
voisi sanoa olevansa rojalisti tai bonapartismi. Ei sellaisilla ideologioilla
ole mitään käytännön mahdollisuuksia eikä merkitystä.
Voimme kyllä panna
merkille, että ”kommunistin” tittelin käyttäminen on nykyäänkin vielä sallitun
rajoissa. Natsiksi tai kansallissosialistiksi en sen sijaan kehottaisi ketään
urastaan huolehtivaa poliitikkoa ilmoittautumaan.
Itse sijoittaisin
nuo mainitut letkautukset huumorin piikkiin. Kontulalla on riittävästi
rohkeutta uhmata erilaisia pyhiä lehmiä ja ilmeisesti myös taipumusta säikytellä
poroporvaria niin oikealla kuin vasemmalla. Tämähän kuuluu intellektuellin perinteiseen
rooliin (ks, épatage).
Kontulan
kirjallinen ja muukin ura puhuvat puolestaan: hän on ollut seksialan työntekijöiden
liiton SALLI ry:n varapuheenjohtajana, vaikka tuskin itse on koskaan toiminut
alalla tai edes sellaista suunnitellut. Hän on äänestänyt ainoana hallituspuolueen
kansanedustajana Kreikan tukipakettia vastaan ja äänestänyt myös Suomen
Nato-jäsenyyttä vastaan.
Hän on uskaltanut
ääneen kummeksua erilaisia feministisiä ajatuskummituksia, esimerkiksi
väitteitä siitä, että seksityö muka aina olisi tahdonvastaista ja nimittänyt
feminismiä valtiokirkoksi.
Erilaiset porno-
ja pedofiilipaniikit, jotka ovat sopulijulkisuudessa paisuneet yli kaikkien normaalien
rajojen, ovat saaneet hänestä arvostelijansa.
Tältä pohjalta
on lupa odottaa, että tämäkin kirja perustuu kriittiseen ja omintakeiseen ajatteluun
eikä ole pelkkää kovanäänisimpään ja poliittisesti korrekteimpaan kuoroon
yhtymistä.
Kirjoittajan
ajatukset eivät välttämättä ole aina erityisen hyvin perusteltuja, mutta
ainakin ne ovat perusteltuja ja siis myös ajatuksia eivätkä pelkkää yninää tai
murinaa, mitä saamme kuulla jo riittävästi. Huomaan muuten kirjoittaneeni jo
aiemminkin eräästä Kontulan kirjasta (Vihavainen:
Haun anna kontula tulokset).
Tällä kertaa olen
siinä aika epäkiitollisessa asemassa, että unohdin nyt käsiteltävän kirjan
maalle, enkä voi tarkistaa, vastaavatko sen lukemisesta minulle jääneet mielikuvat
kirjoittajan ajatuksia. Kehotan siis suhtautuaan varovasti siihen, mitä
seuraavassa sanon. Se saattaa vastata enemmän minun kuin kirjoittajan
näkemystä.
Kirjan otsikko
on mainio ja tarttuu erittäin vakavaan aikamme ongelmaan. Kun amerikkalaisen radical-chicin
nimiin vannovat pseudotieteet ovat tehneet yhteiskunnasta niiden kannattajien
mielestä ennen muuta erilaisten tunteiden, erityisesti pahastumisen ja
mielensäpahoittamisen forumin, ovat rationaaliset argumentit joutuneet
heikoille ja ne on yhä useammin yksinkertaisesti unohdettu.
Miksipä
tuhlaamaan aikaa asioiden perustelemiseen, niiden suhteuttamiseen ja niiden
sijoittamiseen tärkeysjärjestykseen: riittää, kun ilmaisee tunteensa, joka on
kumoamaton argumentti kaikkialla. Asiaan kuuluu, että marginaaliryhmät nousevat
keskeisiksi ja että ainoastaan ne itse voivat arvostella kokemiaan ongelmia.
Feministisen
valtiokirkkouskonnon kannattajat puolestaan saavat julkisuudessa läpi
kaikenkarvaisia uusi dogmeja. Me too-ilmiötä nimitettiin peräti
vallankumoukseksi, vaikka tälläkään alalla tapahtui tuskin mitään, siis kohun
lisäksi.
Totta kai on
moitittavaa, mikäli erityisesti auktoriteettiasemassa olevat henkilöt kinuavat
seksiä vastapalvelukseksi uran edistämisestä tai vastaavasta.
Valitettavasti ihmisluonto on syntinen. Eihän
väärin saisi tehdä millään muullakaan kuin seksuaalielämän alalla, mutta niin
vaan aina silloin tällöin tuppaa käymään. Eihän sellaista hyväksyä pidä, mutta
ei se yhteiskunnan keskeisiin ongelmiin kuulu.
Kukapa meistä nyt
ihan varmasti olisi synnitön, kysäisee tekijä vielä varmuuden vuoksi. Toki on mahdollista,
ettei kaikilla ole moiseen mahdollisuutta.
Seksuaalisia
saalistajia olivat myös Jean-Paul Sartre ja Simone Beauvoir, jotka muuten eivät
pitäneet seksuaalista häirintää sinänsä edes maininnan arvoisena asiana.
Nämä oman alansa
profeetat ihmisinä ja heidän saarnaamansa oppi toisaalta olivat tietenkin myös eri
asioita. Tuskinpa siis olisi mitään järkeä ruveta niin sanotusti känselöimään
heitä.
Näinhän ei tietysti
tehtäisikään, mikäli ihmiset ajattelisivat normaalilla järjellä. Se on
kuitenkin yhä harvinaisempaa ja siitä muistuttaminen vastaavasti sitä tärkeämpää..
Kontula ohjaa
kädestä pitäen yhteiskunnallista keskustelua argumenttien käyttämisen pariin.
Se nyt vain on niin, että pelkkä tunne tai edes sen lietsonta valtaviinkaan
mittasuhteisiin ei ole mikään argumentin korvike.
Varsin pitkä essee
kirjassa käsittelee kissojen ulkoiluttamista. Kun en itse jaksa kiinnostua
asiasta, luin sen vain kursorisesti enkä yritä toistaa sen argumentteja. Tässä
joka tapauksessa on asia, joka on jyrkästi jakanut ihmisiä ja nostattanut
suuria tunteita.
Niiden sijasta
kirjoittaja, joka kyllä näyttää olevan intohimoisesti kissaansa rakastava,
pyrkii keskustelemaan klassisesti argumentoiden eikä kissojen sorron vuoksi
syntyneen tunteen voimalla. Valitettavasti en muista, miten asia olisi hänen
mielestään järjestettävä. Niin sanoakseni puhdas anarkia ei ainakaan toimi
tässäkään.
Kirja ei minusta
ole poikkeuksellisen briljantti, mutta ei liiemmin tylsäkään. Sen perussanomaa
voi joka tapauksessa tervehtiä oireena siitä, että palaamista järjen käyttöön
on havaittavissa myös laitavasemmalla.
Se on rohkaiseva
asia tässä järjen yössä, jossa Minervan pöllön huhuilua harvoin kuulee.
Laitaoikeallahan oman järjenkäyttö on aina ollut kielletty, maltillisilla aika ajoin esim. talousasioissa.
VastaaPoistaEi aiheuta toimenpiteitä !
VastaaPoistaTapanani on jo pitkään ollut lukea Annan kirjat niiden ilmestyttyä, ja niin tein myös viime syksynä. Ehkä tähän menettelyyni on ollut osittain vaikuttamassa se, että olen muutaman kerran tavannut Annan ja varsin miellyttävissä yhteyksissä.
VastaaPoistaToisekseen olen arvostanut hänen ennakkoluulottomuuttaan ja analyyttistä tyyliään - vaikka monesta asiasta olenkin eri mieltä.
Satuin sitten lukemaan erään feministiksi ilmoittautuneen kriitikon arvostelun Annan kirjasta. En saanut juurikaan kiinni kriittisistä huomioista, mutta eipä ollut saanut Annakaan, joka kommentoi arvostelijaa, todeten tämän lukeneen ja noteeranneen kirjassa seikkoja, joita ei kirjassa ollut tai ylitulkinneen niitä. Hyvä näin, hetken jo epäilin torkahtaneeni kirjan ääressä.
Eikös tämä " kommunisti" A.Kontula ole myös asuntosijoittaja! Shamppanja kommari.
VastaaPoistaNiin? Ad hominem on argumenttien kuningatar?
PoistaJos järjen käyttö on palaamassa vasemmistoon takaisin kaiken tunne- ja arvoöyhötyksen sijasta, niin tervehdin sitä suurella ilolla.
VastaaPoistaItselläni, entisellä demarilla, on ollut vakavia vaikeuksia suhtautumisessa 2000-luvun "punaviher/viherpuna"vasemmistoon. Vaikutelma on ollut herraskainen, porvarillinen vasemmisto, bobous, hyvinkoulutetut, hyvintoimeentulevat menestyjät leikkivät hieman punavärillä, siinä on historiallista romantiikkaa ja muisto seksistä, ja projisoivat tarmonsa ilmastoon ja muihin jatkuvaa arvotiedostamista vaativiin asioihin. Tiedätte mitä tarkoitan.
Mutta odotan kyllä innolla sellaisen klassisen vasemmiston paluuta joka alkaa ajaa taas työväenluokan konkreettisia perusasioita, riittävää palkkaa, kohtuuhintaista asumista, eläketurvaa jne.
Ripaus sosialismiakaan, eikä punalippukaan, haittaa, kunhan se kohdistuisi ko. konkretiaan arvosanaston ja pöyristymisten sijaan.
Esimerkiksi maamme energiasektorin saisi hyvinkin sosialisoida eikä haitaksi olisi yksi valtiollinen pankkikaan vaihtoehtona.
Mutta onkohan sellaisen vasemmistopolitiikan tekijöitä edes kasvamassa? Jos persuilla on sisulaisensa, niin kahden vasemmistopuoleemme nuorisoaktiiveilla on omansa: sanat ja somehaasteet imevät hapen.
Kenen ensisijainen ykkösasia on lahtelainen toppatakkinen tavisduunari, joka haluaa saada työstään toimeentulon ja muuten vain tehdä omia pikkujuttujaan ketään häiritsemättä ja tiedostaen omassa päässään ihan sitä mitä haluaa ? Työväenpuolueelle olisikin tilausta.
Kontula voisi pistää pystyyn vaikka sellaisen. Jos sellainen tulisi, siirryn heti sinne "äärivasemmalle."
kr
Mitenköhän nykyinen vasemmisto tähän suhtautuu:
Poistahttps://www.hs.fi/suomi/art-2000010957598.html
Englanti uutena totaalina internationalistisena hobbittikielenä. Mielestäni järkyttävin artikkeli kuukausiin.
Kun erilaiset liittymiskeskustelut ovat jonkin verran ilmassa liikkuneet parin viime vuoden aikana, niin tässä merkki siitä että olemme todellakin liittyneet - kukapa vaan tietäisi mihin....
kr
"Jos järjen käyttö on palaamassa vasemmistoon takaisin kaiken tunne- ja arvoöyhötyksen sijasta, niin tervehdin sitä suurella ilolla."
PoistaValitettavasti Anna K:n eroamisen myötä jäljellä oleva vähäinenkin järki on poistumussa. Minja Koskelakin aloitti uransa naisten puolueessa.
Analyysi nykyvasemmiston tilasta on osuva eikä rajoitu vain Suomeen: USA:n presidentienvaalien lopputuloksen on sanottu perustuneen siihen, errä demokratit ovat korvanneet työmiehen asian ajamisen erilaisten etnisten ja sukupuolivähemmistöjen ajamisella. Saas sitten nähdä miten miljardööriklubi tuota asiaa edistää...
Persuilla, kokoomuksella ja heidän henkisillä esikuvillaan jenkeissä on taktiikkana usuttaa köyhät tappelemaan keskenään. Voivat sitten rauhassa "sosialisoida" yhteiset ja muiden varat omaan taskuunsa.
Poistakr,
VastaaPoistaVähän veikkaan, että tässä ajassa persut on lähin vastine tannerilaiselle sosiaalidemokratialle, jota tunnut kaipaavan:
Tiukka Venäjä-politiikka, sen ymmärtäminen, että ilman tervettä taloutta ei ole mitään - ei varsinkaan köyhillä, työn ja yrittämisen kunnioitus, jalat maassa tervejärkinen suhtautumien maailmaan yleensä (anti-woke siis) ja terve isänmaallisuus, mikä ei ole keneltäkään pois eikä uhkaa ketään.
Persuista luodut stereotypiat ovat sitten luku erikseen, armotonta demonisointia. Mutta ei se mitään. Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa.
Hyvä kitetytys Matias. Ikävää vain, että kun maata on mädätetty 40 vuotta on terveen aineksen esiin kaivaminen vaikea rasti.
PoistaKovien realiteettien edessä ihmiset aina joskus heräävät ulos unelmahötöstä, velaksi elämisen autuudesta ja hyveposeerauksesta.
PoistaEivät koskaan kaikki, mutta se tavallinen tolkun väki pääosin.
Toisin muotoiltuna: Siperia opettaa.
Tätäkin on ilmassa nykyään, mutta on siellä paljon muutakin.
Valitettavasti omimalla Kokoomuksen kovimman siiven talouslinjan saksien heilutteluineen persut ovat kovaa vauhtia hylkäämässä tannerilaisuuden. Itse pidän syynä poliittista kokemattomuutta.
Poista"Kontula ohjaa kädestä pitäen yhteiskunnallista keskustelua argumenttien käyttämisen pariin. Se nyt vain on niin, että pelkkä tunne tai edes sen lietsonta valtaviinkaan mittasuhteisiin ei ole mikään argumentin korvike."
VastaaPoistaItsellänikin on Kontulan kirja luvun alla, tuntuu järjen raikkaalta tuulelta kaiken vihervasemmiston woketuksen keskellä.
”Voimme kyllä panna merkille, että ”kommunistin” tittelin käyttäminen on nykyäänkin vielä sallitun rajoissa.”
VastaaPoistaOn kommunisteja ja kommunisteja. Suomen kommunisteille ei tullut päähänkään, että Suomen ruotsalaiset pitäisi suomalaistaa. Sen sijään ryssän kommunistit venäläistivät Neukun kaikki kansat, tuhosivat kansallisen elämän, koska Kommunistisen puolueen manifestissa oli kirjoitettu, että kansat tulevat häviämään.
Matias K,
VastaaPoistaei ollut persuista tannerilaisiksi vaikka ehkä hieman kyllä annettiin ennen vaaleja ymmärtää.
Sellaisia päätöksiä nyt tehty, enkä tarkoita edes ns. sosiaaliturvan leikkauksia, että epäselvyyttä ei valitettavasti jää.
Pakkohan tässä leikata on ollut näillä velka-asteilla jättiläismäiseksi paisunutta julkista sektoria, sitä en tarkoita, mutta kyllä talouspolitiikka hyvin oikeistolaista on ollut.
Jopa persujen kannalta itsetuhoisen oikeistolaista.
Tämä varmistaa nyt kyllä vain sen että nämä bobo-vasemmistolaiset pääsevät seuraavassa hallituksessa rakkaan arvopolitiikkansa pariin täysin valtuuksin.
Mainitsemani lahtelainen toppatakkiduunari äänestää arvovasemmistoa varmasti, kun itselle sopivampaa, ensimmäistäkään päivänselvää työväenpuoluetta ei ole tarjolla, ja persuja ei voi enää harkitakaan talouspolitiikan syistä.
kr
Pelkään, että kr on kiteyttänyt hyvin - tämänhetkisen - ensi eduskuntavaalien asetelman. Niiden jälkeen sinipunaa pukkaa ja Persut saavat valmistautua pitkään oppositiokauteen; mikäs siinä: Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä.
Poistakr,
PoistaKoska ilmeisesti hyväksyt talouden kuntoonpanopyrkimykset, oletan sinun kritsoivan persujen toimintaa työmarkkinapolitiikassa?
Voi olla, että lahtelainen toppatakkiduunari ei täysin ymmärä sitä, kuinka suuri haitta maallemme ja sen duunareille on ollut ja edelleen on se armoton keskusjohtoinen "ay-jäykkyys", josta Hakaniemen mafia yrittää edelleen pitää kiinni kynsin hampain. Tuossa kysymys on puhtaasti ay-pamppujen vallasta - ei sen toppatakkiduunarin edusta.
Saunalisä ei paljon lämmitä silloin, kun koko tehdas lähtee täältä muille maille vierahille.
Sen toppatakkiduunarin kannattaisi vähän kysellä esim. UPM:ssä töissä olevilta kollegoiltaan, kuinka hommat ja ansiot ovat kehittyneet sen jälkeen, kun kauheasta lakkoilusta huolimatta siellä siirrytiin työpaikkakohtaiseen sopimiseen.
Samoin se uusi tilanne, että työttömäksi jäädessä ei ole "pakko" ensin poltella ansioisidonnaisia puolta vuotta ennen kuin uutta hommaa lähtee hakemaan - tuokaan ei välttämättä ole huono uudistus sen toppatakkikaverin itsensä kannalta.
Mitä talouden korjaustoimenpiteitä.hallitus on tehnyt?
PoistaOttanut ennätysmäärän lisävelkaa.
On sopeutettu 9 miljardilla. Tarkkakorvainen olisi ehkä havainnutkin tästä aiheutuneen huudon valtamediassa. ;)
PoistaJa silti otetan 12 miljaria lisää velkaa.
Ja nyt kova aritmetiikkapähkinä kaikille laskutaitoisille (laskintakin saa toki käyttää): Paljonko velkaa olisi otettu, jos olisi jatkettu Marinin hallituksen politiikalla?
"Varsin pitkä essee kirjassa käsittelee kissojen ulkoiluttamista. ..
VastaaPoistaNiiden sijasta kirjoittaja, joka kyllä näyttää olevan intohimoisesti kissaansa rakastava, pyrkii keskustelemaan klassisesti argumentoiden eikä kissojen sorron vuoksi syntyneen tunteen voimalla."
Kontula kirjoitti tehneensä tuon kirjoituksen esiimerkiksi siitä, miten somessa ja hänessä itsessäänkin voimakkaita tunteita herättävä kysymys pitäisi perusteellisesti ja järkiperäisesti argumentoida. Mielestäni Kontula onnistui tässä hyvin.