sunnuntai 16. helmikuuta 2025

Kauniin kuoleman syndrooma

 

Soturin psyyke

 

Olen seurailut paria laivaston historiaan liittyvää sivua: Deutsche U-Boote 1906-1945 ((8) Deutsche U-Boote 1906-1945 | Facebook) ja korabli i sraženija (Корабли и сражения (8) Корабли и сражения | Facebook).

Edellinen on saksankielinen ja jälkimmäinen enimmäkseen venäjän- ja ukrainankielinen, aika tasavahvasti. Jälkimmäisessä onkin ollut ajoittain varsin kiivasta sananvaihtoa, eikä Venäjän laivaston historialle ole paljon armoa annettu.

Itse asiassa se oli ajoittain hyvinkin menestyksellistä, sekä Itämerellä että Mustalla merellä turkkilaisia vastaan 1700- ja 1800-luvulla. Japanin sota on sitten luku erikseen, mutta kaikestahan löytyy ylpeilyn aihetta, jos sille päälle ruvetaan ja toisaalta myös pilkkaamisen aiheita.

Molemmat ovat sangen aktiivisia sivustoja ja niiden ohellahan on olemass useita merisotahistorian sivustoja, erityisesti maittain ja myös kategoria ”pienet ja keskisuuret maat”. Kyllä sieltä meidän panssarilaivammekin löytyvät ja lisäksi vieläpä aika asiantuntevaa tietoa niistä.

Mutta historiallinen ja tekninen asiantuntemus, joka monen laivan kohdalla menee hyvnkin pieniin detaljeihin saakka, ei minusta ole se kiinnostavin asia.

Suuret sotalaivat olivat aikoinaan valtakunnan mahdin symboli ja niinpä esimerkiksi Venäjä vielä Tsušiman jälkeen aloitti rakentaa entistä valtavampaa Itämeren laivastoa, jonka suurimpia aluksia se sitten tuskin lainkaan uskalsi lähettää merelle sukellusvenevaaran vuoksui.

Siellä ne sitten makailivat pari vuotta Kruunuvuoren selällä, Helsinkihän oli laivaston päätukikohta. Siellä kypsyi myös vallankumouksellinen mieliala, joka purkautui vuoden 1917 keväällä raakaan murhakampanjaan, jota toteutettiin ympäri Helsinkiä.

Joka tapauksessa hyvin monet maailman suurimmista sotalaivoista joutuivat aikanaan myös taisteluihin. Etenkin Tyynellä merellä ja kyllä myös Atlantilla ja Välimerellä upotettiin niitä kymmenittäin. Valtavista tykeistä ei tainnut olla paljonkaan apua ilmapommeja ja lentotorpedoja vastaan. Harvoin niillä vastustajaankaan osuttiin.

Kun sitten osuttiin, kranaatilla, pommilla tai torpedolla, oli jälki sitä rumempaa. Uppoavista laivoista hypänneet hukkuivat, jos olivat onnekkaita tai saattoivat sitten menehtyä palavan öljyn seassa. Valtavien koneiden, paksujen panssarien ja IT-tykkien antama suoja ei lopultakaan riittänyt.

Teräskolossien mahti oli tosiasiassa kuvitteellista. Hyökkäys oli kasvanut tehokkaammaksi kuin puolustus.

Sukellusveneet mullistivat jo ensimmäisessä maailmansodassa koko merisodankäynnnin. Kapteeniluutnantti Otto Weddigen upotti syyskuussa 1914 75 minuutin kuluessa kolme brittiläistä panssariristelijää.

Sukellusveneet eivät tosin ratkaisseet Skagerrakin  suurta meritaistelua, eikä sitä ratkaissut mikään muukaan, mutta ne osoittivat, missä kehityksen suunta on.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset sukellusveneet tekivät valtavasti tuhoa sekä liittoutuneiden sotalaivastoissa että rahtilaivoissa. Risteilijät, jotka vanhastaan oli tarkoitettu sellaiseen sotaan, saivat aikaan vain vähän.

Mutta myös sukellusveneiden torjunta kehittyui nopeasti. Sodan lopulla saattoi se, joka astui palvelukseen sukellusvenemiehenä, olla suhteellisen varma siitä, että kuoli lyhyen ajan kuluessa teräksisessä arkussaan.

Sitäkin oudommalta näyttää katsellessa sivun valokuvia, joissa nuoret ja reippaat sukellusvenemiehet näyttävät hipeiltä ja viettävät aikaa kaikenlaisten hauskuuksien parissa. Kymmenissä kuvia näytetään sitten, millaista jälkeä hyökkääjät saivat sukellusveneissä aikaan.

Vielä hurjemmalta näyttää valokuva, jossa japanilaiset kamikaze-lentäjät hymyilevät vailla huolen häivää, punaisella ympyrällä koristettu liina päänä ympärillä.

Noista kamikaze-joukoista ilmestyi takavuosina kirjakin, jossa on ainakin yhdet muistelmat. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, joten tarkennan, että muistelija oli kamikaze-lentäjäksi koulutettu nuori mies, joka ei ehtinyt suorittamaan tehtäväänsä, ennenkuin sota jo loppui.

Kamikaze-lentäjät valittiin tämän mukaan sellaisesta porukasta, jota pidettiin muuten sodan kannalta aika hyödyttömänä, kuten humanisteista. Muistelija itse oli saksan kieleen ja kirjallisuuteen perehtynyt opiskelija.

Muistelen, että lentäjille uskoteltiin, että aika syöksyn loppuvaiheessa pitenee rajattomiin ja urotyön tekijät itse asiassa saavat elää toisenlaisen elämän kuin tavalliset poroporvarit. Lieneekö joku asiaan vakavissaan sitten uskonut.

En mene vannomaan, miten asia esitettiin, mutta olin haistavinani siinä zen-buddhismin vaikutusta ja ajatuksen valaistumisesta. Joka tapauksessa kamikaze-törmäykset tekivät maalina olleissa laivoissa rumaa jälkeä, mikäli koneet nyt pääsivät sinne saakka.

Kamikaze eli taivaan tuuli, joka oli aikoinaan pelastanut Japanin kiinalaishyökkäykseltä, ei tällä kertaa mainittavasti vaikuttanut sodan lopputulokseen.

Toki niin sanottua kunniaa nämä nuorukaiset kyllä saavuttivat runsain mitoin. Sodan jälkeen Neuvostoliitto järjesti valtavan propagandarummutuksen siitä, miten neuvostoihminen ei koskaan antautunut vangiksi. Tässä tietenkin tehtiin se silmänkääntötemppu, ettei noita miljoonia vangiksi joutuneita enää pidetty neuvostoihmisinä.

Toinen, lähes uskomaton asia olivat lentokoneiden puskuhyökkäykset (taran), jollaisia ei muka missään muualla ollut. Siinäkin tietysti ignoroitiin kokonaan Japanin kamikazet, jotka kai sitten halutessa myös voitii selittää jonkinlaisten puolihuumattujen sekopäisten fanaatikkojen touhuksi. Omat pojat olivat yksinkertaisesti vain sankarillisia.

Tosiasiassa noita itsensä uhraavia sotilaita löytyi toisessa maailmansodassa valtavasti eri maiden armeijoista. Osa oli varmasti itsemurhaajia. Miten suuri hyöty tuosta ilmiöstä oli, voi kysyä.

Moni taisi jo luulla, että tämän lajin hulluus katoaisi maailmasta tosien maailmansodan myötä, mutta valitettavasti taisimme erehtyä.

20 kommenttia:

  1. "Valtavista tykeistä ei tainnut olla paljonkaan apua ilmapommeja ja lentotorpedoja vastaan. Harvoin niillä vastustajaankaan osuttiin."

    Sotalaivojen suurin merkitys oli toimia maihinnousuissa rantautumisen tulitukena kun ilmaherruus oli maihinnousijsn käsissa. Tuolloin suurista tykeistä oli hyötyä ja sotalaiva kuljetti ne sopivan lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaherruuden vähättelystä kannattaa muuten lukea esim. Martin Middlebrookin Warship. Kertoo siitä, kuinka britit vähätellessään ilma-aseen merkitystä merisodassa onnistuivat menettämään HMS Prince of Walesin ja HMS Repulsen samana päivänä japanilaisille pommittajille. Osa Singaporen kampanjaa.

      Poista
    2. Asevoimien ongelma on siinä, että johtavat ylemmät upseerit tahtovat käydä aina rauhan aikana edellistä sotaa ts suosia sitä aselajia, onko parissa ovat oman menestyksensä luoneet, esimerkinä on ratsuväen merkitys ennen I maailmansotaa tai taistelulaivojen painotus II maailmansodan alussa.

      On muuten sanottu, että 1930-luvulla sisällissodan voittojen laakereilla levänneilla kenraaleilla olisi ollut samaa vikaa ja että tämä olisi ollut yksi syy puna-armeijan puhdistuksiin (vaikka Tuhatsevski olikin panssarimies par exelance).

      Tulevissa merisodissa on mielenkiintoista nähdä, onko amerikalaisten amiraalien suosimilla lentotukialusten taisteluryhmillä oleva sama osa kuin taistelulaivoilla, kylmän sodan poliittis-sotilaallisissa konflikteissa ne olivat vielä tehokas voiman projisoimisen väline.

      Poista
    3. Tulevissa merisodissa...amerikkalaisten lentotukialukset...?
      Ketähän vastaan USA:n laivasto nyt sotaa kävisi niin ettei se olisi ihan läpihuutojuttu yhdessä päivässä ? Ei taida olla nyt millään valtiolla merivoimia joista olisi jenkeille oikeastaan mitään vastusta.
      Kiinalla ehkä tulee joskus olemaan. Muutahan ei sitten jää kuin USA-Kiina -ottelu jossakin tulevaisuudessa.
      Toivottavasti sitä ei tule, vaikka sotimisesta, varustelusta ja asehankinnoista on tullut nykyään (Putinin perkeleen) vuoksi kuin arkipäivää meillekin, niin että kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan sodasta ja sotimisesta kuin ennen päivän säästä.
      Onkohan muuten koskaan rauhanmarssit olleet yhtä vähissä kuin tämän viimeisen sodan aikana? Muistamme naiset rauhan puolesta jne.
      Mutta ei nyt.

      Nytkin rauhaa pidetään lähes uhkana, ja sodan jatkumista mahdollisesti hyvänä asiana.
      Onko jossakin jopa syvätietoisella tasolla harmitusta siitä ettei tämä sota ehkä eskaloidukaan vaan Trump pakottaa Putinin ja Zelenskyn rauhantekoon ? Tarkoitan vaikkapa ilmiötä joka muutaman viikon yhdisti Eurooppaa elo-syyskuussa 1914 jolloin sotaan rynnättiin suuressa sopulimaisessa kiihkossa.

      kr

      Poista
    4. Ei jenkit vihollisia tarvitse, ne upottaa omat aluksensa ihan itse omaa hölmöyttään.

      Poista
    5. "Onkohan muuten koskaan rauhanmarssit olleet yhtä vähissä kuin tämän viimeisen sodan aikana? Muistamme naiset rauhan puolesta jne."

      Puhumattakaan vihreistä sodan puolesta, rauhan turvaamisen nimissä _ukrainassa.

      Poista
    6. "Ei taida olla nyt millään valtiolla merivoimia joista olisi jenkeille oikeastaan mitään vastusta."

      Niin no. Eihän tuo vaadi muuta kuin jonkinlaisen häiveyliääniohjuksen kehittämistä (ja salassa pitämistä, tietty). On sitä mahdottomampiakin asioita nähty.

      Poista
    7. Miten olisi ballistinen, sateliittiohjattu ohjus, jolla on metrien tarkkuus.

      Poista
    8. Miksei. Melko varmaan tulee lentotukialustenkin valtakausi merillä jollain tapaa päättymään.

      Poista
  2. "joka purkautui vuoden 1917 keväällä raakaan murhakampanjaan"

    Radio ykkösellä oli noin podcast, jossa annettiin ymmärtää, että Saksan tiedustelupalvelulla olisi ollut operaatio, jossa venäläisiä laivastoupseereista oli ollut murhalista. Sarjassa ei viitattu ilmeisempään syylliseen oli bolshevikkien sotilasjärjestöön, jolla oli ollut motiivi estää laivaston tulo keisarin tueksi Pietarissa.

    VastaaPoista
  3. Kriegsmarinessa taidettiin hirtehisesti todeta, että näissä sukellusvenetouhuissa vähemmän tulee sotainvalideja.
    Puna-armeijan ohjesääntö oli selkeä a) puna-armeijalainen taistelee tai b) puna-armeijalainen on kuollut, ei ole vaihtoehtoa c) eli vangiksi antautuminen on maanpetos.
    Itsensä uhraamisessa saattaa olla jopa jotain evolutiivista painetta? Jos minä kuolen, mutta suku ja heimo jäävät eloon, uhraus kannattaa tehdä. Viisaat tutkikoon.

    VastaaPoista
  4. Rokan arvion mukaan Koskela lähti kasapanoksella tuhoamaan vanjan hyökkäysvaunua, vaikka tiesi, ettei selviä hengissä, vaikka operaatio onnistuisikin. Elikkä tilanteen toivottomuus otattaa käyttöön viimeiset konstit, omien selviytymisen parantamiseksi.

    Ehkä Koskela ei olisi tehnyt viimeistä operaatiotansa, jos hänellä olisi ollut omia lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikkumattomin kasvoin Koskela kuunteli mielipuolisen Karjulan huutoa. Kenties hän tahtoi osoittaa ettei pelkää kuolla?

      Poista
  5. Oikein luettava ja suositeltava japanilaisen hävittäjälentäjän muistelmateos: Saburo Sakai: Samurai. WSOY 1958. Jostain syystä japanilaiset laiminlöivät reservien koulutuksen. Eliittiajattelua? Sodan alkuvaihe angloamerikkalaisia vastaan oli yhtä voittokulkua. Mutta pian asetelma muuttui: vihollisen resurssit lähes ylivertaiset. Lyhyt jakso rauhan ajasta ja sen niukkuudesta myös mieleenjäävä. Teos liikkuu harvoin, mutta onneksi kirjastot auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sakain muistelmista varmaan ilmeni, kuinka pitkä ja vaivalloinen koulutus tukialuslentäjän oli käytävä läpi. Vaati suurta taitoa lentää japanilaisten pieniltä lentotukialuksilta. He todella olivat eliittiä.

      Midwayn tukialuskatastrofia japanilaiset eivät koskaan saaneet korjattua, vaikka kovasti yrittivät. Lopulta koulutus kutistettiin niin hätäiseksi, etteivät värvätit kyenneet muihin kuin yhdensuuntaisiin lentoihin.

      Poista
    2. Toinen tekijä oli pelastustoimen puute, joka teki veteen ammutusta lentäjästä menetetyn.

      Poista
  6. ”Sodan jälkeen Neuvostoliitto järjesti valtavan propagandarummutuksen siitä, miten neuvostoihminen ei koskaan antautunut vangiksi.”

    Ryssän/Kremlin/NKP:n KK:n mainittuun propagandarummutukseen kuuluikin itseasiassa älyttömän ilmiselvä ja tärkeä peruste. Sain tiedon siitä seuratessani erittäin mielenkiintoista ukrainalaista blogia Vox Veritatis, jonka vetäjänä on historioitsija/pedagogi Vitalij Oleksandrovitsh (sukunimi tullee myöhemmin).

    Blogin eräässä aihesarjassa, johon osallistui paljon venäläisiä, usein kuului mm. kysymys: ”Miksi Hitler hyökätessään Neuvostoliitoon 22.6.1941 sai hyvin kohta helposti vangikseen kolme miljoonaa neuvostoliittolaista sotilasta?”

    Ymmärtämisen tilanne/logiikka taitaa olla paljon monimutkaisempi kuin pelkkä ”22.6.1941”. Ensimmäisenä kehtona lienee ollut bolshevikkien ja saksalaisten sotilaallinen ”rakastelu” 1920-luvulla. Molotov-Libentropp-sopimus tapahtui paljon myöhemmin. Sopimuksen mukaisesti Hitler ja Stalin rellestivät itsenäisesti ihan sydämen pohjasta. Mutta kuten tunnettua, toinen susi seuraa aina mitä toinen susi meinaa. Susilla on aina tiedustelujärjestelmät.

    Hitler sai tietää, että Stalin keskittää suuria sotilasjoukkoja Saksan rajojen tienoille. Molotov-Ribentroppin sopimuksen mukaisen alueiden omistamisen jälkeen Hitlerillä ja Stalinilla olikin yksi ja sama läheinen raja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kovin tyypillistä Neuvostoliitolle, että voittaja jalouden sijaan tuomitsi 3 miljoonaa ja enemmänkin parhaassa iässä olevia miehiä elämään pettureina ja epäihmisinä keskuudessaan. Tarina oli tärkeämpi kuin todellisuus tai edes tulevaisuus. Ja tarinan tehtävänä oli palvella puolueen vallassa pysymistä.

      Toki neuvostokansaa oli jo hyvän aikaa sitä ennen koulittu käymään jatkuvaa luokkasotaa itseään vastaan. Ehkä ne petturit ympärillä tai petturiksi leimaantuminen eivät tuntuneetkaan niin pahalta; sehän oli siellä peräti normaalia? Missä sen olisi pitänytkään tuntua, jos paskan tulevaisuuden rinnalla vaihtoehto on vain pikkuisen vähemmän paska varsinkin jossain maaseudulla kitukasvuisessa kolhoosissa?

      Poista
    2. Totalitariaatit käyvät koko ajan sisällissotaa omaa väkeä vastaan. Sodan volyymi vaihtelee. Ulkoiset viholliset kurmootetaan iloisesti, koska se lisää omien kannatusta, mutta sisäinen vihollinen on todellinen vaara, kaikenlaisten kremlien ukkeleille.

      Poista
  7. Itämeren laivaston matruusien sotataival kotisatamassa laivoilla oli kuin asemasotavaiheen "korsuilu" jatkosodan aikana.
    Pääsiköhän matruusit lomille ...

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.