Kun koira käveli
kahdella jalalla
”Se on kuin näkisi koiran kävelevän
kahdella jalalla. Eihän se nyt hyvin mene, mutta hämmästystä herättää, että se
yleensä onnistuu”, sanoi Samuel Johnson kunneltuaan naisen saarnaavan kirkossa
(ks. Vihavainen:
Haun kahdella jalalla kävelevä koira tulokset ).
Tuota samaa hämmästelyä olemme saaneet
seurata ja siihen myös osallistua jo kauan. Naistenlehdet ja niistä aivan
erityisesti Helsingin Sanomat ovat pitäneet huolta asian päivittäisestä
hehkuttamisesta.
Vaikka naisten siirtyminen kodosta
tuotantoelämään oli vallankumous, jonka läpimurto itse asiassa tapahtui jo
maailmansotien aikana, on yleinen naisistuminen erityisesti johtavissa tehtävissä
ollut vasta parin viime vuosikymmenen asia.
Kyseessä on tietenkin kulttuurin vitka ja
kehitystä on koetettu määrätietoisesti nopeuttaa erilaisilla kiintiöillä. Vielä
tänä vuonna kuuluu suuri määrä tutkimusprojekteja tulleen Suomen Akatemiassa
hylätyksi, koska ne eivät täyttäneet ”tasa-arvon edistämisen nimellä kutsuttua
tehtävää eli naisten määrän lisäämistä joka alalla.
Kahdella jalalla kävelevän koiran efekti
on jo menettänyt merkityksensä. Kukaan ei hämmästy nähdessään naisen vaikkapa liikennekoneen
ohjaamossa, rekkaa ajamassa, saati nyt kirkossa saarnaamassa.
Ainakin minä höristäisin jo korviani, mikäli
jonkin kirkon saarnastuolista kuuluisi miesääni. Ensimmäinen ajatus olisi, että
kyseessä mahtanee olla transu tai sitten jonkin marja-siskon hoidot ovat pettäneet.
Nyky-yhteiskunta on valkoisen miehen
luoman teknologian ansiosta tullut sellaiseksi, ettei sen ylläpitämiseen
tarvita enää fyysistä voimaa. Vielä pari sukupolvea sitten tilanne oli toinen.
Perheen elättämiseen tarvittiin
maataloudessa välttämättä mies ja hevonen ja vielä 1800-luvun lopulla valtaosa
ihmisistä oli tuomittu repimän niukka elantonsa maasta lihasvoimin. Vaihtoehtoa
ei yksinkertaisesti ollut.
Nainen oli traditionaalisessa
yhteiskunnassa kuitenkin hyvin merkittävässä valta-asemassa: hän oli suvun ja
kansan kultavaranto ja lähes sananmukaisesti se portinvartija, joka saneli
yhteisön geneettisen kehityksen ja siirsi kulttuurin seuraavalle sukupolvelle
(ks. Vihavainen:
Haun belle dame tulokset).
Toki moniaalla eli muutamissa paikoissa
naisen päätösvalta oli kaapattu tarkoin suvulle, joka piti portin avaimet
hallussaan ja tämänkin päivän arkaaisissa kulttuureissa tämä jatkuu.
Pohjoismaissa tilanne on ollut toisenlainen
jo viikinkiajalla, sikäli kuin voidaan päätellä. Suvun ja klaanin valtakin päälle
päätteeksi murrettiin jo keskiajalla. Vaikka Hollywoodia ei vielä ollut,
romanttinen rakkauskin saattoi näytellä jotakin roolia, toissijaista roolia,
mutta kuitenkin.
Naisistuminen on aikamme yksi merkittävin
megatrendi, joka näyttää olevan lähes luonnonlakiin verrattava, vaikka ne
kulttuurit, jotka World Wide Surveyn kartalla (ks. Vihavainen: Haun wvs
tulokset) ovat takapajuisimpia, yhä pitävät kiinni vanhoista tavoistaan, minkä
voi ennustaa olevan ajan mittaan kestämätöntä.
Naisistuminen ei ole vain maailman kulttuurikehitystä
WVS:n mielessä johtavan lännen erikoisuus, se on tavalla tai toisella toteutunut
myös toisten kulttuurien alueella, aina Etelä-Amerikasta Japaniin. Viimemainittu
kannattanee panna erityisesti merkille, ainakin siellä on kuljettu matka olut erityisen
pitkä.
Maailman uudessa johtajamaassa, Kiinassa
kehitys sen sijaan näyttää ainakin pintapuolisesti katsoen olleen hitaampaa,
mikäli nyt lähdemme siitä postulaatista, että kehityksellä on objektiivinen
perustansa ja että suunnan on sielläkin oltava sama. Sen käytännön toteutus ainakin
voi vaihdella kuten se on vaihdellut
ennenkin.
Tässä ei ole tarkoitus ryhtyä muutamalla
lauseella ratkaisemaan mitä tämä kehitys merkitsee meidän ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden
kannalta. Luultavasti asian merkitys kasvaa yhä ja sen vaikutus ulottuu yhä
laajemmalle, hyvässä ja pahassa.
Samaan aikaan sattuu nyt tekoälyn vallankumous,
joka näyttää tekevän suurimman osan nykyisistä naisvaltaisista työpaikoista
tarpeettomiksi. Poikkeuksena on ainakin toistaiseksi lasten synnyttäminen ja
hoivatyö, joiden arvostus ehkä nousee.
Poikkeuksena ovat ainakin aluksi myös ne
tietyt miesvaltaset alat, joihin robottien käyttö ei sovellu, toki robotiikan
kehittyminen muuttaa tilannetta koko ajan. Niin sanotut persvakoäijät korvaa
varmaan vielä joskus myös robotti.
Kehitys tekee mahdolliseksi sellaisen
yhteiskunnan, jota ennen nimitettiin kommunistiseksi ja jota ei koskaan kyetty
toteuttamaan.
Kommunistisessa yhteiskunnassa jokainen
antaa yhteiseen pottiin kykyjensä mukaan ja saa hyödykkeitä tarpeensa mukaan.
Vuonna 1961, jolloin kommunistista yhteiskuntaa alettiin Venäjällä rakentaa,
koko yritys oli selvästi mahdoton (vrt. Vihavainen:
Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ). Nyt se on mahdollinen ja luulen,
että meidän kannattaa ruveta uudelleen miettimään kommunistisen yhteiskunnan potentiaalisia
hyötyjä ja vaaroja. Nuo edelliset ovat historiallinen mahdollisuus niin
naisille kuin miehille ja vielä lapsillekin.
Mutta tässä nyt naisistumisesta, mikä
näyttäisi olevan jonkinlainen välivaihe matkalla kohti robotisaatiota:
Maanantai 2.
tammikuuta 2017
Naisvaltikka
Kaikkia meitä lienee joskus huvittanut
Nummisuutarien kanttoori Sepeteuksen historiantulkinta, jonka mukaan itse
Rooman valtakunta kerran tuhoutui naisvaltikan takia.
Tarkemmin sanoen se tapahtui siksi, että portot, narssut ja naassikat pääsivät
määräilemään asioista:
Nais-valtikka
on murheellinen merkki; se maakuntain häviöö ennustaa. Roomassa, koska tämä
ankara valta lankeemukseensa kallistui, hallitsit portot, narssut ja naasikat,
ja mies vapisi vaimon edessä. Mikä häpeä! Mutta kaikki hekuman ja huvituksen
työ. -- Topias! minä vaimon arvossa pidän, mutta sanon, että mailman loppu,
hävitys ja ikuinen sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee
ja rupeevi meitä könistämään, meille korvapuusteja jakelee ja -- (katsoen
merkillisesti Topiasta kohden) meitä tukistelee.
Topiasta oli näet Martta ohi mennessään
käväissyt tukistamassa ilman sen kummempia seremonioita, tuosta vaan, niin kuin
läpihuutojuttuna. Olipa siis syytä alkaa pohtia maailman järjestystä tuoltakin
kantilta. Maailma ei ollut kuten ennen, vai oliko?
Toki Sepeteus ei ollut ainoa tarkkailija,
joka on kohdistanut huomionsa nimenomaan naisten aseman muuttumiseen koko
kulttuurin mullistajana ja hekumaan ja huvitukseen turmion lähteinä, jopa
Roomankin tuhon ja turmion merkkeinä ja ehkä syinäkin.
Kuitenkaan ei esimerkiksi Tacitus, aikansa
rappioilmiöiden kuvaaja ottanut erityisesti naisia tähtäimeensä. Monen muun
tavoin myös hän näki ylellisyyden ja velttouden -sinänsä naisellisiksi usein
ymmärretyt asiat- rappiona ja arveli sen mukaisesti, että joskus
maailmassa vallitsi tasa-arvo ja ihmiset elivät nuhteettomasti ilman
rangaistuksia ja pakkokeinoja, sillä heidän luontaiset ominaisuutensa saivat
heidät toimimaan hyveellisesti. Se oli se vanha hyvä aika.
Samaisesta asiasta todisti vieläpä myös
kanttoori Sepeteus, itse sankarillisesti vanhaksi pojaksi jäänyt: Ennen
nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin, ja rautaa
kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole tahdon voimaa, vaan tanssii
se halujensa pillin mukaan.
Tosiasiahan on, että naiset ovat kautta
aikojen käyttäneet aivan olennaisen suurta näkymätöntä valtaa. Tähän viittaa
omalla tavallaan myös vanha suomalainen sananlasku: ”ensin pannaan miehelle
säkki päähän ja sitten sille annetaan akka!”
Tässä puhe on tietenkin rakastumisesta,
joka tosin on molempia osapuolia koskettava ilmiö. Joka tapauksessa se on
tilanne, jollaisessa erityisesti tavoitellun morsiamen arvo on jo muinaisina
aikoina arvioitu valtavaksi, vaikkapa sodan arvoiseksi, kuten tarut kertovat.
Intohimojen onkin yleensä katsottu
kuuluvan naisten hallitsemiin alueisiin, sikäli kuin ihminen ylipäätään
kanttoori Sepeteuksen tavoin hallitsee väkeviä intohimoja sen sijaan että itse
joutuisi niiden hallitsemaksi. Sellaiset ihmiset ovat harvat, liian harvat.
Itse asiassahan Topias oli aikoinaan
joutunut Eskon takia maksamaan katontervausrahojakin. Olipa näet Esko syntynyt
liian aikaisin vihkimisen jälkeen. Hekuman ja hillittömyyden matkaan saattama
oli tämäkin häpeä.
Juuri intohimoa on kulttuurissamme joka
tapauksessa alettu palvoa yhä enemmän hyveiden sijasta ja tämä kehitys liittyy
aivan ilmeisesti naisen nousemiseen yhä hegemonisempaan asemaan. Milloin muuten
viimeksi kuulittekaan julkisuudessa sanan ”hyve”?
Ja mihin asemaan olikaan Topias kodissaan
joutunut? Martan tervapamppu tanssi vuorotellen kaikkien könsikkäiden selässä,
olipa kyseessä Esko tai Iivari tai jopa itse isäntä.
Sepeteukselle tosin isäntä selitteli
tilannetta hämmästellen tukistuksen tavatonta nopeutta, joka aiheutti sen,
ettei hän ehtinyt asiaan puuttua. Martan hän kyllä panisi järjestykseen, vaikka
juuri nyt ei ollut sopiva hetki, luoja paratkoon.
Mikseivät edes taloon miehenpuolet yhdessä
saaneet pahansisuista akkaa kuriin, vaan antoivat piestä itseään ja
humalapäissään jopa lukita sikolättiin, kuten Topiasta uhattiin vieläpä
juhlallisella häiden hetkellä?
Lasten kohdalla asia oli ymmärrettävä ja
itse jumalan säätämä, mutta Topias oli tässä se syntinen, joka oli astunut pois
herran hänelle suomalta istuimelta ja luovuttanut sen vääriin käsiin.
Kuten muistamme ja nykyajastakin tiedämme,
äidit ovat olleet lasten suhteen pääkurittajan roolissa. Itse Stalin joutui
myöhemmin ihmetellen kysymään äidiltään, miksi tämä oli häntä, pikku Sosoa niin
ylen kovasti pieksänyt.
Vastauksessa ei tainnut olla sen kummempaa
tolkkua, kuin tämä iänikuinen periaatteellinen velvollisuus: а, придется! Siitäpä kruunusi kirkastui!
Mutta Topiaksen velvollisuuksiin olisi
kuulunut pitää nuhteessa Martta, jotta Jumalan määräämä hierarkia olisi
toteutunut eikä naishahmoinen usurpaattori olisi rohjennut häiritä miehiä jopa
siinä tilanteessa, kun nämä olivat syventyneinä maailmanrakenteen perimmäisten
kysymysten äärelle parin pienen ja viattoman ryypyn kera.
Ennen maailmassa, jopa Iivana Julman ajan
Venäjälläkin, säädettiin Domostroin (kodin järjestys)
kaltaisissa kristillisen elämän oppaissa, että perheissä piti vallitseman
hierarkia ja siellä ylin valta kuului miehelle, kuten hallitsija oli valtion
pää ja Jumala koko maailman. Vastaava hierarkia toimi tietenkin myös muualla.
Itse asiassa jo noita opuksia
huolellisesti lukiessa paljastuu, että vaimon hallittavaksi jäi kuitenkin koko
talo ja mies sai tyytyä edustamaan perhettä sen ulkopuolella.
Vaimolla oli kotona käytännössä
diktaattorin valtuudet, ellei anoppia ollut niitä käyttämässä, mutta
kristillisen hierarkian takia hänen piti tunnustaa ylemmäkseen miehensä, jonka
yläpuolella taas oli Jumala. Toki yhteiskunnassa ja valtiossa, kodin ulkopuolella
oli otettava lukuun myös Herran voideltu ja hänen hierarkiansa. Ihmisten kotiin
niillä ei sentään ollut asiaa. Siellä hoidettiin asiat suoraan Jumalan kanssa.
Vasta yhteiskunnan teollistuessa
havaittiin, että naiset kannattaisi ottaa kodista pois tehokkaampaan
tuotantoon. Ongelmaksi jäi vain se, miten ihmeellä hoidettaisiin koti. Vai
jätettäisiinkö lapset tekemättä ja kuoltaisiin sukupuuttoon?
Näinhän sitä sittemmin päätettiin tehdä ja
tuloksena oli, ettei naisten määräilemiselle enää ollut mitään rajaa missään,
ei edes kodin ulkopuolella.
Se, minkä Topias ja Sepeteus kohtasivat
vain poikkeuksena ja ympäristön pilkkaamana anomaliana, kehittyi vihdoin
säännöksi ja uudeksi normaaliksi.
Kukapa nykyään, suu mytyssä ja käsi
nyrkissä, Sepeteuksen tavoin kävisi sotia himojensa valtaa vastaan? Eikö niitä
pikemmin vain koeteta lietsoa kaikin keinoin? Entä mikä odottaa meitä tämän
menon päätepisteenä?
Haj daj!
Todella
luonnonmukainen ja vanhurskas meno oli olennaisesti hierarkkista. Tämä koski
tietenkin yhtä hyvin kotitalouden piiriä kuin koko maailmaa. Asia käsitettiin
yleensä tällä tavoin kaikkialla kehittyneessä maailmassa. Trobriand-saaret
olivat sitten erikseen (ks. Vihavainen: Haun
trobriand tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
Meidän päiviimme
saakka on säilynyt hyvin kiinnostava venäläinen kodin järjestyksen opas,
domostroi. Siinä voi sanoa sepeteuslaisen maailmankatsomuksen täysin määrin
toteutuneen.
En viitsi lisätä
sitä tähän koko tekstinä, mutta halukkaat löytävät sen tämän linkin kautta: Vihavainen: Haun
domostroi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)
"hän oli suvun ja kansan kultavaranto ja lähes sananmukaisesti se portinvartija, joka saneli yhteisön geneettisen kehityksen ja siirsi kulttuurin seuraavalle sukupolvelle (ks. Vihavainen: Haun belle dame tulokset).
VastaaPoistaToki moniaalla eli muutamissa paikoissa naisen päätösvalta oli kaapattu tarkoin suvulle, joka piti portin avaimet hallussaan ja tämänkin päivän arkaaisissa kulttuureissa tämä jatkuu."
Olen usein miettinyt, mitä tuollainen suvun ja isän valta vaikuttaa tuollaisen ryhmän genetiikkaan. Siitä on tutkimuksia (käytetyn t-paidan haistelu), että kuukautiskierron hedelmöittymään altis nainen omaa tarkan aistin valita geneettisesti kaikkein optimaalisin kumppani. Jos tuohon suvun valtaan vielä liittyy serkusavioliittojen suosio, ovat geneettiset ongelmat tiedossa (ks Habsburgien suku).
Muistan lukeneeni lisätutkimuksesta, jonka mukaan ehkäisypillerien käyttö lamaa tätä naisten kykyä. Seurauksena puolisoksi valikoituu ei-optimaalinen uros. ( En kiellä ketään käyttämästä ehkäisypilleriä.)
PoistaTuo on ihan totta. Sinkkunaisten kannattaisi lopettaa e-pillerien käyttö ja hoitaa ehkäisy jollain muulla tavalla.
PoistaVaikka olisi kuinka homo sapiens, niin kummasti vuosimiljoonien takaisten mutarämeiden käytännöt meissä elävät...
Eikös se ollut jot tieteen tähden väestöjen tulee lisääntyä ulkomaalaisten kanssa jotta tietyt kansan sairaudet poistuvat. Valitettavasti tiede ei ota huomioon tunteita.
PoistaJa olettaisi tieteen poistaneen väestöstä joitain sairauksia rokotuksilla, mutta ilmeisesti se olikin harha.
"...intohimoa on kulttuurissamme joka tapauksessa alettu palvoa yhä enemmän hyveiden sijasta ja tämä kehitys liittyy aivan ilmeisesti naisen nousemiseen..."
VastaaPoistaOlen tainnut kommentoida tätä joskus aiemminkin. Itse arvelen, että kyse on pohjimmiltaan yksilökeskeisyyden nousemisesta kulttuurimme johtoaatteeksi eikä niinkään naiseuden pääsemisestä määräävään asemaan. Toki yksilökeskeisyyden vahva vaikutus näkyy kulttuurimme naisissa vahvasti, kun naiseus näytetään ylipäätään niin vahvasti kaikenlaisissa medioissa. Naiset ovat tässä kuin kulttuuria heijastava peili.
Asiaa tietysti hämärtävät ns. pehmeiden arvojen puolesta metelöivät feministit ym., joiden perusteella voisi väittää populistisen tunteiden ja hedonismin palvonnan olevan naisista lähtöisin. Kovina aikoina kuitenkin palataan aina takaisin kovien eli perustavanlaatuisten arvojen pariin eivätkä naisetkaan havaintojeni perusteella ole silloin kovinkaan kiinnostuneita katteettomasta populismista.
Pari päivää sitten osui silmiini Ylen uutislähetys, jossa ruotsalainen sotalaiva osallistui harjoitukseen tai partiointiin Suomen vesillä. Noin puolet sotalaivan henkilöstöstä oli uutisen mukaan naisia ml. laivan päällikkö ja jotkut ylimmät upseerit.
On vaikeaa kuvitella feminististen pehmeiden arvojen saatelleen nämä naiset merisotilaiksi. Toki vasta tosipaikan tullen nähdään, onko joka nainen valmis täyttämään tappokäskyt. Vai onko taustalla kumminkin piilevänä ajatus, ettei Ruotsin puolustusvoimien tarvitse koskaan taistella?
"Pari päivää sitten osui silmiini Ylen uutislähetys, jossa ruotsalainen sotalaiva osallistui harjoitukseen tai partiointiin Suomen vesillä. Noin puolet sotalaivan henkilöstöstä oli uutisen mukaan naisia ml. laivan päällikkö ja jotkut ylimmät upseerit."
PoistaEnemmän tuo kertoo siitä, että Ruotsissa asevoimissa palveleminen miehistötehtävissä ja aliupseerina on muuttunut matalapalkkatyöksi. Suomessa on puolestaan paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat, että ammattiarmeijaan siirtyminen tekisi kaikista sotilaista automaattisesti nykyisten kanta-aliupseerien, opistoupseerien ja upseerien tasoisia ammattilaisia. Käsitys on melko harhainen, ja kannattaa tarkastella, millaisia ihmisiä ammattiarmeijoihin käytännössä päätyy eri länsimaissa.
Samalla kuvitellaan, että palkan maksaminen tekisi ihmisistä jotenkin erityisen motivoituneita. Mihin ihmeeseen tällainen oletus edes perustuu? Hyvä vertailukohta Suomessa ovat esimerkiksi vartijat. He tekevät työtä palkkaa vastaan, mutta vähemmistö on aidosti motivoitunut juuri ammatistaan. Monelle kyseessä on nuoruuden läpikulkuammatti, jossa pyritään pääsemään mahdollisimman vähällä siihen asti, että löytyy opiskelupaikka tai oman alan työ.
Sama perusasia pätee myös sotilaisiin: palkka tekee sotilasammatista ammatin, mutta se ei itsessään tee ihmisestä motivoitunutta, sitoutunutta tai erityisen korkeatasoista sotilasta. Eikä varsinkaan tarkoita, että ihminen olisi valmis ottamaan todellisia riskejä henkensä ja terveytensä puolesta. Lopulta vastaan voi tulla hyvin yksinkertainen kysymys: ”En ryhdy vaarantamaan henkeäni tällä palkalla.”
Poista"Itse arvelen, että kyse on pohjimmiltaan yksilökeskeisyyden nousemisesta kulttuurimme johtoaatteeksi eikä niinkään naiseuden pääsemisestä määräävään asemaan."
Olet todennäköisesti oikeassa. Tämän blogin kantaviin teemoihin kuuluu velvollisuusetiikan vaihtuminen hedonistiseen yksilöetiikkaan länsimaissa, naiseuden muuttuminen on vain osa sitä. Pitkällä juoksulla tuo johtaa koko kulttuurin rappeutumiseen.
Tyttöjä ei pidä kouluttaa sotilaiksi. Sotavangeiksi joutuneet tyttösotilaat raiskataan.
PoistaHentoisemmat pojutkin ovat vaaravyöhykkeessä, kun vainolaisen vanginsieppaajapartiolaiset naukkaavat votkaa ja muita aineita.
Tytöille riittää tärkeämpiä tehtäviä poikkeusoloissa, ja muutenkin, joten ei tykinruuaksi.
"Kehitys tekee mahdolliseksi sellaisen yhteiskunnan, jota ennen nimitettiin kommunistiseksi ja jota ei koskaan kyetty toteuttamaan.
VastaaPoistaKommunistisessa yhteiskunnassa jokainen antaa yhteiseen pottiin kykyjensä mukaan ja saa hyödykkeitä tarpeensa mukaan. Nyt se on mahdollinen ja luulen, että meidän kannattaa ruveta uudelleen miettimään kommunistisen yhteiskunnan potentiaalisia hyötyjä ja vaaroja. "
Kommunistisen yhteiskunnan perusongelma lienee ollut niukoista resursseista johtusta niiden kohdistamisesta johtuva vapauden ja demokratian puute sekä siitä johtuva yhteiskunnallisten palautemekanismin puute. Jos kommunistiseen talousjärjestelmään kyettäisiin yhdistämään demokratia ja oikeusvaltion, olisi uskoakseni kyseessä niin hyvä yhteiskunta kuin ihminen pystyy luomaan, "paratiisi maan päällä".
Kun kaikkea olisi yllin kyllin, markkinatalouden tärkeintä läpimurtosovellutusta eli kykyä luoda sosialismiin verrattuna korkeampaa elintasoa ei enää tarvittaisi. Maapallon rajalliset luonnonvarat vain arveluttavat. Jos ihmisluontoon väistämättä kuuluisi tarve kilpailla, se voitaisiin toteuttaa urheilulla taikka taiteellisilla pyrinnöillä.
Siis ihan oikeasti, tämä on hölmöintä, mitä olen lukenut pitkään aikaan. Rajattomasti resursseja + diktatuuri + demokratia + oikeusvaltio samassa yhtälössä. Miten ihmeessä tuollainen yhtälö voisi edes teoreettisesti olla mahdollinen?
PoistaToki yhä enemmän on varsinkin Keski-Euroopassa ajettu sosialismia ja kommunismia yhteiskuntajärjestykseksi sillä perusteella, että ilmasto vaatii sitä. Hankalat kysymykset resursseista ja niiden jakamisesta kierretään yhä useammin vetoamalla siihen, että tekoäly pystyisi hoitamaan asian ja tekemään päätökset puolueettomasti. Kuten eräs suomalainen nuori kommunisti ihan tosissaan selitti: tekoäly päättäisi, miten omenat tulevaisuuden Suomessa jaettaisiin.
Mitään teorioiden mukaista kommunistista yhteiskuntaa ei ole koskaan käytännössä ollut olemassa. Historialliset kommunistisiksi tai sosialistisiksi itseään kutsuneet valtiot ovat olleet reaalisosialistisia järjestelmiä, joihin on liittynyt laajaa valtion kontrollia, taloudellisia ongelmia sekä vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Siksi on aika erikoista puhua kommunismin toimivuudesta pelkästään teorian tasolla ja sivuuttaa kokonaan se, mitä vastaavien järjestelmien käytännön toteutuksissa on historiallisesti tapahtunut.
Sa vain voi olla ainoa mahdollisuus. Kannattaa kuvitella sekin vaihtoehto
Poista"Sa vain voi olla ainoa mahdollisuus. Kannattaa kuvitella sekin vaihtoehto"
PoistaIhmiset tulevat hulluiksi porukalla, mutta palautuvat järkiinsä yksitellen - ikävä kyllä...
"Mitään teorioiden mukaista kommunistista yhteiskuntaa ei ole koskaan käytännössä ollut olemassa. Historialliset kommunistisiksi tai sosialistisiksi itseään kutsuneet valtiot ovat olleet reaalisosialistisia järjestelmiä, joihin on liittynyt laajaa valtion kontrollia, taloudellisia ongelmia sekä vakavia ihmisoikeusloukkauksia."
PoistaTässä olikin puhetta nimenomaan uudenlaisesta yhteiskunnasta, ei vanhan neuvostojärjestelmän toistamisesta. Neuvostojärjestelmän valuvika oli se, että se luotiin demokraattisiaa perinteitä vailla olevalla Venäjällä elitistisen yksipuoluejärjestelmän omaksuneen Leninin ja Stalinin johdolla vallankumouksen ja väkivallan avulla. Jos lähtökohtana olisi ollut demokratian ja oikeusvaltion omaksunut länsimaa, lopputulos olisi voinut olla toinen, ainakin 1970-luvun Ruotsi pääsi pitkälle, melkoiseen kansankotiin.
Tämän hetken ongelma on siinä, että jos automaatio, digitalisaatio sekä tekoäly tekee valtaosan niin sinikaulus- kuin valkokaulusväen työstä tosiallisesti tarpeettomia, mistä saadaan tuolle väelle palkkatulojen sijaan toimeentulo sekä inhimillistä arvokkuutta tuovaa mielekästä tekemistä. Jos tulot ja varallisuus keskittyvät yhä harvemalle joukolle superrikkaita - tuolta osin Marxin ennustukset ovat toteutuneet -, kysymys oikeasta jaosta välttämättä nousee esille. Yksi malli voisi olla uuskommunismi, tai jos sana kommunismi hiertää, sanottaisiinko uusi hyvinvointivaltio. (Itsekin vanhojen yritysten muistot hyvin tuntevana, en ole valmis suin päin yrittämään, mutta ajatella aina saa;”Niin sinkoilee täällä miehen aatos; ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille?”)
On niitä muitakin vaihtoehtoja: uusfeodalismi, jossa tuotanto keskittyy hyvin pienen eliitin luksustuotteisiin - muulle ei ole riittävästi kysyntää - , treenattu väkivaltakoneisto pitää rahvaan kurissa ja köyhä huonosti koulutettu rahvas keskittyy pysymään jotenkuten hengissä ja kuluttamaan halpaa viihdettä ja päihteitä.
Eipä ole Marksin ennustus täysin toteutunut. Suurin riistäjä länsimaissa - myös usassa - on eläkeläiset ja muu tulonsiirtoväki. Heille - eli myös jo miulle - virtaa kasvava potti bruttokansantulosta.
PoistaJa se markkinatalouden suurin saavutus? Kyllä se on kysyntä- ja tarjontakäyrän leikkauspisteen mukainen markkinahinta. Vain se voi taata, että vaihteleva niukkuustilanne tulee riittävän tarkasti huomioon otetuksi eli että tavaraa riittää. Se on sitten mahdollistanut myös talouskasvun.
Keinotekonen hinnan asettaminen menee pieleen, ja aiheuttaa pulaa, jonoja, mustaa pörssiä ja korruptiota.
"Vaimolla oli kotona käytännössä diktaattorin valtuudet, ellei anoppia ollut niitä käyttämässä, mutta kristillisen hierarkian takia hänen piti tunnustaa ylemmäkseen miehensä, jonka yläpuolella taas oli Jumala."
VastaaPoistaEikös tämä ollut juuri se mistä muslimeita on kritisoitu. Naista pidetään hellan ja nyrkin välissä jne.
On se hyvä jotta meillä on nykyisin tutkittu tieto eikä uskota hölynpölyä.
Nyrkin ja hellan välissä !
VastaaPoistaÄskettäin on ilmestynyt Sirkka Laihiala-Kankaisen Punainen lasikatto : naisia neuvostovallan näyttämöllä, joka kuvanneet naisen asemaa Neuvostoliitossa.
VastaaPoistaTässä hiljattain esitin näissä kommenteissa käsityksiäni deittailun jalosta taidosta ja siitä, mikä naisia miehissä oikeasti kiinnostaa. Sain osakseni tuomitsevia ja jopa herjaavia kommentteja, mutta mitään järkeviä vasta-argumentteja nämä tyrmistyjät eivät kuitenkaan esittäneet.
VastaaPoistaItse elän parisuhteessa, jossa nainen hoitaa käytännössä kaikki kotityöt – ja vieläpä erittäin hyvin. Joka aamu pöydässä odottavat kahvit, munakkaat, smoothiet ynnä muut. Koti on naisen valtakuntaa, kun taas itse hoidan lähinnä sähköihin, tekniikkaan ja kiinteistöön liittyvät ongelmat.
Siinäpä voi sitten lukija kysyä, mikä minun roolini oikein on tämän työnjaon näkökulmasta.
Itse puhun kolmesta P:stä: Päätöksenteko, Paneminen ja Panoksen antaminen.
Päätöksentekoon kuuluvat esimerkiksi pörssikauppa, pitkän aikavälin suunnittelu, ideointi ja johtaminen. Paneminen nyt tuskin kaipaa sen kummempaa selitystä. Panoksen antamisella tarkoitan puolestaan sitä, että olen naiselleni emotionaalisesti läsnä ja tarjoan hänelle tukea ja turvaa siinä muodossa kuin hän kulloinkin elämässään tarvitsee.
Ja ehkä huvittavin yksityiskohta tässä kaikessa on se, että naiseni on kertonut parisuhteestamme avoimesti ystävilleen ja kavereilleen. Hänen sinkkuystävänsä ovat tämän kuultuaan kyselleet varsin suoraan, löytyisikö minulta veljiä tai kavereita vapaana.
Mutta ilmeisesti internetissä tiedetään silti paremmin, mikä naisia kiinnostaa.
"Maailman uudessa johtajamaassa, Kiinassa kehitys sen sijaan näyttää ainakin pintapuolisesti katsoen olleen hitaampaa, mikäli nyt lähdemme siitä postulaatista, että kehityksellä on objektiivinen perustansa ja että suunnan on sielläkin oltava sama. Sen käytännön toteutus ainakin voi vaihdella kuten se on vaihdellut ennenkin."
VastaaPoistaLinda Jakobson kirjoitti joskus kauan sitten, että Maon ainoa myönteinen saavutus oli naisten aseman parantaminen, mikä politiikka erotti Kiinan aasialaisista naapurimaista.
Ehkä muutos ei ole politiikan johtotasolle edennyt - taloudessa voi olla toisin - mutta onhan uutta sekin, Peng Liyuan esiintyy Xi'n rinnalla.
Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa ovat valloitus, sota, nälänhätä ja kuolema. Siihen voi laskea viidenneksi länsimaisen liberaalin naisen!
VastaaPoistaOlihan siellä se punaisiin puettu porttokin...
PoistaKoska tämä on palsta jolla sanan säilä säihkyy ja loistavat argumentit sinkoilevat älyllisessä taistelussa puolesta ja vastaan, asetan WVS-tutkimusten menetelmät ja metodologian hetkeksi luupin alle muistellen samalla Seppo Oikkosen toistelemaa ajatusta: "kulttuurit eivät käänny."
VastaaPoistaWVS:än blogisti on luottavaisesti usein viitannut. Laiskana lauantaina en jaksanut kirjoittaa mahdollista kritiikkiä itse, vaan suorastaan pyrkimysteni vastaisesti tukeuduin tekoälyyn. Tässä - sopii puolustaa ja vastustaa:
Länsimainen vinouma ja etnosentrismi (WEIRD-bias)WVS:n teoreettisena pohjana vaikuttaa vahvasti Ronald Inglehartin modernisaatioteoria, jota on kritisoitu voimakkaasta metodologisesta vinoumasta. Teoria olettaa usein lineaarisesti, että taloudellisen kehityksen myötä kaikki kulttuurit kulkevat perinteisistä "selviytymisarvoista" kohti länsimaisia sekulaareja "itseilmaisun arvoja". Tätä pidetään etnosentrisenä: länsimainen individualismi asetetaan inhimillisen kehityksen huipuksi, ja kysymystenasettelut on laadittu vahvasti länsimaisen ajattelun pohjalta.
Käsitteellinen vastaavuus (Käännösongelmat). Kun tismalleen samat kysymykset esitetään kymmenissä eri maissa, törmätään valtaviin semanttisiin ongelmiin. Käsitteet kuten "demokratia", "luottamus" tai "perhe" tarkoittavat eri kulttuureissa täysin eri asioita. Vaikka vastaajat ottavat kantaa standardoituun kysymykseen, he puhuvat todellisuudessa aivan eri ilmiöistä. Kvantitatiivinen analyysi kuitenkin vertailee vastauksia ikään kuin mittari olisi täysin yhteismitallinen.
Suljettujen kysymysten pakottavuus. WVS perustuu etukäteen lukkoon lyötyihin monivalintakysymyksiin, mikä pakottaa vastaajat sopeuttamaan monimutkaiset arvonsa tutkijoiden valmiisiin kategorioihin. Vaihtoehtoisia laadullisempia menetelmiä (kuten subjektiivisuutta korostavaa Q-metodologiaa) suosivat tutkijat kritisoivat tätä siitä, että se ei mittaa ihmisten aitoa arvojärjestystä omassa elämässään, vaan ainoastaan heidän mekaanisia reaktioitaan tutkijoiden keksimiin väittämiin.
Vastaustyylien kulttuuriset erot (Response Bias). Eri kulttuureissa on erilaisia tapoja vastata kyselyihin. Tietyissä Aasian maissa vastaajilla on taipumus välttää ääripäitä ja suosia keskivaihtoehtoja. Vastaavasti monissa kulttuureissa esiintyy voimakasta myötäilytaipumusta (acquiescence bias) – eli vastaaja pyrkii kohteliaisuussyistä olemaan samaa mieltä haastattelijan kanssa. WVS:n kaltainen tulkinta olettaa asteikkojen käytön olevan universaalia, jolloin nämä vinoumat tulkitaan usein virheellisesti todellisiksi arvoeroiksi.
Metodologinen nationalismi (Valtiokeskeisyys). WVS niputtaa tulokset usein maakohtaisiksi keskiarvoiksi, jolloin syntyy kokonaisia valtioita kuvaavia visuaalisia "kulttuurikarttoja". Kritiikin mukaan tämä sivuuttaa valtavat maiden sisäiset luokka-, alue- ja uskontoperustaiset erot. Se olettaa virheellisesti, että valtion poliittiset rajat mukailevat suoraan kulttuurin rajoja ja kutistaa kokonaiset kansakunnat yhtenäisiksi monoliiteiksi.
Otannan ja tiedonkeruun haasteet. Autoritaarisissa maissa kansalaiset voivat pelätä vastata rehellisesti yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin, mikä johtaa "korrektiin" mutta totuudenvastaiseen dataan. Lisäksi monissa kehittyvissä maissa satunnaisotanta vinoutuu herkästi helpoimmin tavoitettavaan, koulutettuun ja vaurastuneeseen kaupunkiväestöön, jolloin maaseudun arvot jäävät pimentoon.
Vaikka WVS on globaalisti korvaamaton aineisto, sen heikkous piilee juuri sen suuruudessa. Yrittäessään puristaa koko ihmiskunnan moninaisuuden yhteen vertailukelpoiseen matriisiin, se väistämättä kadottaa kulttuurien syvät nyanssit ja tuottaa ajoittain illuusion täydellisestä vertailtavuudesta.
-quuquu-
Illuusioita on niillä, joilla niitä on. Yleensä hölmöillä enemmän.
PoistaTitkomukse. kuva todellisuudesta lm tässäkin tapauksessa vajavainen. Eipä siinä muuta kuin tekemään parempi
No, alkoihan se säilä heti säihkyä. Ehkä ei kannata yrittää parempaa vaan hyväksyä tehtävän mahdottomuus.
PoistaVai pitäisikö lähteä siitä, että kaikki inhimillisiä toiminta on vajavaista ja virheitä sisältävää, mutta WVS on tyhjää parempi ja jossain suhteissa kuvaava esitys eri ihmisryhmien kulttuuripiirteistä. Inhimillisessä vuorovaikutuksessa on hyvä tiedostaa nuo erot, ettei tule tahattomia väärinkäsityksiä tai -ymmärryksiä taikka aiheettomia odotuksia (ks huominen blogi), jotka voivat joskus aiheuttaa hyvinkin vakavia konflikteja.
Poista"Kehitys tekee mahdolliseksi sellaisen yhteiskunnan, jota ennen nimitettiin kommunistiseksi ja jota ei koskaan kyetty toteuttamaan."
VastaaPoistaSiinä on myös Elon Muskin utopistinen idea: robotit ja muut koneet tekevät työt, palkkatyöstä tulee vapaaehtoinen harrastus, pakko ei ole kenenkään tehdä töitä, tai mitään, ja jos tekee, tekee samanlaisesta intohimosta kuin jotkut nykyisin esimerkiksi urheilevat.
Väkisinkin tulee mieleen Paavo Haavikon vanha aforismi:
"Ne keksivät vielä kuolemattomuudenkin, mutta vasta minun mentyäni. Vasta minun mentyäni!" (ulkomuistista)
Ja tähän voidaan lisätä, että Piilaakson omituisissa miljardööripiireissä kuolemattomuus, vaikka sitten tietoisuuden jatkuminen digitaalisena, on keskeisiä pohdinnanaiheita.
Musk itse on ollut enemmän huolissaan ihmislajin kuin yksilön, siis itsensä, säilymisestä.
- nn -
Kuolemattomuus, ihmiskunnan ikuinen haave/unelma. Luoja varjele, mitä seuraisi, jos se toteutuisi kaikille ts kukaan ei tekisi tilaa jälkipolville. Jos se taas toteutuisi vain harvoille ja valituille, mikä taistelu seuraisi; ajatusleikki: tuhat vuotta vanha Tsingiskaani tai Stalin...
PoistaNainen rekkakuskina tai leipäpappina ei hämmästytä. . . . Mutta kyllä hämmästyttää, jahka näjen ensimmäisen typykän kaivinkonetta käyttelemässä.
VastaaPoistaEi nävy tyttöjä maanrakennusalalla, viemäröintiremonteissa tai muualla jätehuollossa. Jos viksuja ovat, eivät toki pyrikään.