sunnuntai 30. elokuuta 2026

Kuviteltuja yhteisöjä

 

Ranskalainen maailma ja venäläinen maailma

 

     Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa näiden kahden ”maailman” välisistä suhteista enempää tämän päivän kujin menneisyydenkään politiikassa. Sen sijaan jonkinlainen käsitteiden vertailu saattaa olla kiinnostava.

     Aluksi täytyy sanoa, että suhtaudun sympatialla molempiin kieliin, niin venäjään kuin ranskaan. Edellistä osaan paremmin, koska olen sitä pitkän aikaa päivittäin tarvinnut, mutta myös ranska on vuosikymmenten varrella osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi.

     En kadu hetkeäkään sen opiskeluun kuluttamaani aikaa, vaikka käännöskoneet nykyään kääntävätkin sitä paljon paremmin kuin minä. Ei kielen oppimisen anti rajoitu vain käännöksen tekemiseen, ei alkuunkaan.

    Ranskaa tarvitsin todella vuonna 1967, kun huristelimme serkkupoikien kanssa omalla autolla Pariisiin, jossa ilman ranskan kielen taitoa olisi ollut hölmönä kuin pöllö aamulla pihakoivussa.

     Sen jälkeen tapasin ranskankielisiä ihmisiä muun muassa Moskovassa. He olivat kotoisin Zairesta ja osasivat ihan hyvin venäjää, mutta ylpeilivät ranskalaisesta kulttuuristaan, jonka katsoivat olevan hienompaa kuin neuvostovenäläinen karkeus.

     Kyllä minuakin katsottiin joskus siltä suunnalta pitkin nenänvartta, vaikka olikin maasta, jossa ei ole rasismia, kuten todisti ystäväni Julien Bala, joka oli ollut kesätöissä Suomessa. Venäjällä oli toisin. Jugo-zapadnajan kaupunginosaa kutsuttiin nimellä ”Harlem” eikä se ollut kohteliasuus. Siellä asui kai jokunen sata Lumumballe nimetyn Kansojen ystävyyden yliopiston opiskelijaa. Hirmuista!

     Mitä venäjään tulee, kielenä se on minusta voittamaton esimerkiksi runouden ja kiroilun kielenä. Ei ole sattuma, että Puškin on yhä täysin elävä runoilija, vaikka useimmat tuon ajan klassikot muilla eurooppalaisilla kielillä ovat muuttuneet koululaisia piinaavaksi pakkopullaksi.

     Kommunistisen ideologian kaudella toinen maailman supervalloista oli venäjänkielinen. Itse opiskelin kieltä lähinnä omatoimisesti ja suoritin siinä pro exercition pystyäkseni ymmärtämään tieteellistä tekstiä. Samaan aikaan harrastin aktiivisesti kiinan kieltä, koska uskoin sen maan suureen tulevaisuuteen, jota saksalainen Wilhem Fucks oli todistellut (ks. Vihavainen: Haun fucks apunen tulokset).

     Kiinan valtion stipendi olisi todennäköisesti ollut saatavilla, mutta osoittautui, että Opetusministeriön tarjoama Neuvostoliiton stipendi tipahti ensin hakijan käteen ja aika Moskovassa ylitti kaikki odotukset. Halusin päästä selville siitä, miten oikeastaan toimi valtio ja yhteiskunta, jotka julistivat olevansa aivan erilaisia kuin meidän omamme.

     No, toimivat, miten toimivat, mutta ainakin tavalla, joka oli loputtoman kiinnostava. Niin sanottua taistolaisuutta vastaan oleskelu Moskovassa oli paras rokote, ellei nyt sitten höyrähtänyt asustamaan sen porukan omassa piirissä. Sellaistakin oli. Kiersin suomalaiset kaukaa.

     Joka tapauksessa venäjän kieli ja kulttuuri tulivat tutuiksi ja kiina sai väistyä. Ranska ja ranska pysyivät yhtenä harrastuksena muiden joukossa.

    Jotakin samaa noissa kahdessa maassa ja kulttuurissa, ranskalaisessa ja venäläisessä on. Asia tuskin selittyy sillä venäläisen ylimystön vanhalla frankofilialla, jonka niin hyvin tunnemme klassisesta venäläisestä kirjallisuudesta.

     Itse asiassa se saattaa osin liittyä siihen tiettyyn temperamenttien samanlaisuuteen, jota ilmentää silloin tällöin esitetty luonnehdinta, jonka mukaan venäläiset ovat pohjoisin romaaninen kansa. Eiväthän he romaanista kieltä puhu, mutta temperamentissa on jotakin samaa, ei kuitenkaan kovin pitkälle. Dostojevskin ja Herzenin myrkylliset luonnehdinnat ranskalaisista ovat nekin aito venäläisiä.

     No, venäjä oli siis maailmankieli 1970-luvulla ja sen jälkeenkin. Ulkomailla sitä opiskelivat kymmenet miljoonat ja, kuten venäläiset kehuivat, heidän kielellään voitiin tavoittaa suurin osa koko maailman kulttuurista. Kaikkea oli käännetty venäjäksi, vaikka neuvostoaikana paljon tärkeää myös jätettiin tarkoituksellisesti kääntämättä.

     Venäjä oli kuitenkin erityisesti toisen supervallan, eli ydinasemahdin käyttämä kieli, jonka asema ja prestiisi perustuivat pitkälti aseisiin.

     Ranskan kielen asemakin oli aikoinaan perustunut maan ylivertaiseen tai ainakin kaikkien kunnioittamaan ja matkimaan sotataitoon ja armeijaan. Sen taas oli mahdollistanut maan suuri asukasluku: 30 miljoonaa jo 1600-luvulla, merkittävästi enemmän kuin toisella maailmanherruudesta kilpailevalla valtiolla eli Englannilla ja jopa enemmän kuin Venäjällä.

     Sitä paitsi hedelmällinen Ranska oli verottajan kannalta muhkea saalis, joka mahdollisti suuren joutilasluokan, paitsi armeijaa, myös sivistyneen kolmannen säädyn.

     Keskeiset sotilastermit ovat ainakin kaikkialla Euroopassa yhä alkuperältään ranskalaisia (vrt. Vihavainen: Haun deutsche michel tulokset ). Niin ovat monet muutkin sanat, myös esimerkiksi suomalalaisessa kyökkikielessä ruotsin kautta tulleina.

     Ranskan ja ranskan maailmanvalloitus oli olennaiselta osalta sivistyksellistä, sotilaallisessa mielessä Englanti ja sen mukana englanti pääsivät voitolle ja onnettomuutenamme on siitä lähtien ollut yhä tiukempi englannin kielen ylivalta.

     Sen ratkaiseva riemuvoitto tapahtui kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen ja perustui yhtä paljon aseisiin kuin merten eli kansainvälisen kaupan hallintaan. Toki tekniikan ja teollisuuden nousu tapahtui myös ensimmäisenä Englannissa.

     Mitä tulee ranskalaiseen maailmaan -Le monde francophone- tuo käsite tuli käyttöön varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, se oli jälkijoukkotaistelua englannin ylivaltaa vastaan.

     Ranskan siirtomaaimperiumi ei sekään ollut vähäinen ja ulottui Polynesiasta ja Kaakkois-Aasiasta Afrikkaan ja Amerikkaan, mutta kolonialismi tuli matkansa päähän 1960-luvulla. Sen jälkeen kolonisaatio on tapahtunut entisistä siirtomaista entisiin isäntämaihin päin.

     Ranskalainen maailma, le monde francophone, käsittää tänä päivänä jopa satoja miljoonia ihmisiä, riippuen siitä, miten kriteerit asetetaan. Wikipedian skenaariossa tuo kuviteltu yhteisö saavuttaa vielä ennen pitkää 700 miljoonan ihmisen rajan päiväntasaajan eteläpuolisen Afrikan väestönkasvun myötä.

     Asia kannattaa tarkistaa wikipedian ranskankielisestä artikkelista (ks. Francophonie — Wikipédia), muilla kielillä sama artikkeli on voimakkaasti typistetty ja kuohittu. Sivistyksellisesti Ranska on siis yhä maailmanvalta (ks. myös Vihavainen: Haun le monde francophone tulokset ).

     Entäpä sitten tuo venäläinen maailma, russki mir?

Voimme todeta, että vaikka käsitteen keksimisestä itselleen kunnian ottanut Vladislad Surkov ahtoi sen sisään kaikkea mahdollista aina Putinin kunnioittamisesta Venäjän aseiden pelkäämiseen, ei venäjänkielisyys enää tavoita satoja miljoonia ihmisiä. Itse asiassa sen laajuus on koko ajan nopeasti vähentynyt eikä tämä ole johtunut vain Neuvostoliiton romahduksesta, vaan aivan varmasti myös Ukrainan sodasta (ks. Vihavainen: Haun kutistumisen tuskat tulokset).

     Jopa venäjän kieli on saanut kohtuuttomankin osansa siitä vihasta, jonka Putin on vetänyt oman kansansa päälle. Sitä opiskellaan yhä vähemmän ja vapaaehtoinen lähentyminen Venäjään kuulostaisi tänään lähinnä idiotismilta. Vielä vajaa kaksikymmentä vuotta sitten se oli meilläkin normaali ja kilpailukykyinen ajatus vt. Vihavainen: Haun kaupasta kumppanuuteen tulokset ).

     Putinin seikkailupolitiikka on mahdollisesti tuottanut omalle kulttuurille suuremman historiallisen vahingon, kuin vielä ymmärretäänkään. Euraasian liitto on yhteisö, johon mikään itseään kunnioittava maa ei halua vapaaehtoisesti liittyä.

      Ranskakin luopui siirtomaistaan vastahakoisesti, mutta sen prestiisi säilyi niissä hyvin (vrt. Vihavainen: Haun peanuts tulokset). Venäjän metodit olivat sen omissa siirtomaissa tuskin keskimäärin sen raaempia kuin Ranskankaan, mutta niiden vapautuessa pyrittiin yhä useammin pois pakkovenäjästä ja useinkin mentiin toiseen äärimmäisyyteen eli venäjän kielen käytön kieltämiseen myös niiltä, joille se oli äidinkieli.

     Se hiertää yhä kohtuuttomasti ihmisten ja valtioiden suhteita. Venäläisestä maailmasta on tullut kirosana, vaikka ranskankielinen maailma vaalii perintöään vapaaehtoisesti. Voisiko tästäkin jotain oppia?

19 kommenttia:

  1. "venäläiset ovat pohjoisin romaaninen kansa."

    Ovat ne, ainakin jos saksalaisiin vertaa (Oblomov v. Stolsz).

    VastaaPoista
  2. "venäläisen ylimystön vanhalla frankofilialla,"

    Oliko tästä enää Neuvostoliitossa mitään jäänteitä vai oliko tapahtunut ns kulttuurikatko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta oli. Asiaa tietenkin tuki De Gaullen politiikka.

      Poista
  3. En keksi muuta opittavaa Venäjästä tällä hetkellä kuin sen, että se sentään toimii jonkinlaisena "epätoivoisena vastavoimana" lännen omalle imperialismille ja laajentumispyrkimyksille. Siitähän kai on kyse pohjimmiltaan Putinin tehtailemassa Ukrainan laittomassa hyökkäyksessä. Toisaalta vastavoimana toimiminen ei välttämättä tarkoita hyvää sekään vaan se se voi olla yhtä tuhoava voimanpesä.

    VastaaPoista
  4. "Ranskan kielen asemakin oli aikoinaan perustunut maan ylivertaiseen tai ainakin kaikkien kunnioittamaan ja matkimaan sotataitoon ja armeijaan. "

    Eikö näin ole maailmanhistoriassa aina ollut: pääsy lingua francaksi on tapahtunut imperiumien kautta. Kauppa ei samalla lailla, koska kauppiaan pitää toimia asiakkaan kielellä, Karthagon mahti ei luonut puuninkielen (foinikian) yleistymistä Välimeren alueella. Englannin kielen valta-asemaakaan ei synnyttänyt Brittiläisen imperiumin vaan USA, toinen supervalta.

    VastaaPoista
  5. Ranskan tai ranskalaisuuden arvostus ei liene enää kovin korkealla sellaisissa paikoissa, joissa ranskalainen sivistys on käytännössä mahdotonta yhteensovittaa paikallisen islamilaistaantumuksen kanssa. Koko entisen ranskalaisen Sudanin voi lukea kuuluvaksi siihen viiteryhmään. Väkivaltaisen pesäeron paikat eli Algeria ja Indo-Kiina tulevat vielä sen päälle.

    Venäläisen kulttuuripiirin suhteen lienee käynyt jokseenkin samoin: venäläisestä kulttuurista suuresti poikkeavat tai sen kanssa konfliktiin joutuneet alusmaat pyrkivät kauemmaksi.

    Molemmat maailmanpiirit yrittävät padota kehitystä erilaisin poliittisin ja taloudellisin sitein. Se ei vaikuta kestävältä, koska sekä Ranskan että Venäjän poliittis-taloudellinen mahtiasema on maailman mittakaavassa niin suuresti heikentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman ohi itse aiheesta eli venäläisen ja ranskalaisen maailman yhteisöeroista..

      Tiedustelen ystävällisesti ensimmäisen kappaleesi myötä, että onkohan sinulla varsinaista tietoa Ranskan algerialaisväestön kuulumisista viime vuosikymmenten aikoina? Algerian sisällissota käytiin 1991-2002, jonka aikana sen entiseen alusmaahan maahanmuutti paljon algerialaisperheitä. Ranskan ja Algerian pitkä ja syvällinen suhde juontaa juurensa aina 1800-luvulle ja siitä lähtien Manner-Ranskan ja Algerian välillä on tapahtunut paljon maahanmuuttoa molempiin suuntiin, sillä myös sadattuhannet ranskalaiset muuttivat Algeriaan siirtomaakaupan myötä 1800-luvulla.

      Mitä Ranskassa asuviin algerialaistaustaisiin olen saanut tutustua, heidän arvostuksensa Ranskaa ja siten maahanmuuttajana uutta identiteettiään kohtaan on kohdallaan. Näiden maahanmuuttajien persoona ja psyyke on "kestänyt" kahden maan kansalaisuuden ja elämänkokemukset rikkaana osana menestyvää elämäänsä.

      Ilmiö, joka on on tuttu tarina niin monelle maahanmuuttajalle ja esimerkiksi monelle ulkosuomalaisellekin.

      Poista
    2. Ranskalaisvallan päättymistä seurannut laajamittainen maahanmuutto on toki tiedossa. Pointti on siinä, että noille ranskalaisen tai sekaidentiteetin omaaville algerialaisille Algeria on muuttunut epämieluisaksi ja mahdollisesti vihamieliseksikin paikaksi. He ovat sitten halunneet muuttaa ranskalaisempaan paikkaan. Algeriaan jääneet eivät halua kuulua Ranskan kulttuuri- ja vaikutuspiiriin.

      Poista
    3. Voi että, kiitos vastauksesta.

      Algeriassa syntynyt ja Pariisissa kasvanut ystäväni sukuloi säännöllisesti Algerian pääkaupunki Algerin ja Pariisin väliä, joten heidän perheessään on kahden kotimaan, entisen ja nykyisen, välit oikein lämpimät ja hyvät. Kovasti on kutsunut mukaan kaupunkilomalle Algeriin, joka on kaunis rannikkokaupunki Välimeren rannalla.

      Tarinoita lienee yhtä monia kuin ihmisiäkin.

      Poista
  6. Ranskan kieli oli käytössä vuosikymneniä sitten Suomessakin kansainvälisissä posti- ja tullipapereissa.
    Passiin merkittiin aikoinaan myös ammatti.
    Ensimmäisessä passissani yli 60- viotta sitten siinä kohdassa. luki
    'étudiant en architecture'.
    Venäjää en muista Suomessa virallisesti juurikaan tarvitun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän vallan aikana hallinnon yhteyskieli Pietarin suuntaan oli ranska

      Poista
    2. Venäläiset translitteroivat nimensä ranskakaisittain vielä 1990-luvulla. Esim. žukov -Joukoff. Sen jälkeen siirryttiin virallisesti englannin kielen mukaiseen käytäntöön. Esim
      Tšehov -Chekhov

      Poista
  7. Ihmiset eivät synny vapaina eivätkä yhdenvertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan, vaan olemme kaikki syntyneet äitimme kohdusta, eikä kenenkään täydellinen symbioottinen riippuvuus elämän alkuykseydestä ole siihen päättynyt kun napanuora katkaistaan. "Matriarkaatti" ei ole mikään oppi eikä varsinkaan ideologinen "ismi", jollaisilla nykyisin kaikki maailman tiedolliset ongelmat yritetään selittää ja selättää.

    Ranskan ja Venäjän sielullinen sukulaisuus voi olla matriarkaatissa. Marianne voisi olla Äitivenäjän tytär. Matriarkaatille ominainen poikalapsiin aikuistumisen myötä ilmestyvä aggressiivisuus ja yhteiskunnallisen vallan sisäänlämpivä verisyys samaistuvat Ranskan Suuressa vallankumouksessa ja Militaarien Bolsevikkivallankumouksessa.

    Totta on, että ranskan ja venäjän kielet ovat kumpikin kovin "runollisia". Luulen, että ranskalaiset ovat tuon ominaisuuden saaneet säilymään paremmin kuin mitä raaka marxilais-leniniläinen pakkovalta teki venäläiselle klassiselle -- aidosti taiteelliselle -- sielulle.

    Moni eurooppalaisen uuden ajan kartesiolaista rationaalisuutta edustanut nerotyyppi ideatasolla oli kiinnostunut kommunismista. Sanotaan vaikkapa Einstein ja Wittgenstein. Einstein ei ollut poliittinen ajattelija, ja hänen "pakolaisuutensa" päätyi Yhdysvaltoihin. Wittgenstein harkitsi jossain vaiheessa vakavasti opiskelua lääkäriksi ja muttamista N-liittoon -- mutta nähtyään ja kuultuaan mitä venäläiset sotilaat olivat hänen kotimaassaan tehneet, N-liiton arvo hänen silmissään romahti.

    Läntisten intellektuellin nerojen piireissä sosialismin ja kommunismin ihanteelliset ideologiat elivät pitkään -- tavallaan rautaesirippu mahdollisti ihanteiden säilymisen. Ne harvat jotka saivat luottamuksen ja kuvan tutustua sosialismiin syvemmin sisältä päin, menettivät ihanteellsuutensa salamannopeasti. Samoin kävi meillä niille, jotka joutuivat täällä telakoilla huoltamaan venäläisiä laivoja tai korjamaan heidän tehtaissaan rakentamia autoja. -- Poliittiset ideologiat eivät todellakaan tee kansalaisista tiedollisesti pystyviä, teollistuminen ei ole kaikista epätoivoisista teollisuuskombinaateista huolimatta heidän juttunsa.

    Maailman hulluus on sitä, että laadultaan "matriarkaattinen" valtapiiri nostaa valtaan nimenomaan aggressiivisimmat poikalapset. Tämä voidaan ymmärtää vain psykoanalyyttisen ihmiskuvan pohjalta, eikä venäläisillä seillaiseen ole mitään edellytyksiä. Varmuuden vuoksihan Stalin kielsi N-liitossa psykoanalyysiin tutustumisen v. 1936.

    Ranskaa taas voidaan siinä suhteessa onnitella kulttuurimaana. He ovat tuottaneet hyvää taidetta ohi sen mihin totalitaristisesti kaupallistunut amerikkalaisuus on markkinointiaggressiossaan kyennyt -- niin monet parhaat tekijät ja ideat ovat jenkeille eurooppalaista lainatavaraa. Ja viime aikoina myös japanilainen anime on ollut ohittamassa amerikkalaisen animaatioelokuvan suosion.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman hulluus on sitä, että laadultaan "matriarkaattinen" valtapiiri nostaa valtaan nimenomaan aggressiivisimmat poikalapset. Tämä voidaan ymmärtää vain psykoanalyyttisen ihmiskuvan pohjalta, eikä venäläisillä seillaiseen ole mitään edellytyksiä."

      Sinänsä mielenkiintoisen maailman hulluutta miettiessä kysyisin, että kun kerrot meille ilmeisesti jonkin sortin sosiologina 140 miljoonaisesta kansasta tällaisen arvion niin millaisena näet suomalaisen ihmiskuvan ja hänen edellytyksensä? Entä miten koet asian psykoanalyyttisen ihmiskuvan kontekstissa, onkohan meillä suomalaisilla siihen edes resursseja?

      Poista
    2. "ranskalaiset ovat tuon ominaisuuden saaneet säilymään paremmin kuin mitä raaka marxilais-leniniläinen pakkovalta"

      Kyllähän jakobiinien pakkovalta oli sekin varsin raakaa. Se ja pitkällisen sodat, jotka päätyivät Ranskan häviöön, karsivat tuota, vähän kuin II ms:n lopputulos saksalaisista. Aika on kullannut loput.

      Poista
  8. Olin siinä onnellisessa asemassa, että kävin aikoinaan hollantilaista klassista lyseota, jossa opetettiin pitkää latinaa, kreikkaa, saksaa, ranskaa ja englantia. Ranskan tilalle on vuosien saatossa tullut venäjä, josta olen erityisen iloinen, samalla kun ranska painui unholaan (osittain Ranskan EU-kukkoilun vauhdittamana: eurobondit jne). Minulle Ranska on nykyisin samassa asemassa kuin Saksa Seppo Rädylle.. Saksan kielen sen sijaan pidän iloisesti ja halukkaasti yllä, kuten venäjäkin.

    VastaaPoista
  9. Ainakin Pariisi on maailman hienoin kaupunki, koska siellä katupojatkin puhuvat ranskaa.

    VastaaPoista
  10. Ranskalainen, saksalainen, brittiläinen kulttuuri ja kielipiiri...
    Euroopan parasta ydinmehua mutta kyllä samakaltaistuminen etenee valtavaa vauhtia.
    Suurtenkin ja svyien kulttuurien paikalliset piirteet lantraantuvat kovaa vauhtia.
    Nuorten keskuudessa samankaltaistuminen on paljon pidemmällä kuin me tajuammekaan. Jenkkimaailma vie mennen tullen.
    Ruoka ja kieli ja muu awesome.
    He väittelevät somessa tosissaan jonkin syrjäisen USA:n osavaltion esivaaleista kuin olisi omasta elämästä kyse. Ja paljon
    muuta vastaavaa. Suomihan on tässä poikkeuksellisen pitkällä. "Prez" näyttää mallia.
    EU:sta ei näytä olevan tuolle jenkistymiselle vastavoimaksi, jos eivät kansalliset kulttuurit kunnioita itseään ja olemustaan.

    VastaaPoista
  11. "Venäläisestä maailmasta on tullut kirosana"

    Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Moskova alkoi mainostamaan omaa Russkij miriä (Venäläistä maailmaa). Jeltsin jopa huudahti kansoille: "Ottakaa nyt itsellenne niin paljon valtaa kuin vain kehtaatte ottaa!" Kun Putin tuli valtaan niin haluttiin jo työntää Venäjä Euroopan Unionin jäseneksi! Järjettömämpää pyrkimystä on vaikea keksiä. (No ehkä jos vain lähtee paljain jaloin kosmokseen.) Putinin filosofi Dugin oli siitä aivan äärettömän vihainen: "Me suutuimme!" Me voitamme!"

    Alkoi hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022. Kas kun Suomessa asuva bysanttilainen ryssä väitti, että Ukrainan sotaa ei olisi ollut, jos Venäjä olisi otettu Euroopan Unionin jäseneksi. Se on sitä Venäjän maailmaa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.