Hyvä me!

 

Tässä vaiheessa nyt ollaan

 

Kyynikko (”koiramies”) Diogenes masturboi aikanaan torilla ja lausahti: ”voisinpa sammuttaa nälkänikin yhtä yksinkertaisesti”.

Huomattakoon, ettei Diogenes edustanut mitään kiistatonta koulukuntaa, jonka näkemykset olisivat ilman muuta kuuluneet jokaisen sivistyneen ateenalaisen hyväksymiin totuuksiin.

Koulukuntariidat olivat tuolloin ankaria ja ajattelijat uskalsivat vielä ihan oikeasti esittää omia näkemyksiään, vaikka ne olisi at olleet poliittisesti epäkorrekteja. Tai jotkut uskalsivat ja jotkut eivät.

Itse asiassa Diogenesta myös parjattiin ja halveksuttiin, mutta johdonmukainen hän oli, eikä ihan kuka tahansa onnistunut saamaan korkeinta tunnustusta itseltään Aleksanteri Suurelta, olkoonkin, että tämä ei ollut filosofi, vaan luokiteltavissa lähinnä hillittömäksi nuoreksi juopoksi. Oli hänessä sentään sitä jotakin, kun maailmankin miekalla valloitti.

Mitä Diogeneen ”koiramaisuuteen” tulee, se ilmensi kuitenkin valtavaa moraalista rohkeutta. Normaali laumaansa sitoutunut ihminen ei yksinkertaisesti olisi kyennyt -eikä kykene- irtautumaan vallitsevista normeista, olivatpa ne miten joutavia tai mielettömiä tahansa.

Muinaiset roomalaiset ja varmasti monet kreikkalaisetkin, Diogenes ainakin, tunnustivat sen viisauden, jonka mukaan luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä -naturalia non sunt turpia. Siitä huolimatta tapana oli hoitaa jopa suolen ja rakon tyhjennys hieman torin katseelta suojassa ja sama koski intiimejä sänkypuuhia.

Erilaiset rituaalit olivat sitten erikseen ja tietenkin myös orgiat, sitten kun niistä tuli muotia. Intiimit asiat eivät sinänsä olleet häpeällisiä, mutta -tulkitsen- yksilön arvokkuutta koetti itse kukin suojella.

Himokas irstailija ja juoppo oli syystä epäilyksenalainen hyveensä (kohtuullisuus, viisaus) suhteen näyttäytyessään kiihkossaan naurettavana. Ei se häntä häpäissyt, mitä hän teki, vaan miten. Siis se, että hän menetti herruuden omaan itseensä. Oli siis ainakin viisasta pitää sellaiset hetket muilta piilossa.

No, tässä olen nyt käyttänyt omaa mielikuvitustani, mutta en vailla antiikin auktoreilta löytyvää tukea. Silloisessa kulttuurissa ei ollut seksiteollisuutta sanan nykyisessä mielessä. Vielä Augustus karkotti Ovidiuksen Roomasta ja Caesarin paheita -tosia tai ei- pilkattiin, sikäli kuin uskallettiin.

Omana aikanamme seksin kaupallis-teollinen merkitys on kasvanut valtavasti ja itse asiassa koko konsumeristinen kulttuurimme rakentuu sen ympärille.

Toki muu elämysteollisuus, mukaan lukien matkailu ja kulinarismi tulee aivan kannoilla, mutta mikä bisnes tarjoaisi paremman voittoprosentin? OnlyFans-”tähti” vilauttaa niitä paikkoja, jotka julkisuudelta kätkee ja vaatii siitä rahaa. Panokset eivät maksa mitään, tai eivät maksaisi, ellei digimaailman sutenööri työntäisi kättään väliin.

Anne Kukkohovi kertoo Los Angelesissa harjoittavansa OnlyFans liiketoimintaa ja vilauttelun lisäksi muun muassa Dick-ratingia. Miehet lähettävät kuvia kalustaan ja Anne kertoo niistä mielipiteensä.

Mikä voisi olla kiinnostavampaa! Onkohan muuten kukaan mies keksinyt vastaavaa bisnestä? Naisethan ovat loputtoman uteliaita kuulemaan, mitä heistä ajatellaan ja miten heidät nähdään.

Onhan näistä tullut jo kirjoitettuakin (ks. Vihavainen: Haun threads tulokset), mitäpä kaikkea taas toistamaan. Seksin historia massamittaisena myyntiartikkelina on aika lyhyt (vrt. Vihavainen: Haun playboy tulokset).

Itse asiassa kirjoitin myös tuosta ihanasta oman tyttömme esittämästä kappaleesta ”Ich komme”, (ks. Vihavainen: Haun ich komme tulokset), mutta taisin olla tarpeettoman ironinen, koska jotkut lukijat selvästi pahoittivat mielensä. Anteeksi nyt, sehän on vain tyylilaji.

Kyseinen laulu käsittelee intiimiä, mutta erittäin tärkeää ja hienoa aihetta ja mikäli siihen suhtaudutaan nykyaikaisesti, on pakko todeta siinä myös mitä kauneimmalla tavalla toteutuvan ihmisoikeuksien (oikeus perustarpeiden tyydytykseen) ja tasa-arvon, koska kyse on naisesta subjektina. Vasta ensi kerralla mahtanee sitten olla mies samassa roolissa.

Laulu on taas kovin ajankohtainen, joten pari sanaa nyt vielä asianmukaisella kunnioituksella. Havis Amandan patsas on jo saanut rynnäkkösuojat ympärilleen, sillä kaikki on nyt mahdollista, kiitos Erikan ja hänen rohkeutensa. Tänään, lauantaina 17.6.2025 kello 8.35 elämme ehkä uuden aikakauden alkua. Tämä on kreikaksi kairos (καιρόc).

Ja kuinka hän, Erika, laulaakaan:

(Ich komme, ich komme)
Ja ennen ku tullee, se huutaa mulle
(Ich komme, ich komme)
Ja siihen mä kajautin kovvaa: "Ich komme"
(Ich komme, ich komme)
Ja me yhessä tullaan ja ollaan sillee
(Ich komme, ich komme)
Tälläst se on ku lovveen lankee
(Wunderbar)

 

Tämän lyriikan kieltä arvioisin alan terminologiaa käyttääkseni aidon karheaksi ja hienostelemattomaksi ja annan paljon pisteitä siitä, ettei se ole englanniksi paria sanaa nyt lukuun ottamatta.

Sanat ”kovvaa” ja ”lovvee” ja pari muutakin muotoa koskettavat kansallisromanttis-maalaisia tunteitani ja haluaisin vain kainosti huomauttaa, että kannattaisi saman tien myös sanoo esimerkiksi ”lujjaa” eikä ”lujaa”.

Mutta tämä on pientä. Yleisesti ottaen suoritus on tyylipuhdas ja ihan oikeasti tuntuu siltä, kuin artisti olisi ”silleen”. Itse asiassa hän onkin kertonut, että lavalla ainakin kerran ”tuli”. Toivottavasti hän tulee uudelleen. Sen täydellisemmäksihän ei taide enää voi tulla.

Onko maamme nyt jo kulkemassakin länsimaisen kulttuurimme ehdottomassa etujoukossa? Voiko tätä esitystä enää ohittaa taiteen nykyisten kriteerien puitteissa ja jos, niin miten?

No jaa, ehkäpä sanoitus voisi olla vähän vähemmän viitteellinen ja käyttää niin alatyylisiä ilmaisuja, kuin mahdollista. Tiedän, että monet arvostavat niitä hyvin paljon juuri intiimeissä tilanteissa.

Mutta siis, ei paha! Wie herrlich weit wir es gebracht!